Taitamattomuuttani en rakkaudesta kirjoita
mutta kirjoitan yksinäisistä kuutamoöistä
jolloin tähdet pyrkivät akkunalle
häikäisemään valvovia arkoja silmiäni.
Autiosta sylistä
siipirikkoudestani
ja toimettomien käsieni kylmyydestä
joiden alla
toivoisin tuntevani ihosi lämmön.
Kuuntele hiljaisen laakson lasta
ja kosketa kasvojeni uurteista pintaa
ihmetteletkö vielä
miksi en osaa
rakkaudesta kirjoittaa ?
mutta kirjoitan yksinäisistä kuutamoöistä
jolloin tähdet pyrkivät akkunalle
häikäisemään valvovia arkoja silmiäni.
Autiosta sylistä
siipirikkoudestani
ja toimettomien käsieni kylmyydestä
joiden alla
toivoisin tuntevani ihosi lämmön.
Kuuntele hiljaisen laakson lasta
ja kosketa kasvojeni uurteista pintaa
ihmetteletkö vielä
miksi en osaa
rakkaudesta kirjoittaa ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..polttavaa.halua rakastaa ja olla rakastettu.
pidin tuosta "yksinäisistä kuutamoöistä jolloin
tähdet pyrkivät akkunalle" kuinka tutun oloista
ja autiot sylit..hyvin kirjoitettu ystävä hyvä.
runosi saa vielä ajattelemaan paljon,siks niin
koskettava runosi on. no toivotan roppakaupalla kaikkea hyvää ja kaunista iltaan ja koko viikonloppuun.
eilisten vaikeuksien jälkeen täällä taas.
Niin " yksinäisistä kuutamoöistä " jne, niin
totta kuin totta voi olla.
Kiitos Sinulle, harvinainen vierailija
sanoistasi - palautteesi lämmittää aina.
Olkoon viikonloppusi nautinnollinen.
Hiljaisuus seurasi runosi luettuani ja jatkuu pitkään sen jälkeen.
En osaa sanoa mitään.
Kiitän.
No, osasithan Sinä sanoa.
Äärettömän vaikeaa vastata tuollaiseen palauttee-
seen, itse tässä sanattomaksi menee tyttöseni.
En osaa enempiä, kuin nöyrän kiitokseni antaa.
tulisitko,
täällä on niin ikävä yksin
vain kuu ja tähdet seurana
istuisimme hiljaa sylityksin
kampaisin hiuksesi sormillani,
tuntisin ihosi ihollani
saattaisimme toisemme illalla uneen
jäisin viereesi yöksi peiton alle
ja aamulla heräisimme yhtäaikaa
hymyillen keskellä rakkauden taikaa
on vain nyt hiljaisuus
Siis, miten ihmeellä Sinä teet tuon joka kerran ?
Tuo ensimmäinen säkeistö, hitsi vieköön että se
väreilee, huh ! Ja päätöksen hiljaisuus.
Kiitos.
Haikeasta aiheesta huolimatta UPEA on runosi. Se on pakko lukea hitaasti nauttien joka sanasta, jonka siihen olet vierittänyt.
Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä : )
Teidän palautteenne Amandan kanssa, se saa minut
hämmennyksiin. Sanasi, ne ovat kultaa.
Kiitos Padme.
Laita tämä paperille, niin vedän nimeni alle!
Sinä, nainen, teet tämän joka kerta.
Luen hengittämättä nämä hienot runosi ja sitten olen ihan sininen monta tuntia!
Että kenelle lasku lähetetään, turhista elvytysjoukoista?
Tämä meni talteen, superikävöinti runojen mappiin:)
Helkkari vieköön, taidatte olla jonkunlaisessa
kompuksessa, Amanda, Padme ja Sinä. Palautteenne
myötäilee toinen toistaan, ja minä olen täällä
sormi suussa.
Vai happea, höpöhöpö. Ei tässä nyt sellaista mie-
lestani ole, että lisähappea tarvittaisiin, höh.
Superikävä, onpas upea sana - thanks.
Sanattomaks vettää, ei voi mittään.
k i i t o s
...saa sydämeni väreilemään...
Minä muistan ja tunnen ikävän!
Kaunis ja hieno runo.
Ihanaa, että Sinäkin olet pitkästä aikaa käynyt
jättämässä käyntikorttisi.
Kukapa meistä ei sitä ikävää tunnistaisi. Mutta
se miten olet sanasi asetellut, se saa minussa
aikaan jotain hyvin lämpöistä - kiitos.
Tiedänhän minä.
Olet monen ystävä.
Ihanaa lauantailenkiiä koskelle.
runo syntyi sellaisissa tunnelmissa, etten oikein
tuntenut osaavani kirjoittaa rakkaudesta.
Että jos jotain osaan, se on oma
siipirikkoisuuteni.
Ihminen on vaan tämmönen kummallinen pakkaus rak-
kauden puutteessa, ehkä ?
Kiitos rakas ystäväni, Sinä joka minullekkin
runon kirjoitit.