Mahtaako kenelläkään olla omakohtaisia kokemuksia seuraavasta. Elikkäs ajattelin laittaa esikoisen 1,5v puolipäivä hoitoon ja olla äitiysloman uuden vauvan kanssa kotona. Käsittääkseni en esikoisesta saa juurikaan mitään tukea hänen ollessa kotona kun olen äitiyslomalla. Saako tuohon puolipäivähoitoon normaalisti tuen vaikka olen äl:lla? saanko jotain muuta tukea esikoisesta? hankalaa... hankalaa... asutaan espoossa.
esikoinen puolipäivähoitoon
kotona vauvan kanssa
413790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
hoteisiin,miltä luulet lapsesta tuntuvan!
esikoisen viihtyvän muutaman tunnin muutamana päivänä viikossa toisten lasten kanssa leikkimässä. Mielummin tuo sosiaalinen lapsonen saa leikkiä muiden kanssa kun keksimällä keksiä tekemistä päivästä toiseen kotona jossa on vielä pieni vauva joka vaatii kaiken ajan ja voimat. Tarkotus olisi että esikoinen olisi hoidossa max äitiylomani ajan.
nukkuu suurimman osan päivästä joten siinä kyllä ehtis viedä esikoista puistoon taikka perhekerhoon mutta kukin tavallaan ...
seurakunnan perhekerhoon...puolitoista-vuotias ei tartte mitään virikkeitä, eikä siellä sen kummempaa oo kuin kotonakaan, iso lauma pieniä huutamas äidin perään!
vaan ihan omia juttujaan. Äitiä ne tarttee...ja kun ei ole mikään pakko!
en vielä katsoisi päivähoidosta olevan hyötyä. Esikoisesikin on vielä rinnanleikki vaiheessa, eli ei arvattavasti kuitenkaan vielä toisten lasten KANSSA leikkisi. Varsinaiset kaveruussuhteet alkavat muodostuman vasta noin 2 vuoden iässä. En suosittele päivähoitoa alle 2-vuotiaalle, koska sitä ennen lapsen sosiaaliset ja virikkeelliset tarpeet voidaan tyydyttää kotioloissakin.
Jos asutte Espoossa, löydät varmasti lapsesi kannalta parempiekin keinoja sosiaalisuuden kehittymiseen kuin päivähoito. Tuon ikäinen tarvitsee kuitenkin äitiä enemmän kuin jatkuvia sosiaalisia kontakteja. Esikoisesi sosiaaliset tarpeet varmasti tyydyttyvät satunnaisilla leikkipuistokäynneilläkin tms.
sen kummemmin kuin toivotan jaksamista niiden viestien lukemiseen, joita tulet vastauksiksi saamaan. Täällä on katsantokanta aikas mustavalkoista tämän asian suhteen. Tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun päädytkin:)
alkuperäinen on saanut lähinnä lapsen etua ajattelevia vastauksia. Nähdäkseni se ei ole mustavalkoinen tapa ajatella, sillä juuri siihen LAPSEN etuun subjektiivinen päivähoito-oikeuskin pyrkii. Nimenomaan lapsen edun tähden tämä oikeus on annettu, ei siis vanhempien eduksi.
Hoidan päivähoitoasiani omalla tavallani sitten kun sen aika mahdollisesti olisi... Ja tiedoksi kaikille joiden pienet lapset eivät tarvitse toisten lasten seuraa niin meidän nuori herra ainakin viihtyy toisten lasten kanssa/uusissa ympäristöissä! En edes ajatellut että muutama tunti hoidossa voisi mitenkään olla pahasta pienelle. Mutta näköjään te arvon kotirouvat tiedätte sen paremmin!
lisäksi paikalla on myöskin varhaiskasvatuksen ammattilaisia...
Karu totuus paljastuu ajallaan. Kiirekiirekiire...ja kun ei ole niitä aikuisia riittävästi.
Ja se turvallisuus, tarkoitan henkistä turvallisuutta, sen saa kotona. Vierailla voi ja leikkipuistopissa/kerhoissa saa ne uudet ympäristöt samalla tavalla.
No, jos joku haluaa maksaa laitoshoidosta tuossa vaiheessa....
joka vain varoitin tämän palstan mustavalkoisesta ajattelutavasta. Se lapsen etukaan kun ei ole kaikille lapsille sama. Mutta niin kuin sanottu tässä ympäristössä on turha siitä asiasta keskustella.
Ei se "laitoshoitokaan" ole ihan hirveätä. Kyllä monet päiväkodit ovat mukavia ja kiireettömiäkin. Pienille on syliä ja turvaa tarjolla, mutta tottakai oma koti on useimmalle lapselle paras paikka. En todellakaan ole sitä mieltä, että alle 2 vuotias pitäisi laittaa päiväkotiin, kun tulee uusi vauva kotiin, päinvastoin. 1-2 vuotta on monesti melko hankala ikä aloittaa päivähoito. Päivät monesti itkuisia (poikkeuksiakin toki on) ja vanhemmasta eroaminen on tosi hankalaa. Sen ikäinen ei ymmärrä, miksi isä/äiti jättää hänet "vieraalle" ihmiselle päiväksi. Ja aktiviteettia ei tuon ikäinen niin paljon vaadi etteikö sitä pystyisi kotona tarjoamaan, vaikka siellä olisikin pieni vauva.
selkeesti on tutkimukset todistaneet että alle kolmevuotiaan paikka on kotona.
Ja varsinkin kun tulee uusi vauva taloon. Muistelkaapas vain niitä 12 lapsen perheitä joissa vauvba tuli joka vuosi! Kyllä alkupään lapset kärsi siitä kun äidillä oli aina vauva rinnoilla...pois, hus, mees nyt siitä! Heinät pittää tehä, mitä siinä joutavia...
Sama meininki nyt, eri muodossa!
juuri AMMATTILAISIKSI tässä ketjussa saatujen viestien perusteella
että kyllä ammatilaisuus tulee hyvin esiin näissä viesteissä, siis osissa. Taatusti me ammatti-kasvattajat tiedämme millainen on lapsen päivä hoidossa. Koti voitta aina, kun on alle 3-vuotiaasta kyse. Vanhemmilla on vääristynyt näkemys mm. siitä millaisia virikkeitä lapset tarvitsevat. Valitettavan usein lapsi uuvutetaan liian virikkellisellä varhaislapsuudella. Tästä on eri seuraamuksia jatkossa. Jos vain voit ja jaksat pidä lapsesi kotona, ota hänet mukaan vauvanhoitoon, anna hänen tuntea itsensä tärkeäksi perheen jäseneksi.Se rikastuttaa häntä, vauvaa ja koko teidän perhettänne, on teille korvaamaton kokemus. Lapsi kokee hylkäämisenä, kun joutuu kotoa vaikka vain päivän ajaksi pois.
ystäväkseni ketään varhaiskasvatuksen parissa työskentelevää. Muutaman tunnen vähän niin kuin tutun kautta ja yhtä helvetin tiukkapipoja ovat ja kovia arvostelemaan muiden lapsia ja muiden vanhempien tekemisiä. Missä on se suvaitsevaisuus ja vanhempien tukeminen tilanteessa, jossa ei ole mahdollista olla hoitamassa lapsia kotona??????????? Mietin joskus, että ei siellä lastentarhanopekoulussakana kovin paljon mitään psykologisia testejä ole tai jos on niin kovin alhaisilla pistemäärillä sinne varmaan pääsee.
Tässä nimenomaisessa tapauksessahan ei äidillä ollutkaan mikään pakko laittaa 1.5 vuotiastaan hoitoon. Eli siis ON mahdollisuus hoitaa lapsi kotonakin. Jos tosiaankin väität, että sen ikäisen on parempi olla vieraan hoidossa, kuin äidin kanssa, niin uskallanpa väittää, ettet osaa ajatella lapsen etua! Lastenhoitajat pyrkivät aina ajattelemaan lasten etua, harmi ettei se aina miellytä äitejä ja isiä.
se on yliopisto josta valmistutaan tai sitten AMK.
JA noin pieni, ja vauva talossa, miks ei muka voi olla kotona hoitamassa vauvaa.
Ei siellä päiväkodissa niin ihmeellistä ole, ei ainakaan äitiä ja vauvaa.
että päiväkoti ei pysty tarjoomaan mitään mikä voittaisi kodin. Viisaasti sanottu sanon minä.
Ja tässä ei nyt tietenkään tarkotettu sosiaalitapauksia joilla se päiväkoti joskus voittaa ne kotiolot, he ovat tapaus erikseen. Ja niissäkin tapauksissa pyritään se päivähoito saamaan vain lapsen edun mukaisesti niinku kuuluukin.
niitä tiukkapipoja riittää joka alalla. Taidat ite olla aikamoinen tiukkapipo ku valitset ystävät ammattiryhmän mukaan. Saattaa ystävät jäädä vähiin jos liikaa nirsoilee.
Jos muutaman tunnet vähän niinku tutun kautta niin ei kannattaisi lähteä arvostelemaan.
Tiukkapiposuus on luonteesta kiinni ja mitä tulee arvostelemiseen kannattaisi ehkä katsoa peiliin
mun mielestä ei uskoisi, että on ihan yliopistossa opiskeltu, tuntuu enemmän joltain opistotason hommalta. Siellä ollaan olevinaan niin fiksuja ja sitten pidetään tarkkaan huoli siitä, että lastentarhanopettajien tehtävä ei ole "leikkiä" lasten kanssa niin kuin erään äidin olen kuullut saavan vastauksen, kun yksi pikkuinen oli leikkinyt yksin hiekkalaatikolla muiden lastentarhanämmien keskustellessa keskenään. Ja tiedän tapauksen, missä yksi lastentarhanopettajaksiopiskeleva olisi harjoitteluaikanaan mennyt pienen taaperon seuraksi hiekkalaatikolle kun leikki siellä yksin, niin muut olivat tokaisseet, ei tartte mennä, tästä tämä alkaa tähän maailmaan opettelu. Että sellaista.
Ystäviä minulla on monista muista ammattiryhmistä ja eivät kyllä ollenkaan niin tiukkapipoja. Kukaan ei ole vielä koskaan kehdannut arvostella, eikä ole ollut tarvettakaan, minun ja mieheni tapaa hoitaa lastamme. Lastentarhassa työskentelevillä sen sijaan löytyy aina tapa tehdä asiat toisin eli vain heidän tyylinsä on se yksi ja ainoa. Neuvolasta sanoivat juuri viimeksi että esimerkillisesti hoidettu vauva. Että se siitä sitten että eipä siinä paljon kaipale "ammattilaisten" mielipiteitä siitä miten nyt teidän Marja ja Mikko ovat jotenkin sellaisia ja tällaisia.
Hyvin mielenkiintoiselta vaikuttaa se, että kuitenkin 70-luvulta lähtien lapsia on melkoisesti hoidettu tarhoissa/päiväkodeissa eikä näiden kaikkien lasten äiti/isä-lapsisuhteet ole kärsineet tilanteesta.
Työskentelen itse päiväkodissa, joka on pieni, hyvämaineinen ja henkilökunta työhönsä sitoutunutta ja motivoitunutta.
Vaikka varmasti päiväkoti jossa työskentelen on lapselle hyvä hoitopaikka, en missään nimessä laittaisi noin pientä päiväkotiin, vain seuran takia.
Jos vanhemmalla on mielenterveys ym. ongelmaa ymmärrän toki päivähoidon tärkeyden. Mutta jos lapsi on mahdollista noin pienenä hoitaa kotona, on se ehdottomasti parempi ympäristö kuin päiväkoti, jossa ympärillä on kaiken aikaa melua, ja valitettavasti varsinkin noin pienten kohdalla meininki on vähän liukuhihnamallia, vaikka kuinka hoitajat koittavat yksilöllisyyden huomioimiseen panostaa.
et oot naivi.
Jäin käsitykseen että teillä on yksi lapsi? Päiväkodissa heitä on paljon enemmän. Siellä on otettava koko ryhmä sekä lasten erityistarpeet huomioon. Maailma ei pyörikkään sen oman kullannupun ympärillä.
Voisitko ajatella että heidän tyyli sopii heidän tarhaan ja kenties toimii siellä. Kotonahan voi asiat hoitaa omalla tavallaan, tuskin siihen kovasti puuttuvat. Ei ainakaan meidän lasten kanssa ole koskaan puuttuneet meidän tapaan kasvattaa lapsia.
Ja joskus ehkä kannattaa kuunnella niitä muidenkin mielipiteitä asioista, ammattilaistenkin, ei se aina ole arvostelemista. Se saattaa jopa avartaa sitä maailmankatsomusta.
Ja onnee vaan ku neuvolastakin ollaan noin hienosti kehuttu, taidat olla itsekkin ammattilainen
vievät ensimmäisen lapsen tarhaan ja hoitavat vain uuden vauvan kotona. Siihen ratkaisuun olen tullut seuratessani tätä touhua, miten vaikeaa on muka hoitaa sitä vanhaa vauvaa kotona. Ennen oli monta lasta ja peltotyöt. Kaikki hommat ja lapset hoituivat. Ja uusia jaksettiin tehdä joka vuosi. Uusavutonta tämä porukka, joka hoidattaa yhteiskunnalla lapsensa. Näitä ketjuja on ollut täällä ennenkin...
sama kaikille lapsille, mutta alle 2 vuotisen etu on se omn äidin hoiva, mikäli äidillä ei ole pahoja ongelmi itsellään. En alkuperäisen kirjoituksista sellaista mielikuvaa saanut, että heidän perheellään olisi niin vakavia sosiaalisia ongelmia, että olii lastensuojelutarvetta. Missään muusa tapauksessa alle 2 vuotiaan etuhan ei ole se, että häntä hoitaa palkatut hoitajat oman äidin asemesta. Jos olet varhaiskasvatuksen ammattilainen, kuten viestistäsi ymmärsin, sinun tulisi tämä tietää.
on siinä, että toteaa näin pienen lapsen edun olevan saada olla kotona äidin hoidossa? Tämä sattuu olemaan tutkittu fakta kuitenkin.
Minkä alan ammattilainen sinä olet, kun katsot olevasi pätevä arvostelemaan esim. minun ammattipätevyyttäni?
hoitajat valvovaty KAIKKIA leikkijöitä.
Ohjatut leikkituokiot ovat erikseen.
Silloinkaan se just sun kullannuppus ei saa mitään erityishuomiota osakseen, paitsi jos riehuu tms.
Siksi se kotihoiton ion hyvää juuri noin pienelle.
kysellä täällä jos ei kestä kuulla toisten rehellisiä mielipiteitä, vaikka tietysti toivoitkin kuulevasi että kaikki muutkin laittavat vuoden ikäisen lapsensa hoitoon pois tieltä kun tulee uusi vauva...ja saavat siihen vielä rahallista tukea
se lapsi oli sillä hetkellä siellä hoidossa yksin iltapäivällä eli ei ollut leikkikavereita. Kyllä siinäkin työssä raha tulee helposti ja ei ole paljon myötätuntoa lapsia kohtaan eli annetaan olla yksin vaan ja lastentarhan"opettaja"ämmät juorutkoon keskenään. Mahtaa olla raskasta seisoskella tarhanpihassa. Jaksatteko edes vahtia niitä lapsia? No eipä taida onnistua sekään, kun niin kovin usein lapsia karkaa tarhoista.
Mistä tiedät, että kyseinen lapsi ei halunnut olla yksin. Välillä lapset vetäytyvät omaan rauhaan leikkimään, vaikka olisi kavereita paikalla. Ja kyllä lapsen täytyykin osata leikkiä myös yksinään. Ei meillä ainakaan aina mennä leikkimään lapsen kanssa, kun tämä jää yksin. Tottakai välillä mennään mukaan lasten leikkeihin, silloin kun lapset sitä itse pyytävät. Ja ei se kuule tule palkka helpolla lastentarhanopettajilla eikä lastenhoitajilla. Ei se työ ole pelkkää leikkimistä. Se olisikin helppoa ja ihanaa, jos palkkaa saisi siitä, kun vaan leikkii lasten kanssa.
mut saat esikoisesta ainakin sen 50 euroa/kk jos ei ole kunnallisessa hoidossa. En ole varma mut saatat olla oikeutettu normaaliinkiin kodinhoitotukeen esikoisesta niin kauan ku täyttää 3 v.
Kysele ihmeessä Kelalta miten se menee. Jos saat sen kotihoidon tuen 3 ikävuoteen asti on edullisempaa olla kotona, koska jos viet tarhaan vaikka vaan puolipäiväsesti et saa mitään tukea tästä vanhemmasta.
alle kolmevuotiaasta oli vielä noussut, tais olla nykyisin jotain 64 euron paikkeilla
joudun tällä hetkellä laittaa esikoiseni puokkihoitoon, koska kotihoidontuella ei makseta laskuja sekä ruokaa pöytään, mutta poika ei joudu olemaan siellä kuin n. 5h/5 kertaa viikossa 3kk ajan, kun olen itse töissä.
mutta itse ainakin otan pojan pois hoidosta sitten kun tuo äippäloma alkaa, enkä laita hoitoon vaikka kuopus on rinnalla. huomaa ainakin jos pojasta tulee mustasukkanen äidistä ja pystyy sitä kontrolloimaan aikasessa vaiheessa.
enkä pystyisi kuvittelemaan että pistäisin esikoisen hoitoon silloin ja maksaisin ruoan sekä laskujen päälle vielä pojan hoidonkin! kun se kuitenkin kotioloissa aikas ilmaista touhuu on ja siitä on seuraakin.
unohtui, esikoinen on nyt n. 1,5v
Mielestäni kuulostaa ihan järkevältä idealta =) Jos esikoinen on vilkas, utelias sosiaalinen pikku herra niin hänelle on varmasti kivaa mennä muutaman kerran viikossa muiden lasten mukaan leikkimään. Voisit vaikka kokeilla olla siellä mukana vähän aikaa ja sittenhän näet hyvin kuinka sujuu.
Ja tohon "täällä on myös ammattilaisia" kommenttiin niin haluaisin kommentoida näin: En tiedä mikä koulutus sinulla on mutta ainakin siellä missä olen opiskellut sosionomiksi niin käytiin läpi hyvin monta ja erilaista kasvatus menetelmää, niitä on todella paljon ihan teoria mielessä. Ei ole olemassa juuri sitä "oikeaa tai väärää" sillä jokainen lapsi on erilainen.
Mutta ilmeisesti tiedätte muiden lapsista kaiken..=) ja vain sen takia että tämän hetken "in" juttu on se 3 vuotiaana hoitoon.. Minä olen itse aikoinaan mennyt 6 kk päiväkotiin enkä nyt ole sannut traumoja..tietääkseni =)
Ihan rauhassa mietit kuule alkuperäinen kirjoittaja mitä olisi järkevintä TEIDÄN perheessä ja varmasti päädyt hyvään ratkaisuun.
Kasvatusmenetelmiä on toki monenlaisia, eikä ole olemassa mitään oikeaa tai väärää menetelmää. Toki minunkin koulutuksessani tästä puhuttiin. Tässä asiassa vaan ei mielestäni ole edes kyse kasvatusmenetelmistä, vaan siitä, onko alle 2 vuotisen etu saada olla kotona äitinsä ja uuden sisaruksensa kanssa, vai onko se etu mennä päiväkotiin. Mielestäni olen perustellut sen, miksi tämän ikäinen nähdäkseni tarvitsee vielä enemmän äitiään ja kodin rauhaa kuin päivähoidon kiireistä ja meluista ryhmähoitoa.
Jokainen lapsi on tietysti erilainen, enkä väitä tuntevani alkuperäisen lasta. Olen ainoastaan kertonut sen, mikä paitsi päivähoidon henkilöstön, myöskin aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan yleensä on tämän ikäiselle kaikkein parasta. Täytyy sanoa, että ihmettelen sosionomikoulutusta, jollei siellä tällaisesta perusasiasta olla muka puhuttu.
Minä olen aikoinani mennyt kahden kuukauden ikäisenä päiväkotiin, enkä sen suurempia traumoja koe itsekään saaneeni. Tämä kuitenkin on lähtökohta, jota en haluaisi edes ajatella. Minua siis kiinnostaa se lapsen etu, ei ainoastaan se, ettei nyt niin kovasti traumoja lapselle aiheutettaisi.
Jos lähdemme siitä, että mikä tahansa joka ei traumatisoi liikaa, olisi lapsen etu, olemme hukassa. Esimerkiksi valtaosa suomalaisista keski-ikäisistä on saanut lapsena selkäänsä tuhmuuksia tehtyään. Vain vähemmistö heistä on asiasta omasta mielestään traumoja saanut. Siltikään ei voida ajatella, että lapselle on eduksi saada selkäänsä. Minä en siis ole lähtenyt liikkeelle siitä, että alkuperäisen lapsi saisi traumoja jos hänet päiväkotiin laitetaan. Se ei silti ole mielestäni se lapsen itsensä kannalta kaikkein paras vaihtoehto. Tässä ketjussa on ehdotettu niitä tämän ikäisille parempiakin vaihtoehtoja sosiaalisten kontaktien kehittämiseksi. Espoon kokoisesta kaupungista löytyy takuulla jos jonkinlaista leikkipuistoa, seurakunnan kerhoa, avointa päiväkotia yms. joissa lapsi saisi tavata ikäisiään ja silti olla äidin ja vauvan kanssa kotona. Tiedän varmaksi ainakin sen, että Vantaalla ja Helsingissä on kunnan puolesta järjestetty myös ns. puuhakerho toimintaa 2-3 kertaa viikossa nimenomaan kotihoidossa oleville lapsille. Kaiketi Espoostakin voisi tällaistakin vaihtoehtoa kysellä?
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;10672;10682
http://www.espoonseurakunnat.fi/fi/yst_lapset/
http://www3.mll.fi/paikallisyhdistysten_sivut/?PNUM=30433&num=72516&title=Keski-Espoo
Meillä oli samanlainen tilanne; esikoinen 1v 8 kk kun pienempi syntyi. Esikoinen oli hoidossa jo, koska opiskelin. Toinen syntyi, jatkoin melkein heti etäopiskelua hitaaseen tahtiin ja esikoinen oli siis hoidossa. Vaikka en ketään tuomitse enkä syyllistä, itse tein yhden elämäni ja lapseni elämän parhaimmista ratkaisuista, kun otin esikoisen pois hoidosta. Vaikka hoitopaikassa ei ollut mitään vikaa tms., huomaan nyt,kuinka paljon (nyt jo yli 2 v.) lapseni kaipaa äitiä lähelleen, eikä tasan jää virikkeistäkään paitsi, vaikka erittäin sosiaalinen lapsi onkin. Kannan vieläkin todella huonoa omatuontoa ylipäätänsä esikoisen hoitoon viennistä enkä missän nimessä tekisi samaa virhettä toisen kohdalla. Toivottavasti vain esikoinen ei nyt joutunut "kärsimään" muiden kustannuksella ja äidin tyhmyyden takia. Siis toistan: en tuomitse ketään, mutta näin ajattelen OMALLA KOHDALLANI, jokaisella on oma tilanteensa erikseen. Ja sitten yleisesti ajatellen: Nyt lapsista on jo niin paljon seuraa toisilleen, että ei olisi mitään järkeä pitää toista hoidossa, en tosiaankaan tiedä mitä silloin ajattelin. Ymmärrän myös tämän ketjun aloittajaa, koska vaikka lapsen paras on tärkein, myös äidin jaksaminen on tärkeää; hyvinvoiva äiti on edellytys myös lapsen hyvinvoinnille. Ja joskus vastasyntyneen yövalvomiset ym. ja taaperon perässäjuokseminen voi kyllä viedä mehut, jolloin on pelastus, jos lapsi voi silloin tällöin käydä jossain leikkimässä (ikäistä seuraa lapselle) ja äiti levähtää.
Olet varmaan tähän asiaan jo vastauksen saanutkin (en jaksanut lukea ihan kaikkia kommentteja...), mutta KELAhan maksaa tukea kotona olevasta sisaruksesta, alle 3-vuotiaasta vielä enemmän kuin yli 3-v. Lisäksi mahdolliseen kuntalisään sinulla ei ole yleensä oikeutta, jos muut sisarukset ovat päivähoidossa.
Jokainen tietää oman jaksamisensa parhaiten. Itselläni on 5-vuotias, erittäin energinen esikoinen, joka on jatkanut puolipäivähoidossa vanhassa hoitopaikassaan, vaikka olen "vain" vauvan kanssa kotona. Omalle jaksamiselleni tämä on ollut kuitenkin paras ratkaisu. Vauvallamme todettiin sairaus, joka tekee normaaliarjestamme erittäin haastavan. Tässä tilanteessa en olisi jaksanut kuljetella lasta eri kerhoihin ym. eikä tuon ikäiselle enää riitä pelkkä kotona oleminenkaan. Varsinkaan, kun kukaan ei jaksa varsinaisesti leikkiä tms. hänen kanssaan.
Jos esikoinen olisi ollut siihen asti kotona, kun vauva syntyi, olisi ratkaisu ollut varmasti toinen. En olisi missään nimessä keksinyt siihen kohtaan aloittaa päivähoitoa. Esikoinen on kuitenkin ollut päivähoitopaikassaan ihan siitä lähtien, kun itse palasin äitiysloman jälkeen töihin, joten siinäkin mielessä oli perusteltua jatkaa nyt puolipäiväisenä, itse asiassa vain 2 päivänä viikossa, vanhassa paikassa. Näin hänellä pysyi hoitopaikka, kaverit ym. vaikka vauva tulikin taloon. Ja samassa hoitopaikassa hän jatkaa, kun palaan ä-loman jälkeen taas töihin.
Mutta, kuten sanottua, tilanteita on erilaisia. Voimia sinulle ratkaisuusi.