Just thinking..

Oon tajunnut sen nyt, että oon todella ihastunut. Meillä on vaan välimatkaa, eli ei nähdä usein (saattaa olla välissä reilu 1kk ettei nähdä) Toisaalta ajattelen, että ei kannata silloin liikaa ihastua, jos meistä ei tulekaan mitään.. Meillä on tän mun ihastuksen kanssa yhteisiä tuttuja, jotka kannustavat yrittämään, kun ovat huomanneet miten hyvin meillä synkkaa aina kun nähdään. :) Mies on kyllä mulle itsellekin sanonut hyvin selkeesti olevansa kiinnostunut ja tietää että tunne on molemminpuolinen, mutta ei olla puhuttu mitään mistään jatkosta, kunhan ollaan vaan. Mutta silti, vaikka ne viikonloput mitä ollaan yhdessä on aivan ihania, niin sen jälkeen alkaa hiljaiselo??! Tuntuu tosi pahalta varsinkin viime viikonlopun jälkeen.. Tekis niin mieli laittaa sille viestiä tai soittaa tai jotain, ja kertoo että oon ajatellut sitä ihan hirveästi.. Mut en mä tiedä mikä mua estää, ylpeys varmaan? Enkä halua olla aina se joka ottaa yhteyttä ensin, tulee jotenkin takertunut olo.. Tai sit ihan vaan pelko estää, pelko että pelkään tulla torjutuksi. Tää mies on nimittäin torjunut mut kerran aikaisemmin, mutta ollaan myöhemmin selvitetty asia. Mut kai se on silti jättänyt ainakin johonki alitajuntaan sellaisen epävarmuuden, et se ei haluaiskaan mua. Musta on muutenkin tullut varovaisempi, sillä olen saanut muutaman kerran miessuhteissa pahasti siivilleni. Tiedän kyllä myös että tää mies on tosi kiireinen töissään, että ehkä sillä ei sitten oo aikaa mulle. Tai jotain. Tai sit sitä ei vaan kiinnosta. En mä tiedä :) Sen tiedän ainaki varmasti että varattu se ei ole, enhän mä muuten siihen ajatuksiani tuhlaiskaan.. Ja sen mä tiedän että mulla on sitä ihan mieletön ikävä. Varmaan järkevintä olis unohtaa koko juttu mutta ei se ole ihan niin helppoa kuitenkaan :( En kyl kuitenkaan jaksais olla mikään ylimääräinen sille.
Mulla ei taida vieläkään olla tuuria näissä miesasioissa.. Tiedän että tämäki asia selviää parhaiten puhumalla suoraan tän miehen kans, mutta keräilen siihen vielä vähän rohkeutta. Ihan kohta :)

Tässäpä näitä mun pohdintoja tän sekavan pään selvittelemiseksi.. helpotti kirjoittaa.
0465
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei viela vastauksia.

Kommentoi aloitusta


Nana'4 kirjoitti:

Oon tajunnut sen nyt, että oon todella ihastunut. Meillä on vaan välimatkaa, eli ei nähdä usein (saattaa olla välissä reilu 1kk ettei nähdä) Toisaalta ajattelen, että ei kannata silloin liikaa ihastua, jos meistä ei tulekaan mitään.. Meillä on tän mun ihastuksen kanssa yhteisiä tuttuja, jotka kannustavat yrittämään, kun ovat huomanneet miten hyvin meillä synkkaa aina kun nähdään. :) Mies on kyllä mulle itsellekin sanonut hyvin selkeesti olevansa kiinnostunut ja tietää että tunne on molemminpuolinen, mutta ei olla puhuttu mitään mistään jatkosta, kunhan ollaan vaan. Mutta silti, vaikka ne viikonloput mitä ollaan yhdessä on aivan ihania, niin sen jälkeen alkaa hiljaiselo??! Tuntuu tosi pahalta varsinkin viime viikonlopun jälkeen.. Tekis niin mieli laittaa sille viestiä tai soittaa tai jotain, ja kertoo että oon ajatellut sitä ihan hirveästi.. Mut en mä tiedä mikä mua estää, ylpeys varmaan? Enkä halua olla aina se joka ottaa yhteyttä ensin, tulee jotenkin takertunut olo.. Tai sit ihan vaan pelko estää, pelko että pelkään tulla torjutuksi. Tää mies on nimittäin torjunut mut kerran aikaisemmin, mutta ollaan myöhemmin selvitetty asia. Mut kai se on silti jättänyt ainakin johonki alitajuntaan sellaisen epävarmuuden, et se ei haluaiskaan mua. Musta on muutenkin tullut varovaisempi, sillä olen saanut muutaman kerran miessuhteissa pahasti siivilleni. Tiedän kyllä myös että tää mies on tosi kiireinen töissään, että ehkä sillä ei sitten oo aikaa mulle. Tai jotain. Tai sit sitä ei vaan kiinnosta. En mä tiedä :) Sen tiedän ainaki varmasti että varattu se ei ole, enhän mä muuten siihen ajatuksiani tuhlaiskaan.. Ja sen mä tiedän että mulla on sitä ihan mieletön ikävä. Varmaan järkevintä olis unohtaa koko juttu mutta ei se ole ihan niin helppoa kuitenkaan :( En kyl kuitenkaan jaksais olla mikään ylimääräinen sille.
Mulla ei taida vieläkään olla tuuria näissä miesasioissa.. Tiedän että tämäki asia selviää parhaiten puhumalla suoraan tän miehen kans, mutta keräilen siihen vielä vähän rohkeutta. Ihan kohta :)

Tässäpä näitä mun pohdintoja tän sekavan pään selvittelemiseksi.. helpotti kirjoittaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu