Yleinen valvonta! Ihan laissa sanottua!

lisää lukea noita alla mainittuja niin voin tuoda ne luettavaksi sitä mukaan mistä kukin on kiinnostunnut! HYVÄÄ YSTÄVÄN PÄIVÄÄ KAIKILLE! =)

esimerkiksi tähän ministeri Risikon mainitsemaan tyyliin kotipalvelujen järjestämättömyydestä.
Torniossahan vanhemmat vaativat kaupunkia laittamaan sosiaalihuollon kotipalveluasiat lainmukaiseksi ja päättäjien antamassa vastineessa oli jotain epämääräistä eri viranomaisten söpötystä
mm.
ettei kemiläisilläkään ole palvelut kunnossa
lastensuojelusta on annettu kotipalvelua
ja kaikkea muuta.


Siis jokaiseen oman läänin kuntaan kysely
ovatko sosiaalihuollon kotipalveluasiat kunnossa
eli onko kuinka monta kodinhoitajaa, -avustajaa kunnan sosiaalihuollossa palkattuna
vai onko edes ollenkaan lapsiperheelle kotipalvelua tarjota
ja se mitä kunnista vastataan
(= ei ole tai vastaavaa)
sen jälkeen lääniin kanteluksi ja tiedoksi
ja läänin toimenpiteitä varten.
Samoin nämä harrasteraha-asiat
ja toimeentulotukiasiat samat kyselyt.

Alkaa kuntien valtionapukukkaro tyhjentyä pikkuhiljaa
tämän laittoman toiminnan vuoksi
mutta ollaan niin köyhiä, kurjia ja ei ole rahaa ja läpäläpäläpä...


Kohta 7?

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä 14.3.2002/197
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Laillisuusvalvonta
1 §
Eduskunnan oikeusasiamiehen valvottavat
Valvottavilla tarkoitetaan tässä laissa perustuslain 109 §:n 1 momentin mukaisesti tuomioistuimia ja muita viranomaisia sekä virkamiehiä, julkisyhteisön työntekijöitä ja muitakin julkista tehtävää hoitavia.
«Oikeusasiamies» valvoo myös valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenten sekä tasavallan presidentin päätösten ja toimenpiteiden laillisuutta sen mukaan kuin perustuslain 112 ja 113 §:ssä säädetään. Mitä jäljempänä säädetään valvottavista, koskee soveltuvin osin myös valtioneuvostoa, valtioneuvoston jäseniä ja tasavallan presidenttiä.
2 §
Kantelu
Oikeusasiamiehelle voi tämän laillisuusvalvontaan kuuluvassa asiassa kannella jokainen, joka katsoo valvottavan tehtäväänsä hoitaessaan menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen täyttämättä velvollisuutensa.
Kantelu tulee tehdä kirjallisesti. Siitä tulee ilmetä kantelijan nimi ja yhteystiedot sekä tarpeelliset tiedot kantelussa tarkoitetusta asiasta.
3 §
Kantelun tutkiminen
«Oikeusasiamies» tutkii kantelun, jos sen kohteena oleva asia kuuluu hänen laillisuusvalvontaansa ja on aihetta epäillä, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä. Asiassa hankitaan oikeusasiamiehen tarpeelliseksi katsoma selvitys.
«Oikeusasiamies» ei tutki kantelua, joka koskee yli viisi vuotta vanhaa asiaa, ellei kantelun tutkimiseen ole erityistä syytä.
4 §
Oma aloite
«Oikeusasiamies» voi ottaa laillisuusvalvontaansa kuuluvan asian käsiteltäväkseen myös omasta aloitteestaan.
5 §
Tarkastukset
«Oikeusasiamies» toimittaa tarpeen mukaan virastojen ja laitosten tarkastuksia perehtyäkseen laillisuusvalvontaansa kuuluviin asioihin. Erityisesti hänen on toimitettava tarkastuksia vankiloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa valvoakseen niihin sijoitettujen henkilöiden kohtelua sekä puolustusvoimien eri yksiköissä ja Suomen rauhanturvajoukoissa seuratakseen varusmiesten ja muiden asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.
Tarkastuksen yhteydessä oikeusasiamiehellä tai hänen edustajallaan on oikeus päästä tutustumaan viraston tai laitoksen kaikkiin tiloihin ja tietojärjestelmiin sekä oikeus keskustella luottamuksellisesti viraston tai laitoksen henkilökunnan sekä siellä palvelevien tai sinne sijoitettujen henkilöiden kanssa.6 §
Virka-apu
Oikeusasiamiehellä on oikeus saada viranomaisilta maksutta tarpeelliseksi katsomaansa virka-apua sekä tarvitsemansa jäljennökset tai tulosteet viranomaisten sekä muiden valvottavien asiakirjoista ja tiedostoista.
7 §
Oikeusasiamiehen tietojensaantioikeus
Oikeusasiamiehen oikeudesta saada laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot säädetään perustuslain 111 §:n 1 momentissa.
8 §
Poliisi- tai esitutkinnan määrääminen
«Oikeusasiamies» voi määrätä suoritettavaksi poliisilain (493/1995) mukaisen poliisitutkinnan tai esitutkintalain (449/1987) mukaisen esitutkinnan tutkittavanaan olevan asian selvittämiseksi.
9 §
Valvottavan kuuleminen
Jos on syytä olettaa, että asia saattaa antaa aihetta arvostella valvottavan menettelyä, oikeusasiamiehen on ennen asian ratkaisemista varattava valvottavalle tilaisuus tulla asian johdosta kuulluksi.
10 §
Huomautus ja käsitys
Jos «oikeusasiamies» laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa katsoo, että valvottava on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, mutta harkitsee, ettei syytteen nostaminen tai asian saattaminen kurinpitomenettelyyn ole kuitenkaan tarpeen, hän voi antaa valvottavalle huomautuksen vastaisen varalle.
Jos aihetta on, «oikeusasiamies» voi saattaa valvottavan tietoon käsityksensä lain mukaisesta menettelystä taikka kiinnittää valvottavan huomiota hyvän hallintotavan vaatimuksiin tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista edistäviin näkökohtiin.
11 §
Esitys
«Oikeusasiamies» voi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa tehdä toimivaltaiselle viranomaiselle esityksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi.
«Oikeusasiamies» voi tehtäväänsä hoitaessaan kiinnittää valtioneuvoston tai muun lainsäädännön valmistelusta vastaavan toimielimen huomiota säännöksissä tai määräyksissä havaitsemiinsa puutteisiin sekä tehdä esityksiä niiden kehittämiseksi ja puutteiden poistamiseksi.
2 luku
Eduskunnalle annettava kertomus ja selvitys sidonnaisuuksista
12 §
Kertomus
«Oikeusasiamies» antaa eduskunnalle joka vuodelta kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön, julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilasta samoin kuin lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista kiinnittäen tällöin erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.
«Oikeusasiamies» voi antaa eduskunnalle tärkeäksi katsomastaan asiasta myös erillisen kertomuksen.
Kertomustensa yhteydessä «oikeusasiamies» voi tehdä eduskunnalle ehdotuksia lainsäädännössä havaitsemiensa puutteiden poistamiseksi. Jos havaittu puute liittyy eduskunnan käsiteltävänä olevaan asiaan, «oikeusasiamies» voi myös muuten saattaa havaintonsa eduskunnan asianomaisen toimielimen tietoon.
13 § (24.8.2007/804)
Sidonnaisuudet
Oikeusasiamiehen, apulaisoikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen sijaisen tehtävään valitun on viivytyksettä annettava eduskuntaa varten selvitys sellaisesta elinkeinotoiminnastaan ja varallisuudestaan sekä sellaisista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa oikeusasiamiehenä, apulaisoikeusasiamiehenä tai apulaisoikeusasiamiehen sijaisena.
Oikeusasiamiehen, apulaisoikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen sijaisen on toimikautensa kestäessä viivytyksettä ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneet muutokset.
L:lla 804/2007 muutettu 13 § tulee voimaan A:n 836/2007 mukaisesti 1.10.2007. Aiempi sanamuoto kuuluu:
13 §
Sidonnaisuudet
Oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen tehtävään valitun on viivytyksettä annettava eduskuntaa varten selvitys sellaisesta elinkeinotoiminnastaan ja varallisuudestaan sekä sellaisista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa oikeusasiamiehenä tai apulaisoikeusasiamiehenä.
Oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen on toimikautensa kestäessä viivytyksettä ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa tapahtuneet muutokset.
3 luku
Oikeusasiamiestä sekä apulaisoikeusasiamiehiä ja apulaisoikeusasiamiehen sijaista koskevat yleiset säännökset (24.8.2007/804)
L:lla 804/2007 muutettu otsikko tulee voimaan A:n 836/2007 mukaisesti 1.10.2007. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Oikeusasiamiestä ja apulaisoikeusasia- miehiä koskevat yleiset säännökset
14 §
Oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten päätösvalta
Oikeusasiamiehellä on yksinään päätösvalta kaikissa oikeusasiamiehelle lain mukaan kuuluvissa asioissa. «Oikeusasiamies» päättää apulaisoikeusasiamiehiä kuultuaan myös tehtävien jaosta oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten kesken.
Apulaisoikeusasiamiehet käsittelevät ja ratkaisevat samoin valtuuksin kuin «oikeusasiamies» ne laillisuusvalvontaan kuuluvat asiat, jotka «oikeusasiamies» on määrännyt heidän ratkaistavakseen tai jotka he omasta aloitteestaan ottavat tutkittavakseen.
Jos apulaisoikeusasiamies harkitsee, että hänen käsiteltävänään olevassa asiassa on aihetta esittää huomautus valtioneuvoston tai valtioneuvoston jäsenen taikka tasavallan presidentin päätöksen tai toimenpiteen johdosta taikka nostaa syyte korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä tai jäsentä vastaan, hänen tulee siirtää asia oikeusasiamiehen ratkaistavaksi.
15 §
Oikeusasiamiehen päätöksenteko
«Oikeusasiamies» ja apulaisoikeusasiamies ratkaisevat asiat esittelystä, jolleivät he yksittäistapauksessa toisin päätä.
16 § (24.8.2007/804)
Sijaisuudet
Jos «oikeusasiamies» toimikautensa kestäessä kuolee tai eroaa toimestaan eikä eduskunta ole valinnut uutta oikeusasiamiestä, oikeusasiamiehen tehtäviä hoitaa se apulaisoikeusasiamies, joka on virassa vanhempi.
Virassa vanhempi apulaisoikeusasiamies hoitaa niin ikään oikeusasiamiehen tehtäviä tämän ollessa esteellinen tai muusta syystä estynyt tehtäväänsä hoitamasta siten kuin siitä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä tarkemmin määrätään.
Eduskunnan «oikeusasiamies» valitsee saatuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton apulaisoikeusasiamiehen sijaisen enintään neljän vuoden toimikaudeksi.
Apulaisoikeusasiamiehen ollessa esteellinen tai muusta syystä estynyt hoitamasta tehtäviään niitä hoitaa «oikeusasiamies» tai toinen apulaisoikeusasiamies siten kuin siitä kanslian työjärjestyksessä tarkemmin määrätään, jollei «oikeusasiamies» 19 a §:n 1 momentin nojalla kutsu apulaisoikeusasiamiehen sijaista hoitamaan apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä. Apulaisoikeusasiamiehen sijaisen hoitaessa apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä häneen ei sovelleta, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään apulaisoikeusasiamiehestä.
L:lla 804/2007 muutettu 16 § tulee voimaan A:n 836/2007 mukaisesti 1.10.2007. Aiempi sanamuoto kuuluu:
16 §
Sijaisuudet
Jos «oikeusasiamies» toimikautensa kestäessä kuolee tai eroaa toimestaan eikä eduskunta ole valinnut uutta oikeusasiamiestä, oikeusasiamiehen tehtäviä hoitaa se apulaisoikeusasiamies, joka on virassa vanhempi.
Virassa vanhempi apulaisoikeusasiamies hoitaa niin ikään oikeusasiamiehen tehtäviä tämän ollessa esteellinen tai muusta syystä estynyt tehtäväänsä hoitamasta siten kuin siitä eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä tarkemmin määrätään.
Apulaisoikeusasiamiehen ollessa esteellinen tai muusta syystä estynyt hoitamasta tehtäviään, niitä hoitaa «oikeusasiamies» tai toinen apulaisoikeusasiamies siten kuin siitä kanslian työjärjestyksessä tarkemmin määrätään.
17 §
Muut tehtävät ja virkavapaus
«Oikeusasiamies» ja apulaisoikeusasiamiehet eivät saa toimikautensa kestäessä hoitaa muuta julkista virkaa. Heillä ei saa myöskään olla sellaista julkista tai yksityistä tehtävää, joka voi vaarantaa luottamusta laillisuusvalvonnan tasapuolisuuteen tai muutoin haitata oikeusasiamiehen tai apulaisoikeusasiamiehen tehtävän asianmukaista hoitamista.
Jos oikeusasiamieheksi tai apulaisoikeusasiamieheksi valitulla on «valtion» virka, hän vapautuu sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän on oikeusasiamiehenä tai apulaisoikeusasiamiehenä.
18 §
Palkkiot
«Oikeusasiamies» ja apulaisoikeusasiamiehet saavat toimestaan palkkion. Oikeusasiamiehen palkkio määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin valtioneuvoston oikeuskanslerin palkkaus ja apulaisoikeusasiamiehen palkkio samojen perusteiden mukaan kuin apulaisoikeuskanslerin palkkaus.
Jos oikeusasiamieheksi tai apulaisoikeusasiamieheksi valittu on julkisessa tai yksityisessä palvelussuhteessa, hänen tulee toimikautensa ajaksi luopua tähän palvelussuhteeseen kuuluvista palkkaeduista. Hänen tulee toimikautensa ajaksi luopua myös sellaisista palvelussuhteeseen tai luottamustehtävään liittyvistä muista etuuksista, jotka voivat vaarantaa luottamusta laillisuusvalvonnan tasapuolisuuteen.
19 §
Vuosiloma
«Oikeusasiamies» ja apulaisoikeusasiamiehet saavat kukin puolentoista kuukauden vuosiloman.
19 a § (24.8.2007/804)
Apulaisoikeusasiamiehen sijainen
Apulaisoikeusasiamiehen sijainen voi hoitaa apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä, jos tämä on muutoin kuin lyhytaikaisesti estynyt niitä hoitamasta tai jos apulaisoikeusasiamiehen tehtävä on täyttämättä. «Oikeusasiamies» päättää sijaisen kutsumisesta hoitamaan apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä.
Mitä tässä tai muussa laissa säädetään apulaisoikeusasiamiehestä, koskee soveltuvin osin myös apulaisoikeusasiamiehen sijaista tämän hoitaessa apulaisoikeusasiamiehen tehtäviä, jollei erikseen toisin säädetä.
4 luku
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja tarkemmat säännökset
20 §
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
Oikeusasiamiehen ratkaistaviksi kuuluvien asioiden valmistelua ja muiden hänelle kuuluvien tehtävien hoitamista varten on oikeusasiamiehen johtama eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia.
21 §
Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosääntö ja kanslian työjärjestys
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian viroista ja virkojen erityisistä kelpoisuusvaatimuksista säädetään eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännössä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian työjärjestyksessä annetaan tarkempia määräyksiä tehtävien jakamisesta ja sijaisuuksien järjestämisestä oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten kesken sekä kanslian henkilöstön tehtävistä samoin kuin kansliassa noudatettavasta yhteistoimintamenettelystä.
«Oikeusasiamies» vahvistaa kanslian työjärjestyksen apulaisoikeusasiamiehiä kuultuaan.
5 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
22 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2002.
23 §
Siirtymäsäännös
Kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiesten tehtäviä hoitavien henkilöiden on annettava 13 §:ssä tarkoitettu selvitys sidonnaisuuksistaan.
HE 202/2001, PeVM 2/2002, EV 10/2002
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
24.8.2007/804:
Tämän lain voimaantuloajankohdasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (L 840/2007 tulee voimaan A:n 836/2007 mukaisesti 1.10.2007.)
HE 102/2003, PeVM 5/2005, EV 111/2005, LJL 1/2007, PeVM 2/2007, EK 11/2007
Viimeiseen osumaan
Sivun alkuun

kotipalveluasian kuntoon.
Sekä myös kaiken muunkin kunnan sosiaalihuollon alle kuuluvan palvelurepertuaarin
(perheneuvola, asunto- ja toimeentulotukiasiat jne).

Montakohan uhkasakkoa kunnille on Suomessa annettu esimerkiksi juuri tämän toimimattoman lapsiperheiden kotipalvelun vuoksi?

3 Lakisääteiset terveyspalvelut
Kansanterveyslaki ja -asetus asettavat kunnille terveyspalveluihin liittyviä
velvoitteita. Erikseen on säädetty lisäksi muun muassa erikoissairaanhoidosta,
mielenterveyspalveluista, tartuntatautien ehkäisystä ja hoidosta
sekä työterveyshuollosta.
kuuluvat terveyskasvatus
ja valistustyö, raskauden ehkäisyneuvonta sekä yleiset terveystarkastukset.

Sairaanhoito ja kuntoutus
Kunnan on järjestettävä kunnan asukkaiden sairaanhoito. Siihen kuuluu
lääkärin tutkimus ja hoito sekä lääkinnällinen kuntoutus. Sairaanhoitoa
voidaan antaa terveyskeskuksessa avohoitona, vuodeosastolla tai kotisairaanhoitona.
Kiireellinen sairaanhoito pitää järjestää kaikille asuinpaikasta
riippumatta.
Kuntoutusta on järjestettävä siltä osin kuin se ei ole Kansaneläkelaitoksen
tehtävänä. Kuntoutuksen sisällöstä on säädetty tarkemmin lääkinnällisestä
kuntoutuksesta annetulla asetuksella. Päävastuu apuvälineiden
hankkimisesta on terveyskeskuksella tai sairaalalla.

Sairaankuljetus
Kunnan on huolehdittava sairaankuljetuksen järjestämisestä ja lääkinnällisen
pelastustoiminnan ylläpitämisestä lukuun ottamatta ilma-alusten
sekä kelirikkokelpoisten ja vastaavien erityiskulkuneuvojen hankintaa ja
ylläpitoa.

Hammashuolto
Kunnan on järjestettävä hammashuoltoa. Siihen kuuluu valistus ja ehkäisy
sekä hampaiden tutkimus ja hoito. Hoito on järjestettävä kaikille iästä
riippumatta.

Kouluterveydenhuolto
Kunnan on ylläpidettävä kouluterveydenhuoltoa, johon kuuluvat peruskoulun
ja lukion terveydellisten olojen valvonta, oppilaiden terveydenhoito
ja terveyskasvatus sekä tarpeelliset erikoistutkimukset. Niitä ovat
erikoislääkärin tekemä näön tai kuulon tutkimus ja hänen määräämänsä
laboratorio-, röntgen- ja muut tutkimukset, psykiatrin tutkimus ja psykologin
tutkimus.


Opiskeluterveydenhuolto
Kunnan on ylläpidettävä muiden kuin edellisessä kohdassa tarkoitettujen
oppilaitosten opiskelijoille opiskeluterveydenhuoltoa, johon kuuluvat
oppilaitosten terveydellisten olojen valvonta, opiskelijoiden terveydenhoito
ja sairaanhoito sekä hammashuolto. Korkeakouluopiskelijoiden
terveydenhuollon kunta voi antaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön
järjestettäväksi.

Seulonnat
Kunnan on järjestettävä seulontaa ja muita joukkotarkastuksia. 50−59-vuotiaille
naisille on järjestettävä rintasyöpäseulontaa ja 30−60-vuotiaille naisille
kohdun kaulaosan syöpäseulontaa.

Erikoissairaanhoito
Erikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lääketieteen ja hammaslääketieteen
erikoisalojen mukaisia sairauden ehkäisyyn, tutkimiseen, hoitoon ja lääkinnälliseen
kuntoutukseen kuuluvia terveydenhuollon palveluja. Erikoissairaanhoidon
laajuutta ja laatuvaatimuksia ei ole lainsäädännössä
yksilöity. Kotikunnan on huolehdittava siitä, että potilas saa tarpeellisen
erikoissairaanhoidon.

Työterveyshuolto
Kunnan on järjestettävä työterveyshuoltopalveluja työntekijöille ja yrittäjille.
Eräiden kuntien on lisäksi ylläpidettävä merimiesterveydenhuoltoa
ja järjestettävä merimiehille työterveyshuoltopalveluja.

Ympäristöterveydenhuolto
Ympäristöterveydenhuollolla tarkoitetaan yksilön ja hänen elinympäristönsä
suojelua. Kunnat vastaavat ympäristöterveydenhuollon toimeenpanosta,
johon kuuluvat terveyshaittojen arviointi, terveysvalvonta, elintarvikevalvonta,
tuotteiden ja palveluiden turvallisuuden valvonta sekä
eläinten terveydenhuolto. Kuntien toimeenpantavaksi kuuluvat myös
kemikaalivalvonta ja tupakkalain valvonta, jotka liittyvät läheisesti ympäristöterveydenhuoltoon.

Mielenterveyspalvelut
Kunnan on huolehdittava mielenterveyspalvelujen järjestämisestä. Ne
voidaan järjestää osana joko kansanterveystyötä tai sosiaalihuoltoa.
Kunnan on järjestettävä sellaiset mielenterveyspalvelut, jotka on
tarkoituksenmukaista antaa terveyskeskuksessa. Sairaanhoitopiirin tulee
huolehtia erikoissairaanhoitona annettavista palveluista.
Palvelut on järjestettävä sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin
kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Palvelut on ensisijaisesti järjestettävä
avopalveluina sekä siten, että tuetaan oma-aloitteista hoitoon hakeutumista
ja itsenäistä suoriutumista.

Hoitoon pääsyn määräajat
Kiireellistä hoitoa potilas saa välittömästi. Kiireettömän hoidon määräajat
on määritelty laissa.
Terveyskeskukseen on saatava välittömästi yhteys arkisin terveyskeskuksen
aukioloaikana. Potilaan hoidon tarve voidaan arvioida usein jo
puhelimessa, ja sen voi tehdä muukin terveydenhuollon ammattihenkilö
kuin lääkäri. Jos hoidon tarpeen arviointi vaatii terveyskeskuksessa käyntiä,
sinne on saatava aika kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta.
Terveyskeskuksessa hoito aloitetaan tavallisesti jo ensimmäisellä
käyntikerralla. Jos näin ei voida tehdä, hoitoon on päästävä viimeistään
kolmessa kuukaudessa. Jos terveyskeskuksessa annetaan erikoissairaanhoitoa,
siihen on päästävä viimeistään kuudessa kuukaudessa.
Sairaalaan pääsy edellyttää lääkärin lähetettä. Sairaalassa hoidon tarpeen
arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta.
Arvio voidaan tehdä joko lähetteen tai tutkimusten perusteella. Jos tutkimuksissa
todetaan, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, hoito on aloitettava
viimeistään kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista.
Lasten ja nuorten mielenterveyttä koskevaan tarpeelliseksi todettuun
hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa.
Hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi arvioitu hoito on järjestettävä
kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kuudessa kuukaudessa.


4 Palveluja tarvitsevien asema
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki sisältää periaatteet,
jotka liittyvät sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun
ja oikeusturvaan. Lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta
laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakkaan
vakaumusta ja yksityisyyttä on kunnioitettava eikä hänen ihmisarvoaan
saa loukata. Erityistä huomiota tulee kiinnittää asiakkaan mahdollisuuksiin
osallistua ja vaikuttaa hänelle annettavaan sosiaalihuoltoon
sekä asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen.
Sosiaalihuollossa on ensisijaisesti pyrittävä toimintamuotoihin, jotka
mahdollistavat itsenäisen asumisen sekä luovat taloudelliset ja muut
edellytykset selviytyä omatoimisesti päivittäisistä toiminnoista.
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan potilaalle annettavan
terveyden- ja sairaanhoidon on oltava laadultaan hyvää. Potilaan
ihmisarvoa ei saa loukata, ja hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään
on kunnioitettava. Jollei hänelle heti voida antaa hoitoa, on hänet joko
ohjattava odottamaan hoitoon pääsyä tai ohjattava taikka toimitettava
hoitoon muualle. Hänelle on ilmoitettava syy viivytykseen ja viivytyksen
arvioitu kesto. Kunnan on järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yleensä
omille asukkailleen eli niille, joilla on kunnassa kotikuntalaissa tarkoitettu
kotikunta ja asuinpaikka. Sosiaalipalveluja annetaan kotipaikasta
riippumatta, jos olosuhteet niin vaativat. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi
opiskelun tai työn vuoksi kunnassa oleskelevien tarvitsemia palveluja.
Myös koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on järjestettävä kunnassa sijaitsevien
oppilaitosten opiskelijoille. Työterveyshuoltopalvelut annetaan kunnassa sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille ja kunnassa toimiville yrittäjille.
Kiireellisissä tapauksissa on oleskelukunnan annettava sosiaali- ja terveyspalveluja
kotipaikasta riippumatta, samoin kansainvälisten sopimusten
edellyttämissä muissa tilanteissa.
Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen perusteella Pohjoismaiden
kansalaiset voivat palveluja tarvitessaan käyttää äidinkieltään ja, mikäli
mahdollista, heille tulee järjestää tarvittavaa tulkitsemis- ja kääntämisapua.
Erityinen velvoite järjestää tulkkaus- ja käännösapua on silloin, kun
Pohjoismaan kansalainen kääntyy kirjallisesti sosiaali- ja terveysviranomaisen
puoleen. Kunnan järjestämistä sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä
maksu asiakkaalta niissä rajoissa kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
annetussa laissa ja sen nojalla annetulla asetuksella säädetään.
Kunnan yksityisiltä ostamista palveluista peritään asiakkaalta sama
asiakasmaksu kuin kunnan itsensä järjestämistä palveluista. Ympäristöterveydenhuollon
suoritteiden maksullisuudesta säädetään erikseen.
Asiakkaalla on useissa tapauksissa mahdollisuus hakea muutosta häntä
koskevaan päätökseen. Tällöin muutoksenhakuviranomainen voi yksittäistapauksessa
ottaa kantaa tarpeellisten palvelujen järjestämiseen. Muutoksenhausta
on yleensä säädetty palvelun järjestämistä koskevassa laissa.
Palveluun tyytymätön asiakas voi myös olla yhteydessä esimerkiksi
kunnan sosiaaliasiamieheen tai potilasasiamieheen.


5 Palvelujen laajuus
Suunnittelu- ja valtionosuuslain mukaan kunnan tulee osoittaa voimavaroja
valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Laki ei kuitenkaan määrittele voimavarojen määrää.
Järjestettävien lakisääteisten palvelujen vähimmäislaajuus määräytyy
edellä kuvattujen, palvelujen järjestämistä koskevien lakien perusteella.
Useiden palvelujen laajuutta ei ole yksityiskohtaisesti määritelty. Tällöin
kunnalla on suuri harkintavalta palvelujen laajuuden suhteen. Yleisluonteisesta
sääntelystä on esimerkkinä erikoissairaanhoitolain velvollisuus
järjestää erikoissairaanhoidon palvelut.
Toisaalta joidenkin palvelujen laajuus määräytyy säädöstasolla hyvin
tarkasti. Tällainen on esimerkiksi alle kouluikäisten lasten vanhempien
oikeus valita kunnan järjestämä päivähoitopaikka, lasten kotihoidon tuki
tai yksityisen hoidon tuki.
Edellä mainittujen ääripäiden välillä määräytyy palvelujen järjestämisvelvollisuuden
laajuus hyvin eri tavoin. Eräissä laeissa on varsin tar
li- ja terveydenhuollon lakisääteiset palvelut 17
kasti määritelty, mitä palveluja tulee järjestää ja miten laajasti ilman, että
palvelua tarvitsevalle on annettu täsmällisesti määritelty oikeus palvelun
saamiseen. Tällaisia lakeja ovat esimerkiksi kansanterveyslaki ja sen nojalla
annettu kansanterveysasetus.
Lähtökohtana tulisi olla se, että toimintaan osoitettavat voimavarat
takaisivat palveluja käyttäville tasavertaiset peruspalvelut asuinpaikasta,
sosiaalisesta asemasta ja kielestä riippumatta. Tavoitteena on se, että
kaikki maassa asuvat saavat yhtäläisesti tarpeelliset sosiaali- ja terveyspalvelut.


6 Palvelujen laatu
Kunnallisesti tuotettavien palvelujen laatua ei yleensä ole yksityiskohtaisesti
määritelty. Useissa laeissa tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa
on kuitenkin perusteita palvelujen laadun määrittelemiseksi. Esimerkiksi
lasten päivähoidossa on säädetty asetuksella lasten määrästä suhteessa
hoito- ja kasvatushenkilöstöön.
Kuntien laadunhallintatyön tueksi on vuodesta 2000 lähtien annettu
useita valtakunnallisia laatusuosituksia, yleensä yhteistyössä Suomen
Kuntaliiton kanssa. Esimerkkejä tällaisista laatusuosituksista ovat ikäihmisten
palveluja, mielenterveyspalveluja, kouluterveydenhuoltoa, apuvälinehuoltoa
ja päihdehuoltoa koskevat suositukset. Laatusuositukset
eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta niitä voidaan pitää asianmukaisten
palvelujen mittapuuna.
Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista ja täydennyskoulutuksesta
säädetään laissa. Terveydenhuoltohenkilöstön pätevyyttä
sääntelee ammatinharjoittamista koskeva lainsäädäntö.
Yksityisiltä hankittavien ostopalvelujen tulee vastata sitä tasoa, jota
edellytetään vastaavilta kunnallisilta palveluilta. Tällä on haluttu turvata
se, että kaikki julkisesti rahoitetut palvelut täyttävät samat laadulliset
vähimmäisvaatimukset.
Yksityisten palvelujen järjestämisestä ja valvonnasta säädetään yksityisestä
terveydenhuollosta annetussa laissa ja asetuksella sekä yksityisten
sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa ja asetuksella.
Säännökset koskevat myös kunnan yksityiseltä palvelutuottajalta ostamia
palveluita.






voi järjestää palvelut omana
toimintanaan, yhteistyössä muiden kuntien kanssa, jäsenenä kuntayhtymässä,
ostamalla palvelut valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä
tai yksityiseltä palveluntuottajalta taikka antamalla palvelunkäyttäjälle
palvelusetelin. Palvelusetelillä kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän
hankkimat palvelut setelin arvoon asti sellaiselta yksityiseltä palveluntuottajalta,
jonka kunta on hyväksynyt.
Siten kunta voi käytännössä harkita, miten palvelut järjestetään, ellei
muualla lainsäädännössä ole poikkeavia säännöksiä. Eräissä laeissa, esimerkiksi
erikoissairaanhoitolaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta
annetussa laissa, on säännökset kuulumisesta kuntayhtymään, mutta
nämä rajoitukset huomioon ottaen palvelujen järjestämistapa on vapaa.
Järjestämistavasta riippumatta lainsäädännön mukaiset palvelut tulee
turvata. Jos tarjolla on yksinomaan ostopalveluja, niitä on voitava käyttää
säädetyssä laajuudessa.
Vastuu palvelujen rahoituksesta on kunnilla. Käytännössä kunnat
rahoittavat toimintaansa pääasiassa verotuloilla, joista merkittävimmän
osuuden muodostaa kunnallisvero, sekä valtionosuuksilla ja maksuilla.
Valtionosuuden määräytymisen perusteena ovat tekijät, jotka vaikuttavat
palvelujen kustannuksiin. Tällaisia perusteita ovat muun muassa
kunnan asukasluku, ikärakenne, asukkaiden sairastavuus, asukkaiden
työttömyys ja kunnan syrjäisyys. Lisäksi kunnat voivat saada erillistä valtionavustusta
sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta tarpeellisiin
hankkeisiin, jotka tukevat toiminnan kehittämistä ja tehostamista
sekä toimintatapojen uudistamista.

Voimavarojen ja laadun valvonta
Palvelujen ohjaus
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valtakunnallinen ohjaus tapahtuu
keskeisiltä osiltaan lainsäädännöllä. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon
tavoite- ja toimintaohjelma sisältää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle
asetetut tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet,
suositukset ja ohjeet. Talousarvion yhteydessä valtioneuvosto
päättää lisäksi vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista sekä
kehittämishankkeiden painopistealueista.
Vuosina 2002−2007 toteutetaan kaksi valtakunnallista sosiaali- ja terveydenhuollon
kehittämisohjelmaa, kansallinen terveydenhuollon hanke
ja sosiaalialan kehittämishanke. Hankkeiden tavoitteena on palvelujen
turvaaminen kaikille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Ohjelmat
toteutetaan lukuisina osahankkeina, joiden toimeenpanoa kunnissa
tuetaan muun ohella valtionavustuksilla ja informaatio-ohjauksella.

Yleinen valvonta
Lakisääteisten palvelujen yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat
sosiaali- ja terveysministeriölle. Läänien alueella suunnittelu, ohjaus
ja valvonta on säädetty lääninhallitusten tehtäväksi.
Kuntalaissa on luovuttu lääninhallitusten yleisestä oikeudesta pitää
silmällä kunnan toiminnan laillisuutta. Lääninhallitus voi siten puuttua
kunnan toimintaan vain tehdyn kantelun perusteella.
Kuntalain säännöksestä huolimatta lääninhallitusten tulee valvoa sosiaali-
ja terveydenhuollon lainsäädännössä edellytetyllä tavalla kunnallista
toimintaa ja ryhtyä tarvittaessa oma-aloitteisesti toimenpiteisiin, mikäli
kunnat tai kuntayhtymät toimivat vastoin lakia tai lakiin perustuvia
säännöksiä. Kuntien valtionosuuslain perusteella lääninhallitus voi sakon
uhalla määrätä kunnan tai kuntayhtymän noudattamaan laissa tai lain
nojalla säädettyä velvoitetta.


järjestämisvelvollisuuden
laiminlyönnistä
Jos kunta ei huolehdi lakisääteisten palvelujen järjestämisestä, sille voidaan
valtionosuuslain perusteella asettaa uhkasakko. Sen asettaa lääninhallitus
asianomaista ministeriötä kuultuaan.
Menettely on sovellettavissa kaikkeen suunnittelu- ja valtionosuuslain
mukaiseen toimintaan. Uhkasakko voidaan asettaa muun muassa
silloin, kun kunta ei ole täyttänyt erityislainsäädännössä yksilöityjä velvoitteita
tai kun kunta ei ole osoittanut sosiaali- ja terveydenhuoltoon
suunnittelu- ja valtionosuuslaissa tarkoitettuja voimavaroja.

Lisätietoja esimerkiksi seuraavista lähteistä:
Kiireellinen sosiaalipalvelu. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita
2005:8
Vammaispalvelujen järjestäminen ja osaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön
selvityksiä 2005:4
Palveluseteli. Käyttöopas kotipalveluun. Sosiaali- ja terveysministeriön
oppaita 2005:1
Palveluseteli – ohjeita käyttäjälle. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä
2004:4
Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet. Sosiaali- ja
terveysministeriön oppaita 2005:5
Terveydenhuollon palvelu paranee. Kiireettömään hoitoon määräajassa.
Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2004:13
Sosiaali- ja terveysministeriön internetsivut: www.stm.fi
Valtion säädöstietopankki Finlex: www.fi nlex.fi

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.
2 §
Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön

Tätä lakia sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Kunnan velvollisuus järjestää sosiaalihuoltoa ja osoittaa siihen voimavaroja määräytyy sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.
3 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) asiakkaalla sosiaalihuoltoa hakevaa tai käyttävää henkilöä;

2) sosiaalihuollolla sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:ssä mainittuja sosiaalipalveluja, tukitoimia, toimeentulotukea, elatustukea, sosiaalista luottoa sekä mainittuihin palveluihin ja etuuksiin liittyviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön tai perheen sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä; sekä (20.12.2002/1135)

3) asiakirjalla viranomaisen ja yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon liittyvää, viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:n 1 ja 2 momentissa mainittua asiakirjaa, joka sisältää asiakasta tai muuta yksityistä henkilöä koskevia tietoja.
2 luku
Asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet
4 §
Oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun

Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Sosiaalihuollon asiakkaan oikeudesta käyttää suomen tai ruotsin kieltä, tulla kuulluksi ja saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä hänen oikeudestaan tulkkaukseen näitä kieliä viranomaisissa käytettäessä säädetään kielilain (423/2003) 10, 18 ja 20 §:ssä. Kuntien ja kuntayhtymien velvollisuudesta järjestää sosiaalihuoltoa suomen ja ruotsin kielellä säädetään sosiaalihuoltolaissa. (6.6.2003/428)
5 §
Asiakkaan oikeus saada selvitys toimenpidevaihtoehdoista

Sosiaalihuollon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.

Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen.

Jos sosiaalihuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää kieltä taikka asiakas ei aisti- tai puhevian tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta.

Jos on kysymys asiasta, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, on tulkitsemisesta ja kääntämisestä huolehdittava siten kuin hallintolain (434/2003) 26 §:ssä säädetään. (30.12.2003/1361)
6 §
Päätös tai sopimus sosiaalihuollon järjestämisestä

Sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.
7 §
Palvelu- ja hoitosuunnitelma

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta.

Suunnitelma on laadittava, ellei siihen ole ilmeistä estettä, yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa sekä 9 ja 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa taikka asiakkaan ja hänen omaisensa tai muun läheisensä kanssa. Suunnitelman sisällöstä ja asiaan osallisista on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.
8 §
Itsemääräämisoikeus ja osallistuminen

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu.

Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa. (30.12.2003/1361)

Asiakkaan tahdosta riippumattomista toimenpiteistä sekä asiakkaan hoitoon tai huoltoon liittyvistä pakotteista ja rajoituksista sekä niitä koskevasta päätöksentekomenettelystä sosiaalihuollossa on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.
9 §
Itsemääräämisoikeus erityistilanteissa

Jos täysi-ikäinen asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa tai sosiaalihuoltoonsa liittyvien muiden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen taikka ymmärtämään ehdotettuja ratkaisuvaihtoehtoja tai päätösten vaikutuksia, on asiakkaan tahtoa selvitettävä yhteistyössä hänen laillisen edustajansa taikka omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa.

Jos täysi-ikäinen asiakas on henkilöään tai varallisuuttaan koskevassa asiassa ilmeisen edunvalvonnan tarpeessa, tulee sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen tehdä holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 91 §:ssä tarkoitettu ilmoitus holhousviranomaiselle edunvalvojan määräämiseksi asiakkaalle.
10 §
Alaikäisen asiakkaan asema

Alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu.

Jos alaikäisen henkilöä koskevassa yksittäisessä sosiaalihuollon asiassa on perusteltu syy olettaa, että huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua, tulee sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen tehdä holhoustoimesta annetun lain 72 §:ssä tarkoitettu hakemus tai 91 §:ssä tarkoitettu ilmoitus edunvalvojan määräämiseksi alaikäiselle, jos se on tärkeää alaikäisen edun turvaamiseksi. Alaikäisen toivomukset ja mielipide asiassa on selvitettävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
11 §
Tietojen antaminen asiakkaalle tai hänen edustajalleen

Asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa oikeus saada tieto asianosaisena ja oikeus saada tieto asiakasta itseään koskevasta asiakirjasta määräytyy siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 3 luvussa säädetään. Menettelystä, jota noudatetaan tiedon antamisessa, säädetään mainitun lain 4 luvussa ja muutoksenhausta sen 33 §:ssä.

Asiakkaan oikeudesta tarkastaa häntä itseään koskevat sosiaalihuollon henkilörekisteriin talletetut tiedot säädetään henkilötietolaissa (523/1999).

Alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista. Jos alaikäinen tai hänen laillinen edustajansa ovat asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, laillisella edustajalla on kuitenkin oikeus tiedonsaantiin siten kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:ssä säädetään.
12 §
Asiakkaan ja hänen edustajansa tietojenantovelvollisuus

Asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Asiakkaalle on annettava tieto siitä, mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan suostumuksesta riippumatta hankkia. Asiakkaalle on varattava tilaisuus tutustua muualta hankittuihin tietoihin samoin kuin tilaisuus antaa asiassa tarpeellista selvitystä.
13 §
Informointi tietojen käsittelystä

Ennen kuin asiakas tai hänen edustajansa antaa sosiaalihuollon järjestäjälle ja toteuttajalle tietoja, hänellä on oikeus saada tietää, miksi hänen antamiaan tietoja tarvitaan, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan sekä minkä henkilötietolaissa tarkoitetun rekisterinpitäjän henkilörekisteriin tiedot talletetaan.

Asiakkaalle ja hänen lailliselle edustajalleen on annettava tieto siitä, miten hän voi käyttää henkilötietolaissa tarkoitettuja oikeuksiaan, jollei asiakas ole jo saanut tätä tietoa.
3 luku
Salassapito, vaitiolovelvollisuus ja salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
14 §
Asiakirjasalaisuus

Sosiaalihuollon asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai muusta yksityisestä henkilöstä, ovat salassa pidettäviä.

Salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.

Asiakirjan salassapidon lakkaamisesta sosiaalihuollossa on voimassa, mitä siitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 31 §:ssä.
15 §
Vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto

Sosiaalihuollon järjestäjä tai tuottaja taikka niiden palveluksessa oleva samoin kuin sosiaalihuollon luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan sosiaalihuollon tehtävissä toimiessaan tietoonsa saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta sosiaalihuollon järjestäjän tai tuottajan palveluksessa tai tehtävän hoitaminen niiden lukuun on päättynyt.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös sitä, joka harjoittelijana tai muutoin toimii sosiaalihuollon järjestäjän tai tuottajan toimeksiannosta tai sen lukuun taikka joka on saanut salassa pidettäviä tietoja lain tai lain nojalla annetun luvan nojalla, jollei laista tai sen nojalla annetusta luvasta muuta johdu. Asiakas, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asiakkuuden perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asiakasta itseään.

Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asiakas, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muitakin kuin häntä itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asiakkaan tiedonsaantioikeus on perustunut.
16 §
Suostumus tietojen antamiseen

Salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa tietoja asiakkaan nimenomaisella suostumuksella tai niin kuin laissa erikseen säädetään. Milloin asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa suostumuksella. Tietoja ei kuitenkaan saa antaa alaikäisen asiakkaan laillisen edustajan suostumuksella, jos edustajalla itsellään ei ole oikeutta tiedon saantiin 11 §:n 3 momentissa tarkoitetusta syystä.
17 §
Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi

Jos 16 §:ssä tarkoitettua suostumusta ei voida saada taikka jos asiakas tai hänen laillinen edustajansa nimenomaisesti kieltää tiedon luovuttamisen, sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa antaa asiakirjasta salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi, hoidon, huollon tai koulutuksen järjestämiseksi tai toteuttamiseksi taikka toimeentulon edellytysten turvaamiseksi. Tietoja saa kuitenkin antaa vain, jos:

1) se, jota asiakirja koskee, on hoidon tai huollon ilmeisessä tarpeessa terveytensä, kehityksensä tai turvallisuutensa vaarantumisen vuoksi eikä hoidon tai huollon tarvetta muutoin voida selvittää taikka hoidon tai huollon toimenpiteitä toteuttaa;

2) tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi; tai

3) tieto on tarpeen asiakkaan välttämättömien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi eikä asiakkaalla itsellään ole edellytyksiä arvioida asian merkitystä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tietoja saa antaa toiselle sosiaalihuollon viranomaiselle, sen toimeksiannosta sosiaalihuollon tehtäviä suorittavalle henkilölle tai yhteisölle sekä muulle viranomaiselle.

Yksityisesti sosiaalihuoltoa järjestävälle taikka yksityiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa antaa tietoja 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kuitenkin vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä asiakkaan välittömän hoidon tai huollon toteuttamiseksi tai muusta tähän rinnastettavasta syystä.

Lisäksi sosiaalihuollon viranomainen saa 1 momentin 1–3 kohdassa säädetyillä edellytyksillä antaa tietoja asiakkaan lailliselle edustajalle taikka muulle henkilölle tai yhteisölle, jolle tiedon antaminen on välttämätöntä asiakkaan tahdon tai sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi taikka sosiaalihuollon toimenpiteen toteuttamiseksi.
18 §
Salassa pidettävien tietojen antaminen asiakkaan suostumuksesta riippumatta eräissä muissa tilanteissa

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai henkilötietolaissa säädetään, sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa, jos se on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi, antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle asiassa, jossa sosiaalihuollon viranomaiselle on laissa säädetty oikeus tai velvollisuus panna asia vireille taikka osallistua vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimeenpanoon antamalla lausunto tai selvitys taikka muulla vastaavalla tavalla. Lisäksi tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle tai laitokselle etuutta koskevan väärinkäytöksen selvittämiseksi, jos väärinkäytöstä on perusteltua syytä epäillä.

Sosiaalihuollon järjestäjän tai toteuttajan tulee pyydettäessä antaa asiakkaan tai tämän laillisen edustajan suostumuksesta riippumatta tieto salassa pidettävästä asiakirjasta poliisille, syyttäjäviranomaiselle ja tuomioistuimelle, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta säädetään ilmoitusvelvollisuus rikoslain (39/1889) 15 luvun 10 §:ssä, taikka jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta.

Salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa oma-aloitteisestikin tiedon, kun epäillään edellä 2 momentissa tarkoitettua rikosta taikka silloin, kun epäillään jonkun syyllistyneen siinä mainittua vähäisempään rikokseen, jos sosiaalihuollon järjestäjä ja toteuttaja arvioi sen olevan välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Sosiaalihuollon viranomainen saa 1–3 momentissa tarkoitettujen tapausten lisäksi antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos se on välttämätöntä tarkistettaessa sosiaalihuollon viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi olennaisen tärkeää tietoa tilanteissa, joissa viranomaisella itsellään on oikeus saada tieto.

Salassa pidettävään asiakirjaan sisältyvien tietojen antamisesta tieteellistä tutkimusta varten on voimassa, mitä siitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja henkilötietolaissa. Sosiaali- ja terveysministeriö voi lisäksi antaa tieteellistä tutkimusta varten yksittäistapauksessa luvan tietojen saamiseen yksityisesti sosiaalihuoltoa järjestävän palvelun tuottajan asiakasta koskevista asiakirjoista. Lupa voidaan antaa, jos on ilmeistä, ettei tiedon antaminen loukkaa niitä etuja, joiden suojaksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Lupaa harkittaessa on huolehdittava siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan. Lupa voidaan antaa määräajaksi, ja siihen on liitettävä yksityisen edun suojaamiseksi tarpeelliset määräykset. Lupa voidaan peruuttaa, jos siihen harkitaan olevan syytä. (23.5.2001/412)
19 §
Vaitiolovelvollisuudesta poikkeaminen ja sen lakkaaminen

Mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai tässä laissa säädetään asiakirjasalaisuuden lakkaamisesta tai siitä poikkeamisesta, koskee soveltuvin osin myös vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa.
4 luku
Sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta salassa pidettäviin tietoihin ja virka-apuun
20 §
Velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle salassapidettäviä tietoja

Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus koskee myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö tulee esittää kirjallisena rahalaitokselle ja pyynnön esittämistä koskevan päätöksen on oikeutettu tekemään sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen määräämä sosiaalihuollon viranhaltija. Ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto.
21 §
Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla

Sosiaalihuollon viranomainen voi saada veroviranomaisilta ja kansaneläkelaitokselta teknisen käyttöyhteyden avulla näiden henkilörekistereissä olevia edellä 20 §:ssä tarkoitettuja salassa pidettäviä henkilötietoja asiakkaan suostumuksesta riippumatta maksun määräämistä ja tietojen tarkistamista varten. Sosiaalihuollon viranomaisen tulee etukäteen ilmoittaa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta.

Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän viranomaisen on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.
22 §
Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus saada virka-apua

Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeellista virka-apua muilta viranomaisilta.

Virka-avun antajan tulee salassapitovelvollisuuden estämättä ilmaista sosiaalihuollon viranomaiselle virka-aputehtävän edellyttämät tiedot.
5 luku
Muistutus ja sosiaaliasiamies
23 §
Muistutus

Asiakkaalla on oikeus tehdä muistutus kohtelustaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Muistutukseen on vastattava kohtuullisessa ajassa sen tekemisestä.

Muistutuksesta annettuun vastaukseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Muistutuksen tekeminen ei rajoita asiakkaan oikeutta hakea muutosta siten kuin siitä erikseen säädetään. Muistutuksen tekeminen ei myöskään vaikuta asiakkaan oikeuteen kannella asiastaan sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille.
24 §
Sosiaaliasiamies

Kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Kahdella tai useammalla kunnalla voi olla yhteinen sosiaaliasiamies.

Sosiaaliasiamiehen tehtävänä on:

1) neuvoa asiakkaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa;

2) avustaa asiakasta 23 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa;

3) tiedottaa asiakkaan oikeuksista;

4) toimia muutenkin asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi; sekä

5) seurata asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle.
6 luku
Erinäiset säännökset
25 §
Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
26 §
Asiakirjojen käsitteleminen ja säilyttäminen

Sosiaali- ja terveysministeriö voi tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita asiakastietojen käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyvistä menettelyistä.
27 §
Tietosuojaa ja virka-apua koskevien säännösten soveltamisala

Mitä 3 ja 4 luvussa säädetään sosiaaliviranomaisen oikeudesta saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja sekä virka-avusta, koskee myös sosiaalihuoltolain 3 §:ssä mainittuja sosiaalihuollon ohjauksesta ja valvonnasta vastaavia viranomaisia niiden hoitaessa yksittäistä henkilöä koskevia ja valvontaan liittyviä tehtäviään.

Mitä 1 momentissa sekä 3 ja 4 luvussa säädetään, koskee soveltuvin osin myös yhteistyötä sellaisten ulkomaisten tahojen kanssa, jotka hoitavat mainituissa säännöksissä tarkoitettuja tehtäviä. Salassa pidettäviä tietoja luovutettaessa on tällöin erityisesti pyrittävä varmistumaan siitä, että niitä käytetään vain tämän lain edellyttämiin tarkoituksiin ja että niiden suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Mitä edellä tässä laissa säädetään salassapitovelvoitteista ja niistä poikkeamisesta sosiaalihuollossa, koskee myös sitä, joka on saanut salassapidettävän tiedon edellä 3 ja 4 luvussa ja tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa.

Kun tuomioistuimessa ilmaistaan tämän lain mukaan salassa pidettävä tieto, suullinen käsittely on tarpeellisin osin toimitettava yleisön läsnä olematta sekä oikeudenkäyntiaineisto pidettävä salassa siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa (370/2007) tai oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetussa laissa (381/2007) säädetään. Menettelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä mainituissa laeissa säädetään. (30.3.2007/386)

L:lla 386/2007 muutettu 4 momentti tulee voimaan 1.10.2007. Aiempi sanamuoto kuuluu:

Kun tuomioistuimessa ilmaistaan tämän lain mukaan salassapidettävä tieto, suullinen käsittely on tarpeellisin osin toimitettava yleisön läsnäolematta sekä oikeudenkäyntiaineisto pidettävä salassa siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) 9 §:n 2 momentissa säädetään. Menettelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä mainitussa laissa säädetään.
28 §
Merkintä tietojen hankinnasta tai antamisesta

Sosiaalihuollon järjestäjän ja toteuttajan on tehtävä asiakirjaan merkintä, kun tietoja hankitaan ulkopuolisilta tai annetaan 16–22 tai 27 §:n nojalla.
29 §
Rangaistusvastuu

Rangaistus 14 §:ssä tarkoitetun asiakirjan salassa pitämistä koskevan velvollisuuden sekä 15 §:ssä tarkoitetun vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon rikkomisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 20 §:ssä tai 22 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 2 momentissa tarkoitetusta teosta, jollei sosiaalihuollon viranomainen ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.
7 luku
Voimaantulosäännökset
30 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 137/1999, StVM 18/2000, EV 100/2000
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
23.5.2001/412:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 5/2001, StVM 6/2001, EV 35/2001
20.12.2002/1135:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 142/2002, StVM 36/2002, EV 176/2002
6.6.2003/428:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 92/2002, PeVM 9/2002, EV 269/2002
30.12.2003/1361:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 129/2003, StVM 27/2003, EV 106/2003
30.3.2007/386:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2007.

HE 12/2006, LaVM 25/2006, EV 268/2006

Aiheet joita te haluatte ja mitä näissä mahdollisesti ei vielä ole! Toivoisin että näistä olisi apua monellekkin, niin olisi hyvä nyt ryhtyä taistelemaan näiden lakipykälien tukemana!Meidän on saatava joku taho heräämään asian vakavuuden vuoksi ja pelastaa lastemme tulevaisuus! Yksin en onnistu, joten lähtekää tekin mukaan niin saadaan muutosta aikaan!