Kävin alavatsakipujen vuoksi gynellä. Kipujen selityksenä on ilmeisesti vuosi sitten poistettu umpilisäke, ja arpi on kasvattanut kiinnikkeitä suolistoon. Ultraäänellä katsottuna munasarjani olivat ihan normaalit ja munasolut näyttävät kypsyvän kierron vaiheen mukaan. Kuukautiset säännölliset, ei minkäänlaista PCO:n mahdollisuutta.
Lapsettomuudesta en puhunut mitään (1,5 vuotta ilman ehkäisyä), sillä en kehdannut. Asia on pysynyt visusti salaisuutena. Kerran ratkesin itkemään ystäväni luona kuullessani laulun, jonka laulajatar oli kirjoittanut omista keskenmenoistaan, ja kaverin hätääntyessä jouduin selittämään, mikä minua surettaa. ilmeisesti aihe vaivaa minua, vaikken itsellenikään sitä myönnä.
Pitäisikö tässä vaiheessa lähteä tutkimuksiin? Miten sanon miehelleni suoraan, että vika ei ole ainakaan minussa? Pelkään myös pitkiä ja kivuliaita hoitoja sekä sitä, etten kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi saisi koskaan lupaa adoptioon...
Lapsettomuudesta en puhunut mitään (1,5 vuotta ilman ehkäisyä), sillä en kehdannut. Asia on pysynyt visusti salaisuutena. Kerran ratkesin itkemään ystäväni luona kuullessani laulun, jonka laulajatar oli kirjoittanut omista keskenmenoistaan, ja kaverin hätääntyessä jouduin selittämään, mikä minua surettaa. ilmeisesti aihe vaivaa minua, vaikken itsellenikään sitä myönnä.
Pitäisikö tässä vaiheessa lähteä tutkimuksiin? Miten sanon miehelleni suoraan, että vika ei ole ainakaan minussa? Pelkään myös pitkiä ja kivuliaita hoitoja sekä sitä, etten kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi saisi koskaan lupaa adoptioon...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei siinä vaginaaliultrassa suinkaan kaikki tule selville, eli ei sillä pelkästään voida poissulkea sitä ettetkö olisi tahattomasti lapseton, lisätutkimuksia ilman muuta tarvitaan=)
Et kehdannut gynelologillle kertoa lapsettomuudesta? Kelle sitten? Pakkohan sinun on kertoa jos apua aiot saada.
Eli molemmat nyt sitten tutkimuksiin jos kerran jälkikasvua haluatte.
Sinullahan pitää olla sitten bipo-lääkityskin räätälöitynä raskautta varten jo ENNEN mahdollista raskautumista, suurin osa bipo-lääkkeistä kun ei käy raskauden aikana. Tätä et nähtävästi ole ollenkaan ajatellut jos kerran olette ilman ehkäisyä...Mitäs sitten jos vaikka raskaus alkaisikin ja sinulla on sellainen lääkitys joka on ehdottomasti kielletty raskauden aikana?!
Sinuna ajattelisin sitäkin puolta tässä asiassa. Jospa vaikka tosiaan raskaudutkin, pitkän yrityksen jälkeen ja joudutkin sitten miettimään vaihtoehtoja, lääkityksesi vuoksi....vai onko lääkityksesi tällä hetkellä sellainen että se sopii raskauden aikaiseksikin lääkitykseksi?
Oletko edes psykiatrillesi kertonut että ette käytä ehkäisyä?
Lääkitykseni ovat vuoden ajan olleet tarkoituksellisesti mahdollisimman pienet. kaikki lääkkeet ovat sikiövaurioita aiheuttamattomia ja sellaisia, jotka voidaan purkaa tarvittaessa nopeasti.
Psykiatrin mielestä oli hyvä asia puhua perheenlisäystoiveista terapiassa ajoissa. Hänen mielestään ei sinänsä ollut mitään estettä suunnitella lapsia, koska olen ollut pitkään oireeton ja parisuhde sekä välit sukulaisiin ovat hyvässä kunnossa. Tiedostan esim tavallista suuremman riskin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tietysti sekin huolestuttaa että bipo on osittain perinnöllistä, mieluummin adoptoisin jos se olisi mahdollista.
mene ihmeessä tutkimuksiin miehesi kanssa yhdessä,mutta kerron oman juttuni.. se menee näin : lopetin e-pillerit, olin yli vuoden ilman ehkäisyä, ei mitn tapahtunut..meni toinen vuosi, ei mitään..menin lääkäriin, kaikki piti olla kunnossa, kuukautiset normit, kaikki tarkastettiin, p a i t s i munajohtimet... siitä vuosi eteenpäin sain kohdun ulkoisen raskauden..luulin 3 kk olevani oikeasti raskaana..kunnes kivut veivät sairaalaan.. molemmat johtimet tukossa. en ole ikinä sairastanut sukup.tauteja tms. mikään ei selitä tätä.. ja nyt ollaan sitten 8 vuotta rampattu hoidoissa.. en tahdo latistaa tunnelmaa,mutta et voi sanoa miehellesi pokkana että vika ei ole ainakaan sinussa..kun et tiedä. ja mun täti ja sen mies olivat 15v naimisissa, ei tullut lapsia ollenkaan, mutta erosivat ja aikanaan löysivät uudet elämänkumpp.niin molemmilla on nyt kaksi tervettä lasta..ei aina vaan synkkaa "jutut" kohdalleen.. ei se ole ihme ettei lapsettomuus hoidotkaan aina onnistu.niin vaan ei ole tarkoitettu :( näköjään.. ;`(
mun.johtimiesi tilanteesta mitään. Verikokeitakin pitäisi ottaa....eli et todellakaan voi sanoa miehellesi että syy lapsettomuuteenne on miehessä, koska eihän sinua ole edes kunnolla tutkittu.
Mitähän tarvitsisi ottaa? Äkillisen painonnousun vuoksi tutkittiin maksa- ja kilpirauhasarvot ja vaikka mitä, suljettiin aineenvaihduntasairaudet pois ja tultiin siihen tulokseen, että painonnousu johtuu psyykenlääkkeistä. Pitäisikö mittauttaa sukupuolihormonien arvot? Voiko muuten tuo ylipaino olla lapsettomuuden syy (en meinaa päästä siitä millään)?
olla syynä lapsettomuuteen.
Älä pliis edes harkitse sanovasi miehellesi, että "vika ei sitten ainakaan ole minussa". Tutkimusten perusteella mitä sinulle on tehty ei vielä voi sanoa, mistä lapsettomuus johtuu.
Iso osa lapsettomista on "selittämättömästi lapsettomia" eli mitään varsinaista syytä ei koskaan löydy. Toisaalta voi olla, että tutkimuksissa ei löydy vikaa kummastakaan, mutta hoitojen edetessä käy ilmi, missä kohtaa vika juuri teidän kohdallanne on. Voi olla, että sinun munasolusi eivät vain suostu hedelmöittymään miehesi siittiöillä. Tai voi olla, että tulee hyviä alkiota (ts. munasolut hedelmöittyvät), mutta ne eivät vain suostu kiinnittymään kohdun seinämään.
Ei lapsettomuus ole niin yksinkertaista, että voi sormella osoittaa, että "sinussa on vika, sinusta tämä johtuu"!!
Lapsettomuustutkimuksiin suositellaan lähtemään, kun vuosi yritystä on takana eikä yksikään raskaus ole sinä aikana alkanut. Ei kuitenkaan ehkä kannata mennä, jos ette ole siihen vielä valmiita, ts. ette halua puhua asiasta ulkopuolisille. Suosittelisin kuitenkin rohkaistumaan asian suhteen, jos te molemmat
todella haluatte lapsen.
Huomaan, että omat pelkoni tulevat esiin kuullessani pitkistä ja raskaista hoidoista. Tämä asia on tärkeämpi minulle kuin olen aiemmin myöntänytkään. Biologinen vanhemmuus ei ole välttämätöntä. Sekä minulla ja miehelläni on adoptiosukulaisia, ja pidän sitä eettisenä vaihtoehtona.
Olen aina ollut lapsirakas ja joskus työskennellyt lasten kanssa, niin tunne on ollut molemminpuolinen.