Erilainen kysely

1. Missä mitoissa olet nyt tai mikä on bmi?
-178 cm, 68 kg

2. Onko suunnilleen sama kuin ennen anoreksiaa vai isompi tai pienempi?
-En osaa sanoa, koska anoreksia osui juuri kasvupyrähdyksen kohdalle eli kasvoin pituutta nopeasti ja laihduin vielä nopeammin.

3. Tunnetko voivasi suhtautua ruokaan ja syömiseen normaalisti?
-Tunnen. Tosin nykyisin joudun olemaan hyvin tarkka siitä mitä syön ja kuinka paljon syön, koska sairastan keliakiaa ja diabetesta. Ruokavalio pysyy tästä syystä terveellisenä ja säännöllisenä, ei tule syötyä liian vähän, mutta ei tule ahmittuakaan

4. Mikä on paras asia parantumisessa?
-Niitä on monia. Mieliala koheni, jatkuva palelu loppui, kaunistuin erittäin paljon. Voin paljon paremmin sekä fyysisesti että psyykkisesti.

5. Jos haluat kertoa jotain muuta myönteistä paranemisesta olis ihana kuulla :)
-Osaan nauttia ruuasta ja syömisestä. Anoreksia-aikana ravintolassa syöminen oli kauhistus, nykyisin nautinto. Voin hyvällä omalla tunnolla herkutella ilman, että mielessä on jatkuva lihomisen pelko. Syöminen ei enää hallitse ajatuksiani, en koko ajan ajattele vain ruokaa ja syömistä (tai syömättömyyttä), vaan elämään mahtuu niin paljon muitakin mukavia asioita. Harrastan liikuntaa siksi, että se on mukavaa ja se tuo ihanan olon ja toki kohentaa myös kuntoa ja auttaa painonhallinnassa (ja verensokereiden hallinnassa), mutta se ei kuitenkaan ole pelkkää tuskallista kaloreiden kulutusta ja hikistä rääkkiä, jota on pakko tehdä päivästä toiseen vaikka ei yhtään jaksaisi. Ja tosiaan, olen nyt paljon kauniimpi kuin silloin kun BMI oli 13, kasvot on nätimmät, iho paremmassa kunnossa, hiukset on vahvemmat ja vaatteet istuu paremmin päälle, kun on kropassa muutakin kuin luuta ja nahkaa. Muitakin hyviä asioita voisin parantumisesta kertoa, niitä on loputtomasti.

Ja tiedän, että nykyisissä mitoissani olen läski anorektikoiden mielestä, itse olisin ollut samaa mieltä vielä vuosia sitten, mutta nyt olen onnellinen tässä kropassa ja tässä painossa enkä enää ikinä halua takaisin entisiin laihoihin mittoihini ja siihen kamalaan elämään, jota elin kun anoreksia oli pahimmillaan.

1. bmi 17,1

2. muutaman kilon pienempi, olen kyllä kasvanutkin muutamia senttejä, mutta olen aina ollut hoikka ..

3. mikä on normaalia? sekö ettei laske jokaisesta syömisestään kaloreita, en usko. en siis pysty, valittettavasti

4. se ettei ole koko ajan kylmä!! LÄMPÖ

1. Painoindeksini on nyt jotain 20,4. Tosin paranemisen jälkeen vaihdellut välillä 19,5-25, ja tasaantunut nyt tähän.

2. Suunnilleen samoissa se vaihteli, taisin olla muutaman kilon painavampi ennen syömishäiriöön sairastumista.

3. Tunnen, täysin. En lainkaan laske kaloreita tai yritä laihduttaa/välttää lihomista. Syön mitä mieli tekee, joskus enemmän ja joskus vähemmän.

4. Oman persoonan saaminen takaisin. Anoreksiaa sairastaessani en ikään kuin ollut se, mikä oikeasti olen.

5. Myönteisiä puolia on paljon. Ajatus kulkee, ei tule sellaisia käsittämättömiä jumeja. Mielialanvaihtelut pysyvät normaalirajoissa. Jos olen kävelyllä ja valo vaihtuu punaiseksi kun olen ylittämässä katua, se harmittaa, mutta ei saa aikaan mieletöntä raivaria. Hiukset pysyvät päässä. Tiedän periaatteessa, että minua ei ala huimata, vaikka lähtisin kiipeämään liukuportaita kävellen. Ei ole enää koko ajan nälkä. Ei tarvitse ajatella koko ajan ruokaa. Voi olla vaikka koko päivän tai useamman liikkumatta kummemmin, eikä haittaa pätkääkään. Ei tarvitse rampata vaa'alla. Osaan taas nauraa. Jaksan pitää yhteyttä ystäviini. Makuuhuoneen puolella pystyn nauttimaan, kun hormonit pelaavat ja energiaa on tarpeeksi. Yöllä ei tarvitse herätä näläntunteeseen - tai jos herää, voi mennä syömään jotain. Ei ole kylmä, siis epänormaalin kylmä. Sormet eivät mene valkoisiksi niin usein (taipumus tuohon tosin jäi). Korvissa ei humise omituisesti koskaan. En "joudu" käyttäytymään omituisesti välttyäkseni syömästä jotain muka-lihottavaa. Tuossa nyt muutamia.

Tosin olen ollut terveenä jo laskutavasta riippuen kuusi tai seitsemän vuotta. Psyykkisen puolen tasapainottuminen vei aikaa vähän enemmän.