Olen aika säälittävä tapaus. Yritin itsemurhaa taas tässä äskettäin ja epäonnistuin siinä surkeasti (viilsin ranteeni auki, olen sitä kerran ennenkin yrittänyt, olen myös ottanut pari kertaa lääkkeiden (mixaus usempaa lääkettä ja alkoholia) yliannostuksen, kahdella viime kerralla menin sen jälken täyteen ammeeseen nukkumaan toivoen että hukun). Poikaystäni oli todella järkyttynyt kun tuli armeijasta lomille ja löysi minut sellaisena (olin tajuissani, mutta aika verinen. muutaman minuutin kuluttua hänen saapumisesta multa meni taju ja poikaystäväni joutu viemään mut sairaalaan). Tarkoituksena oli kuolla pari tuntia ennenkuin hän tulee, jotta koirani ei joutuisi olemaan pitkää yksin. En käsitä miksi en jaksa tai halua elää vaikka minulla on maailman ihanin poikaystävä, ehkä se ei kuitenkaan riitä?
Minulta on menossa asunto alta koska koirani haukkuu, vajaa kk löytää uusi asunto johon lemmikit ovat tervetulleita, vuokra tarpeeksi alhainen ja johon huolitaan sossun asiakas. koirani on hieman remontoinut asuntoa enkä ole uskoltanut sanoa siitä vuokraisännälle. Tulee aika iso lasku.. sossu ei ole laittanut rahaa tässä kuussa lainkaan, en tiedä miksi, en saa edes laskuja maksettua saati ruokaa ostettua. vuokrat ovat tältä vuodelta kokonaan maksamatta, sossun piti maksaa niinkuin maksoivat viime vuonnakin. töitä ei ole, eikä ammattiakaan. Mikään ei kiinnosta, eikä minulla ole edes voimia mitään tahdä. päivät kuluvat pääsääntöisesti puoli unessa haahuillen. Kaikki mun ympärillä patistaa eteenpäin, mikä taitaa osoittaa vain sen että välittävät, kuitenkin tämä kasaa paineita päälleni. Töitä haen vaikka en sitä jaksaisikaan tehdä, jotenkin raahaudun haastatteiluihin ja yllätys yllätys, koskaan ei tärppää. En jaksa edes peseytyä, etenkään silloin kun ei tarvitse tavata ketään. Perhesuhteeni ovat monimutkaiset. monet ystävistäni ovat kadonneet, jotkut elämän muutosten vuoksi toiset vain yksinkertaisesti päättivät etteivät enää ole ystäviäni. Mulla ei ole aavistustakaan miksi olen näin lopussa, olen vasta 20 vuotias.
Minulta on menossa asunto alta koska koirani haukkuu, vajaa kk löytää uusi asunto johon lemmikit ovat tervetulleita, vuokra tarpeeksi alhainen ja johon huolitaan sossun asiakas. koirani on hieman remontoinut asuntoa enkä ole uskoltanut sanoa siitä vuokraisännälle. Tulee aika iso lasku.. sossu ei ole laittanut rahaa tässä kuussa lainkaan, en tiedä miksi, en saa edes laskuja maksettua saati ruokaa ostettua. vuokrat ovat tältä vuodelta kokonaan maksamatta, sossun piti maksaa niinkuin maksoivat viime vuonnakin. töitä ei ole, eikä ammattiakaan. Mikään ei kiinnosta, eikä minulla ole edes voimia mitään tahdä. päivät kuluvat pääsääntöisesti puoli unessa haahuillen. Kaikki mun ympärillä patistaa eteenpäin, mikä taitaa osoittaa vain sen että välittävät, kuitenkin tämä kasaa paineita päälleni. Töitä haen vaikka en sitä jaksaisikaan tehdä, jotenkin raahaudun haastatteiluihin ja yllätys yllätys, koskaan ei tärppää. En jaksa edes peseytyä, etenkään silloin kun ei tarvitse tavata ketään. Perhesuhteeni ovat monimutkaiset. monet ystävistäni ovat kadonneet, jotkut elämän muutosten vuoksi toiset vain yksinkertaisesti päättivät etteivät enää ole ystäviäni. Mulla ei ole aavistustakaan miksi olen näin lopussa, olen vasta 20 vuotias.
Vastaukset 6
Vanhimmat
asut?Mielestäni kirjoituksesi kuvastaa että haluat apua. Sinuna ottaisin yhteyden siihen sossuun ja kertoisin mikä tilanne on ja että haluan muutosta elämääni. Toinen väylä on että menet suoraan lääkärin juttusille ja kerrot että olet niin maassa ettet kykene edes peseytymään ja tarvitset tukea muttet tiedä mistä päin sitä aloittaisi. Jään seuraamaan palstaa jos vastaat tähän.
Olen ollut pakkohoidossa, (amfetamiini?)psykoosin vuoksi ja itsemurha yrityksen vuoksi. Enää en käytä huumeita, en niitä koskaan käyttämällä käyttänyt, voisi sanoa että olin "tuurinisti". käytin silloin kun sattui eteeni tulemaan (piri, esso, paja, reseptilääkkeet). Meijät vietiin lanssilla psykiatriseenhoitolaitokseen mutta puhuin itseni ulos sieltä. sanoin ettei tarkoitus ollut kuolla, imeisesti haavani olivat niin säälittävät että uskoivat. tarkoitukseni oli kuolla, päättää tämä kaikki. mutta kun en kuollutkaan toivoin että minua autettaisiin. mitään apua en saanut, jouduin tukemaan ja lohduttamaan poikaystävääni tämä kun oli todella peloissaam, melkeinpä shokissa. en vieläkään ole päässyt itsemurha ajatuksista, vaikka lupasin poikaystäväleni etten sitä tee.. tunne suurta syyllisyyttä tästä kaikesta. en löydä mitään muuta ulospääsyä tästä tilanteesta
Koska olet ollut jo hoidossa niin tiedät silloin varmasti kuinka paikkakunnallasi apua haetaan. Mielestäni tarvitset nimenomaan lääkäriä ja ole hittovie niin sitkeä sinne mennessäsi etkä luovuta. Kerro rehellisesti että haluat päättää päiväsi jos viestisi oikein ymmärsin. Joka paikkakunnalla pääsee akuuttitilanteissa lääkärin juttusille. Ja entä onko sinulla vanhempia tai sisaruksia? Voisitko ottaa heihin yhteyttä?
Mene ja haeppa apua. Tai sitten hoida homma kunnolla loppuun asti. Jos ihminen haluaa tappaa itsensä, se tekee sen taatusti niin, että siinä onnistuu. Sun kertomuksesi kuvastaa selkeästi vielä jonkinsortin halua elää ja siksi hae ammattiapua.
Ja yksi epäkohta mikä tässä on, on se, että kovasti ihmettelen sitä, ettei terveyskeskuksesta sinua ohjattu hoitoon, peräti pakkohoitoon jos oot sinne ranteet viillettynä auki mennyt...et tainnu syvälle vetästä....
Vain sinä itse voit olla itsesi herra ja tehdä elämästäsi elämisen arvoisen. Onnea matkaan!
"Mene ja haeppa apua."
Ei semmosta apua ole mitä voi hakea? Ihan itse on selvittävä, kukaan ei ole auttamassa. Tietysti jos on kavereita ym. mutta mikään tuntematon viranomainen auta paskan vertaa, luulisin.
haetko apua vai et. Itsesäälissä kieriskely ei auta. Kyllä viranomainen auttaa, jos todella menet ja vaadit ja pyydät itselles apua. Sanot että nyt tartten hoitoa ja äkkiä. Jos ei muu auta niin ota stiletti vastaanotolle mukaan ja vedä rantees siinä auki, jos eivät ota sua tosissaan, luulisin että siinä vaiheessa apua on tarjolla ja paljon.
Toki itsesäälissä rypeminen on ihanaa, kun ei silloin tartte ottaa vastuuta mistään, kun pistää kaiken paskan elämän syyksi, mutta kyllä vaihtoehtoja on jos näkee omaa napaansa pidemmälle.