Hallintotestamentin tekevät sellaiset ihmiset, jotka haluavat turvata oman turvallisen elämän myös puolisonsa kuoleman jälkeen, mm. asumisen osalta.
Ihmettelen, mikseivät tuomarit ja lakimiehet ilmoita Hallintotestamentin tekijöille sitä, että jos he itse säästyvät perintöveroilta, niin joku sen kumminkin joutuu maksamaan - ?
Perintöveron siis joutuu maksamaan ne, jotka perintökaaren mukaan joutuvat perillisiksi. Ennalta perillisille ei ilmoiteta, että tällainen veronmaksuvelvollisuus on edessä, halusi sitä tai ei, vaikka kuinka olisi maksukyvytön. Tai ei haluaisi toisen omaisuuden perijäksi monista syistä johtuen.
Karmeinta on se, jos joutuu toisten laatimien Hallintotestamenttien vuoksi ulosottoon ja menettää samalla luottokelpoisuutensa.
Tai jo pelkän perintöveronmaksuvelvollisuuden vuoksi joutuu ulosoton uhkaa peläten, myymään oman omaisuutensa pakkohuutokaupassa!
Kuka ei osaa puoliaan pitää näissä asioissa, se ei saa apua muiltakaan, sen olen huomannut. Sitäpaitsi - nykyisin jos hakee apua lakitoimistoista, saa pian huomata, miten se perintö onkin huvennut asiantuntijapalkkioihin.
Joten muutoksia perintöverolakeihin!
Hallintotestamenttiin on tehtävä sellainen lakimuutos, että veroviranomaisella olisi oikeus perintöveroa määrätessään määrätä myös siitä, miten perintövero vähennetään kuolleen henkilön rahallisesta omaisuudesta. Jos rahallista omaisuutta ei ole, mutta kiinteätä omaisuutta on, esim. asunto, niin perintöveroviranomainen voisi kiinnittää itselleen verojen suuruisen osuuden tästä kiinteästä omaisuudesta, joka lopullisesti jaetaan sitten, kun molemmat testamentin tekijät ovat kuolleet.
Toinen vaihtoehto Hallintatestamentille on se, ettei sellaista testamenttia voitaisi edes tehdä, koska eihän ketään, joka itse ei ole aiheuttanut perintöverojen aiheuttamaa velkakierrettä, voi asettaa uloston uhan alaiseksi. Tämä on todella laiton teko viranomaistahoilta ja lainlaaatijoilta.
Ihmettelen, mikseivät tuomarit ja lakimiehet ilmoita Hallintotestamentin tekijöille sitä, että jos he itse säästyvät perintöveroilta, niin joku sen kumminkin joutuu maksamaan - ?
Perintöveron siis joutuu maksamaan ne, jotka perintökaaren mukaan joutuvat perillisiksi. Ennalta perillisille ei ilmoiteta, että tällainen veronmaksuvelvollisuus on edessä, halusi sitä tai ei, vaikka kuinka olisi maksukyvytön. Tai ei haluaisi toisen omaisuuden perijäksi monista syistä johtuen.
Karmeinta on se, jos joutuu toisten laatimien Hallintotestamenttien vuoksi ulosottoon ja menettää samalla luottokelpoisuutensa.
Tai jo pelkän perintöveronmaksuvelvollisuuden vuoksi joutuu ulosoton uhkaa peläten, myymään oman omaisuutensa pakkohuutokaupassa!
Kuka ei osaa puoliaan pitää näissä asioissa, se ei saa apua muiltakaan, sen olen huomannut. Sitäpaitsi - nykyisin jos hakee apua lakitoimistoista, saa pian huomata, miten se perintö onkin huvennut asiantuntijapalkkioihin.
Joten muutoksia perintöverolakeihin!
Hallintotestamenttiin on tehtävä sellainen lakimuutos, että veroviranomaisella olisi oikeus perintöveroa määrätessään määrätä myös siitä, miten perintövero vähennetään kuolleen henkilön rahallisesta omaisuudesta. Jos rahallista omaisuutta ei ole, mutta kiinteätä omaisuutta on, esim. asunto, niin perintöveroviranomainen voisi kiinnittää itselleen verojen suuruisen osuuden tästä kiinteästä omaisuudesta, joka lopullisesti jaetaan sitten, kun molemmat testamentin tekijät ovat kuolleet.
Toinen vaihtoehto Hallintatestamentille on se, ettei sellaista testamenttia voitaisi edes tehdä, koska eihän ketään, joka itse ei ole aiheuttanut perintöverojen aiheuttamaa velkakierrettä, voi asettaa uloston uhan alaiseksi. Tämä on todella laiton teko viranomaistahoilta ja lainlaaatijoilta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
hallintaoikeustestamenttia.
Tarkoitan juuri sitä. Jäi pois vain se oikeusnimike
Nyt kun pyydän varakkaalta leskeltä apua verojen maksuun, pidetään minua ahneena, kun en malta odottaa perintöä.
voi luopua perinnöstä kokonaan.ei tule veroja sinulle ollenkaan joten tuo jotta luottotiedot menee perinnön takia se ei ole totta.
Jos haluat lakiosan ja perustelet sen verojenmaksulla ja sillä että saisi talouden kuntoon niin sekään ei ahneelle leskelle riitä.
Joku tietenkin meinaa että pitäähän lesken turvata oma toimeentulo mutta esim meidän tapauksessa omat lapseni olivat perillisiä ja leski ei halunnut luovuttaa yhteensä 30 000€ lakiosia 400 000€ varallisuudesta, eihän se ole kuin 7,5% koko varallisuusmassasta.
Hyvä startti elämän alkutaipaleella ei ollut riittävä peruste ahneelle leskelle.
"... perintökaaren mukaan joutuvat perillisiksi ... tällainen veronmaksuvelvollisuus on edessä, halusi sitä tai ei.... Tai ei haluaisi toisen omaisuuden perijäksi ...."
Ketään ei pakoteta kenenkään perilliseksi. Perinnöstä voi luopua riippumatta siitä, tuleeko se perimysjärjestyksen mukaan vai testamentattuna. Ja kun ei ota vastaan perintöä, ei joudu maksamaan veroja. Eikä siis voi ainakaan perintöveroasioiden vuoksi joutua ulosottoon tai saada luottotietomerkintää.
"Tai jo pelkän perintöveronmaksuvelvollisuuden ... myymään oman omaisuutensa pakkohuutokaupassa!"
Tältäkin myyntivelvoitteelta välttyy, jos ei ota perintöä vastaan. Jos taas ottaa sen vastaan ja joutuu jotain sitten myymään, niin ne ovat asioita, jotka ovat ainoastaan niiden kiusana, jotka jotain omistavat. Ehkä olet sitä mieltä, että onnellisempia ne, joille ei jää hoidettavaksi kuin varaton kuolinpesä, koska ei tule perintöveroriesoja tai muita omistamisen harmeja?
Ehdottamasi muutokset perintöveron vähentämiseksi vainajan varoista, kiinteän omaisuuden kiinnittämisestä
tai olettamuksesi, jonka mukaan "... joka itse ei ole aiheuttanut perintöverojen aiheuttamaa velkakierrettä ..." ovat kaikki tarpeettomia, sillä kuten jo todettu, perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Onhan niin, että se, jolle omaisuutta on päässyt kertymään, on elinaikanaan oikeutettu toimimaan sen kanssa kuten parhaaksi näkee. Hän voi tuhlata sen kokonaan, jolloin kukaan perimysjärjestyksen mukainen perillinen ei joudu ongelmiin perintöverojen kanssa. Mutta hän voi myös haluta turvata jonkun toisen henkilön, esimerkiksi puolisonsa, vanhuuden ja on silloin oikeutettu tekemään myös hallintaoikeustestamentin. Hallintaoikeustestamenttia ei voi tehdä toisen omaisuuteen "sellaiset ihmiset, jotka haluavat turvata oman turvallisen elämän myös puolisonsa kuoleman jälkeen", vaan silloin testamentintekijä on halunnut turvata sen, joka jää hänen jälkeensä. Pitää muistaa, että hallintaoikeus vähentää perillisen maksettavaksi koituvan perintöveron määrää ehkä merkittävästikin, joten ihan ilman etuja ei perillinenkään jää.
>>Ehdottamasi muutokset perintöveron vähentämiseksi vainajan varoista, kiinteän omaisuuden kiinnittämisestä
tai olettamuksesi, jonka mukaan "... joka itse ei ole aiheuttanut perintöverojen aiheuttamaa velkakierrettä ..." ovat kaikki tarpeettomia, sillä kuten jo todettu, perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.
Ehei, en tunnusta kyynisyyttä. Ellei sitten pientä vastakkainasettelun korostumista siksi, että ap. oli kovin voimakkaasti ja mielestäni yksioikoisesti oman asiansa kannalla. Ongelma muodostuu, jos perinnönjättäjä on esimerkiksi halunnut turvata jonkun henkilön mahdollisuuden jatkaa elämäänsä niissä puitteissa, joihin tämä on tottunut, mutta kuitenkin samalla haluaa turvata perinnön omistusoikeuden jollekulle toiselle. Vaihtoehto voisi olla, että perinnönjättäjä olisi jättänyt myös omistusoikeuden (tai sen, minkä mahdollisten lakiosien jälkeen voi) tälle hallintaoikeuden haltijalle. Silloin varsinainen perillinen ei saisi kenties mitään, tai saisi vain lakiosavaatimuksensa verran. Ja vaatiessaan lakiosaa hän todella osoittaisi aktiivista halua saada perintöä eli päästä myös osalliseksi omistamisen haittapuolista kuten erilaisista maksuista.
Se on totta, ettei verotusasia ehkä ole nykyisellä tavallaan paras mahdollinen, mutta elämässä törmää monenlaisiin ongelmiin, joten tuskin tämä on niistä suurimpiakaan. Ja tietysti ehdottamasi "... perintövero voisi erääntyä maksettavaksi siinä vaiheessa, kun ... hallintaoikeus on lakannut ..." saattaisi olla ratkaisu.
Itseäni tuonkaltaisissa malleissa kiinnostaa kuitenkin veron määräytymisen peruste. Eli jos perillinen maksaisi veron vasta hallintaoikeuden lakattua, tapahtuisiko se omaisuuden senhetkisen arvon mukaan vai laskettaisiinko vainajan kuolinhetken mukaisen arvon mukaan? Omaisuuksien arvoilla on ollut tapana nousta ainakin viime vuosina. Saattaa olla, että sama maapläntti oli 10-20 vuotta sitten vain kymmenesosa siitä hinnasta, mikä on käypä arvo tänään. Vaihtoehdot olisivat, että perillinen saisi huimasti maksuaikaa ja samalla etua siitä, että perinnön arvo on kohonnut, vaikka maksaisi pienemmän arvon mukaan. Tai sitten hän maksaisi hallintaoikeuden päätyttyä kenties moninkertaisen summan, jos perintövero laskettaisiin hallintaoikeuden päättymisen mukaisella arvolla. Toki aina välillä on lamakausia, mutta keskimäärin hinnoilla on taipumus mieluummin nousta kuin laskea. Vai olisiko uudistuksen tarkoitus syödä kakku ja säästää samalla, eli maksaa pienempi summa pitkän ajan kuluttua? Mikä sinänsä varmasti riemastuttaisi monia perinnönsaajia, en epäile.
>>elämässä törmää monenlaisiin ongelmiin, joten tuskin tämä on niistä suurimpiakaan.>Vaihtoehdot olisivat, että perillinen saisi huimasti maksuaikaa ja samalla etua siitä, että perinnön arvo on kohonnut, vaikka maksaisi pienemmän arvon mukaan.
Huimasta maksuajasta puhuin, koska mielestäni sinun kommenttisi "... perityn omaisuuden hallinta on epämääräisen ajan toisella taholla ..." viittasi siihen, että hallintaoikeus voi kestää pitkäänkin. Niin kuin voikin.
Maksuajan pituus ei ollut pointtini, vaan sen ratkaiseminen, maksettaisiinko vero hallintaoikeuden päätyttyä senhetkisen vai alkuperäisen perinnön saamishetken arvon mukaan. Ja mitä pidempi aikaväli näillä kahdella tapahtumalla, sen todennäköisemmin perinnön arvo on kohonnut merkittävästikin. Silloin siis perusteltua voisi olla, että myös vero määräytyisi maksuajankohdan mukaan. Ja siinä saattaisikin taas olla ongelma, jota monet eivät hyväksyisi, koska rahaa palaisi enemmän. Niinhän se vaan on, että kaikkea ei koskaan voi saada.
Mitä tulee uudistusten tekemiseen yleensä, niin toki olet oikeassa, ettei asioita voi jättää korjaamatta, vaikka ne eivät olisi kaikkien suurimpia. Jokaisella meistä on oma käsityksemme siitä, mistä rahat valtion pohjattomaan kirstuun on otettava, jotta sieltä voidaan sitä toisiin kohteisiin jakaa. Realismia kuitenkin on, että asioita on priorisoitava. Minun mielestäni edelleenkään ne, jotka saavat perintöjä, eivät ole heikoimmassa asemassa. Toki pienperintöjä saavien asemaa voi verrata mainitsemiisi superperintöjen saajiin, joihin nähden he ovat heikommassa asemassa. Mutta niihin nähden, joiden kannalta koko perintöverokeskustelu on pelkkää teoriaa, pienperintöjen saajat ovat paremmassa asemassa. He sentään saavat perintöjä. Siispä, kaikki tosiaan on suhteellista.