Lihavia yhdistää yksi seikka: Omasta terveydestä huolehtiminen ei kiinnosta pashan vertaa. Yksikään tuntemistani lihavista ei ole itseisarvoisesti kiinnostunut terveyttä edistävästä urheilusta, saati ruokavaliosta ja tämä on se no. 1 seikka joka johtaa lihavuuteen. Laihtuminen ei ole kovin hyvä motivaattori ja jos asenne tervellistä ruokaa ja liikuntaa kohtaa on negativiinen, ollaan hukassa.
Milloinkahan aletaan ymmärtää, että liikalihavuus on mielenterveydellinen ongelma ja aletaan hoitaa sitä terapialla eikä pillereillä. Terveyden pitäisi olla ykkössijalla elämässä, mutta lihavilla näin ei ole. Lihavat elämänkatsomuskouluun remontoimaan elämänfilosofiansa kohdalleen, ennen mitään muita hoitoja.
T: Asiaan monelta kantilta perehtynyt, lääketieteen asiantuntija.
Milloinkahan aletaan ymmärtää, että liikalihavuus on mielenterveydellinen ongelma ja aletaan hoitaa sitä terapialla eikä pillereillä. Terveyden pitäisi olla ykkössijalla elämässä, mutta lihavilla näin ei ole. Lihavat elämänkatsomuskouluun remontoimaan elämänfilosofiansa kohdalleen, ennen mitään muita hoitoja.
T: Asiaan monelta kantilta perehtynyt, lääketieteen asiantuntija.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On tosi, mitä aloittaja kirjoitti.Se koulu olisi hyvä. Tarvittaisiin muihinkin asioihin, kuten lastenkasvatukseen, avioliittoneuvontaan, kehittymiseen ihmisenä,mm.henkilökohtaiset ongelmat pelkoineen tai heikompien rääkkäämisineen, esiintymisvarmuus.
Nykyisistä kouluista voisi poistaa monia aineita, ja ottaa tilalle aineita, joista olisi ihmiselle hyötyä. Jos näin tehtäisiin, voisi "kouluväsymys"
hävitä jopa kokonaan.Tämä olisi iso remontti.
Ala sanoon niille liikalihaville, että "sää vittu kuolet jos et rupee laihduttaan!" Tai: " Vähennä syömistä ja liiku saatana, vai etkö ymmärrä?"
Ihmiset haluavat kuulla lääkäreiltä asiat suoraan ja koskee varmasti myös lihavia.
Vai ei lihavia kiinnosta oma terveytensä pashan vertaa, kuten ilmoitit.;)
Kerropa sitten, miksi lihavia on kuntosaleilla ja uimahalleilla hoitamassa itseään ja harrastamassa liikuntaa. Lihava huolehtii itsestään varmasti hyvin, mutta se, että on loihava, antaa hoikalle sellaisen mielikuvan näemmä aina, että lihava on laiska, eikä jaksa, tai edes halua hoitaa itseään, saati kuntoaan.
Laihtuminen on hyvä motivaattori, mutta yleensä se tyssää siihen, että tulee jossain kohdin takapakkia, tai joku muu seikka, joka vaikuttaa siihen putoamiseen.
Likunta ja ruokavalio todellakin kuuluvat samaan satsiin, sitä ei voi kiistää ja se on todettu.
Mutta jos ihminen on syystä tai toisesta lihonut vaikkapa 200kiloiseksi ja kaikenlaisia konsteja yrittänyt ja josksu onnistunutkin ja sitten taas lihonut lisien kera takaisin, niin on ne motivaattorit aika vähissä, vaikka kaiken osaa ja tietää oikein.
Tuossa vaiheessa ei ihmisellä ole paljon muita vaihtoehtoja, kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja pyytää muualta apua, ei suinkaan mielenterveyden hoitopuolelta ensimmäisenä, tai sitten toinen vaihtoehto, se huonompi on se, että luovuttaa ja antaa itsensä olla sellainen kuin on.
Minä itse olen lihava ja oma terveys on etusijalla, ollut jo pitkään ja kohta voin sanoakin , että olen entinen lihava, koska BMI on laskenut paljon.
Se, että lihava tekee oman itsensä eteen jotain, on tultava ihmisestä itsestään, vain silloin on onnistuminen mahdollista.
Sinun kanteistasi puuttu kyllä monta eri katsantakantaa ja kulmaa, ennenkuin olet "TODELLINEN lääketieteen asiantuntija", tai et ainakaan tunne tuota ryhmää laisinkaan , josta kirjoitit. Minä tunnen monia monia lihavia, jotka hoitavat terveyttään ja kuntoaan, huomattavasti paremmin kuin hoikat ihmiset, joilla ei ole painonhallintaongelmia.
Et ymmärtänyt jutun pointtia. Minäkin olen nähnyt lihavia kuntosaleilla, mutta valitettava tosiseikka on, että he onnistuvat keskimäärin muuttamaan liikunnan ja oikeaoppisen ruokavalion elämäntavaksi hyvin harvoin. Ja laihtuminen on huono motivaationlähde, tämä on tutkittu fakta. Esimerkiksi yhdysvalloissa on tehtiin tutkimus lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa, jossa heiltä opintojen alussa kysyttiin syitä ja motivaatiota opintojen valintaan. Ne opiskelijat, jotka mainitsivat motivaationlähteekseen pääasiallisesti arvostetun ammatin ja hyvän palkan menestyivät keskimäärin huonommin, kuin ne, jotka mainitsivat aidon kiinnostuksen alaa kohtaan. Sama pätee laihtumiseen - lihaville laihtuminen edustaa vain välinearvoa, jolla päästään eroon tukalasta tilanteesta, tässä tapauksessa lihavuudesta. Pysyviä tuloksia saadaan vain arvoimalla omaa elämänkatsomustaan uudelleen ja asettamalla terveys ykkösijalle elämässä. Tällöin liikunnasta ja oikeaoppisesta ruokailusta muodostuu harrastus, eikä vastenmielinen pakkopulla.
taidat olla kuitenkin se pahnanpohjimmainen eli kandi. vielä on joitain tärkeita kursseja suorittamatta, jotta voi toimia tuloksekkaasti, empatialla potilaan hyväksi. tietoa on, vaan...
Tuntuu paremminkin että opinnot on vielä aloittamatta. Ja koska asenne on jo valmiina niin ei kannata tolla asenteella edes alkaa.
Tämä oli aika hyvä pointti ainakin lihavan näkökulmasta, koska näinhän se usein on. Ruokavalion muutos ja liikunnan harrastaminen on vain ja ainoastaan keino laihtumiseen, ja laihtuminen taas tähtää parempaan ulkonäköön paljon useammin kuin terveyteen. En usko että kovin moni lihava voisi edes kuvitella haluavansa liikkua ja syödä oikein vain saadakseen miellyttävän olon tms. ilman painonpudotuksesta muodostuvaa palkintoa. Mutta miten se olisi mahdollistakaan, kun ympäröivä yhteiskunta kuitenkin pitää laihtumista ja hoikkuutta lähes tärkeimpänä asiana elämässä. Luulen, että suurin osa sekä lihavista että laihoista ajattelee, että lihavan olisi syytä ensin saada ne ylimääräiset kilot pois, ja sitten vasta voi aloittaa jonkun itseään oikeasti kiinnostavan liikuntamuodon tai harrastamaan erilaisia hyvänolon hoitoja/elämäntapoja, jne... Sitä paitsi uskon, että hyvin monet normaalipainoiset ja hoikatkin pitävät terveellisistä elämäntavoistaan kiinni ainoastaan sen takia mitä niistä seuraa, eivätkä saa niistä itsestään sen enempää iloa kuin lihavatkaan.
niistä mielenterveydellisistä ongelmista. olen elämäni aikana tavannut muutaman psykiatrin, ravitsemusterapeutin ja sisätautilääkärin. Kaikki ovat olleet sitä mieltä, että äkillinen painonnousuni oli psyykenlääkkeiden sivuvaikutusta. siinäpä väitöskirjan aihe sinulle: miksi psyykenlääkkeet aiheuttavat usein painonnousua?
-terveisin lääketiedettä lyhyenä sivuaineena lukenut fil.yo.
Aloittajalla on minun mielestäni aika paljon asiaa viestissään. Itse olen ylipainoinen, monista laihdutusyrityksistäni huolimatta ja olen alkanutkin pohtimaan lihavuuteni syitä hiukan syvällisemmin.
Mitä ilmeisemmin en välitä itsestäni ja terveydestäni pashan vertaa, koska käyttäytymiseni on suorastaa itsetuhoista. En arvosta / rakasta itseäni siinä määrin, että pystyisin elämään terveellisempää elämää. Itse ainakin olen kyllästynyt esittämään kaiken maailman verukkeita lihavuudelleni ja selittelemään yhtään mitään - liikun ja syön terveellisesti potaskaa -
Niin se vain on, surullista, mutta totta. Luonne on heikko eikä terveyteni kiinnosta minua niin paljon, että pystyisin pysyvästi muuttumaan. Se, että näillä palstoilla suorastaan vittuillaan lihaville ei asiaa millään lailla paranna.
C'est la vie.
Minä en ainakaan selittele ylipainoni syytä. Yksinkertaisesti ruoka on vaan niin hyvää! Ylensyönnistä on varmasti yhtä vaikea päästä eroon kuin viinasta, tupakasta... Jos on riippuvuussuhteessa esim. näihin kolmeen joistakin, niin hänen luulisi ymmärtävän meitä jostakin riippuvaisia ihmisiä.
En puolustele ylipainoani, saati sano että en välitä terveydestäni. Tsemppailustani huolimatta en vaan yksinkertaisesti pysty olemaan ilman hetkellistä hyvänolon hetkeä.
Olen jokseenkin samaa mieltä, että psyykelääkkeet aiheuttavat painonnousua. Kun ihminen "rauhoitetaan", hän passsivoituu ja kaikki elintoiminnat hidastuvat, jolloin energian kulutus vähenee => paino nousee. Minulle kävi suuri noin, kun sain masennukseen lääkkeet. Niistä ei sinällään ollut sanottavaa apua, joten jätin tabut pois ja olen hiljalleen palailemassa omaksi itsekseni. Muutaman kilon olen laihtunut.
Okei.
Ensinnäkin, en ole läheskään varmasti yhtähyvin perehtynyt asiaan kuin itse, mutta itse satun olemaan lihava ja kuules tieto käy kokemuksen kautta .
Käyn koulun ohella töissä melkein päivittäin, käyn koiralenkeillä niin usein kuin kerkeää, keskimäärin 5 krt viikossa. Mittani ovat 170cm/80kg, eli selvästi ylipainoinen. Missä motivaatio? Tottakai minua kiinnostavat terveet elämäntavat ja usko pois,
mitään muuta en toivo yhtä hartaasti kuin olla tyytyväinen painooni ja ulkomuotooni. Tiedätkö kuinka monta kertaa olen kuullut sanan läski kohdistuvan itseeni? Kuinka monta kertaa ihmisillä on minusta sellainen kuva, että silkkaa laiskuuttani istun kotona mättäämässä karkkia.
Yritys on kova, mutta kun kaikki energia menee töihin ja kouluun, niin siinä välissä on todella vaikea keskittyä terveelliseen elämään, kun muutenkin koko ajan väsyttää ja syön mitä kerkeän ja mikä on helpointa.
Uskon, että erittäin moni ylipainoinen ajattelee paljon enemmän terveyttään kuin normaalipainoinen.
ei noilla mitoilla vielä läskiä tehdä=Dtai voi tehdä mut se onkin katsoja silmissä;)ja rasvaprosentista kiinni..salilla kävijä nainen noilla mitoilla normaali vaatii tietty et sitä lihasta on.mut edellisiin viesteihin nii kyllä jokainen terve ihminen pystyy jos vain tahtoa riittää muokkaamaan itseään.se vaan että kaikilla tuntuu olevan kauhia kiirre siinä muutoksessa.kyllä jos vuodessa 5kg laihduttaa ja pystyy pitämään sen ettei nouse on hyvä tahti..ja tietty jos rakentaa lihasta ja lenkkeilee se paino ei välttämättä laske..paras mittari onkin peili ja mittanauha.