Lukekaa kertomus siitä,mikä sai vuosikausia vankilassa olleen miehen tekemään elämässään täyskäännöksen.
Synnyin vuonna 1914 Karibianmeren saarella Puerto Ricossa,missä puhutaan espanjaa.
Vähävaraiset vanhempani olivat roomalaiskatolisia,mutta kukaan meistä - vanhempani,sisareni ja veljeni,joka kuoli jo pienenä - ei koskaan saanut uskonnollista opetusta,ja harvoin kävimme kirkossakaan.
Omapäisyyteen ohjaavia vaikutteita
Sitten perheemme muutti Prospect Heightsin alueelle Brooklyniin.
Juuri tänä aikana liityin ikätoverien vaikutuksesta katujengiin,ja myöhemmin minut nimitettiin sen sotaherraksi.
Sen jälkeen minusta tuli johtaja yoiseen jengiin,joka varasti autoja.
Minusta tuli myös noiden kulmien vedonlyönninvälittäjien lähetti,jonka tehtävänä oli kerätä laittomissa uhkapeleissä syntyneitä velkoja.
Siitä siirryin murtovarkauksiin,ja minut pidätettiin useaan otteeseen ennen kuin täytin 15 vuotta.Tässä vaiheessa olin lopettanut koulun.
Ollessani 16-vuotias viranomaiset karkottivat minut viideksi vuodeksi Puerto Ricoon osana syyllisyydentunnustamissopimusta.
Minut lähetettiin isoisäni perheeseen.Hän oli eläkkeelle jäänyt tunnettu ja kunnioitettu poliisi.
Vuoden kuluttua hän kuitenkin passitti minut takaisin Brooklyniin,koska olin rähinöinyt juopposakissa,liikkunut ei-toivottujen ihmisten seurassa ja tehnyt murtovarkauksia.
Isän osa elämässäni
Palattuani Puerto Ricosta New Yorkiin sain tietää ,että isäni oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.Oma elämäni oli kuitenkin menossa vastakaiseen suuntaan.
Pidin itsepintaisesti kiini jumalattomasta elämäntavastani ja aloin käyttää huumeita ja juoda.Liityin jengiin,joka teki murtovarkauksia ja aseellisia ryöstöjä,ja päädyin viranomaisten käsiin vuonna 196O.
Minut tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan.
Jatkan myöhemmin............................
Synnyin vuonna 1914 Karibianmeren saarella Puerto Ricossa,missä puhutaan espanjaa.
Vähävaraiset vanhempani olivat roomalaiskatolisia,mutta kukaan meistä - vanhempani,sisareni ja veljeni,joka kuoli jo pienenä - ei koskaan saanut uskonnollista opetusta,ja harvoin kävimme kirkossakaan.
Omapäisyyteen ohjaavia vaikutteita
Sitten perheemme muutti Prospect Heightsin alueelle Brooklyniin.
Juuri tänä aikana liityin ikätoverien vaikutuksesta katujengiin,ja myöhemmin minut nimitettiin sen sotaherraksi.
Sen jälkeen minusta tuli johtaja yoiseen jengiin,joka varasti autoja.
Minusta tuli myös noiden kulmien vedonlyönninvälittäjien lähetti,jonka tehtävänä oli kerätä laittomissa uhkapeleissä syntyneitä velkoja.
Siitä siirryin murtovarkauksiin,ja minut pidätettiin useaan otteeseen ennen kuin täytin 15 vuotta.Tässä vaiheessa olin lopettanut koulun.
Ollessani 16-vuotias viranomaiset karkottivat minut viideksi vuodeksi Puerto Ricoon osana syyllisyydentunnustamissopimusta.
Minut lähetettiin isoisäni perheeseen.Hän oli eläkkeelle jäänyt tunnettu ja kunnioitettu poliisi.
Vuoden kuluttua hän kuitenkin passitti minut takaisin Brooklyniin,koska olin rähinöinyt juopposakissa,liikkunut ei-toivottujen ihmisten seurassa ja tehnyt murtovarkauksia.
Isän osa elämässäni
Palattuani Puerto Ricosta New Yorkiin sain tietää ,että isäni oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.Oma elämäni oli kuitenkin menossa vastakaiseen suuntaan.
Pidin itsepintaisesti kiini jumalattomasta elämäntavastani ja aloin käyttää huumeita ja juoda.Liityin jengiin,joka teki murtovarkauksia ja aseellisia ryöstöjä,ja päädyin viranomaisten käsiin vuonna 196O.
Minut tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan.
Jatkan myöhemmin............................
Vastaukset 11
Vanhimmat
muistutti paljon minun elämää nuoruus vuosina.Ja toivonkin sen vuoksi että kukaan ei tarvitses kokia samaa.Ja että te nuoret ette tuhulai kalliita nuoruus vuosia kaltereitten sisällä.
Vuonna 1963 pääsin ehdonalaiseen vapauteen.
Ei kuitenkaan mennyt kauan,kun minut pidätetiin jälleen murtovarkaudesta,ja olin kaksi vuotta vankilassa Rikers Islandilla New Yorkissa.
Vapauduin sieltä vuonna 1965,mutta vielä samana vuonna minut pidätettiin murhaajana.Miten raa`aksi olinkaan muuttunut - olin kuin leijona!
Oikeus tuomitsi minut 2O vuodeksi Dannemoraan,joka sijaitsee New Yorkin osavaltion pohjoisosassa.
Siellä menin mukaan vankilamaailmaan alakulttuuriin.
Kuten jo mainitsin,isäni tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa.
Myähemmin hän oli kasteella,ja hän palveli vanhimpana eräässä Harlemin seurakunnassa.Hän kävi usein katsomassa minua vankeuteni aikana ja puhui minulle aina Jumalasta,hänen nimestään ja hänen tarkoituksestaan.
Dannemoran vankilassa liityin kuitenkin koronkiskontaa harjoittavaan ryhmään.Tuolloin vuonna 1917 Attican vankilassa,joka myös sijaitsee New Yorkin osavaltiossa,puhkesi kapina.
Se valtasi monien sanomalehtien otsikot ja pääsi kansainvälisiin radio- ja televisiouutisiin.
Kapinan jälkeen Dannemoran vankilanjohtaja katsoi,että estääkseen vastaavan tilanteen omassa vankilassaan hänen täytyi ottaa erilleen vangeista ne,joilla voisi olla huono vaikutus muihin.
Heidät eristettiin erikoisosastoille.
22OO vangista meitä eristettiin noin 2OO.
Jatkoseulonnassa otettiin erilleen vielä muutamia,joita sitten pahoinpideltiin ankarasti.
Lisäksi "käyttäytymismuutoshoitoon" kuului se,että ruokaamme sekoitettiin lääkkeitä.
En ollut ensimmäistä kertaa eristettynä huonon käytöksen vuoksi.
Ensimmäistä kertaa jouduin kuitenkin tällaisen julmuuden uhriksi,ja se satutti minua syvältä.Minut pantiin käsirautoihin,jalkani kahlittiin,ja vartijat hakkasivat minut useita kertoja.
Kuulin myös jatkuvasti rasistisia solvauksia kansallisuuteni takia.
Nöyryytys ja pahoinpitelyt saivat minut ryhtymään osittaiseen syömälakkoon siksi aikaa,kun olin eristettynä,mitä kesti kolmisen kuukautta.
Laihduin silloin yli 2O kiloa.
Jatkan myöhemmin..........
Isä tiedusteli vankilaviranomaisilta syytä huononevaan terveyteeni,mutta he eivät vastanneet.
Tunsin itseni epätoivoiseksi ja käännyin kirjetse poliitikkojen puoleen,jotta he puuttuisivat tähän epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
Isä kävi kerta toisensa jälkeen eri lehtien toimituksissa puhumassa pahoinpitelyistä,nöyryytyksestä ja lääkkeiden syöttämisestä erikoisosaton vangeille.
Vain yksi sanomalehti,Amsterdam New,kirjoitti ahdingostamme jutun.
Isä kävi useita kertoja tapaamassa myös rangaistusvaltuutettua Albanyssa New Yorkin osavaltiossa,mutta aina hänelle sanottiin,että olin tavallisella osastolla.
Poliitikoille lähettämäni raportit vankilaoloista kaikuivat kuuroille korville.
Vaivuin yhä syvemmälle epätoivoon,sillä jäljellä ei tuntunut olevan enää ketään,jonka puoleen olisin voinut kääntyä.
Silloin mieleeni muistui jotain siitä,mitä isä oli puhunut minulle.
Päätin rukoilla apua Jumalalta.
Käännyn Jumalan puoleen
Ennen rukouksen esittämistä muistelin,miten isä oli toistuvasti neuvonut minua rukoilemaan Jeesuksen sijasta tämän Isää,jonka nimi on Jehova.
Lankesin polvilleni sellin lattialle ja ilmaisin katuvani syvästi valitsemaani elämäntapaa,jonka vuoksi olin viettänyt vankilassa yli puolet elämästäni.
Pyysin hartaasti Jehovaa auttamaan minut ulos tästä tilanteesta,sillä nyt ymmärsin,että vain hän pystyi vapauttamaan minut tästä pinteestä.
En tiedä,kuinka kauan rukoilin,mutta kävin läpi menneisyyttäni ja katuen anoin Jehovalta anteeksiantoa.
Lupasin,että yrittäisin oppia tuntemaan hänet paremmin.
Kohta tämän jälkeen pääsin tuosta synkästä eristyssellistä tavalliselle osastolle.Samalla lopetin syömälakkoni.
Jatkan myöhemmin.......
Koska olin luvannut opetella tuntemaan Jehovaa enemmän,aloin lukea Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöstä.
Tässä raamatunkäännöksessä minua viehättivät muun muassa sen vihreät kannet.
Minä pidin niistä,koska vanginvaatteet,sellit,seinät ja käytävät olivat kaikki ankean harmaita.
Myöhemmin ne hämmästyksekseni muutettiin metsävihreiksi.
Viranomaiset tekivät tällaisen päätöksen Attican vankilassa puhjenneen kapinan jälkeen.
Aloin lukea myös Vartiotorni-ja Herätkää!-lehtejä,jotka isäni järjesti minulle.
Minuun tekivät suuren vaikutuksen niiden monien Jehovan todistajien kokemukset,jotka olivat olleet vankilassa lujan uskonsa vuoksi ja kokeneet paljon pahempaa kuin minä.
Tässä oli ihmisiä,jotka eivät olleet tehneet rikosta mutta jotka olivat kärsineet epäoikeudenmukaisesti siksi,että he pysyivät uskollisin Jumalalle.
Minä puolestani olin saanut ansioni mukaan.
Nämä kokemukset koskettivat sydäntäni,ja halusin saada lisää tietoa Jehovasta ja hänen kansastaan.
Viimein vuoden kuluttua pääsin ehdonalaisuudesta päättävän lautakunnan eteen.
Tapaukseni käytiin läpi,erikoisosastolla kärsimäni koettelemus mukaan luettuna.
Sain ilokseni kuulla,että minut päästettäisiin ehdonalaiseen vapauteen vuonna 1972.
Kaksi viikkoa vapautumisestani menin Jehovan todistajien paikalliseen valtakunansaliin espanjalaisessa Harlemissa.
Jatkan myöhemmin...........
Tunsin kuitenkin itseni edelleen arvottomaksi olemaan Jehovan kansan keskuudessa.
Minulla oli lisäksi vielä paljon opittavaa Jehovasta,hänen järjestöstään ja hänen kansastaan.
Tarvitsin myös aikaa sopeutuakseni takaisin yhteiskuntaan pitkän vankeuden jälkeen.
Valitettavasti en päässyt eroon vanhoista tavoistani.Jälleen kerran palasin huumeiden ja rikosten pariin ja omaksuin jumalattoman elämäntavan.
Se johti lopulta siihen,että sain 15 vuotta lisää vankeutta.
Silti minusta tuntuu,että Jehovan on täytynyt nähdä jotakin hyvää sydämessäni,sillä hän ei koskaan luopunut toivosta minun suhteeni.
Voin vain sanoa,että olimmepa vankilassa tai emme,Jehova ei milloinkaan hylkää niitä,joilla on halua saada tietää hänestä enemmän,eikä hän luovu toivosta heidän suhteensa.
Jatkan myöhemmin...........
Raamatun tutkimista vankilassa
Tällä kertaa tartuin Dannemoran vankilaan palattuani tilaisuuteen ja aloin tutkia Raamattua viikoittain erään Jehovan todistajan kanssa.
Sittemmin minut siirrettiin New Yorkin osavaltion pohjoisosaan MidOrangen vankilaan,jossa pidettiin hieman lievempiin rikoksiin syyllistyneitä vankeja.
Dannemora oli ollut erittäin vaarallisten rikollisten vankila.
Oltuani kaksi vuotta Mid-Orangen vankilassa aloin olla aktiivisesti mukana raamatuntutkistelussa,jota pidettiin toiselle vangille vankilaviranomaisten luvalla.
Hänen äitinsä,joka oli Jehovan todistaja,oli järjestänyt hänelle tämän tutkistelun.
Tiedon karttuessa ryhdyin vihdoin soveltamaan Raamatun periaatteita elämääni,ja lopulta aloin edistyä hengellisesti.
Ehdonalainen vapaus evättiin minulta seitsemän kertaa,kunnes kahdeksannella kerralla siihen myönnyttiin vastahakoisesti.
Syyksi eväämiseen oli ilmoitettu "taipuvaisuus rikollisuuteen".
Pääsin vapaaksi kärsittyäni 8 vuotta 15 vuoden tuomiosta.
Lopullinen vapautuminen pimeydestä
Vapautuksen jälkeen eksyin jälleen harhapolulle ja lankesin joksikin aikaa huumeisiin.
Asuin myös avoliitossa,joka oli alkanut vuonna 1972.
Mutta vuonna 1983 jatkoin raamatuntutkisteluani Jehovan todistajien kanssa.
Tällä kertaa ryhdyin käymään säännöllisesti kristillisissä kokouksissa.Ennen näitä askeleita lakkasin käyttämästä huumeita ja lopetin tupakoinnin.
Vastoin avioliittoa koskevia Jumalan lakeja asuin kuitenkin edelleen avovaimoni kanssa.
Se vaivasi omaatuntoani,joten yritin saada hänet tutkimaan Raamattua ja suostumaan siihen,että laillistaisimme suhteemme menemällä vihille.
Hän kuitenkin sanoi,että Raamattu oli ihmisten kirjoittama kirja,jonka miehet olivat suunnitelleet alistaakseen naisen,ja että vihille meno ei ollut mitenkään välttämätöntä.
Tajusin,etten voinut enää elää moraalittomassa suhteessa naisen kanssa,joka ei kunnioittanut avioliittoa koskevia Jumalan lakeja.
Niinpä katkaisin suhteen ja muutin Brooklyniin.Tiesin,etten voisi puhua toisille Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan,elleivät omat asiani olisi hänen lakiensa mukaisessa kunnossa.
Jatkan myöhemmin.....
Kun olin päässyt eroon kaikista epäraamatullisista yhteyksistäni ja tutkinut Raamattua kolme vuotta,vihin puhtain omintunnoin elämäni Jumalan tahdon tekemiselle ja kävin sen vertauskuvaksi kasteella Jehovan todiatajien konventissa.
En ole koskaan katunut lupaustani opetella tuntemaan Jumala,jonka nimiä isäni piti aina esillä.
Aion tehdä lujasti töitä pitääkseni Dannemoran vankilan tyrmässä antamani lupauksen Jehovalle,kunnes hän toteuttaa Sananssan lupaamansa monet siunaukset.
Paratiisia odottaen
Odotan hartaasti aikaa,jolloin Jehova muuttaa koko maapallon kauniiksi paratiisiksi (Psalmit 37:11,29; Luukas 23:43).
Odotan myös hänen toisen lupauksensa täyttymistä:ylösnousemusta,jolloin kuolleista herätetyt saavat tilaisuuden elää ikuisesti maan päällä (Johannes 5:28,29; Apostolien teot 24:15).
Miten suurenmoista tuleekaan olemaan,kun saan toivottaa tervetulleeksi haudasta rakkaat läheiseni,kuten isäni,pikkuveljeni ja eräät muut varhain kuolleet tuttuni!
Ajattelen usein tätä toivoa,ja se täyttää minut ilolla.Saan tätä nykyä iloa siitäkin,että kaksi sisartani ja jotkut heidän lapsistaan ovat vihkiytyneet Jehovalle ja käyneet kasteella.
Jatkan myöhemmin,lopun.
Kun nykyään puhun vakaumuksestani toisille ja kerron heille elämänitarinaani,en voi olla tuntematta onnellisuutta siitä,että saan näyttää heille psalmistan lohduttavat sanat psalmista 72:12-14: "Hän vapauttaa köyhän,joka huutaa apua,sekä ahdistetun ja jokaisen,jolla ei ole auttajaa.Hän säällii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut.
Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta,ja heidän verensä on hänen silmissään kallis."
Kärsivällisyys,jota Jehova on osoittanut minua kohtaan,on lämmittänyt sydäntäni ja auttanut minua oppimaan ja ilmaisemaan niitä ominaisuuksia,joita hän haluaa kansallaan olevan:ei raakoja leijonan ominaisuuksia,vaan rauhallisia,huomaavaisia ja lempeitä lampaan ominaisuuksia.Tämä on välttämätöntä,sillä Jumalan sana sanoo:"Sävyisille hän osoittaa suopeutta."(Sananlaskut 3:34.)
Tähän loppu tosi kertomus nuoren miehen elämästä.
Onnellisesti,kun oppi luottamaan Taivaan Isään!
**************************************************
Jehovan voimissa ihminen pystyy tekemään suuriakin muutoksia,elämässään.
Ilman Jehovan pyhää henkeä ei mikään onnistuisi.
Muistakaamme että emme koskaan ole yksin ongelmiemme kanssa,Jeesus käsi heitää taakamme hänelle,hän kantaa ne puolestamme!
Tuskinpa sinua Anneli enää kukaan täysjärkinen ottaa todesta. Olet jo osoittanut mikä olet...
Käyn harvasti täällä lukemassa,vielä vähempi kommentoimassa..nyt oli pakko ottaa kantaa. EIKÖ TEILLÄ ANNELI ole omaa elämää ?? Mitenkä voi ihminen olla kokoajan koneella? Ja vielä tämmöstä puppua uskoville ihmisille syöttää.Siis ei kaikki ole uskovia,moni on.Onkohan teillä asijat kaikki ok ? Toivon että on.Mutta lopeta tämmönen romanipalstan terrori,oikeesti.Ja viellä: hanki elämä.
sitten tuli haukkuvasta kissasta naukuva koira