Niin, minulla on alkanut ilmenemään juomisen jälkeen hirvittävä masennus (ja oikeastaan jo juomisen aikana)
Aikaisemmin, kun join, se oli mukavaa....olin innoissani jos pyydettiin bileisiin, ja juominen vain nosti mielialaa. Eikä seuraava päiväkään ollut paha (noin henkisesti), vaikka saatoin oksentaakin.
Mutta nyt, koko juominen ei ole edes mukavaa. Ei nouse päähän, ja tulee juotua enemmän....muistikin on alkanut menemään aina sen illan osalta. ja seuraavat päivät olen todella MASENTUNUT. jopa viikon ajan. Ei ole varsinaisia pelkotiloja, vain tuo lamaannuttava masennus, kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja samantekevältä. On paha ja tyhjä olo.
Juon melkeinpä joka viikonloppu (välillä on onneksi muutama välissä). Ja yhden päivän vain.
Onko muilla näitä masennusoireita? ja mistä kertoo? varmaankin siitä, että kannattaisi vähentää....
Tahtoisin takaisin nuo ajat, kun oli mukavaa ja hauskaa, kun joi.
Aikaisemmin, kun join, se oli mukavaa....olin innoissani jos pyydettiin bileisiin, ja juominen vain nosti mielialaa. Eikä seuraava päiväkään ollut paha (noin henkisesti), vaikka saatoin oksentaakin.
Mutta nyt, koko juominen ei ole edes mukavaa. Ei nouse päähän, ja tulee juotua enemmän....muistikin on alkanut menemään aina sen illan osalta. ja seuraavat päivät olen todella MASENTUNUT. jopa viikon ajan. Ei ole varsinaisia pelkotiloja, vain tuo lamaannuttava masennus, kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja samantekevältä. On paha ja tyhjä olo.
Juon melkeinpä joka viikonloppu (välillä on onneksi muutama välissä). Ja yhden päivän vain.
Onko muilla näitä masennusoireita? ja mistä kertoo? varmaankin siitä, että kannattaisi vähentää....
Tahtoisin takaisin nuo ajat, kun oli mukavaa ja hauskaa, kun joi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan samaa alkasi itsellä ilmenemään tuossa joitakin vuosia sitten. Määrätkin kyllä tuppasi lisääntymään. Varsinaista fyysistä krapulaa ei oikeastaan enää tullut mutta ihan kauheat fiilikset.
En tiedä mistä tuo kertoo. Iän kertyminen vaikuttaa ilmeisesti; olen nimittäin kuullut ihan samaa sellaisiltakin henkilöiltä, jotka vain harvakseltaan ja kohtuullisesti juo. Joku tällä palstalla sanoi minulle kerran, että päänuppi on kehittänyt yliherkkyysreaktion viinaa kohtaan. Tiedä häntä.
Mutta valitettavasti taitaa olla niin, että ne menneet kivat ajat viinan kanssa ei enää palaa. Kannattaa siis miettiä, missä fiiliksissä elämänsä haluaa elää. Vähennä joka tapauksessa, se ei vahingoita koskaan.
Tuo mainitsemasi yliherkkyysreaktio on sama kuin fyysinen allergia,eli kysymyksessä on luultavasti täysin kehittynyt alkoholismi!
En kyllä pidä itseäni alkoholistina, koska nykyisin käytän hyvin kohtuullisesti alkoholia ja olen myös juomatta mitään pidempiäkin aikoja. Tämä siksi, että tällä palstalla aina saa lukea, että alkoholisti ei pysty muuttamaan juomatapojaan kohtuullisiksi. Tai sitten olen parantunut alkoholisti :-) En kyllä ihmeemmin mieti määritelmiä kohdallani, pääasia että asia ei tunnu olevan ongelma.
...juominen ei ollut enää kivaa? No, lopetin juomisen. En tarvinnut siihen AA ta enkä ÖÖ tä, tein sen ihan omin päin. Miksi jatkaa juomista jos se ei ole kivaa? Ei ole pakko juoda, lopeta sinäkin. Olet nyt samassa vaiheessa kuin minä silloin kun lopetin. Tee hyvä työ itsellesi, lopeta nyt.
14 vuotta olen ollut käytännöllisesti katsoen raitis. Otan joskus saunaoluen, tervetuliais shampanjat yms. Humalassa en ole koskaan!
Ei ole vaikeaa, ainakaan minulle, miksi se olisi siis sinullekaan?
Mikä on ÖÖ?
Ettet vaan olisi keksinyt koko juttua, meinaan?
Erään käsityksen mukaanhan alkoholismissa juominen on vain se näkyvä piirre. Sairautena pidettävään alkoholismiin liittyy niin paljon muitakin egatiivisia asioita, esim. tietynlaiset luonteenpiirteet, käyttäytymismallit, pakkomielteet yms.
Itse tule humalaan jo ennen ensimmäist pisaraakaan, jos päätän vaan alkaa juomaan. Viinalla on niin kova vaikutus minuun. Eli heti ensimmäuisen huikan jälkeen olen käytännössä samassa mielentilassa kuin vaikkapa 4. tuopin jälkeen. Juomiseeni on liittynyt myös kova uhma: ''älä juo, vitun juoppo!'' ''No kyllä prkle varmasti juon ja tapan vielä kaikki kaupan päälle!!''
Niin, sellasta se on. Oman ittensä vuoksi vain voi raitistua. Itse olen helvetin kyllästynyt niin henkisiin kuin fyysisiinkin vierotusoireisiin ja morkkiksiin yms. hankaluuksiin, että siksi olen jälleen päättänyt yrittää päivä kerrallaan. En edes itse usko raitistuvani, mutta ei siihen tarvitsekaan uskoa. En halua juoda, olen siis raitis. Juon, jos haluan juoda. Viimeksi kun join, niin minulle selkeni muutamia asioita, vaikkakin ankaran vitutuksen kera.
Bentsoja/cannaa huikkaa, niin palaa taas fiilikset ja on hauskaa. Elämä on nauttimista varten.
Noinhan se menee. Kysyit, mistä se kertoo - no siitä, että juhlat on juhlittu. Luulen - en tosin tiedä - että sitä alkoholista saatua euforiaa ei voi enää tavoittaa sen jälkeen kun humalat ovat muuttuneet sellaiseksi tasapaksuksi, tylsäksi pöhnäksi. Kenties pitkä tauko voisi palauttaa osan siitä nousuhumalan huumasta - minä en ainakaan aio kokeilla sitä enää.
Raitis elämä on mukavampaa. Sen voi tosiaan saavuttaa ihan omalla päätöksellä, kuten edellinenkin vastaaja totesi.
On edelleenkin aivan totta, että ihan itsekin voi raitistua.
Tosin vain ne "helpot" 4-5% suurkuluttajista voivat sen tehdä. Loput yli 95% tarvitsevat edelleen ulkopuolista apua raitistumiselleen. Tässä ryhmässä ovat mukana myös lähes tulkoon kaikki alkoholistit.
Edelleenkin jokaisen alkoholi-ongelmansa kanssa taistelevan kannattaa hakea itselleen apua, mahdollisimman pian.
Itsehoito alkoholismissa saattaa johtaa elämän menettämiseen ja lisäksi siinä voi mennä henki.
Hyvä muisti ja lähdekritiikki kertovat, että edelleenkin yli 50% raitistuneista alkoholisteista on käyttänyt maailman tehokkainta päihdeohjelmaa - omavoimaisuutta.
että omavoimaisuudella juomaongelmasta päässeet ovat todella vahvoilla. Mitenkään mollaamatta ryhmiä tai muita hoitotapoja tuntuu vaan olevan niin että se raitistuminen on pitkälti kiinni niissä ryhmissä. Jos ryhmistä jää pois niin riski ratkeamiseen on suuri. Ajattelen vaan maalaisjärjellä että jos sulle uskotellaan että olet voimaton ja tarvitset vertaistukea ryhmästä niin tosiasiassahan se raitistuminen ei ole juopon oma ja vakaa päätös!
Koen nimittäin välillä juuri niinkuin siinä eräässä South Park-jakson AA-parodiassa: Uskottelen ryhmissä olevani täysin voimaton itse ja olevani alkoholisti lopun elämääni. Eli minähän olen juoppo, minut on tuomittu ryyppäämään!
Tosin, en usko silti, että ryhmissä käymisestä on ollut mitään muuta kuin hyötyä. Tuollainen ym. ajattelutapa vaan monesti iskee päälle: entä jos päätänkin, että EN ole alkoholisti? Voinko silloin juoda kuten ''normaalit'' ihmiset?
Toisaalta, raittiina ollessa en menetäkään mitään. Kännätessä olen menettänyt paljon ja ollut vähällä menettää vielä enemmän.
että juomiseni loppuvaiheissa havaitsin olevani voimaton, koska en omalla tahdonvoimallani pysynyt erossa viinasta. Kun pääsin AA-palaveriin ja kerroin toisille olevani alkoholisti, ymmärsin samoja kokeneiden puheista saavani tukea raittiuspyrkimykselleni. On jo monta vuotta ensimmäisestä palaveristani.
Tänään en halua luopua ohjelman ja toveriseurani tuesta. On hieno asia, että minun kaltaiselleni alkoholin suhteen voimattomalle on mahdollisuus raittiuteen toisten tuella. Voin nyt käyttää tahdonvoimaani paljoon muuhun kuin alkoholin vastustamiseen.
Sinne vertaistukiryhmään meno vaatii oman päätöksen.Kynnys sinne on niin korkea, että valitettavan moni juoppo kuolee mieluummin kuin astuu sen yli.
Masennus on täälläkin tuttua viimeisen parin vuoden ajalta. Olen selittänyt itselleni syytä kaikista muista asioista, mutta kai se on myönnettävä että viinahan tuon masennuksen aiheuttaa. Nousuhumalassa on kyllä hauskaa, mutta se on yleensä pari tuntia ennen kuin filmi katkeaa. Viime viikon kolmen päivän dokaamisen jälkeen on ollut päässä täysin sekava fiilis ja armoton depis.
Sitä ihmettelen että lääkärit väheksyvän viinan osuutta masennuksessa. Olen ottanut masennukseen citalopramia ja bentsoja. Olen kyllä kertonut että vedän viikonloppuisin viinaa, mutta edelliselläkin kerralla lääkäri totesi 'no ei se mitään, pääasia ettei juo töihin mennessä'. Täysin typerää vähättelyä.
Olen tässä kypsytellyt päätöstä että eiköhän tuon dokaamisen täydy lopettaa.
mitä pidempi putki, sitä pahempi alakulo.
koettu on usein.
kaikki asiat pahenee kankkusessa.
pahinta on henkinen kankkunen!
Köyhien ongelma kun viina loppuu kesken.
Viina on depresantti, tämä on tiedetty jo kauan. Heitä helvettiin moiset litkut, ja sillä siisti.
Nyt lähti masennus, aika kauan kesti. Tilalle tuli KAUHU
Nyt täytyy harjoitella tulevaa
https://www.youtube.com/watch?v=F2kmual-EK0
Olen aivan innoissani kun suunnitelmani etenee tahtomallani tavalla. Ajatella että hoitsu se toivoo sontiksien joutuvan sairaalan kellariosastolle pitkiksi ajoiksi ilman huojentavia benzoja koska hän itse syö ne potilaan lääkkeet. Mutta nyt ei tarvikkaan mennä sinne kun tulee kaikkien aikojen ottelu. Muistakaa kaikki tulla seuraamaan.
Olen myös maistanut ripulia.
Se masennus tulee siitä kun kemialla liian kauan lääkitsee itseään ja ei ne aivokemiat ehdi palautuu enää juomiskertojen välissä-->toleranssi nousee, juominen ei oo enää niin ''kivaa'' vaan pakkopullaa ,hetken pakoon siitä pahimmasta masennuksesta. Varmaan odotat arkipäivät sitä että pääsee juomaan, arkena alkaa tissuttelua ehkä iltasin yms..Tosta se päihdeongelma alkaa kehittyy. Mutta aika harva sen saa poikki tossa vaiheessa. Ensin täytyy käydä kunnolla pohjalla...