Nyt alkaa se viimeinen saagani, siitä olen melkoisen varma. Ensiksi haluaisin ottaa kantaa siihen, miksi yhteiskunta ei anna ihmisille joilla on kaikki mennyt, lupaa viedä omaa henkeään? Kenen oikeudella meitä yrittäneitä elvytetään vaikka tilanne on jo ensihoitajien silmissä täysin selkeä. Tämä henkilö halusi lopettaa elämänsä, mutta ei, haluamme olla sankareita.
Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minulla on kokemusta ko. asiasta. Yritin itsemurhaa noin 8 kuukautta sitten ja epäonnekseni parempi puoliskoni tuli minun asuntoon avaimillaan yllättämään minut. No, yllätys ei ollut hänen puolellaan, istuin pesuhuoneen lattialla ranteet auki ja heräsin sairaalasta. Loput voitte arvata.
Nyt olen yksin, en syytä häntä kun lähti, en olisi itsekkään jäänyt mokomaan tilanteeseen makaamaan. Syy tähän kaikkeen itsetuhoiseen käytökseen on ympäristön painostus. Kaikki ystäväni menestyvät elämässään ja ovat onnellisesti naimisissa tai vähintäänkin saaneet lapsia jo avioliiton ulkopuolella. Oma naiseni ei ollut ehkä oikea minulle vaan lähinnä lopun alku ja juuri. Itsekin olen hyvässä työssä (luonnollisesti se on ollut katkolla) ja näennäisesti minulla on hyviäkin ystäviä. On käyty yliopistot ja ekonomin tutkinto taskussa sekä oma, jo maksettu asunto. Tuntuu vain siltä, että alkaa tämä elo olla nähtyjen kirjoissa.
Olen kotiutunut edellisen tempaukseni jälkeen ja lääkärit olivat sitä mieltä, että olen taas valmis kokeilemaan siipiäni ulkomaailmassa. Diagnoosi oli masennus. Antoivat vielä firmassa minulle vanhan työni takaisin vai oliko se nyt niin, että olin ollut sairaseläkkeellä? No, nyt olen taas ollut kotona muutaman hetken ja tutustunut ystävääni alkoholi. Olisi väärin sanoa, että maanisdepressiivisyys iskee. Tiedän että viina ei auta huonoon ja pahaan olooni mutta se helpottaa hetkeksi. Olin viimeksi kun yritin itsemurhaa hyvässä humalassa koska raukkana en luultavasti uskaltaisi selvin päin.
Vituttaa tämä elämä… miksi jaksaisin? Luultavasti teen ratkaisuni viikonloppuna mutta en näe yhtään syytä jatkaa mitään olemassaoloa. Suremaan ei jää ketään. Se on varmaa. Se on totta se, että raha ei tee onnelliseksi vaan nostaa odotuksia tämän yhteiskunnan silmissä…
Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta minulla on kokemusta ko. asiasta. Yritin itsemurhaa noin 8 kuukautta sitten ja epäonnekseni parempi puoliskoni tuli minun asuntoon avaimillaan yllättämään minut. No, yllätys ei ollut hänen puolellaan, istuin pesuhuoneen lattialla ranteet auki ja heräsin sairaalasta. Loput voitte arvata.
Nyt olen yksin, en syytä häntä kun lähti, en olisi itsekkään jäänyt mokomaan tilanteeseen makaamaan. Syy tähän kaikkeen itsetuhoiseen käytökseen on ympäristön painostus. Kaikki ystäväni menestyvät elämässään ja ovat onnellisesti naimisissa tai vähintäänkin saaneet lapsia jo avioliiton ulkopuolella. Oma naiseni ei ollut ehkä oikea minulle vaan lähinnä lopun alku ja juuri. Itsekin olen hyvässä työssä (luonnollisesti se on ollut katkolla) ja näennäisesti minulla on hyviäkin ystäviä. On käyty yliopistot ja ekonomin tutkinto taskussa sekä oma, jo maksettu asunto. Tuntuu vain siltä, että alkaa tämä elo olla nähtyjen kirjoissa.
Olen kotiutunut edellisen tempaukseni jälkeen ja lääkärit olivat sitä mieltä, että olen taas valmis kokeilemaan siipiäni ulkomaailmassa. Diagnoosi oli masennus. Antoivat vielä firmassa minulle vanhan työni takaisin vai oliko se nyt niin, että olin ollut sairaseläkkeellä? No, nyt olen taas ollut kotona muutaman hetken ja tutustunut ystävääni alkoholi. Olisi väärin sanoa, että maanisdepressiivisyys iskee. Tiedän että viina ei auta huonoon ja pahaan olooni mutta se helpottaa hetkeksi. Olin viimeksi kun yritin itsemurhaa hyvässä humalassa koska raukkana en luultavasti uskaltaisi selvin päin.
Vituttaa tämä elämä… miksi jaksaisin? Luultavasti teen ratkaisuni viikonloppuna mutta en näe yhtään syytä jatkaa mitään olemassaoloa. Suremaan ei jää ketään. Se on varmaa. Se on totta se, että raha ei tee onnelliseksi vaan nostaa odotuksia tämän yhteiskunnan silmissä…
Vastaukset 11
Vanhimmat
===========================
Aamun ajatus
Kun tulet umpikujaan, muutu
- muuttuneena pääset läpi.
- I. Ching
= = = = = = = = = =
http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?3b73af8a-be3d-421b-af5a-82baad233412
Muakin vituttaa,uni ei tuu..Tai ei jaksa nukkua kun nukun vaan kaikki päivät...ja oon hereillä about 5tuntia vuorokaudesta,jotka puran pahaa oloani syömällä rasvasta,epäterveellistä ruokaa ja makeisia..Niin se elämä sujuu.En viitti edes yrittää enään itsemurhaa...Luulen että meidät otetaan pois sitten kun aika..eikä sitä saa itse määrittää.niin kuin ei syntymäänsäkkään..Elämä on kieltämättä vaikeaa ja täynnä tuskaa,sairauksia,ongelmia ja haasteita..Ja joksenkin aivan liikaa..Olisi kiva olla terve ja onnellinen,mutta en tiedä onko se ikinä mahdollista,kun aina tulee ongelmia ja murheita toinen toisensa perään.Rakkauttalähetän sinulle..Ja uskoa parempaan..
muuta koko elämääsi kokonaan toisenlaiseksi? Myy kaikki ja muuta vaikka buddhalaismunkkiluostariin tai jonnekin rauhalliseen ympäristöön, siellä ei olisi ympäristön painostusta kuten täällä?
Oikeesti. Tollasia ruikuttajia joilla on asiat hyvin ei tarvita. Pane itses lihoiks!!!
Raukka! haet vaan huomiota.. vtun mulkku!
Vai mikä sä oikein USKOT olevasi.> Maailman parantaja vai. YLIIHMINEN. ITSE JU... ?
Vai kaiken pahan alku ja juuri. Toisia mollaava.Itseään ylistävä.> Miten otin PLÄNÄT?> Miten silloin ja silloin ryyppäsin itseni tilttiin: >Mä en muista mitään. mä en .......?
Oliko meillä hauskaa? Ai löinkö mä sitä. No sehän hauskaa: jne, jne. jnepäin.
Salittiin nämä itsemurhat, oliko hollanti? Niissä jopa avustetaan, mutta ne ovat kovan tarkkailun alla ja syyt selvitetään. Minäkään en voi ymmärtää miksi ihminen ei saisi itse päättää jos ei halua enää elää. Ketä se palvelee jos pidetään lääkkeitten vaikutuksen alaisena "vihanneksena"?
Käytännössähän Suomessakin kyllä tehdään armomurhia, elikkä piuhat koneesta irti ja lääkitys pois jos ihminen on siihen jamaan joutunut ja annetaan kuolla itsestään. Parempi olisi että lopetettaisiin jollain ruiskeella heti, ettei tarvitsisi kitua, kuten pari tuntemaani henkilöä joutuivat kitumaan.
huolimattakaan ei kannata luovuttaa vaan katsoa kortit loppuun asti.Itse olen vakavasti sairas ei ole töitä ei kotia siitä huolimatta jokaisen päivän otan vastaan jonka saan.
Eipä siinä mitään, sehän on iha hyvä jos halua vain on. Se voi sairaasta tuntua järjettömältä ja epäoikeudenmukaiselta että joku ei halua elää ja toiset eivät saa elää vaikka haluaisivat... Mutta eipä tänne kukaan ole itse valinnut tulla elämään.
Viinasta luopuminen olisi ensimmäinen ratkaiseva askel, jos masentuneena vetää viinaa niin ihan varma nakki, että kaikki näyttää vielä paljon pahemmalta kun tulee tarpeeksi humalaan. Itsesäälin ruokkiminen kuningas alkoholin vaikutuksen alaisena saa sinut tuntemaan itsesi todella säälittäväksi. Olet niin täynnä itsesääliä ja oaa kurjuuttasi, ettet huomaa kuinka paljon sinulla on sellaisia asioita joita monella ei ole, oma asunto, työpaikka ja koulutus, saisit olla ylpeä itsestäsi, oikeasti onnellísia ihmisiä on hyvin vähän.
Tässä kirjoittelee toinen masennuksen uhri jolla oli elämässä materiaaliset asiat hyvin masennuksen aikana. Ota rauhassa ja pidä oikeuksistasi kiinni. Osalla lääkäreistä ja terapeuteista tuntuu olevan sellainen käsitys että pääkopan sisällä eivät asiat voi olla kovin huonosti jos asunto on oma, työpaikka olemassa ja ulkoasu vaikuttaa vielä siistiltä.
Muista että jos sinulla on varaa, voit halutessasi helposti vaihtaa diagnoosin tekijöitä käyttämällä yksityisen puolen palveluja.
Itselläni on toipuminen käynnissä ja olen löytänyt elämänilon uudelleen pienistä asioista ja käsillä tekemisestä. Jos sinulla on mahdollisuus ottaa elämästä ja yhteiskunnan odotuksista lomaa, ole itsekäs ja ota, itse olen niin tehnyt ja tiedän että entiseen en palaa. Millaiseksi elämäni luon, en tiedä, mutta tiedän että muutakin kuin putken voi luoda. Tsemppiä!