Runoja kaipailee
nurkka tää.
Yhä uusia haikailee
eihän ilman jää.
Iltana ystävänpäivän
ylös kiipeili.
Ison ilon häivän
onnea toivotteli.
Runoja perheestä
lapsosista, lintusista.
Pikkuisista erheestä
ystävistä kultaisista.
Kun runoa pukkaa
tule,tule mukkaa.
Hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille ja kaikkialle. Toivottelee tulenlieskat
nurkka tää.
Yhä uusia haikailee
eihän ilman jää.
Iltana ystävänpäivän
ylös kiipeili.
Ison ilon häivän
onnea toivotteli.
Runoja perheestä
lapsosista, lintusista.
Pikkuisista erheestä
ystävistä kultaisista.
Kun runoa pukkaa
tule,tule mukkaa.
Hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille ja kaikkialle. Toivottelee tulenlieskat
Vastaukset 60
Vanhimmat
Ystänpäivä on illassa,
sanat kauniit leijuu ilmassa.
Ystävät toisiaan onnitelleet,
hyvää kaikkea toivotelleet.
Kerran vuoteen juhlinta tää,
muistoja kumminkin mieleen jää.
Päivästä ystäväin tulkoon meille,
tapa ja tottumus elon teille.
Harvoin, niin harvoin muistamme sen,
on ystävä aarre kallehin.
Suhdetta tuota jos vaalia jaksaa,
vaivan se meille korkoineen maksaa.
Ystävät heitä kaipaamme,
heille huolemme kerromme.
Iloista monista yhdessä taas,
käymme riemuiten nauttimaan.
Ystävän päivä -
olkoon päivä jokainnen.
Kunpa aina muistaisimme -
olet ystävä parahin.
Tänään ystävyyttä tuntea sain
yksinäisyyttä en tuntenut lain
tuli korttia, viestiä, puhelua
tuli muutama ystävä kohdattua.
Minä öinen valvoja kurkkaan
tänne runoijoiden nurkkaan.
Ovat kaikki jo unten mailla.
Minä yksin olen unta vailla.
Eipä voi uneton muuta
kuin katsella helmikuuta.
On kuivunut lähteeni,
hiljennyt pohjalla hiekka.
Ei vesi pulppua pintaan,
ei pyöritä hiekkaa,
ei kirkasta pintaa,
ei pursua pirteä puro.
Saasteesta samea silmä
ei enää iske silmää.
Kevään tullen,usko ja luota,
lähteeseen virtaa vettä - oota.
Vesi iloiten esiin pulppuaa,
kirkastuu ja silmään uuden elon saa.
Jopa silmää isket, kuin ennen muinoin,
ilo syttyy syömeen ja suoneen.
Lähteen pintaa kun tuijotat,
sieltä unelman näet, kenties koetkin;))
Kevään voima on ihmeellinen,
se vanhankin unelmiin vaipumaan saa.
Sitä uudeksi syntyy,
ja muistojen myötä nuoruuteen siirtyy.
Uskoa riittäköön tämän kevään voimaan,
mieleen se virkeyden antaa,
kehonkin kuntoa paljon kohentaa.
Iloiten eikös nyt eletä vaan!
Runoilija tunnelmoi,
Pegasus vain kompuroi.
Yritän tehdä värssyt tässä
helmikuussa heleässä.
On aurinkoista näillä mailla,
vaikk´ on nurmet lunta vailla.
Vaan runoratsu poloinen
on väsynyt ja tunkkainen.
Toivotaan, toivotaan,
että kevät tullessaan
saa Pegasuksen virkoomaan.
Nyt tää polla säteile ei,
kai tuuli kaikki sanani vei.
Niin kylmänä se tuivertaa
ja luita myöten näivertää,
se kylmentää ja kurittaa
ja pakkasasteet tuplaa.
Mutt annas olla kohta vaan,
mä takaisin sanani saan,
kun kevät tulee kukkii maa
saa runosuoni pulputtaa.
Kas päiväkin jo pitenee
siis kevätkin meill'lähenee.
Mitä ihmettä
onko virhettä
kirjoitella kirjettä
joka viliseekin virhettä
voin vain kuvitella virnettä
taivaallisen sinisissä
ystäväni silmissä.
Ilahtuu ystävä varmaan kirjeestä
vaikka olisi kuinka monta virhettä
ajatushan kirjeessä lämmittää
kyllä ystävä aina ymmärtää
ja varmaan vielä yskänkin ymmärtää
eikä ollenkaan miettimään jää
vaikka senat olis kuinka sakaisin
pian kirjoittaa hän sulle takaisin.
Tanssiaskelin kirjeen avaa,
perhoset vatsassa ravaa.
Kirjeeseen vastattiin
arvoiseksi katsottiin.
Viesti hyvältä näyttää
sydämen lämmöllä täyttää.
Ei välitetty virheistä
pikkuisista erheistä.
Nyt jo uskaltaa
lisää kirjaltaa.
Kynä siinä sauhuaa,
mitä turhaa odottaa.
porukkaa. Jos runot teitä kiinnostaa, miksi ette lue niitä? Siis eihän tuolla lätinällä ole mitään tekemistä runouden kanssa. Hyvät ihmiset, lukekaa kotimaista runoutta, ja palataan asiaan.
Ja jos se ei kiinnosta, niin lopettakaa tuo lätinä. Kiitos!
Jotkut lukevat runoilijoiden runoja, ehkä kaikkikin.
Me palstalaiset kirjoitamme omia runojamme koska pidämme siitä.
Me emme koe olevamme runoilijoita, et taida olla sinäkään.
Sinun lätinäsi oli kyllä pohjanoteeraus näkemistäni.
Tää suomalainen on lätinä,
sen tiedoksi sulle nyt saatan.
Mitkähän sulla on hätinä
kun mieles on painunut maahan?
Vaikk' nimimerkkein on Ruuneperi
olen kirjoittajana ihan eri.
Kai loppusoinuin kirjoittaa saan
lupaa kysymättäkin, aina vaan.
Uskomatonta, sanot - miksi?
Lukemaan kehoittelet - miksi?
Eikö luovuutta ole kaikki,
eikö onnistumisen iloa voisi tuntea,
mitättömän tuntuinenkin.
Oletko runoa yhtään kirjoittanut?
Etkö osaa, etkö uskalla?
Lukemaan pystymme jokainen,
runoja luemmekin.
Siitäpä juuri syntyy tarve,
itsekin jotakin aikaan saada.
Lätinnää sanot, ei minusta.
Jotakin ajatuksen siementä,
mielen purkamista,
nämä runot sisältää.
Taitoa on se, että riimittelyn taidat,
loppusoinut kaikaa;))
Jos ei runoista nää käy,
loruilua olkoon.
Halu kirjoittaa, taitojaan yrittää,
sitä älä meiltä kiellä,
ole Sinä siellä,
missä runot mieltäsi viiltää.
Koko ikäni runoja lukenut olen
heti kun lukemaan opin
ja kirjoittanut niitä heti
kun sanat suostuivat paperille.
Voi, kyllä kotimaisessa runossakin
löytyy monenlaista.
Oletkohan kysyjä itse tutustunut
vaikka nykyrunouteen?
Olisit voinut laittaa meille esimerkin
mikä sinusta on oikeaa 'runoutta'
Me täällä kirjoitamme omia runojamme
emme kuvittele olevamme
suuria runoilijoita
olemme omia itsejämme ja
siinä erikoisen hyviä.
Uskon, että täällä moni kirjoittaa suoraa ajatuksiaan runon muotoon
käsittelemättä, tiivistelemättä
kuten joutuu tekemään ihminen
jolle runoilu on työtä.
Meille ei ole, me olemme
vapaita kirjoittajia,
kirjoitamme vain mitä osaamme
ja mitä kullakin hetkellä
mieleemme juolahtaa.
Eikö tämä ole meidän palstamme?
Lätinää ovat sanat
kaikki, runojen.
Lätinää myös ajatus
täysin uskomattoman.
Pysy kulta, luona
hyvän runokirjan.
Tää meidän nurkka on,
viihtyisä ja oma.
Täysin uskomaton,
hyppää palstan yli.
Tai runosi puserra
sen mekin lukisimme.
Herrajestas sinnuu
päähä ottaa minnuu
kaikkii kehtaat kirjottaa
ossaatsie runoja arvostaa.
Myöhä vast opetellaa
runomuotoon tapaillaan
virikkeenä se meillä on
aivojumppa verraton.
Tää lätinä pyyhkii suusi
korjaa runourkast luusi
älä tuu arvostelemaa
runon voit malliks kirjottaa.
sorvaatte nämä nk. runonne. Teillä on siellä ruutuvihossa valmiina näitä lätinöitä.(loppusointuja) Ensin paperille lätinät, ja sitten lisätään puuttuvat sanat. Mutta,mutta, kun sellasessa runossa ei ole mitään asiaa. Pelkkää lätinää. Kyllähän 30-luvullakin tehtiin näitä lätinärunoja, mutta silti pyrittiin säilyttämään rytmi. Vaikka pätkimällä tyyliin:
Ah mik` omp`. (Ah mikä ompi) Loppusoinnut vaikeuttavat rytmiä. Siksi ei tulekaan runoa, vaan lätinää.
No, kiitos mielipiteistäsi. Tännehän mahtuu niitäkin tietenkin. Aurinkoisia oloja sinullekin!
upea arvostelia suuri,
on meillä käynyt tuuri.
Yhtenään vain känkkää,
runojamme ränkkää.
On arvostelu lätinää
asia pelkkää rätinää.
Loppusointuja tässä
oon runoon pistämässä.
Ruutuvihko hukassa
ei ajatukset nukassa.
Rytmi välttää meille,
arvostelut tuusan teille.
Kiitos kun poikkesit
muualle jo loikkisit.
Meil on hyvä tääl olla
täs kukaan ei oo nolla.
Pois kai meet sovinnolla?
Runolle me rupeamme
milloin päähän pälkähtääpi
ideoimme ilmoille me
huolet, ilot ihanatkin
murheet,lemmen leiskahdukset
lastenlasten lausahdukset
pikkulintuin liverrykset
kedonkukkain kauneuden
poutapilvet pumpuliset
sadepäivät suututtavat
kaikki meille kelvollista
sanoiksiskin saatettavaks
riimitellen riemastuttain.
Ah, kuink' onkaan ihanaa
kun aurinkoinen paistaa
ulkona kun tallustaa
kyllä ruoka maistaa.
Taidan kohta nukahtaa
kun niin jo alkoi haukottaa
sohvalle juur' oikaisen
enää 'runoile' ma en
Vai on riimittely tätä
ihan lätinätä!
Kiinnostuksesta kiitämme
riimit yhteen liitämme.
Eikö lue porukka
kotimaisia runoja?
Nyt runokirjat avataan,
pian asiaan me palataan.
Runous kaikkia kiinnostaa
ja runoilemaan innostaa.
Turha on tätä lopettaa,
kiitosta voimme odottaa.
Tunsitko sydämen sykkivän.
näitkö silmien palon?
Tiesitkö, kohtasit ystävän
polulla pohjoisen salon.
Korpeen kätketty kaipaus
tuuleen huudettu tuska
poistuivat, kun syttyi rakkaus
kun loisti kauniina ruska.
Tunsitko sykkeen sydämen
kuulitko sanojen sävyn?
Laskitko jokaisen siemenen
sisältä onnen kävyn?
Lähellä, liki sydäntäsi
sanaton sävel soitti.
Tunsitko kuinka ystäväsi
rakkautesi näin voitti.
Jospa se olikin hänellä mielessään:
saada innostuksemme syttymään?
Siinä hän onnistui mainiosti
innostuksemme pilviin nosti.
Minkä naamioistani tänään kasvoilleni
laittaisin
seinälläni suuri valikoima erilaisia
naamioita riippumassa
kolmatta jo kokeilin
mikään ei tunnu tänään sopivalta.
Jospa tänään tyydyn alkuperäiseen.
Lätinää on latina.
Siinä ajan patina!
siksi sitä
arvostetaan,
papeillekin
opetetaan.
Aivan toista
englanti,
tuo koulutuksen
suosikki.
Sitä kohta
kaikki solkkaa,
juontajatkin
nyt vain tolkkaa!
Päivät kirkkaampana loistaa
ja sade itseään toistaa.
Aurinko hetken pilkistää,
erikoinen on talven sää.
Hetken tänään paistoi
kevään helman maistoi.
Ränneissä vesi lorisi
puron äänenä solisi.
Sai kesää kaipaamaan
kävelystä nauttimaan
huomenna uudestaan
ulos kuljetaan.
Miltähän tuntuisi olla kärpänen:
......saisi kävellä katossa?
katso tähän suuntaan
Kasvojasi näitä
älä naamioilla peitä.
Muistella nyt koita
salaisia puutarhoita.
Takaa pitkäin aikain
ollaan siellä varkain.
Tällätavoin muusain
tervehtää näin sainkai.
Puitten takaa on joskus mukava kurkistella
mitä mahtaa toinen puutarhassa askarrella
piiloleikkiä on mukava harrastaa
se leikkimieltä meissä kasvattaa
vaikka puutarhat on lumen alle peittyneet
ei muistot lie mielestämme kaikonneet
voi leikissä naamiot kasvoilta heittää
ei tarvitse oikeita ilmeitä peittää.
Miksi sinä tuuhlaat aikaasi?
Miksi tänne tuot murinaasi?
Jos pollaan ottaa nämä lätinät,
mene sinne, missä säpinät
sinua miellyttää.
Lukeahan ei ole näitä pakko,
tee toki lätinöitten lukulakko.
Etsippäs runomittoja parempia,
sinun silmillesi somempia.
Sittenhän on kaikki hyvin.
Suoraan sen tänne kirjoitan,
minkä ketjuun joskus sepustan.
Paperia en tähän tuhlaa
ja tämähän on yhtä juhlaa
sinulle vastaella mukavasti,
kun tänne poikkesit niin iloisesti.
Luminen ohut harsopeite
oli kattanut pihamaan
ei yksikään askeleen jälki
ollut pintaa rikkonut
oli kuin taideteos
olisi avautunut silmäini edessä---
oven raosta katsoin ja mietin
rohkenenko minä, ulos aikova
rikkoa tuon luonnon luoman
kauniin valkoisen lumiharson
en rohjennut,
hiljaa huokaisten
suljin oven ja jätin pihamaan
yölliseen kauneuteensa.
Aurinko kovin helotti
se melkein pelotti.
Tottuttu jo hämärään
päivään pimeään.
Tuolla metsäpolulla,
tervehteli Ulla.
Huomannut en ois lain
kirkasta kun oli vain.
Silmiä siristi pian
ja huomasin vian.
Aurinkolasit ois auttanut
jos mukaan oisin ottanut.
Kaunista, kirkasta niin
pää meni pyörryksiin.
Harvoin on paistanut
talven yli laistanut.
Ilta taas yllättää
pilveen valo jää.
Iloa mieleen toi
sydämessä valssi soi.
Hymy kasvoja valaisi
valo pian palaisi.
Kuin kevät on tää
pakkasenkin lämmittää.
Enpä tahtonut uskoa silmiäni,
kun katseeni ylös kohotin.
Lämpö tulvi kasvoilleni,
siihen jäin aatoksineni.
Oli kuin huhtikuu ollut ois,
pimeyden peikko mennyt pois.
Ikkuna auki maailmaan,
aurinko kasvoille paistamaan.
Silmäni suljin lämpimässä,
tunnelma oli kuin etelässä.
Hetken siinä lämmittelin
ja kesäkelistä unelmoin.
Sitten kiireeesti lenkille,
aurinkolasit silmille
ja menoksi, menoksi vain,
nautiskellen kiihdytin juoksuain.
Pilvet taivaalla soutaa
päivän nimiä noutaa.
Heli ja Helinä nimensä kai
kevään merkein sai.
Tuuli helisti oksia puun
jäiden kuului helinää.
Siis kevättä Helinät tuo
ja ilonpilkettä ilmeisiin.
Lämpöä sydämiin siis
onnen toivotusta hyvää.
Se oli yksi päivä vain,
eilisen tiistain
lämmitti kasvojain.
Tänään taivas harmaana,
maa on sentään valkoisena.
Se olkoon lohdutuksena.
Aamun lunta tuprutti,
tiet vallan sekoitti,
tämä tyttöpä ajeli
pyryssä tohtoriin.
Valoa päivääni paljon sain
vaikka ei aurinko paistanut lain
ystävät valoa pilviseen päivää toi
viesteillään päiväni purppuroi.
olet paljon.
En tiennyt,
olet vieläkin enemmän,
kirjoitat, luet,
äänität,
aistien vajaiden kuulla.
Ei pidä meidän luulla,
puhuvan kaikkien samoilla suilla.
Salaperäisen kiehtovaa
tenhoavaa
verhojen taakse piiloutuvaa
elämä olla voi
joku ymmärtää, toinen ulos jää
ei se mitään
tää on värikästä elämää
ei sitä pienenä tiennyt
että elämä voi paremmaksikin muuttua.
Räntää, vettä satelee
hämärää näin jakelee.
Kesää näin pohjustaa,
myrskyäkin ohjustaa.
Myssyä tuuli ravistaa
kulkeminen ahistaa.
Suun laitan suppuun
piilotan myssyn huppuun.
Ilma kostea ja märkä.
Vasten tuulta kuin härkä,
puskee ihminen jääräpää.
Eessä on määränpää.
Helmikuu satein sanoo sen,
takana on aika entinen.
Kevät jo tulla köröttää,
turhaa enää jöröttää.
Aika muuttunut, outo
talvi omituisen leuto.
Opittavaa yhä on meillä
uuden kevään teillä.
Eikö runoiluta enää
mikä mahtaa tehdä tenää
punaista ei nurkalla
tänään vielä vilkkuile
runonurkan avausta
ei löydy tästä viidakosta
jos sivulla ei punaista
ole valomerkkiä
siispä töherrykselläni
valon tolppaan sytyttelin.
Hyvä, hyvä, fiiuliN
hyvä kun sytyttelet tulia
tulenlieskojen apuna
nähdään täällä tallustella
sateessa, pyryssä kuljeskella
tulenliekeistä lämpöä saa
jos vaikka varpaita paleltaa
ystävyyden tulet lämmittää
vaikka pyryssä hiihtäjää
täällä ei kyllä hiihdellä
eikä järven jäälle mennä
liian monta 'urhoollista'
takaisin on palaamatta
siks en lähde pilkkimään
en ees jäälle kävelemään
henkikulta rakas mulle
samaa toivon sulle.
Hip heijaa, iloista aikaa
mummolle on, kun aurinko paistaa.
Kullan vieressä me tytöt luurataan
tuoksuja kokin haistellaan,
niin hyvänä se meijät pitää
ruokaa riittää ja naurua niin ikään.
Hyvä on tyttöjen olla tässä
kullan kainalossa tai
peiton alla lämpimässä.
Nukutaan pyllyt vasten toisiaan
koirankin pylly joskus tyynyllään,
herää aamuun uuteen, virkistävään.
Pienen runon kirjoitan
ja sitä tarkoitan
ruutupaperia käytä en
arvaat kyllä sen.
Lätinäruno tämä olla voi
sille en mitään voi
sanat tippuu suusta
väliä ei muusta.
tältä runo näyttää
paikkansa hyvin täyttää.
viestin kaikille kirjoitan
tuuli puiston puita heiluttaa
oravanpoikia männyssä keinuttaa
tuuheat häntänsä vilahtelee
kun oksilla veitikat pujahtelee
taidan lähteä lenkille taas
vaikka ei ole luntakaan maas.
Lenkille, lenkille vaan
terveyttä hakemaan
harrastus vie mukanaan
aina vaan uudestaan
säästä ei oo väliä
intoa kun on itsellä
varaa aika lenkille
yksi tunti itselle.
Kaunis, kaunis on päivä tää,
keväästä meitä muistuttaa.
Aurinko paistaa suloisesti,
ulos lähden mieluisasti.
On voima tuo ihmeen suuri,
min aurinko meille antaa juuri.
Se huomiotta ei jääne keltään,
vaikka paistaisi taakse, selkään.
Valoa meille ihanaa tuo,
iloa kasvoille monille suo.
Hymyillään kilpaa päivän paisteen,
luohan se meille oivan haasteen.
Ystävän varmaan mä tiellä kohtaan,
kasvonsa hymyssä myöskin hohtaa.
Sydän rinnassa lämpöä sykkii,
jalkoja kävellen eteenpäin lykkii.
On ylistys tämä keväälle,auringolle,
kenties myöskin rakkaudelle.
Toivoisin iloa jokaisen päivään,
syytä ei kellään huolen häivään.
Tänään taas pyryttää
pyrypoika hykertää.
Naapurin kola jyryttää
vähäistä lunta nyrhentää.
Oottanut kai talvea lumista
hetken vain onnistaa.
Huomenna jo alkaa sulista
kevät läpi ponnistaa.
Täällä ei epämääräistä
täytyy takki tiukkaan kääräistä
lunta poikittain puskee
ei näy kolaa , eikä suksee
Tuuli korvissa ujeltaa
vaan ei auta, sekaan vaan
maitoa ei kaapissa tipan tippaa
ei muuta kuin repun selkään kippaa
kauppa on toki vieressä täällä
ja aukikin säällä kuin säällä
jopa sunnuntainakin kahvia saa
jos kahvihampaita kolottaa
ja kun kauppa on noinkin lähellä
ei tarvitse kauppalistoja täytellä
voi pistäytyä silloin kun huvittaa
vaikka maito-ostokset toimittaa.
Olet kuin kevätlilja
olet pyörretuuli.
Olet puron solina,
korkea aallokko.
Muistutat auringon nousua,,
sen laskua pimenevässä
illassa.
Yönkuningatar
mustaan viittaan
kietoutuneena,
aamun purppurassa.
Se olen minä
ja unelmani.
Märkä oli polku,
joka metsän halki
kapeana kulki.
Märkään lumeen
jäi tossun jälki.
Niinhän tässä
elettävässä elämässä
jäljen jättää jokainen,
joku oikein näkyvän,
toinen poies häipyvän.
sellaisin miettein terv. Atolfia
Sataa, sataa
mutt' huomenna lupaa
aurinkoa
säätiedotus.
Pikkuneiti vuosia kuus,
lätäkköa tuijottaa.
Äitikö jostain huus,
vaan antaa kailottaa.
Tyttö hymyyn sulautuu
ja juoksuun pinkaisee.
Ääni veden kantautuu.
toruen äiti kiljaisee.
Tyttö vettä roiskuttaa
jalat nopeasti polkee.
Kieli suussa maiskuttaa
ja äiti hätiin kulkee.
Voi sinua tyttörukka
kurainen olet yltäpäältä.
Äidin oma pieni liejukukka
suihkuun joutuin täältä.
Äiti toruen sisään kantaa,
kylppäriin käy neidon tie.
Etuhampaaton hymy ilon antaa
ja harmin pois vie.
minne joutunut on
Kalle-Aaretti verraton
kirjoitteli virne suussa
-viimeksi jo joulukuussa!??
Kohta nurkan taakse painutaan
vielä ennen sitä runoillaan
'Tulenlieskat'taasen meidät ylös vetää
muuten tääl ei olis varmaan ketään
iloisesti kevättä kohti taivumme
lämmön odotukseen suorastaan vaivumme.
Haiku tai kaiku
on lumesta muistona
tuli ja suli
****
Taivasta haroo
pihakoivun oksisto
sinipohjalla
pilvi on pumpulia
tänään onkin taas kevät
Kun saisin unen tokkuran silmistäni
tämän raskaan tunteen päästäni , ei
en minä krapulassa ole,
mutta väärin nukkunut olen
mitäs kävin uudelleen nukkumaan
jos muka liian aikaisin herätä saan
jos lehden luettuaan uudelleen nukahtaa
saa siitä kärsiä koko tyhmä ruumis
pitäisi olla jo tähän ikään oppinut
mikä sopii ehkä muille
ei todellakaan sovi minulle
ja jos nyt en heti kahvia saa
niin seurauksia voi odottaa....
Ei passaa aamulla uudelleen
käydä enää pötkölleen
eikä juuri päivälläkään
jos ei yöuniaan aio menettää
pienet tirsat ani harvoin
päivällä voi yrittää
kaveri taas puolestaan
ain on nukahtamaan
oli aamu taikka päivä
hälle kyllä löytyy unten häivä
ja aina riittää yölläkin
joskus häntä vähän kadehdin
niin sitä ollaan yksilöllisiä
ja kuitenkin aika mukavia ihmisiä.