Tänne tuppaudun miniän roolissa. Meidän perhe odottaa onnellisesti ensimmäistään ja miehen vanhemmille tuleva lapsenlapsi on ensimmäinen laatuaan. Anoppi on jo hyvin selvästi toivonut mummiksi tuloa monta vuotta ja voi miten ihanaa oli hänelle kertoa että näin tulee toivon mukaan syksyllä käymään. viime aikoina olen miettinut että kuinka lapsen syntymä vaikuttaa meidän väleihimme tai "rooleihimme" äitinä ja mummona. Anoppi asuu useiden satojen kilometrien päässä ja varsinaisesti että näe kovin usein toisiamme, yhteyden pito on yleensä toiminut puhelimen välityksellä.
raskaana!
miniä minna
91005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikä teillä äideillä, jotka änkeette isien ja isovanempien palstoille, oikein on? Eikö teille mikään riitä? Kaikkeako te haluatte hallita?
häpeä juttujas. Kaikkihan täällä saa kirjoittaa. Erilaisia näkökantoja tarvitaan, avartamaan sulkeutunutta ja suvaitsematonta maailmaa.
sovanhempien jutut
Tervetuloa mummut ja vaarit, ukit ja mummit, isoäidit ja isoisät keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista.
marella on tämän palstan sheriffi.
Täällä kirjoittelee vaan häiriintyneet raskausmasennuksista kärsivät äidit. Ei täällä voi lastenlapsistaan mummot ja papat kirjoitella. Papat nyt ovat jo aikoja päiviä sitten lopettaneet tänne kirjoittelun.
ilkeät häiriintyneet mummot täällä terrorisoi. en yhtään ihmettele, että miniöiden kanssa menee huonosti, kun ette kykene muiden juttuja edes lukemaan, saati sitten asiallisesti kommentoimaan. Minusta olisi kiva keskustella mummojen kanssa, olen sitä tehnytkin ja saanut kivoja keskusteluita aikaan, mutta... jollain on jotain kummaa sitä vastaan, että minua teedän mielipiteenne kiinnostaa...
Lastesi ja isänpuoleisten isovanhempien suhde muodostuu hyväksi, jos miehesi pitää omia vanhempiaan arvossa, on heihin yhteydessä ja te vierailette miehesi vanhempien luona ja kutsutte heitä teille. Sinun ei kuitenkaan itsesi tarvitse olla aktiivisessa roolissa tuossa yhteydenpidossa. Periaatehan on se, että jokainen hoitaa suhteet omiin vanhempiinsa.
Älä tuollaisia etukäteen mietiskele.
Lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu.
Ensimmäisen vauvan odotusaikana tulee miettineeksi valmiiksi kaikenlaista, ja uusi tulokas muuttaa koko huushollin tultuaan. Hyvät ja tarkaan mietiyt suunnitelmat ja päätökset murenevat, kun vauva työllistää vanhempansa 24/7. Vanhemmuus ja mummous alkavat vasta sitten, ja yhteinen kiinnostus pieneen tulokkaaseen kyllä sitoo yhteen.
Silloin on joskus mukava jutella puhelimessa isovanhempien kanssa ja mennä kyläilemään.
Ylellistä, jos joku muu tekee ruuan ja ottaa vauvan hetkeksi hoiviinsa.
Moni äiti kauhistuu ajatustakin antaa lapsi pois yökylään. Itse en olisi voinut sitä ajatellakaan aikanaan. Jätin lapseni anopille ensi kertaa vasta lapsen ollessa 3-vuotias. Itse menin synnytyslaitokselle toista hakemaan.
Sen koommin eivät lapset olleet missään yötä ilman vanhempiaan ennen kuin joskus koluikäisinä urheilulomalla.
Eikä se ollut mikään ongelma, eikä välit olleet huonot. Ei vain ollut tarvetta.
Täällä puhutaan paljon lasten yökyläilyistä. En ole oikein koskaan käsittänyt, miksi lapsi pitäisi toimittaa pois omasta kodistaan.
Koti on aina lapsen paras paikka.
Veä joku päähäs ja häivy.
Männää yhessä. Ei sinnuukaa kukaa kaipaa.