pleikka ja tietokone

Hauskaa... Jos lapsi pelaa korkeintaan tunnin viikossa, ei se ainakaan minun elämää helpota.
Liika television katselu? Poika katsoo yhden tai kaksi ohjelmaa päivässä... Kestolta 15-30min.
Yleensä otankin vakavasti ammatti-ihmisten neuvot, mutta kuitenkin koulussakin saa pelata tietokoneella ja joskus katsovat televisiotakin. Ja näiden ammatti-ihmisten neuvot tuntuvat niin kummilta; pleikka pois niin ADHD häviää. Tosin pojalla oli ADHD jo ennen kun alkoi pelaamaan.
Olemme kokeilleet pitkiäkin, yli puolen vuoden mittaisia pelitaukoja, mutta ei ole ollut vaikutusta. Tätä nämä ammatti-ihmiset ei usko koska käytös ei ole muuttunut.
Itse tahtoisin että koulu pystyisi syyttelemisen sijaan auttaa poikaani. Ovat he myös syyttäneet minua siitä, etten opeta lapselleni käytöstapoja, kun lapsi käyttäytyy impulssiivisesti...
Peiliin olen joutunut monet kerrat saanut katsoa ja osaan kyllä mielestäni myöntää virheeni, osaisivatpa nämä ammatti-ihmisetkin.
Kyseessä on siis perheen nuorempi ADHD tapaus, vanhemman pojan kanssa sain myös kuunnella näitä uskomattomia väitteitä, tosin en koskaan peleistä... Se asia rauhoittui vasta kun poika sai diagnoosin, avustajan, lääkityksen, ymmärtävän opettajan ja HOJK:sin.
Mutta palatakseni asiaan: olen täällä kysymässä muilta ADHD lasten vanhemmilta kauanko heidän lapsensa pelaa ja mitä vaikutusta pelaamisella on heidän lasten käytökseen.
Sinulla varmasti myös kokemusta ADHD:sta ja pelaamisesta? Eli lapsesi ei pelaa yhtään? Eikä katso televisiota?

alkup... kirjoitti:

Hauskaa... Jos lapsi pelaa korkeintaan tunnin viikossa, ei se ainakaan minun elämää helpota.
Liika television katselu? Poika katsoo yhden tai kaksi ohjelmaa päivässä... Kestolta 15-30min.
Yleensä otankin vakavasti ammatti-ihmisten neuvot, mutta kuitenkin koulussakin saa pelata tietokoneella ja joskus katsovat televisiotakin. Ja näiden ammatti-ihmisten neuvot tuntuvat niin kummilta; pleikka pois niin ADHD häviää. Tosin pojalla oli ADHD jo ennen kun alkoi pelaamaan.
Olemme kokeilleet pitkiäkin, yli puolen vuoden mittaisia pelitaukoja, mutta ei ole ollut vaikutusta. Tätä nämä ammatti-ihmiset ei usko koska käytös ei ole muuttunut.
Itse tahtoisin että koulu pystyisi syyttelemisen sijaan auttaa poikaani. Ovat he myös syyttäneet minua siitä, etten opeta lapselleni käytöstapoja, kun lapsi käyttäytyy impulssiivisesti...
Peiliin olen joutunut monet kerrat saanut katsoa ja osaan kyllä mielestäni myöntää virheeni, osaisivatpa nämä ammatti-ihmisetkin.
Kyseessä on siis perheen nuorempi ADHD tapaus, vanhemman pojan kanssa sain myös kuunnella näitä uskomattomia väitteitä, tosin en koskaan peleistä... Se asia rauhoittui vasta kun poika sai diagnoosin, avustajan, lääkityksen, ymmärtävän opettajan ja HOJK:sin.
Mutta palatakseni asiaan: olen täällä kysymässä muilta ADHD lasten vanhemmilta kauanko heidän lapsensa pelaa ja mitä vaikutusta pelaamisella on heidän lasten käytökseen.
Sinulla varmasti myös kokemusta ADHD:sta ja pelaamisesta? Eli lapsesi ei pelaa yhtään? Eikä katso televisiota?

Lue lisää

Ei käy kieltäminen, etteikö tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöistä kärsivä lapsi saisi lisää vääränlaista potkua menoonsa pelien ja tv:n kautta. Mutta jos on kyse noin vähäisistä määristä ja muuten päivä on hyvin jäsenneltyä, niin en kyllä suoraan pistäisi aivan kaikkea pelien ja tv:n syyksi.

Lapsethan reagoivat ihan kaikkeen, toiset vaan herkemmin kuin toiset. Totta kai se vaikuttaa, että koulupäivässä tapahtuu muutoksia. Ihan samoin kuin muutkin muutokset tutuissa rutiineissa. Sellaista perhettä ei varmasti olekaan, joka pystyisi vetämään päivät minuuttiaikataulussa samanlaisina toistuvina - mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jotta lapsi pystyy jäsentämään päivän aikana tapahtuvista toiminnoista kokonaisuuden, jonka pystyy itse hallitsemaan. Koulupäivää helpottaisi tietynlainen "koirakoulu"-meininki eli sielläkin asiat toistuvat aina samalla lailla ja tapahtumiin reagoidaan samalla lailla. Iso ihmettelyn aihe sitten onkin vaan se, missä näin toimitaan?!

Peleissä on muuten hyviäkin ominaisuuksia, kunhan nyt kaikki hirmuisen nopeaa matskua sisältävät jäävät pois. Sama on ohjelmissa; nopeatempoiset ohjelmat lisäävät vauhtia. Ja jos jättää pelit ja tv:n pois, niin tärkeintä on muistaa antaa jotain tilalle - ei tekemättömyys tai haahuilu ympäriinsä ole yhtään sen parempi toiminta.

Ympäripyöreää kommentointia... Tsemppiä arkeen!

pahan alku? kirjoitti:

Ei käy kieltäminen, etteikö tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöistä kärsivä lapsi saisi lisää vääränlaista potkua menoonsa pelien ja tv:n kautta. Mutta jos on kyse noin vähäisistä määristä ja muuten päivä on hyvin jäsenneltyä, niin en kyllä suoraan pistäisi aivan kaikkea pelien ja tv:n syyksi.

Lapsethan reagoivat ihan kaikkeen, toiset vaan herkemmin kuin toiset. Totta kai se vaikuttaa, että koulupäivässä tapahtuu muutoksia. Ihan samoin kuin muutkin muutokset tutuissa rutiineissa. Sellaista perhettä ei varmasti olekaan, joka pystyisi vetämään päivät minuuttiaikataulussa samanlaisina toistuvina - mutta siihen olisi hyvä pyrkiä, jotta lapsi pystyy jäsentämään päivän aikana tapahtuvista toiminnoista kokonaisuuden, jonka pystyy itse hallitsemaan. Koulupäivää helpottaisi tietynlainen "koirakoulu"-meininki eli sielläkin asiat toistuvat aina samalla lailla ja tapahtumiin reagoidaan samalla lailla. Iso ihmettelyn aihe sitten onkin vaan se, missä näin toimitaan?!

Peleissä on muuten hyviäkin ominaisuuksia, kunhan nyt kaikki hirmuisen nopeaa matskua sisältävät jäävät pois. Sama on ohjelmissa; nopeatempoiset ohjelmat lisäävät vauhtia. Ja jos jättää pelit ja tv:n pois, niin tärkeintä on muistaa antaa jotain tilalle - ei tekemättömyys tai haahuilu ympäriinsä ole yhtään sen parempi toiminta.

Ympäripyöreää kommentointia... Tsemppiä arkeen!

Lue lisää

tunti viikossa vaikuttaa suuntaan tai toiseen,sanoohan tuo jo maalaisjärkikin:)

Meidän pojalla ei pienenä ollut mitään kiinnostusta lastenohjelmiin,ainoastaan mainokset kiinnostivat.Varsinkin muutamat mainokset olivat niin hyviä,että piti juoksujalkaa tulla toisesta huoneesta katsomaan:)
Pojan ensimmäinen sanakin oli äyskäri,siitä yhdestä vesiturvamainoksesta poimittu,otti tutin pois suusta ja taputti käsiä ja sanoi sylki roiskuen äyskäri.
Mikään lastenohjelma tai muukaan ohjelma ei kiinnostanut yhtään.
Luulen että tietokonepeleissä samoin kuin mainoksissa häntä kiinnostaa se tietty toisto mikä tulee ja ennalta-arvattavuus ja kyky hallita tilannetta.

alkup... kirjoitti:

Hauskaa... Jos lapsi pelaa korkeintaan tunnin viikossa, ei se ainakaan minun elämää helpota.
Liika television katselu? Poika katsoo yhden tai kaksi ohjelmaa päivässä... Kestolta 15-30min.
Yleensä otankin vakavasti ammatti-ihmisten neuvot, mutta kuitenkin koulussakin saa pelata tietokoneella ja joskus katsovat televisiotakin. Ja näiden ammatti-ihmisten neuvot tuntuvat niin kummilta; pleikka pois niin ADHD häviää. Tosin pojalla oli ADHD jo ennen kun alkoi pelaamaan.
Olemme kokeilleet pitkiäkin, yli puolen vuoden mittaisia pelitaukoja, mutta ei ole ollut vaikutusta. Tätä nämä ammatti-ihmiset ei usko koska käytös ei ole muuttunut.
Itse tahtoisin että koulu pystyisi syyttelemisen sijaan auttaa poikaani. Ovat he myös syyttäneet minua siitä, etten opeta lapselleni käytöstapoja, kun lapsi käyttäytyy impulssiivisesti...
Peiliin olen joutunut monet kerrat saanut katsoa ja osaan kyllä mielestäni myöntää virheeni, osaisivatpa nämä ammatti-ihmisetkin.
Kyseessä on siis perheen nuorempi ADHD tapaus, vanhemman pojan kanssa sain myös kuunnella näitä uskomattomia väitteitä, tosin en koskaan peleistä... Se asia rauhoittui vasta kun poika sai diagnoosin, avustajan, lääkityksen, ymmärtävän opettajan ja HOJK:sin.
Mutta palatakseni asiaan: olen täällä kysymässä muilta ADHD lasten vanhemmilta kauanko heidän lapsensa pelaa ja mitä vaikutusta pelaamisella on heidän lasten käytökseen.
Sinulla varmasti myös kokemusta ADHD:sta ja pelaamisesta? Eli lapsesi ei pelaa yhtään? Eikä katso televisiota?

Lue lisää

Jos TODELLAKIN noin vähäistä pelaaminen niin varmaan ei luo asialle kovin suurta vaikutuskenttää.

Pyytäisin sinua miettimään kodin ilmapiiriä. Onko parisuhteesi tasapainoinen. Lapset imevät kaiken mitä kannat sisälläsi. Olen sitä mieltä että jos kannat kasaa käsittelemättömiä asioita siirrät ne tietämättäsi lapsille. Levottomuutesi tai kykenemättömyytesi kohdata asioita voivat olla syynä. Voisiko olla niin että pidät sisälläsi niitä asioita joita lapsesi käyttämisellään ilmentävät?
Sinä tai miehesi...tai molempien ongelmakenttä lapsille siirtyneenä. Niin paljon ihmiset jättävät ikäviä asioita käsittelemättä ja sinnittelevät päivästä toiseen. Millaista kuonakerrosta tunteiden tasolla kuljetat mukanasi? Onko sisälläsi paljon ristiriitoja?

Minusta et voi kierittää vastuuta koululaitokselle. Lapsesi on sinun kasvattama ja omaksunut elämäntapansa kotoa.

Usein lasten ongelmiin ovatkin syynä vanhempien käsittelemättömät asiat. Kun niitä ei ole itselle olemassa on vaikea nähdä niiden suurta voimaa. Lasten oireilu kertoo paljon vanhempien parisuhteesta tai heidän ongelmistaan...

Tämä vain vinkiksi sinulle, ette nyt aivan liikaa odottaisi koulun tekevän "parannusta" tilanteeseen. Voit auttaa lastasi auttamalla itseäsi ensin!!!!

Joitankin tosiseikkoja on joskus vaikea nähdä, koska ne ovat niin lähellä ja syvällä.

Kaikki tämä hyvällä ja rakkaudella.

alkup... kirjoitti:

Hauskaa... Jos lapsi pelaa korkeintaan tunnin viikossa, ei se ainakaan minun elämää helpota.
Liika television katselu? Poika katsoo yhden tai kaksi ohjelmaa päivässä... Kestolta 15-30min.
Yleensä otankin vakavasti ammatti-ihmisten neuvot, mutta kuitenkin koulussakin saa pelata tietokoneella ja joskus katsovat televisiotakin. Ja näiden ammatti-ihmisten neuvot tuntuvat niin kummilta; pleikka pois niin ADHD häviää. Tosin pojalla oli ADHD jo ennen kun alkoi pelaamaan.
Olemme kokeilleet pitkiäkin, yli puolen vuoden mittaisia pelitaukoja, mutta ei ole ollut vaikutusta. Tätä nämä ammatti-ihmiset ei usko koska käytös ei ole muuttunut.
Itse tahtoisin että koulu pystyisi syyttelemisen sijaan auttaa poikaani. Ovat he myös syyttäneet minua siitä, etten opeta lapselleni käytöstapoja, kun lapsi käyttäytyy impulssiivisesti...
Peiliin olen joutunut monet kerrat saanut katsoa ja osaan kyllä mielestäni myöntää virheeni, osaisivatpa nämä ammatti-ihmisetkin.
Kyseessä on siis perheen nuorempi ADHD tapaus, vanhemman pojan kanssa sain myös kuunnella näitä uskomattomia väitteitä, tosin en koskaan peleistä... Se asia rauhoittui vasta kun poika sai diagnoosin, avustajan, lääkityksen, ymmärtävän opettajan ja HOJK:sin.
Mutta palatakseni asiaan: olen täällä kysymässä muilta ADHD lasten vanhemmilta kauanko heidän lapsensa pelaa ja mitä vaikutusta pelaamisella on heidän lasten käytökseen.
Sinulla varmasti myös kokemusta ADHD:sta ja pelaamisesta? Eli lapsesi ei pelaa yhtään? Eikä katso televisiota?

Lue lisää

Ymmärsinkö oikein? Vanhimmalle olette saaneet diagnoosin. Ei koululla ole lääkärin oikeuksia todeta diagnoosia, vie poika alan asiantuntijalle, ja pääsette nopeammin eteenpäin. Maksaa ehkä hieman enempi kuin kunnallinen, mutta saatte asiat päiväjärjestykseen nopeammin. On lapsesikin etu -molempien. Ja saat itsekin mielenrauhan.

Lastenohjelmat:
Oletko koskaan ehtinyt katsomaan niitä lapsesi kanssa? Lastenohjelmia on niin monen tasoisia. Niissä ollaan yllättävän väkivaltaisia, jos esim. piirretyistä kyse. Lyödään, tiputetaan kalliolta, hahmo näkee tähtiä ja päätään ravistellen jatkaa matkaa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Näin monissa "viattomissa" piirretyissä. Tällaisia nähdessään olisi hyvä aikuisen olla paikalla, jos ei muuta niin ainakin selvittämässä, että oikeastihan elämässä hahmo olisi kuollut.
TV:stä jo uutiset saattavat aiheuttaa levottomuutta. Lasten vaikea käsittää kaikkea, hyvä kun me aikuisetkan pystymme siihen.

Jos tunnet levottomuutta Lego-peleistä tms, niin ehdottaisin, että menisit pojan luo ja yllättäisit hänet pyytämällä peliin opastusta. Saisit yhteistä tekemistä poikaasi kiinnostavan asian parissa ja näkisit mitä se todellisuudessa on.

Meillä harrastetaan lautapelejä perheen kesken. Siinä on kaikki kynnelle kykenevät läsnä eli aikatalu sovitaan vaikka kalenterimerkinnöin, eikä siitä livetä. Kehittää hermoja, keskittymistä, toisen huomioon ottamista, kommunikaatiokykyjä ja sosiaalisia taitoja.
Meillä on pelilauta nappuloineen lentänyt nurkkaan useampia kertoja, ja peli loppunut siihen, eikä läheskään aina ole ollutkaan se lapsi, joka hermostui, vaan aikuinen mies. Eli, kyllä se on kehittävää meille aikuisillekin.

Jos lautapelien maailmaan sukeltaudutte, valitse peli, jota te aikuiset jaksatte pelata, mutta huomioi pelin ikäryhmäsuositus ja mahdollisesti jokin yhteinen piirre, mikä voisi lastasi kiinnostaa. Jos ei molempia lapsia kiinnostavaa ole, ostakaa omat pelit.

Meillä on jokaisella perheenjäsenellä omat suosikkipelimme, joita sitten vaihdellen pelaamme. Näin vuosien jälkeen voin sanoa, että pelilauta saa olla pöydällä pelin päättymiseen asti.
JOS joku suuttuu, niin tärkeää on saada sekä peliin ns. jääneille hyvä mieli sekä pelistä poislähteneelle, ilman syyllistämistä. Tilanteen rauhoituttua esim. seur.pv:nä voi asiasta keskustella jo rauhallisesti, että mikä siinä lopulta tökkäsi.

Oma lapseni rakentelee Legoilla mielellään, leikkii paljon ulkona, mutta kavereillaan jos on pelannut pleikkaa, huomaan käytöksen heti muuttuneen ikään kuin kovemmaksi ja välinpitämättömäksi.

"erikoislapsen" äiti kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein? Vanhimmalle olette saaneet diagnoosin. Ei koululla ole lääkärin oikeuksia todeta diagnoosia, vie poika alan asiantuntijalle, ja pääsette nopeammin eteenpäin. Maksaa ehkä hieman enempi kuin kunnallinen, mutta saatte asiat päiväjärjestykseen nopeammin. On lapsesikin etu -molempien. Ja saat itsekin mielenrauhan.

Lastenohjelmat:
Oletko koskaan ehtinyt katsomaan niitä lapsesi kanssa? Lastenohjelmia on niin monen tasoisia. Niissä ollaan yllättävän väkivaltaisia, jos esim. piirretyistä kyse. Lyödään, tiputetaan kalliolta, hahmo näkee tähtiä ja päätään ravistellen jatkaa matkaa kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Näin monissa "viattomissa" piirretyissä. Tällaisia nähdessään olisi hyvä aikuisen olla paikalla, jos ei muuta niin ainakin selvittämässä, että oikeastihan elämässä hahmo olisi kuollut.
TV:stä jo uutiset saattavat aiheuttaa levottomuutta. Lasten vaikea käsittää kaikkea, hyvä kun me aikuisetkan pystymme siihen.

Jos tunnet levottomuutta Lego-peleistä tms, niin ehdottaisin, että menisit pojan luo ja yllättäisit hänet pyytämällä peliin opastusta. Saisit yhteistä tekemistä poikaasi kiinnostavan asian parissa ja näkisit mitä se todellisuudessa on.

Meillä harrastetaan lautapelejä perheen kesken. Siinä on kaikki kynnelle kykenevät läsnä eli aikatalu sovitaan vaikka kalenterimerkinnöin, eikä siitä livetä. Kehittää hermoja, keskittymistä, toisen huomioon ottamista, kommunikaatiokykyjä ja sosiaalisia taitoja.
Meillä on pelilauta nappuloineen lentänyt nurkkaan useampia kertoja, ja peli loppunut siihen, eikä läheskään aina ole ollutkaan se lapsi, joka hermostui, vaan aikuinen mies. Eli, kyllä se on kehittävää meille aikuisillekin.

Jos lautapelien maailmaan sukeltaudutte, valitse peli, jota te aikuiset jaksatte pelata, mutta huomioi pelin ikäryhmäsuositus ja mahdollisesti jokin yhteinen piirre, mikä voisi lastasi kiinnostaa. Jos ei molempia lapsia kiinnostavaa ole, ostakaa omat pelit.

Meillä on jokaisella perheenjäsenellä omat suosikkipelimme, joita sitten vaihdellen pelaamme. Näin vuosien jälkeen voin sanoa, että pelilauta saa olla pöydällä pelin päättymiseen asti.
JOS joku suuttuu, niin tärkeää on saada sekä peliin ns. jääneille hyvä mieli sekä pelistä poislähteneelle, ilman syyllistämistä. Tilanteen rauhoituttua esim. seur.pv:nä voi asiasta keskustella jo rauhallisesti, että mikä siinä lopulta tökkäsi.

Oma lapseni rakentelee Legoilla mielellään, leikkii paljon ulkona, mutta kavereillaan jos on pelannut pleikkaa, huomaan käytöksen heti muuttuneen ikään kuin kovemmaksi ja välinpitämättömäksi.

Lue lisää

Nuorimman pojan diagnoosiin saaminen vaikeaa siksi, ettei kukaan suostu laittamaan tutkimuspyyntöä edelleen. Psykologilta sitä monesti jo pyytänyt...
Ohjelmia katson yleensä lasten kanssa, itsekkin pidän piirretyistä :) Uutisten aiheuttama levottomuus lapsiin on ainakin meillä silmiin pistävä, joten niitä ei katsella.
Itse en lego-pelien takia tunne levottomuutta, ajattelen ainoastaan, että hyvä kuin on tuollaiset sivut löytynyt. Peli jonka parissa poika viihtyy hetken ja joka ei aiheuta kotona ainakaan levottomuutta...
Lautapeli-idea kuulostaa loistavalta!!!! Kyllä me sillointällöin muutenkin sellaisia pelaamme, mutta monesti se pelin seinältä löytyminen latistaa tunnelmaa pitkäksi aikaa, mutta täytyy kai olla sitkeämpi.
Meillä useimmat pleikkapelit ja tietokonepelit pannassa, kun eivät todella sovi meidän lapsille, vaikka ikäraja antaisi periksi. Tulee riehumista ,"ilkeilyä" yms...
Eli itseni mielestä olen hyvinkin ankara sen suhteen mitä telkkarista katsotaan tai mitä pelejä pelataan, harmittaa vain kuin toiset eivät luota siihen että äitinä tuntisin mikä on lapselleni hyväksi...

alkuper kirjoitti:

Nuorimman pojan diagnoosiin saaminen vaikeaa siksi, ettei kukaan suostu laittamaan tutkimuspyyntöä edelleen. Psykologilta sitä monesti jo pyytänyt...
Ohjelmia katson yleensä lasten kanssa, itsekkin pidän piirretyistä :) Uutisten aiheuttama levottomuus lapsiin on ainakin meillä silmiin pistävä, joten niitä ei katsella.
Itse en lego-pelien takia tunne levottomuutta, ajattelen ainoastaan, että hyvä kuin on tuollaiset sivut löytynyt. Peli jonka parissa poika viihtyy hetken ja joka ei aiheuta kotona ainakaan levottomuutta...
Lautapeli-idea kuulostaa loistavalta!!!! Kyllä me sillointällöin muutenkin sellaisia pelaamme, mutta monesti se pelin seinältä löytyminen latistaa tunnelmaa pitkäksi aikaa, mutta täytyy kai olla sitkeämpi.
Meillä useimmat pleikkapelit ja tietokonepelit pannassa, kun eivät todella sovi meidän lapsille, vaikka ikäraja antaisi periksi. Tulee riehumista ,"ilkeilyä" yms...
Eli itseni mielestä olen hyvinkin ankara sen suhteen mitä telkkarista katsotaan tai mitä pelejä pelataan, harmittaa vain kuin toiset eivät luota siihen että äitinä tuntisin mikä on lapselleni hyväksi...

Lue lisää

Ei meilläkään tuntunut tutkimukset etenevän. Jo kaksi vuotta sitten ilmoitin, että poika menee 2008 syksyllä kouluun, hänelle on keksittävä ratkaisu, koska ei pysty keskittymään ilman apua. Juu, juu, aikaa on... Tämän vuoden alussa ei ollut asi aedennyt oikein mihinkään, HOJKS toki oli tehty joka vuosi, mutta ei enempää tutkimuksia. Kelton mielestä pojalle on vaan annettu liikaa negatiivista palautetta, etä sen kun muuttaa, niin a vot! Joopa, edelleen samaa, vaikka positiivisen palautteen vaikutus on tiedetty ja todellakin sitä annettu, negatiivista ei. Pojan itsetunto on kyllä paikallaan, mutta eipä auta asiaan, kun kihahtaa tai pitäisi olla ryhmässä ja tehdä tehtäviä.

No niin, asiaan takaisin. Tammikuussa oli sitten viimeinen neuvolalääkäri ja kas, hän oli satumalta neurologiaan erikoistunut ja on laittanut kaikki lähetteet tutkimuksiin eteenpäin, ja poika tulee saamaan diagnoosin & lääkityksen kesään mennessä. Olen niin onnellinen, että joku vihdoin pisti asiat eteenpäin, kun neuvolapsykologi ja kelto eivät sitä tehneet.

Toivottavasti sinäkin löydät sen henkilön, joka asian ottaisi tosissaan ja laittaisi eteenpäin, jos se sitten olisi vaikka omalääkäri terkkarissa?

Peleistä; meillä poika pelaa tietokoneella ja pleikalla satunnaisesti, ja vain viikonloppuisin, eli ei siis joka vkl. On tosin myös vasta 6v. Telkkarista saa katsoa kaikki lastenohjelmat päiväkodin jälkeen. En ole huomannut mitään eroa niinä viikonloppuina kun pelaa tai ei pelaa.

Lautapelejä meilläkin pelataan, mutta muita suosikkeja ovat sitten 'huojuva torni', innostaa aikuistakin, sekä Uno-korttipeli. Erityisesti huojuva torni pistää keskistymään, joka on hyvää harjoitusta.

Onko sinulla tällainen vakiopaasaus jokaiseen 'tietokone ja peli' yhdistelmän sisältäiin aiheisiin? Ethän sinä nyt puhu syhtään samasta asiasta, kuin aluperäinen vaikka suoraan hänelle vastaat.

Mitäpä, jos tämän vastuuntoton aloittaisit itsetäsi, peiliin katsominen hyvin tarkkaan voisi paljastaa omahyväisyytesi alta jotain.

MEILLÄ PELATAAN VIELÄKIN KOKO PERHEEN VOIMIN MM. AFRIKAN TÄHTEÄ,KIMBLEÄ JA TRIVIALIA:)
ENNEN OLI JOKIN LAUTAPELI JOKA JOULUINEN TRADITIO,NYT OSTETTIIN DVD BUZZ,NO MELKEIN SAMA ASIA.

Minä kyllä luin ap:n viestistä, että pelaamiseen menee tunti viikossa. Miten niin moni tulkitsee sen että lapsi istuu pelin ääressä jatkuvasti? Ilmeisesti sanat 'pelaaminen' ja 'televisio katselu' vain suodattuvat läpi ja tarkemmin muuta lukematta sitten syyllistetään adhd:n vanhemmat huonoiksi kasvattajiksi. Jep jep, tähän on saanutkin tottua.

Annio kirjoitti:

Minä kyllä luin ap:n viestistä, että pelaamiseen menee tunti viikossa. Miten niin moni tulkitsee sen että lapsi istuu pelin ääressä jatkuvasti? Ilmeisesti sanat 'pelaaminen' ja 'televisio katselu' vain suodattuvat läpi ja tarkemmin muuta lukematta sitten syyllistetään adhd:n vanhemmat huonoiksi kasvattajiksi. Jep jep, tähän on saanutkin tottua.

Lue lisää

Jos lapsellasi on ongelmia, miksi lisätä niitä pelaamisella kun siitä ei ole mitään hyötyä...
eikö kannattaisi keskittyä toisenlaisiin tukeviin "hoitomuotoihin" ...

hkjkjk kirjoitti:

Jos lapsellasi on ongelmia, miksi lisätä niitä pelaamisella kun siitä ei ole mitään hyötyä...
eikö kannattaisi keskittyä toisenlaisiin tukeviin "hoitomuotoihin" ...

Meidänpojalle on pelaamisesta hyötyä. Keskittyminen ja itseluottamus on kasvanut, kun huomaa, että kymmenen epäonnistumisen jälkeen pääsee eteenpäin. Näkisitte sen ylpeän ilmeen, kun äiti kehuu. Sitten 'tosi isona miehenä' opettaa äitiään, että "äiti, pidä tuosta ja kokeile nyt, paina nyt tuosta, yritä vain äiti, kylä sinä opit".

Ekapeli ja sen matikkaversio eskari-ekaluokkalaisikäiselle on olleet myös todella hyödyllisiä, lukemaan ei poika ole oppinut, vaan ei ole kiirettäkään, mutta se vastenmielisyys kirjainten opettelua kohtaan on ainakin kadonnut.

Annio kirjoitti:

Meidänpojalle on pelaamisesta hyötyä. Keskittyminen ja itseluottamus on kasvanut, kun huomaa, että kymmenen epäonnistumisen jälkeen pääsee eteenpäin. Näkisitte sen ylpeän ilmeen, kun äiti kehuu. Sitten 'tosi isona miehenä' opettaa äitiään, että "äiti, pidä tuosta ja kokeile nyt, paina nyt tuosta, yritä vain äiti, kylä sinä opit".

Ekapeli ja sen matikkaversio eskari-ekaluokkalaisikäiselle on olleet myös todella hyödyllisiä, lukemaan ei poika ole oppinut, vaan ei ole kiirettäkään, mutta se vastenmielisyys kirjainten opettelua kohtaan on ainakin kadonnut.

Lue lisää

Voihan matikkaa harjoitella ilman sähköistä muotoakin!

Eri asia on tietenkin kuka pelaa ja mitä.
Väkivaltapelit ovat minusta aivan mauttomia eivätkä kehitä lasta ollenkaan.

VANHEMMAT jotka salivat alaikäisten pelata lapsen omaa ikätasoa korkeampia pelejä -----ovat vastuuttomia.

Jos lapsesi tappaa, raiskaa ja harrastaa väkivaltaa kaikissa erilaisissa muodoissaan - ei sitä voi mitenkään hyväksyä. Tätä tapahtuu kuitenkin hurjan paljon. Vanhemmat ei välitä.
Ihan turha väittää että lapsi oppisi sosiaalisia ja jopa johtamistaitoja pelaamalla väkivaltapelejä. Höpö. Höpö.

kuin väkivaltapelit kirjoitti:

Voihan matikkaa harjoitella ilman sähköistä muotoakin!

Eri asia on tietenkin kuka pelaa ja mitä.
Väkivaltapelit ovat minusta aivan mauttomia eivätkä kehitä lasta ollenkaan.

VANHEMMAT jotka salivat alaikäisten pelata lapsen omaa ikätasoa korkeampia pelejä -----ovat vastuuttomia.

Jos lapsesi tappaa, raiskaa ja harrastaa väkivaltaa kaikissa erilaisissa muodoissaan - ei sitä voi mitenkään hyväksyä. Tätä tapahtuu kuitenkin hurjan paljon. Vanhemmat ei välitä.
Ihan turha väittää että lapsi oppisi sosiaalisia ja jopa johtamistaitoja pelaamalla väkivaltapelejä. Höpö. Höpö.

Lue lisää

Pelaamisessa sinänsä ei ole mitään väärää, mutta kannattaa tarkkailla että mitä pelejä lapsi pelaa.

Jos se rajoittuu pelkkiin räiskintäpeleihin, niin niistä ei kehityksen kannalta paljon hyötyä ole; sorminäppäryyttä, hahmotuskykyä, ja reoktionopeutta lukuunottamatta. Kannattaa yrittää saada lapsi pelaamaan jotain strategia- tai muuta sen tyyppistä peliä joka vaatii aktiivista ajattelua eikä pelkkiä reaktioita.