Olen 25v ja kärsinyt masennuksesta noin 5 vuotta.
Sain vapautuksen armeijastakin.
Nyt tulen juuri ja juuri tomeen kotona, mutta en voi kuvitellakkaan työelämää, en vain pysty!
En kestä edes sitä painetta jonka työelämä asettaa minulle. Lääkäri sanoi ettei haluaisi enää kirjottaa saikkua, vaikka pitäisikin kun olen ollu jo toista vuotta. Mua en vain kykene vaikka kuinka haluaisin! yritin työelämää sykyllä mutta ei vaan niin ei. Mitä tässä tekis? Olen "nuori" mutta en usko että enää tästä miksikään muutun.
Sain vapautuksen armeijastakin.
Nyt tulen juuri ja juuri tomeen kotona, mutta en voi kuvitellakkaan työelämää, en vain pysty!
En kestä edes sitä painetta jonka työelämä asettaa minulle. Lääkäri sanoi ettei haluaisi enää kirjottaa saikkua, vaikka pitäisikin kun olen ollu jo toista vuotta. Mua en vain kykene vaikka kuinka haluaisin! yritin työelämää sykyllä mutta ei vaan niin ei. Mitä tässä tekis? Olen "nuori" mutta en usko että enää tästä miksikään muutun.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet nuori, 25-vuotiaalla on elämä edessä. Haluatko viettää sen onnettoman päivärahan turvin? Tämä kommentti siis tietämättä, mitä jossain vaiheessa kenties tulet perimään.
Mutta palatakseni tilanteeseesi. Olen itse juuri palannut masennuksen ja muun sairauden vuoksi työelämään reilun vuoden kestäneen sairausloman jälkeen. Jokainen päivä työssä on ollut kuin heräämistä pitkästä unesta, ympärillä on ystävät, työn haasteet.
Mitä pidemmälle siirrät paluuta normaaliin elämään, sitä vaikeampaa se on. Lukemani perusteella vaikutat ajattelevalta ja järkevältä tyypiltä. Uskon, että sinulla on kaikki edellytykset onnistua. Työelämään totuttautuminen ottaa aikaa, sinun tapauksessasi luultavasti useamman viikon, ehkä kuukausia.
Kaikkea hyvää ja voimia sinulle, uskalla ottaa se ensimmäinen askel kohti arkea.