hei! nyt tajuan mitä haluan elämältäni, haluan elää yksin kaukana petollisista ihmisistä ja pohdiskella kaiken maailman asioita. enään en tapaile kavereitani, koska olen saanut heistä tarpeekseni. vaikkakin joskus mukavaakin on mutta olen huomannut etten kuulu tänne kaikkien ihmisten joukkoon, en voi elää täällä. mukava vapauden tunne valtaa itseni kun ajattelen yksinäistä tulevaisuutta :) rakastan eniten olla yksin, olen tarpeeksi monesti pettynyt kaikkeen muuhun. kiitos ja heihei
elämän tarkoitus
poikanen
9731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oon kyllä osittain sun kaa samaa mieltä että yksinäisyydessä on kivaa. Mutta toisaalta, itse myös haluan harrastaa seksiä joka ei onnistu täysin vetäytymällä. Pitää sillon tällön lähteä ulos iskemään yhdeksi yöksi seuraa ja sitten taas kadota omaan maailmaan... Sellasta se on :)
tarkoituksen elämällesi. Se on tärkeää. Tulehan sitten tännekin kertomaan, kuinka hyvin onnistuit tavoitteesasi.
T: eräs, joka todella tietää, mitä yksinäisyys on.
Olen myös miettinyt, että ehkä minulle onkin parempi vain pysyä omassa kuplassani. En minä kavereita mihinkään tarvitse ja olenkin jo muutaman vuoden ollut vapaa-ajat ilman sellaisia. Sitä saa vain tuntea itsensä ulkopuoliseksi, joten parempi olla yksikseen.
Kaipaisin toki rakkautta ja aitoa välittämistä - elämänkumppania, mutten vain tiedä, onko sellaista olemassakaan ainakaan minun osalleni.
Samoin ajattelin itse nuorena. Iän myötä olen oppinut tulemaan paremmin toimeen toisten kanssa. Tosin olen edelleen jossain määrin sellainen, että en tunne kuuluvani ryhmään. Ehkä minussa on jokin aste aspergerilaisuutta (Aspergerin syndrooma, yksi autismin muoto, joka ilmeisesti oli Einsteinillakin).
Jonkunlaista aspergerin syndroomaa olen epäillyt minullakin olevan. Toisaalta moni siihen liittyvistä asioista, joita olen netistä lukenut, ei sovi minuun ollenkaan.
sama vika...
Olen itse 15 vuotias tyttö.
Minusta on hyvä, että tiedät mitä tällä hetkellä kaipaat. Mutta typerää on, että et anna itsellesi mahdollisuutta muuttaa mieltäsi.
Voi nimittäin olla, ettet ole vain yrittänyt tarpeeksi ymmärtää muita. Olet vain tuominnut heidän ajatuksensa joillakin olemattomilla tekosyillä?
Tai voit olla vaiheessa, jossa olet huomannut eroavaisuutesi tämän hetkisten kavereittesi suhteen? Se on arvokasta eikä tarkoita että haluasit elää koko loppuelämäsi yksin.
Tai olet hurahtanut (kuten minäkin pari vuotta sitten) johonkin typerään aatteeseen vapaudesta?
Oletko kokeillut olla yksin? Sitä kun ei ole ketään? Voithan sitä kokeilla. Älä pelkää uhmata itseäsi.
kyllä minä olen päättänyt elää yksin ja sen myös teen kautta likaisten varpaitteni. pelkään että menetän joskus malttini "kavereitteni" kanssa ja saatan tehdä jotain sopimatonta joten olen ottamatta riskiä. olen kohta tyytyväinen elämääni :)
ps. jos päätän jotain se usein pitää!
Päätökset eivät ole niin dramaattisia ja lopullisia kuin luulet. Ne vain auttavat ihmistä kehittymään. Onneksi kukaan ei tuomitse sinua, vaikka mielesi muuttuisikin. Eikä tuomitse nytkään.