Kysymys erityisopettajalle

Samalla tavoin voi pohtia, mitä on hyvä luokanopetus. Välillä painotetaan sitä, välillä tätä. Luokanopettaja painottaa helposti opetuksessaan sitä aluetta, johon itsellä on mielenkiintoa tai harrastuneisuutta. Näin jopa tiedostamattaan.
Opettajuus on vahvasti persoonariippuvainen ammatti ja koska työ on itsenäistä, ovat painotuksetkin sen mukaisia. Näin lienee myös erityiskasvatuksen puolella.
Opettaja myös painottaa niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi ja itselleen sekä opetustyylilleen ominaisiksi. Näin toimivat myös aineenopettajat, soitonopettajat jne. Mahdollisuus valita itselleen parhain toimintatapa on työmme ehdoton rikkaus. Toisaalta se voi olla heikkous silloin jos opettaja vaihtuu usein ja lapsi yrittää taiteilla eri toimintatapojen välillä. Itse olen "kärsinyt" aikoinaan soitonopettajien vaihtumisesta ja painotusten muutoksista.
Tarkennettakoon, että olen luonnontieteisiin ja musiikkiin vahvasti suuntautunut luokanopettaja. Oppilaistani ja heidän osaamisestaan näkyy nämä suuntaukset, vaikken ole niitä erityisesti/tietoisesti painottanut. Osaaminen vain on näillä alueilla vahvinta ja open innostus tarttuu helposti.

Hyvä erityisopetus. Sen kun joku pystyisi määrittelemään!
Olen itse viime syksynä valmistunut erityisopettaja ja mielestäni tärkeintä on painottaa niitä asioita, joissa oppilas tukea kaipaa. Jos siis oppilaalla on ongelmia oppimisessa, painotetaan opetuksessa oppimisen oppimista ja ohjaamista. Jos käytös on ongelma, tai tunne-elämän vaikeudet, harjoitellaan ja sanoitetaan käyttäytymistä, muiden odotuksia, tunteita, yhteiskunnassa toimimista. Ja niin edelleen. Tärkeintä siis tukea lapsen kehitystä siten, että hän pärjää opinnoissaan ja yhteiskunnassa nyt ja myöhemmin. Tämä siis minun näkemykseni.
Itsetunto ja tulevaisuuden hahmottaminen ovat myös omassa opetuksessani tärkeitä suuntaviivoja - tosin opetan 13 - 17-vuotiaita oppilaita.