Tiedätkö mitä? Meidän olisi pitänyt joskus olla yhdessä baarissa. Ja puhua kaikki ne sanat mitä jäi sanomatta vuoden aikana. Olisi ollut joskus tilanne jossa olisi saanut olla ihan rentona. Ehkä yritkin sellaista kerran järjestää, mutta ehkä et ollut tarpeeksi tosissasi.
Ilman niitä
turhia sanoja
392776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
muuta toivonut, kuin että oltais yhdessä baarissa, ihmisvilinässä, metelissä, missä olis helppo vaihtaa sanoja keskenään, tuosta vaan. Onko nyt ihan myöhäistä?
myöhäistä. Käytkö paljon sitten baareissa?
ei ap.
Miten niin? Kävin joskus enemmän, voin alkaa käydä, jos se siitä on kiinni. Ja hyvä, jos edes jonkun mielestä ei ole myöhäistä.
kulunut ei mielestäni ole myöhäistä. "Pieni" tauko on saattanut jopa kasvattaa meitä molempia. Kysyin vaan. En itsekään paljon siellä viihdy...
jolloin oltiin yhdessä kylän baarissa ja miten minä luin silmistäsi "olen pahoillani emme voi jutella, koska et ole vapaa". Miten oikeassa olinkaan.
Ei kyllä noin mee...
että tuo mainitsemasi tauko teki hyvää, ainakin mulle. Vaikka mulla ikävä on ollutkin. Älä ymmärrä väärin, mielelläni olisin nähnyt, mutta olen vaan ollut niin täynnä tunteita, että on tehnyt hyvää ottaa etäisyyttä..vaikka en sitä toivonut. Toivon ettei olisi myöhäistä.
ei tuollaista silmistä näe. Ehkä silmät sanoivat, en uskalla lähestyä, koska rakstan tai jotain. Tai ehkä teillä oli siellä baarissa niin paljon savua, että silmiä kirveli.
hyvää minullekin, näin jälkeen päin ajatellen. Siitä huolimatta on ollut ikävä, tietäisit vaan. Ymmärrän sinua, koska itsekin olin sekaisin tunteistani. Nyt on saanut rauhassa ajatella ja kasvaa ja luoda hyvä tasapaino itsensä kanssa. Ei ole myöhäistä. Luuletko että voitaisiin tutustua vielä uudelleen ja haluaisitko sinä vielä yrittää?
uudelleen ja yrittää, haluan sitä paljon. Olen halunnut sitä jo jonkin aikaa, eikä se siitä muutu mihinkään. Etäisyyden ottaminen vain lisäsi tuota varmuutta asiasta. Toivon, että edes harkitset tuota kaikkea, että jutellaan tästä.. sekin olisi jo jotain.
sinuun paremmin. Eikä meillä tarvitse mikään kiire olla. Kun vaan nähtäis jossain ja saatais se rohkeuden kipinä jutella asioista, niin se olisi jo hyvä alku. Hiljaa katsottaisiin mitä tästä tulisi, annettaisiin asioiden edetä omalla painolla. Kun vaan pystyttäisiin ottamaan tarpeeksi rennosti ja olemaan omia itsejämme niin se olisi hyvä myös.
kun vaan päästäisiin uudelleen alkuun. Jotenkin pitäisi päästä alkuun. Nähdä, jutella, tutustua paremmin, eiköhän se siitä sitten lähtisi menemään omalla painollaan kuten sanoit. Ehkä alussa jännittäisi eikä olisi ihan oma itsensä, mutta ajan kanssa se rentouskin varmasti löytyy. Meillähän on aikaa tutustua, jos/kun molemmat sitä haluaa.
ongelman ydin taisi tullakin. Miten päästäisiin uudelleen alkuun. Toivon vaan etten mene täysin lukkoon, kun seuraavan kerran sinut näen. Kun ei olla yhteyttä pidetty niin kynnys ottaa yhteyttä on varmaan molemmilla suuri. Pitäis nähdä jossain sattumalta ja niin että kumpikaan ei kerkeisi jännittää. Meillä on kyllä aikaa. Mutta alkusysäys vaan pitäis tapahtua. Baarissakin saa huutaa että saa äänensä kuuluville ja se ympäristö sinänsä voi antaa jo ristiriitaisia ajatuksia. Meillä on pulma :)
yhteyttä Pulmat ratkotaan yhdistykseen
sattuman varaan kannata mitään jättää, kun ei kumpikaan niissä baareissakaan asu... niin todettiin edellä. Ei se minun kynnys missään mahdottoman korkealla ole;) En vaan tiedä miten asian esittäis varovasti ja kasvot säilyttäen, vaikka toinen ei olis yhtään kiinnostunut. Sekin on pulma. Pulmia riittää. Miten tämä pulma ratkaistaan, miten osua samaan paikkaan yhtä aikaa, jos sattuman varaan ei kannata laskea ja kumpikaan ei kysy suoraan haluaisko toinen tavata. Kyllä, meillä on pulma.
malliin ja ootte tyytyväisiä siihen mitä siitä saatte
osallistua tähän keskusteluun, kerrotko vähän mitkä motiivisi ovat? Vai halautko vain osallistua juttelun ilosta:)
tajunnut puhuvasi "väärän" ihmisen kanssa!!
ettei sattuman varaan haluaisi mitään jättää. Mutta mitä muita keinoja sitten jää. Ensin pitäis saada yhteys takaisin. Jos minä olisin se ketä ajattelet, luulisin että tiedät että olen ainakin ollut kiinnostunut. Ja jos mietit sitä kemiaa mitä oli joskus, minä ainakin tunsin sen. Jos kynnys ei mahdottoman korkea ole, voihan alottaa kysymällä ihan vaan kuulumisia. Minulla on sellainen tunne, ettei se siihen tule jäämään :)
Ajatus lähti juoksemaan siihen aikaan, kun näimme useammin. Aika hyvin ollaan päästy siihen tapaamisvaiheeseen ennenkin, ja kasvot on säilynyt ihan hyvin. Silläkin uhalla, ettei toisen kiinnostuksesta voinut olla silloinkaan täysin varma. Ei sillä, että se olisi ollut silloin mitenkään helpompaa.
keskustelun motiivit !! miksi jonkun niitä sulle pitäisi selitellä ?? yleisellä keskustelupalstal-la..
jos sä haluat puhua jonkun kanssa kahdenkesken,
silloin tämä ei ole oikea paikka.
..ymmärrät väärin, en mä tiedä vielä puhuvani oikean ihmisen kanssa. En ole vielä tajunnut puhuvani sen enempää oikean kuin vääränkään kanssa. Minä vasta toivon puhuvani hänen kanssaan. Eihän täällä voi puhua kenenkään kanssa, jos pitäisi tajuta etukäteen puhuvansa sen oikean kanssa. Ensin puhutaan ja matkalla mietitään voisiko olla hän. Nytkin tavaan tuon "epäillyn" viestiä ja mietin mitä vastaisin. Sen verran toivon, että taidan vastata hänelle vasta kun on paremmin aikaa..;)
sillä, että olisit "se oikea" jommalle kummalle meistä. Taisit ymmärtää väärin... mutta ei mitään väliä, etpä ole tämän viimeisimmän viestisi perusteella ainakaan mulle kukaan :)
höpö
...vastasin jollekin, ja joku toinen vastasi mulle. Tuo mulle vastannut löysi mun viestistä jotain tuttua, ja ehkä aloituksestakin. Enhän mä tiedä miksi se mulle vastasi, jutun jatkuessa se saattaa selvitä. Ja mäkin vastasin aloittajalle, koska siinä oli jotain tuttua. Tällaista toivomistahan tämä on, ei mitään tietoa mistään ;) Erehtymällä mä muutenkin elämässä etenen, kokeilen ja erehdyn.. metsään menee välillä, mutta ehkä jo ensi kerralla onnistaa...
Joo, ja nyt se ilkeä vastaus tähän vielä, odottelen jo :) laita vaan..ei vois vähempää häiritä.
juttelee ilman sen kummempaa, illan ja yön tunteina,aina ei tarvi mitään edes tunnistaa.
osa löytää sen oikean täältä (minäkin),jo pitkään.
suukko poskellesi,,hyvää viikonloppua..!!
pelkästä rohkeudesta kiinni...;). Tuosta kiinnostuksesta ja kemiasta. Taidan olla huono näissä jutuissa..vaikka tunsin (ja toivoin) kaikenlaista, en osaa sanoa varmaksi, oliko toisella mitään. Jostain se toivo jäi. En osaa sanoa mistä se tuli. Tosiaan, etenihän se viimeksikin, eikä siinä henki lähtenyt. Hyvä mieli jäi kaikesta, vaikka vaikeaa oli välillä. Mitenkähän nuo varovaiset kuulumiset pitäis kysyä. Ja mitäs jos toinen ei reagoi mitenkään, pitääkö siitä heti päätellä ettei toisella ole kiinnostusta. Tai ei kai se sittenkään siihen jäisi, olen niin ihastunut, etten tajuais tätä ihastelua lopettaa...:) Ellei suoraan sano, että riittää. Miten jatketaan...pulma ei ole ihan vielä ratkennut. Mutta nähdä pitäisi ja jutella.
liikaa eteenpäin, että mitä jos hän ei reagoi mitenkään. Murehdit asioiden yli. Pala palalta. Eli ensin yhteys siihen toiseen ja vasta sen jälkeen lyöt päätä seinään, jos se helpottaa. Vaikutat kyllä sinnikkäältä ja taidat oikeasti tykätä hänestä. Ei tässä voi muuta kuin toivoa, että se olisin minä. Varovaiset kuulumiset voisi kysyä vaikka tekstiviestillä :) Eli nyt kaikki energia siihen viestin lähettämiseen. Siinä ei tosiaankaan lähde henki. Ja stop stop stop, eikä ajatustakaan... mitä jos hän ei... vaan ensin viesti :)
kuulostamaan helpolta, ja varmaan oliskin, jos se olisit sinä. Uskaltaisitko itse:) No, ei se niin vaikeaa ole, tulee vaan paha mieli, jos menee hukkaan. Mutta mitä mieltä olet, jos ei vastaakaan mitään, onko järkevintä, että luovutan heti ja ymmärrän etten ole toivottu viestittelijä. Tekstiviesti kuulostaa hyvälle, se on jotenkin henkilökohtaisempi kuin sähköposti... Pala palalta, rohkaisevasti sanottu. Toivottavasti sinä olet sinä, etkä joku muu.
mitään keinoa millä saisimme selville olemmeko juuri Me. Hänen ei kyllä pitäisi tietää sähköpostiosoitettani, eikä me olla koskaan maileja lähetetty. Tekstiviestejä kylläkin ja soiteltukin ollaan. Mutta siitä on tosiaan aikaa. Kuulostaako tutulle, vai menikö ohi? Joka tapauksessa et saa luovuttaa vielä. Oikeasti, yksi teko kerrallaan. Selvästikin pelkäät sitä pahaa mieltä jo etukäteen. Älä murehdi vielä sellaista mitä ei ole tapahtunutkaan. :) Olen ainakin aikaisemmin uskaltanut hänelle viestin lähettää, jos toisenkin ;)
mutta vastaa nyt silti tähän mitä kysyin aiemmin:
"Mutta mitä mieltä olet, jos ei vastaakaan mitään, onko järkevintä, että luovutan heti ja ymmärrän etten ole toivottu viestittelijä"...
mulla on oma lehmä ojassa, joten mielipiteitä kiitos. Sitä vartenhan nämä palstat on että saa kuulla muidenkin mielipiteitä ;)
viestin ja et saa vastausta, ymmärtäisin itse niin ettei kiinnostusta ole. Aina on kuitenkin se pieni mahdollisuus, että viesti ei ole mennytkään perille. Pitäisi tietää enemmän sinun tilanteesta, niin osaisin paremmin kertoa. Mihin juttunne on päättynyt ja miten hyvin tunnette?
kun noin yleisesti kysyt. Jos on ihastunut/kiinnostunut niin kyllä vastaa viestiin. Paitsi jos on loukkaantunut ja/tai pelkää/ei luota ja yrittää siksi peittää tunteensa. Itse kyllä vastaan aina kaikkiin viesteihin, mutta en aina kerro mitä ajattelen/tunnen jos en luota toiseen. Joskus olen esittänyt välinpitämätöntä/viileää/kepeää ja jopa valehdellut siitä mitä tunnen/haluan.
Niin muuten, ap itse ei ole osallistunut tähän keskusteluun alkuviestiä lukuunottamatta :)
yleensä menee... huomenta vaan sinullekin aamuvirkku =)
käydä siellä baarissa ( 21:30 -> 04:27 :)
http://www.youtube.com/watch?v=QAZnm1XJeTM
Olen jo jonkin aikaa tajunnut että alkaa olla liian myöhäistä. Olen odottanut jotain ja yleensä saanut vain tyhjää. Tajusin että en ole ollut onnellinen pitkään aikaan. Minä, joka yrittää aina paasata muiden (parisuhde)onnellisuuden puolesta. Koko pitkän ajanjakson aikana olen kai vain pari kertaa ollut iloinen. Ei sellaisesta todellakaan tule enää mitään.
puolestasi.
Muakin vainoaa tunne että kaikki on myöhäistä. Mutta sellainen tunne on pakko yrittää torjua että jaksaa taapertaa ... tai edes kompuroida eteenpäin "valitsemallaan tiellä", mikä se sitten onkin.
Ole uskollinen ensisijaisesti itsellesi. Pidä puolesi; älä pelkästään odota jotain vaan tarvittaessa myös vihjaa mitä haluat, tai vaadi sitä jos diplomaattisemmat keinot eivät auta.
[Näyttää oikein hyvältä onnenkeksi-neuvolta nyt kun sitä katsoo kirjoitettuna. Vielä kun osaisi edes itsekään noudattaa sitä :) ... :( ]
"Kellottaja"
alkoholilla ne kaikki ongelmat ratkeaa? JUST JOO!!
Jos ei osaa olla rento ilman alkoholia niin sillon saat painua hevon kuuseen.