Dependence among users:
nicotine>heroin>cocaine>alcohol>caffeine
Difficulty achieving abstinence:
(alcohol=cocaine=heroin=nicotine)>caffeine
Tolerance:
(alcohol=heroin=nicotine)>cocaine>caffeine
Physical withdrawal severity:
alcohol>heroin>nicotine>cocaine>caffeine
nicotine>heroin>cocaine>alcohol>caffeine
Difficulty achieving abstinence:
(alcohol=cocaine=heroin=nicotine)>caffeine
Tolerance:
(alcohol=heroin=nicotine)>cocaine>caffeine
Physical withdrawal severity:
alcohol>heroin>nicotine>cocaine>caffeine
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli täydellistä paskapuhetta. Poltin melkein kolkytvuotta. Viimeiset vuodet lähes kaksi askia päivässä. Nyt ollut polttamatta kuukauden ilman mitään korvaavia aineita. Eikä tee edes kovin tiukkaa. Jos nikotiini on kaikkein pahin addiktion aiheuttaja, taidan olla oikea supermies.
Kova jätkä. Oikeasti aika harva pystyy lopettamaan tupakoinnin. Suurimman osan huumeista kohdalla se ei ole sinänsä vaikeaa vaikka kieltolaki tuokin oman ongelmavyyhdin asiaansa.
Näin maallikkona sanoisin, että kannabiksen jakuvan korssauksen ja aski-pari päivässä tupakoinnin lopettaminen on noin yhtä vaikeaa.
Kovaluontoinen tapaus, samaa mieltä kuin edellinen.
Itselläni on useamman vuoden ollut käynnissä jonkunmoinen lopetan/en lopeta -karuselli.
Laastareita sun muita on lipastossa hankittuna, tällä menolla taitavat päiväykset mennä umpeen.
Monikymmenvuotisesta röökaamisesta huolimatta fysiikka on ihmeen hyvällä mallilla. Happi virtaa ja palautuminen on nopeaa.
Aktiivinen rääkki on osa päiväohjelmaa, kaikenlaista räkäkokkaretta lentää sen yhteydessä suusta ulos, vaikkei sitä itse niin huomaakaan.
Päihdelajivertailuja on saatavilla ja uskon, että yleisellä tasolla ne hyvinkin pitävät paikkansa.
Esimerkiksi Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Päihteet
Aikanaan kykenin rämpimään ylös syvältä alkoholismin syövereistä. Monet lähipiirissä ja vähän kauempana pitivät minua sen perusteella kovana jätkänä, asiaa ihmeteltiin myös kirjallisena, lääkärinlausunnoissa sun muissa.
Tilastot ovat tilastoja, mutta yksilötasolla ratkeaa se, mikä on yhdelle helppoa ja mikä on toiselle vaikeaa.
Siksipä juuri pidän itseäni maitoperseenä, kun en kykene tupakasta irrottautumaan, vaikka niin todellisuudessa haluaisinkin.
Hyvä kaveri raitisteli samaan aikaan kanssani. Siinä meillä todella kova jätkä. Hän nimittäin kitui samaan piikkiin myös himotupakoinnin pois, eikä tähän päivään mennessä ole löytänyt yhtäkään syytä palata aikaan entiseen.
t. logiikka
Poltin 30-vuotta noin askin päivässä, jos tuli naukkailtua niin meni paljon enemmän.
Eräänä päivänä menin terassille tupakalle, alkoi pyörryttämään ja korvissa suhisi.
Niin oli aikaiemminkin käynyt varsinkin aamuisin.
Sanoin ääneen itselleni että nyt tämä loppuu.
En kuitenkaan tehnyt mitään ehdotonta päätöstä, siirsin vain seuraan tupakan sytyttämistä, alkuun vaikka minuutin kerrallaan.
Ihmeen nopeasti pahin tuska menee ohi kun malttaa mielensä.
Olen saanut siirrettyä seuraavaa tupakkaa jo 8-vuotta.
En enää edes ajattele että pitäisi polttaa, tuntuu vastenmieliseltä jo hajukin.
Ensimmäinen vuosi on pahin, silloin on suurin riski retkahtaa.
Eikä koskaan kannata kuvitella että oppisi polttamaan vain silloin kun nauttii alkoholia.
Jonkin aikaa se onnistuu ja sitten palaa vanhaan rutiiniin.
Olen 63-vuotias nainen.