Märkiä unia?

"Tarvitsen apua, mutta millaista?"

Otappa yhteyttä kotipaikkasi terveyskeskukseen. Lääkäri antaa lähetteen mielenterveystoimistoon, jossa sinua autetaan eroon noista syyllisyydentunteista.

Etkö sinä ymmärrä, että tollaisten unien näkeminen on täysin normaalia. Kaikki niitä näkevät... Kerro toki myös vaimollesi, niin hänkin varmaan kertoo sinulle omista seksifantasioistaan.. Sitten vaan nautitte yhdessä ilman syyllisyydentuntoja. Ei luulis olevan niin v**un vaikeeta ;-)

"Näettekö milloinkaan märkiä unia, sellaisia joissa saatte orgasmin?"

Onkos vaimo sitten aamulla ihmetellyt, että mitäs töhnää täällä peitolla oikeen...

Kieltäminen on ehkä pahinta, mitä voi itselleen tehdä. Ehkä sinun täytyy kohdata hänet voittamalla se häpeä, että olet ehkä alasti hänen edessään. Jos uskallat katsoa tuota hahmoa riippumatta siitä, kuka se milloinkin on, suoraan silmiin ja kysyä häneltä,"Kuka sinä todella olet?" olet jo pitkällä.

En tiedä kannattaako unista huolestua. Jos et herättyäsi jää aprikoimaan uniasi, niin ne unohtuvat. Itsellänikin on välillä aivan liian lennokkaita unia. Ei niille mahda mitään. Tajunnan tilan laskiessa aivot ikäänkuin polkaisevat kytkimen pohjaan, niin ettei tajunta hillitse mitenkään unien haahuilua.

Jos tunnet itsesi heikoksi synnin taakan alla, niin pyydä Jumalalta kantoapua, vahvistusta.

Onkohan tämän kirjoittanut nimimerkki 'Uskova tyttö'? (Hyvin samanlainen kirjoitustyyli ainakin.)

älä turhaan murehdi, sillä eihän unilleen mitään mahda. jos et kerran kuitenkaan valveilla ollessasi haaveile tuttavistasi, niin ei siinä minun mielestäni ole mitään väärää että näet tuollaisia unia, eihän niille itse mitään voi! minäkin näen joskus ihan hirveän lentäviä unia ja jos ne päivällä muistuvat mieleen niin kyllä vähän huvittaa että mistähän nekin unet ovat tulleet:) en ole kokenut niitä taakkana, koska en itse niille mitään voi. uniahan näkee vaikka mistä ja niissä voi tapahtua vaikka mitä. minä ainakin olen saanut monesti orgasmin unissani ja uskon että kaikki muutkin ihmiset ainakin joskus.

Joka tapauksessa - saksalainen sanoo: "Wer schläft, sündigt nicht." Eli joka nukkuu, ei tee syntiä.

Kerro vaimollesi ihan reilusti vaan, niin minäkin tein silloin kun itselläni oli samanlaista. Hän vain nauroi ja kiusoitteli sanoen että jos joskus yöllä herää ja näkee minulla erektion, hän kääntää minut selälleen ja hyppää ratsastamaan! Unista ei kannata huolestua, anna orgasmien tulla. Onpahan mukava herätä tullaisten unien jälkeen. Oikeastaan käy vähän kateeksi, alkaa vissiin ikä painaa kun en enää itse näe...

Minusta mitään elämään olennaisena osana kuuluvaa asiaa, kuten nukkuminen ja uni, ei tulisi sivuttaa olan kohautuksella, vaan avoimesti miettiä asiaa ja kysyä.

Olen joutunut unessa useita kertoja valintatilanteeseen, joissa minulta on kysytty ja on täytynyt vastata. Koen tuon tilanteen yhtä todellisena, tapahtui se sitten unessa tai tosielämässä.

Ehkäpä taustan kulissit, eli unta_vai_totta, eivät ole niin olennaisia, vaan kysymys siitä, teenkö näin, vaiko en. Eikö elämän totuudellisuus määräydy enemmänkin valinnoista.

Sanot että vaikka seuroista olet juuri tullut ja silti. Entäs jos se johtuukin juuri siitä että olet ollut seuroissa! Ehkä uskonnollisten ja seksuaalisten tunteiden raja ei olekaan niin selvä kuin kuvittelemme.

Mites se raamatunkohta jonka perusteella itsetyydytyskin on kielletty.

Huomasin, että täällä tästä asiasta ainakaan ei olisi pitänyt hiiskahtaakaan. Joku asiallisempi vastaus tuli, kiitos niistä. Muut jaksaa jahkata, olenko uskova tyttö. Ensin ihmettelin kovasti, että mikä ihme, kunnes löysin uskovan tytön viestiketjun. Ongelma se oli sielläkin, mutta nyt jo ratkaistu. Täällä jatkuu, toistaiseksi. Mietin vain, että mitä täällä voi ottaa puheeksi, kun joku sitten leimaa feikiksi. Unohtakaa koko juttu. Pärjään täällä kyllä.

Oon itse lestadiolais perheeseen syntynyt lapsi mutta en ole enään uskossa. Ne unet on unia minkä niille voi. Mun mielestä on ihan normaalia nähdä märkiä unia. Jos sulla on joku hyvä ystävä niin puhu sille.

EINARIN TARINOITA


   Näissä kertomuksissa kerrotaan hoitokokouksista


TIEDOTTAMISTA KEHITETÄÄN

-Lehtien toimittajat soittivat minulle usein.
Olin antanut muutamia haastatteluja, mutta useimmiten vastaukseni olivat olleet lehdissä muunneltuina. Niistä oli tullut murhetta, ja olimme tulleet varovaisiksi. Lopulta olimme päättäneet, ettemme ainakaan toistaiseksi anna toimittajille haastatteluja, koska lopputulos oli tuollainen.
Myönteistäkin koimme. Yleisradiossa esitettiin ohjelmasarja Usko ja urheilu, ja ohjelmaan pyydettiin myös SRK:n kantaa. Sen antoi Kauko Mäntylä. Hän mainitsi, että ruumiillisen kunnon ylläpitäminen on hyvä ja kannatettava asia. Mutta sellaiseen urheiluun kristitty ei tahdo osallistua, jossa urheilu ja urheilijat korotetaan jumaliksi ja jossa pyhäpäivät uhrataan kilpailuihin ja niiden katsomiseen.

Vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä kerrottu tieto oli tiedotusvälineissä usein oikeaa, mutta aika-ajoin joillakin toimittajilla näytti olleen halu lähteä parjauksen tielle. Koko 1960-1970 -lukujen ajan esiintyi eri tiedotusvälineissä toistuvasti arvostelua vanhoillislestadiolaisuutta ja SRK:tä vastaan.

Sitä aiheutti Jumalan sanaan perustuva usko ja elämänvaellus. Arvostelu kohdistui erityisesti opetukseen, perhe-elämään, "mielenterveyskysymyksiin" sekä suhteeseemme kansankirkkoon ja sen tunnustukseen.

Vuoden 1979 aikana paine saavutti ennen kokemattomat mitat. Lehtien palstat olivat kirjavanaan repäiseviä otsikoita.
Niissä esitettiin valheellisia tietoja SRK:stä ja rauhanyhdistyksistä. Vakavimmat syytökset koskivat 1970-luvun sielunhoidollisia keskustelutilaisuuksia. Sen yhteydessä lehdistössä esiintyi termejä kuten esimerkiksi "painostus" ja "henkinen terrori". Ne osoittivat, kuinka vaikeaa ulkopuolisen oli ymmärtää sielunhoidollisten keskustelujen syvyyttä.

Huomasimme, että kielteisten uutisten vuoksi evankeliumin työ vaikeutui. Ryhdyimme antamaan avoimesti haastatteluja ja luomaan toimittajiin henkilökohtaisia kontakteja.
Jos lehdissä esitettiin kummallisia väitteitä SRK:stä ja rauhanyhdistyksistä, ne oikaistiin.

Periaatteemme oli, ettemme lähde kamppailemaan opillisista kysymyksistä tiedotusvälineissä.
Sitävastoin Jumalan valtakuntaa saa puollustaa aiheettomia syytöksiä vastaan.
Helmikuussa 1980 Kirjapaja kustansi kirjan Raportti lestadiolaisuudesta. Se käsitteli SRK:tä kohtaan esitettyjä syytöksiä.
Kirjassa annettiin SRK:lle mahdollisuus vastata. Teoksen toimittaja haastatteli Kauko Mäntylää, Erkki Reinikaista, Erkki Vaaramoa, Voitto Savelaa ja minua.
Vastasimme sielunhoidollisia keskustelutilaisuuksia koskeviin kysymyksiin muun muassa seuraavasti:
- Kun on syntymässä väärän hengen seurauksena eriseura, silloin aivan itsestään syntyy keskustelua. Jumalan seurakunta hoitaa. Niin myös tapahtui niin sanotun kososlaisuuden ilmentyessä.

Oli kysymyksessä eriseuran henkivalta, joka vaikutti katkeruutta, vihaa ja synnin luvallisuutta.
- Tämä valtakunta on hoitovaltakunta. Se on majatalo, johon Jeesus on jättänyt penningit. Meitä kaikkia ruokitaan, puhdistetaan ja pestään.
Pyhä Henki hoitaa meitä kutakin tarpeen mukaan.

Oikaisimme kirjassa monia julkisuudessa olleita vääriä tietoja.
Suviseurojen yhteyteen oli jo jonkin aikaa järjestetty tiedottamista lehdistölle, mutta nyt ryhdyimme järjestämään tiedotustilaisuuksia ajankohtaisista asioista.
Ensimmäisen tiedotustilaisuuden pidimme Oulussa 11.12.1979. Siihen saapui runsaasti toimittajia.
Jaoimme heille monisteen: SRK vastaa ajankohtaisiin arvosteluihin.
Sen sisällöstä kertovat otsikot: SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnan pääperiaatteet, rauhanyhdistysten toimintaa, pakkousko ja painostus, vanhoillislestadiolaisuus ja mielenterveys, perhe-elämä ja suhde kansankirkkoon.

Myöhemmin julkaisimme monisteen traktaattina.
Aktiivisen tiedottamisen seurauksena syytösten tulva alkoi vähentyä ja lehtijuttujen sisältö sai uudenlaisen sävyn. Samalla kehitimme omaa tiedottamista koko ajan.
Pääperiaatteemme oli, että SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnassa ei ole mitään salattavaa. Seuratilaisuudet ovat avoimia ja niihin kutsutaan kaikkia ihmisiä. Mutta silloin, kun kysymyksessä ovat sielunhoidolliset asiat, tilaisuudet ovat sisäisiä eikä niistä laadita juttuja. Tätä emme tee siksi, että salaisimme jotakin, vaan sen tähden, että Kristuksen rakkaus peittää ja unohtaa kaikki anteeksi annetut synnit.

HENKIEN TAISTELUSSA

Kristityt kävivät taistelua maallistumisen mukanaan tuomia syntimuotoja vastaan. Siinä sielunvihollinen sai murheellisia voittoja.
Rauhanyhdistyksiltä saapui SRK:lle pyyntöjä tulla avuksi hoitamaan yhdistysten sisäisiä vaikeuksia.

Saatoin olla mukana kolmessa-neljässäkin keskustelutilaisuudessa viikossa, ja ainakin pyhänajat olin menossa.
Neuvonpidoissa koettiin todeksi Raamatun opetus, kuinka evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat myös neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat.

Keskusteluissa tuli esille, kuinka joidenkin kristittyjen sydämentila oli kuivunut sellaiseksi, että heitä hallitsi muita tuomitseva, kuiva ja leikkaava henki. Joidenkin sydämessä oli katkeruutta toisia uskovaisia kohtaan ja puhuttiin takanapäin pahaa.
Esiintyi myös isäntähenkeä ja hempeää asennetta synteihin.
Vähän myöhemmin ilmeni, että niin sanottu kososlaisuus oli levinnyt laajalle.
Sen eräitä tunnusmerkkejä oli toisia tarkkaileva, arvosteleva ja kova mieli.
Tämä henkivalta oli taistellut jo 1960-luvun taitteen hajaannuksessa kovalla ja lyövällä mielellä.

Esille tuli lisäksi, että jotkut eivät olleet halunneet ymmärtää televisiosta tehtyä kannanottoa.
He suosivat televisiota salaa ja vähättelivät sen vaaroja. Tämä oli ilmentymää synnin luvallisuudesta. Jotkut puolestaan ymmärsivät koulutelevision synniksi jo pelkkänä laitteena.

Tälläinen kiivaus ja liikasuolaisuus nousi lakihengestä.
Oli tarpeen palauttaa mieliin Ylivieskan vuosikokouksessa 1963 tehty televisiokannanotto.
Siinä oli todettu, että uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristityn kotiin.
Erittäin suuri vaara piili siinä, että sama synnillisyys, mitä kotitelevisio esittää, tuodaan opetustelevision tai muiden filmien muodossa lasten ulottuville.

Väärään joutuneita neuvottiin rakkaudella ja laupeudella parannukseen, ja Jumalan armoevankeliumi auttoi uskomisen vapauteen ja iloon.
Saatiin myös todeta joitakin murheellisia tapauksia: eräille ei auennut heidän väärä tunnontilansa. He jättivät mieluummin Jumalan valtakunnan kuin nöyrtyivät parannukseen, ja pieni joukko irtaantui omaksi ryhmäkseen.

Jotkut uskosta luopuneet syyttivät, että heidät oli "potkaistu ulos", vieritettiinpä syytä SRK:n hallintoonkin.
Perimmältään oli kysymys eri hengestä, sillä Pyhä Henki ei lähde taistelemaan Jumalan seurakuntaa vastaan.
Jumalan valtakunnasta lähteneitä ei voitu tervehtiä Jumalan terveellä. Tämän yhteydessä oli tarpeen keskustella taivaan valtakunnan avaimista. Tutuimmat ovat päästönavaimet:
"Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annettu." (Joh. 20:22) Raamattu tuo esille myös sideavaimet: "Kaikki mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidottu taivaissa." Matt. 18:18)
Sideavainten käyttö on viimeinen rakkauden hoitokeino, jotta ihminen huomaisi vakavan tilansa.

Sideavainten käyttö ei merkinnyt sitä, että evankeliumi olisi loppunut. Kysymys oli siitä, ettei evankeliumi ole tarkoitettu väärän, katumattoman sieluntilan peitoksi.
Katuville saarnattiin aina ilomielin kaikki anteeksi. Parannuksen armon saaneen sydän yhtyi kuningas Hiskian sanoihin:"Katso, suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut."

Ihmiset halusivat keskustella, ja tilaisuudet kestivät usein myöhään yöhön.
Palasin niistä monesti väsyneenä. Ja voi, kuinka sitä itsekkin tarvitsi evankeliumin armohoitoa.

Oli kaksi aluetta, joissa sieluni lepäsi noina aikoina. Ensinnäkin monet uskovaiset kertoivat puhelimessa Kimpimäelle ja minulle: Kyllä me olemme teitä muistaneet!
SRK:lle saapuneiden kirjeiden laidassa saattoi olla poikittain pikku viesti: Rukouksin me sinua täällä kannamme!
Ja kun tapasin matkaystäviä seuroissa ja eri tilaisuuksissa, niin voi, kun he rakkaasti puristivat kättäni tai nykäisivät hihastani lausahtaen: Me olemme muistaneet.

Toinen tuki oli perhe. Minun ei tarvinnut kotona kamppailla näiden kysymysten kanssa. Siellä oli lepo ja rauha. Koti oli aivan kuin linnunpesä, johon sain uudelleen ja uudelleen tulla.
Suuriarvoinen oli myös työympäristöni: SRK:n henkilökunta. Sielläkään ei ollut kamppailuja, vaan konttorilla vallitsi yhteinen rauha. Siellä anottiin evankeliumia ja saarnattiin anteeksi.

Myös Amerikan siionissa koettiin vaikeuksia. Maailmanmielisyys ja synnin luvallisuus olivat saaneet jalansijaa 1960-luvulla ja lisääntyneet 1970-luvulle tultaessa.
Erityisesti tämä ilmeni monien uskovaisten nuorten käyttäytymisessä, eivätkä kaikki vanhemmat puuttuneet lastensa sopimattomaan elämään.
Syksyllä 1972 Minneapolissa pidetyssä kokouksessa ilmeni, että eräiden puhujien ympärille oli muodostunut oma ryhmittymä. Monille väärä tunnontila ei auennut, ja huomattava osa Amerikan seurakuntien jäsenistä jätti Jumalan valtakunnan.

Kävin Erkki Reinikaisen kanssa saarna- ja sielunhoitomatkalla Amerikassa kesällä 1973. Jumalan valtakunnan yhteyteen jääneet keskustelivat Pelkiessä pidetyssä kokouksessa evankeliumin työn tulevaisuudesta. Jumala virvoitti uskoa ja toivoa.

Kokouksessa perustettiin Amerikan vanhoillislestadiolaisten seurakuntien keskusjärjestö, Association of American Laestadian Congeregations (AALC) sekä kohta oma lehti, The Voice of Zion. Vuonna 1976 kävin jälleen Amerikassa Ville Suutarin ja Erkki Reinikaisen kanssa.

Eräät yksittäiset suomalaiskristityt pitivät yhteyttä Amerikassa Jumalan valtakunnan jättäneisiin ja tukivat heitä.
Osoittautui, että he itsekkin olivat ajautuneet väärään tunnontilaan. He jättivät Jumalan valtakunnan ja järjestäytyivät vuonna 1977 omaksi ryhmäkseen.    


   

Onneksi olkoon että sinulla on puoliso ja olette usein yhdessä!
Lisäksi on seksuaalisia unia. Eipä kannata valittaa. Ole iloinen unistasi!

Itsekin toivoisin joskus näkeväni sellaisia eroottisia unia, mutta kun niitä en juuri näe. Liekö ikä!

Sen sijaan olen usein nähnyt unta, että etsin pissapaikkaa vaikkapa koululta. Juuri kun olen löytävinäni jotain, silloin joko vessa on tukkeessa, ovea ei saa kiinni ja toiset näkee, tai vessan pönttö on niin likainen ettei edes pääse lähelle. Etsin epätoivoisesti toista vessaa, mutta en koskaan onnistu pääsemään niin pitkälle, että voisin tehdä tarpeeni,
Onneksi en onnistu. Siinä olisi selittämistä miksi aikuinen pissaa sänkyyn. Aina on ollut pissahätä todellisuudessa.

Taas pitää olla onnellinen ettei sukuun ole eksynyt minkään lajin lestalaisuutta!

Siitä puhe, mistä puute!