Tervehdys kaikille. Minua askarruttaa ja mietityttää sellainen, että vuosikaudet olen halunnut uskoa ja tehdä parannuksen. Mutta mieleni ei täyty sellaisella armolla, että tuntisin oikein. Tunnen toki itseni, tiedän tehneeni syntiä ja olen tottavie rukoilemasta päästyä rukoillut ja pyytänyt, että Jeesus minut pelastaisi, mutta mitään ei tapahdu. Olenko tuhlannut etsikkoaikani? Mielestäni ei ole oikein, jos vain menee ja pyytää syntejä anteeksi, jos ei oikeasti tunne niin. Siinä ei tapahdu mitään, itse olen kokenut. Enkä halua teeskennellä itselleni mitään mitä ei ole. Odotan sitä armoa ja Pyhää Henkeä. Mutta niitä kumpaakaan ei kuulu eikä tunnu. Missä on vika?
Haluan uskoa
mutta mutta
11859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerron oman kokemukseni.olin tuhlaajapojan tapaan lähtenyt "Isän kodista" meni useita vuosia,kävin seuroissa ja tiesin että uskovaiset ystäväni rukoilivat puolestani että saisin palata takaisin.Itsekin sitä toivoin ,mutta uskoa ei oteta kuin apteekin hyllyltä.Mutta viime kesänä Taivaanisä johdatti asiat ja sain synnintunnon tiesin että nyt on Jumala antanut mahdollisuuden,sain "keventää syntireppuni"ja minulle saarnattiin evankeliumi,Jumala vastasi antamalla tunnon rauhan." Mä harhaan kuljin ja kahleet kuolon,mun orjaks painoi valheen ruhtinaan,mut huuton kuullen ja avun tuoden sä Herra katkoit kahleet kokonaan SL 187:2
Kuulostaa enemmän kuin tutulta. Itsekin olen tuon saman tien läpi käynyt.
Älä päästä epäilyksen häivääkään sydämeesi, vaan USKO synnit anteeksi annetuksi, kun ne sinulle saarnataan anteeksi. Älä päästä mieleesi pienintäkään epäilyksen hitusta, koska Jumala näkee sydämeen ja huomaa, jos katumus ei ole aito. Älä pelkästään halua uskoa, vaan usko.
"katumus ei ole aito"
jatkan lausetta
"katumus ei ole aito ja usko ei ole vilpitön"
Hyvä että olet noin rehellinen etkä ole ryhtynyt teeskentelemään mitään.
Pelastus ei ole meidän tunteittemme aikaansaannosta. Se on Jumalan takaama tosiasia, joka on tarkoittettu jokaikiselle ihmiselle. Sinullekin!
Mieleeni tuli muutamia kysymyksiä joita voisit miettiä. Mitä tarkoitat sillä että "Jeesus minut pelastaisi"? Pelastaisi mistä? Onko sinulla joku salainen synti jota et halua tunnustaa ja josta et halua luopua, vaikka haluaisitkin luopua kaikista muista? Onko elämässäsi jotain mikä on tärkeämpää kuin Jumala? Onko olemassa joku ihminen jolle et haluaisi antaa anteeksi? Koetko jonkun lähimmäisesi ärsyttävänä?
Jumala haluaa että sinä olet onnellinen.
Tee tilaa Jumallalle sydämessäsi luopumalla kaikesta mikä ei tee sinua onnelliseksi, näitä asioita voi olla esim. keskittyminen maalliseen omaisuuteen, kilpailunhalu ja kunnianhimo, oman fyysisen viehätysvoiman korostus ym. Kaikki tällainen stressaa ja vie huomion siltä mikä elämässä on todella tärkeää. Ihminen voi olla onnellinen vain osallistuessaan Jumalan suureen pelastusprojektiin ja suorittaessaan omaa osaansa siinä. Kaikki muu on toisarvoista ja antaa vain tunteen siitä että jotain on pielessä, että itse on jotenkin ulkopuolella ja että elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Kysy tätä keneltä tahansa uskoon tulleelta ihmiseltä, niin saat saman vastauksen. Me olemme täällä lähimmäisiämme varten. Kukaan ei pelastu yksin vaan yhdessä veljensä kanssa. Jatketaan myöhemmin, jookos?
Muista mitä Jeesus on sanonut:"Etsikää ensin Jumalan valtakunta, sen jälkeen teille kaikki annetaan". Älä lakkaa rukoilemasta, jos Jumala on sinut Taivaaseen tarkoittanut hän sinut kyllä pelastaa. Saat kyllä ihan vapaasti uskoa kaikki synnit ja epäuskon anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!
Rukoile Jumalaa, että hän antaisin synnin- ja armontunnon ja että hän johdattaisi siihen elävään uskoon ja oikeaan seurakuntaan, josta tyhmäkään ei eksy ja joka on iankaikkisesti pysyvä!!! Uskon, että Jumala kuulee huokauksesi ja johdattaa sinua, se haluaa päättää jo sinussa alkaneen hyvän työn, jos se totinen on...!
"Kun kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi vaan ole ahkera ja tee parannus". Parannusta ei tehdä rukoilemalla, Raamatussa ei ole yhtään sellaista tapausta. Ananias saarnasi Saulille (Paavalille) synnit anteeksi ja kuin suomukset putosivat hänen silmistään - Saul näki mitä hän sokeudessaan oli vainonnut ja vihannut. Samanlaista vihaa on nähtävissä tuossa ylempänä kiroilevassa viestissä, mutta he eivät ymmärrä mitä vihaavat.
Rukoile että Jumala avaa sinulle synnintunnon ja johdattaa sinut muiden uskovaisten luo. Me olemme täällä maan päällä vain pienen hetken, kunnes tuuli puhaltaa ylitsemme eikä meitä enää ole. Silloin kysytään onko sinun lampussasi öljyä, palaako siinä uskon tuli.
Usko ei ole kiinni tuntemisista.
"Mutta mieleni ei täyty sellaisella armolla, että tuntisin oikein. Tunnen toki itseni, tiedän tehneeni syntiä ja olen tottavie rukoilemasta päästyä rukoillut ja pyytänyt, että Jeesus minut pelastaisi, mutta mitään ei tapahdu."
Näin kirjoitit. Synnintunto on tärkeä, sillä ilman sitä ei voi tulla armontuntoakaan. Mitä muuta voi vaihtaa armoon kuin syntiä. Omat hyvät työt eivät kelpaa vaihdon välineeksi. Puuttuuko sinulta sitten katumisen armo? Jos näin on, niin rukoile, etttä Jumala antaisi sinulle sen ja johdattaisi oikeiden ihmisten luo kerjäämään armoa. Tämän kerjäämisen kautta on monet valtakunnan voittaneet. Jos et tämän kautta saa lohdutusta, olet luultavasti väärässä paikassa.
En nyt osaa oikein muuta kirjoittaa, kun en tiedä taustaasi. Vihollinen kyllä haluiaisi pitää omistaan kiinni, kun se haluaa ryöstää uskovaiseltakin uskon ja tuo monia epäilyksiä. Omiaan se ei kiusaa vaan antaa niiden rauhassa tehdä syntiä. Se antaa myös väärissä uskoissa olevien olla rauhassa ja ylistää Jumalaa.
Olen kokenut muutamia vuosia sitten samalla tavalla kuin sinä, eli et ole harvinaisuus. Halu ja tahto on uskoa, mutta kun ei tule tunnolle hätää. Sitä ei välttämättä tarvitsekaan tulla, jos on sydämen halu uskoa.
Mutta Jumalan sanassa sanotaan, että "etsikää ensin Jumalanvaltakunta.." Eli millä tavalla itsekin löysin takaisin "kotiin". Aloin kulkea seuroissa kuuntelemassa puheita ja liikkumaan uskovaisten ystävien seurassa. Aina välillä sydäntäni vihlaisi kun puhuttiin uskon asioista. Seuroissa tuntui kuin puhuja puhuisi pelkästään minulla, jolloin halusin päästä ahdistuksesta ja synnistä pois ja palata takaisin Taivastielle.
Mielestäni hyvä neuvo on alkaa kulkemaan seuroissa kuuntelemassa jumalan sanaa, sitä kautta jumala useasti puhuttelee eksyneitä lampaitansa.
voi kuunnella myös srk-oulu.net sivuilta. Kyllä siellä Heikki Kankkosen puhe laittaa miettimään...
Saarnat netissä on hyviä, mutta paremmin minun mielestäni epäuskoiselle, joka haluaisi käydä parannukseen sopii seurat, sillä siellä on Jumalan valtakunta, jossa voi myös keskustella asioista.