Yhden pienen hetken

hetken. Tietenkin olen ollut elämässäni monesti onnellinen,mutta jos puhutaan näin aikuisena olevasta parisuhteesta...Kerran tapasin miehen, johon rakastuin tulisesti, mutta se ei ollutkaan sitä miltä se ensin näytti. Surullinen olin pitkään, mutta nyt olen taas iloinen siitä että pääsin eroon. Sinkkuna ollut pitkään, en oikein luota enää miehiin. Toisaalta surullista sekin, mutta kokemusten kautta tulee sellainen fiilis.

On minulla kuitenkin eräs tosi rakas ystävä(mies). Jos saisin sellaisen miehen itselleni, niin pitäisin sitä pumpulissa, tekisin kaikkeni, että rakkautemme olisi sellaista jota molemmat haluaisimme. Hän on vain ystävä ja naimisissa. Ja niin pitää ollakin. Mut miehen luonne on tosi ihana, eikä vaimo sitä osaa arvostaa...surullista. Toivon kuitenkin että tilanne heillä korjaantuisi ja rakkautta heillä riittäisi maailman ääriin.