Olen reilut kolmekymppinen, kahden lapsen isä, avioliitossa kaikki ok mutta jo useamman vuoden
on mustasukkaisuus pistänyt mielen aivan matalaksi...
Tänään on taas se päivä vuodesta kun vaimoni lähtee siskonsa ystävättäriensä kanssa muutamaksi päiväksi erääseen musiikkitapahtumaan
joka heillä on jokavuotinen traditio. Ja kas kummaa... maha on aivan sekaisin, masennus vaivaa
ym ym... Tiedän että olen silloin tällöin aivan sairaalloisen mustasukkainen, ja vaikka vaimon kanssa asiasta on puhuttu moniin kertoihin niin
en voi mitään... päivä synkkenee...
Tiedän kyllä sisimmässäni että mitään pelkoa siitä
että vaimoni esim. hairahtuisi vieraisiin ei ole.
Mutta jostain vain ne epäluuloiset ajatukset putkahtavat esiin vaikka koskaan ei periaatteessa
mitään aihettakaan moiseen ei ole ollut..
Kammo on tullut muutama vuosi sitten kun juuri
näihin aikoihin ystäväpariskunta joka oli ollut
samassa paikassa vaimoni kanssa kertoi kuinka "lujaa siellä oli mennyt"... pohjalta: "vaimosi oli niin vauhdissa ettei aamuyöstä löytänyt enää majapaikkaansa"...
Tästä alkaen ovat nämä jokavuotiset reissut olleet
minulle yhtä helvettiä... Pitäisi silti yrittää
olla niinkuin ei mitään ja olla periaatteesta
onnellinen vaimon puolesta kun pääsee rentoutumaan
mutta minkäs teet kun tunteitaan ei meinaa pystyä
pitämään piilossa...
Hoitoonko tässä pitäisi mennä....???
on mustasukkaisuus pistänyt mielen aivan matalaksi...
Tänään on taas se päivä vuodesta kun vaimoni lähtee siskonsa ystävättäriensä kanssa muutamaksi päiväksi erääseen musiikkitapahtumaan
joka heillä on jokavuotinen traditio. Ja kas kummaa... maha on aivan sekaisin, masennus vaivaa
ym ym... Tiedän että olen silloin tällöin aivan sairaalloisen mustasukkainen, ja vaikka vaimon kanssa asiasta on puhuttu moniin kertoihin niin
en voi mitään... päivä synkkenee...
Tiedän kyllä sisimmässäni että mitään pelkoa siitä
että vaimoni esim. hairahtuisi vieraisiin ei ole.
Mutta jostain vain ne epäluuloiset ajatukset putkahtavat esiin vaikka koskaan ei periaatteessa
mitään aihettakaan moiseen ei ole ollut..
Kammo on tullut muutama vuosi sitten kun juuri
näihin aikoihin ystäväpariskunta joka oli ollut
samassa paikassa vaimoni kanssa kertoi kuinka "lujaa siellä oli mennyt"... pohjalta: "vaimosi oli niin vauhdissa ettei aamuyöstä löytänyt enää majapaikkaansa"...
Tästä alkaen ovat nämä jokavuotiset reissut olleet
minulle yhtä helvettiä... Pitäisi silti yrittää
olla niinkuin ei mitään ja olla periaatteesta
onnellinen vaimon puolesta kun pääsee rentoutumaan
mutta minkäs teet kun tunteitaan ei meinaa pystyä
pitämään piilossa...
Hoitoonko tässä pitäisi mennä....???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mustasukkaisuus on tuskaisa tunne, eikä siihen välttämättä vaikuta mitkään vakuuttelut jos se oikein päälle pakkaa. Ei auta kuin tuntea. Mielestäni olet tehnyt tosi fiksusti kun olet keskustellut asiasta vaimosi kanssa. Eikä mun mielestäni sulla ole mitään sairasta mustasukkasuutta, sillä senhän kaikki tietää, että jos on kännissä eikä löydä majapaikkaansa, voi helpommin sattua "jotain" kuin selvinpäin.
Mutta toisen vahtiminen ja epäily ei onnea lisää, onnea olisi jos omasta itsestään löytäisi sisäisen rauhan. Että tuntisi itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi tapahtuipa mitä tahansa.
Mulla on sellanen pahempi mustasukkasuuden laji, eli kärsin välillä hirveästi siitä kun mieheni katselee "herkkupeppuja" näin kesäkuumalla varsinkin... Se on kamala tunne.
yhtään juttelemaan asiasta/tunteestasi vaimosi kanssa vaatimatta häntä jäämään kotiin -siis vain kertoisit pelkosi?
Minua vaivaa täsmälleen sama ongelma. Jos puolisoni lähteen ystäviensä kanssa ulos, en varmasti nuku ennenkuin hän on tullut. Saati sitten kun hän on työreissussa. Pelkästään jo toisen naisen kanssa juttelu aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksen. Vatsaa vääntää jne. En meinaa "housuissani" pysyä. Kamala tunne.
Mitään aihetta ei ole todellakaan ollut. Paitsi edellisessä suhteessa luottamuksen puute. Olen ns. hyvännäköinen joten luulisi asian olevan toisin päin mutta ei. Itse olen todella suosittu miesten keskuudessa. Puoisoni on maailman ihanin ihminen, ottaa aina minut huomioon - joka asiassa, on kohtelias, hellä, meillä menee loistavasti sängyssä jne. Mitä voin tehdä näille kohtauksilleni?
Moi Piia!
Se homman juju meidän molempien mustasukkaisuudessa taitaakin piillä tuossa kertomassasi edellisen suhteen luottamuksen puutteessa. Itselläni pitkäaikainen tyttöystäväni
ennen nykyistä vaimoani petti minua useasti jääden
kiinni... Siitä varmaan jäänyt minullakin takaraivoon se että jos ja jos sitten kuitenkin taas...??? Vaikka mitään syytä ei olekaan. Mulla on ihan samanlaista joskus, jos vaimo juttelee
toisen miehen kanssa vähänkin syvällisemmin niin
sama juttu... vatsasta vääntää... päässä "suhisee"... Ja meilläkin menee esim. sängyssä todella loistavasti...
Pitää kai vaan ajanmittaan yrittää hillitä ajatuksiaan... ei tässä muukaan auta. Kyllä nää
varmaan ohi ajanmittaan menee...
"Vaikka mitään syytä ei olekaan. Mulla on ihan samanlaista joskus, jos vaimo juttelee
toisen miehen kanssa vähänkin syvällisemmin niin
sama juttu... vatsasta vääntää... päässä "suhisee"..."
Mielestäni siinä on ero, jos on mustasukkainen tai sairaalloisen mustasukkainen. Ihan maallikkona pidän sairaalloisena mustasukkaisuutena sitä, että päässä alkaa suhista tai jollain muulla tavoin "heittää" vain sillä perusteella, että puoliso tai kumppani keskustelee toisen sukupuolen kanssa. Toisin sanoen, katson, että on sairaalloista, jos kumppani saa voimakkaita oireita ilman mitään aihetta: kumppani ei ole aihetta antanut. Ei siis kuulu kumuloitua aikaisemmista suhteista rasitteeksi jälkipolville.
Näkemykseni mukaan sairaalloinen mustasukkaisuus on hyvin, hyvin vaarallista sairaalloisesti mustasukkaisen kumppanille. Kokemukseni/tietämykseni mukaan siihen liittyy usein sairaalloisesti mustasukkaisen puolison taholta arvaamatonta väkivaltaa sellaista, joka ei välttämättä ole ennakoitavissa, koska sairaalloisesti mustasukkainen ihminen elää kuvitelmnissaan niin voimakkaasti, ettei erota kuvitelmiaan todesta. Ja tuona hetkenä hän tuntee sairaaloisen voimakasta ja hillitsemätöntä vihantunnetta. (Vrt. keskustelee toista sukupuolta olevan kanssa. Eihän elämästä tulisi mitään, jos naiset ja miehet, samanikäiset tai eri eivät voisi keskustella keskenään. Ja sillä perusteella, että entinen tyttöystävä petti.)
Käsittääkseni sairaalloisesti mustasukkaiselle on olemassa apua: lääkettä tai terapiaa tai molempia. Mielestäni sinulla on hyvä tilanne, että tiedostat ongelmasi ja perusteettomat luulosi. Huomaat, ettei kaikki ole sinussa hyvin.
Jos minä sinun housuissasi hyppelisin, kääntyisin terveyskeskuksen tai muun asiantuntijan, ehkä psykiatrin tai vastaavan puoleen.
"Pitää kai vaan ajanmittaan yrittää hillitä ajatuksiaan... ei tässä muukaan auta. Kyllä nää
varmaan ohi ajanmittaan menee..."
Ajatuksiaan harva pystyy hillitsemään eikä se ehkä ole edes tarkoituksenmukaistakaan. Sen sijaan oikeiden johtopäätösten tekeminen on tarkeää. Pelkään, etteivät turhat tunnot mene itsestään ohi vaan iän myötä pahenevat. Entäs jos olet maistissa, miltäs silloin tuntuu?!
Älä väheksy näitä ongelmiasi. Puhu niistä sekä puolisollesi että ammattiauttajalle!
Onko tämä tässäkin tilanteessa sairaalloista kun mustasukkaisuus on ilmennyt vasta luottamuksen menetyksen jälkeen?
Olen myös hyvin, hyvin mustasukkainen. Mustasukkaisuus yhdistettynä pakko-oireisiin, tarkisteluun ja itsetuntooni on minun ongelma. Terapia alkoi viime talvena. Vielä on vaikeaa, ja en tiedä helpottuuko tilanne.
Olemme seurustelleet viisi vuotta, ja en ole aikaisemmin kohdannut uskottomuutta. Varsinaista uskottomuutta en pelkää, mieheni ei ole sellainen joka voisi mitään tehdä. Hän ei flirttaile, eikä ole muista kiinnostunut. Suhteemme on hyvä ja pysyvä, mutta mustasukkaisuus on peikko, joka vaanii televisiossa, kadulla ja lehdissä. Mustasukkaisuuteni liittyy ulkonäköön ja ulkoiseen viehättävyyteen.
Olemme yhdessä ja haluamme voittaa mustasukkaisuuden tunteen.
Minullakin on aivan turhia mustiskohtauksia. Niihin ei todellakaan ole syytä, mutta minkäs teet. Mieheni on ravintolassa töissä ja näkee luonnollisesti paljon naisia asiakkaana. Tiedän että heitä on palveltava ja juteltava niitä näitä, mutta luulen et joku on iskemässä miestäni. Ehkä tähän on se syy, että olemme tavanneet juuri niin 6 v. sitten. Silloin hän oli naimisissa mutta erosi. Syy ei ollut minä vaan jo tulehtuneet välit vaimon kanssa. Kertokaa miten tästä tuskasta pääsee eroon.