Kuukausi sitten minulla todettiin maksasyöpä tietokonetomografiassa. Minulta kaksi vuotta sitten syövän takia peräsuolen poistanut kirurgi soitti minulle kotiin ja perui vastaanottoaikani ja kertoi, että tulen seuraavan viikon alussa saamaan kutsun Helsingin Kirurgian sairaalaan kiireelliseen leikkaukseen, jotta todettu maksasyöpäni ei pääse leviämään muualle kehoon.
Seuraavalla viikolla soitin Kirurgian sairaalaan ja tiedustelin, missä heidän kutsunsa viipyy.
Kertoivat, etteivät tiedä minusta mitään. Menin viikon päästä käymään Hyvinkään sairaalassa kertomassa, että Kirurgian sairaala ei tiedä mitään minusta. Väittivät lähettäneensä FAXin, mutta sitten todettiin, että FAX on mennyt väärään osoitteeseen. Kun oikea FAX-osoite selvitettiin puhelimitse, saatiin LÄHETE lopulta toimitettua Hyvinkäältä Helsinkiin.
Reilun viikon päästä Helsingin Kirurgian sairaala palautti lähetteeni takaisin Hyvinkään sairaalaan jatkotoimenpiteitä varten palautteenaan, että maksasyöpä on niin laaja-alainen, ettei sitä pystytä leikkaamaan vaan maksasyöpää pitää hoitaa jollain muulla tavoin.
Jälleen reilun viikon päästä Hyvinkään sairaala ilmoitti minulle, että tulen saamaan kutsun Helsingin Meilahden sairaalan Sädehoitoklinikalle Sytostaattihoitoa varten.
Kun yhteen viikkoon ei kuulunut mitään, soitin Sädehoitoklinikalle. Sieltä kerrottiin, että heillä on pitkät jonotuslistat ja ovat lähettämässä minulle kutsua ja heidän lääkärinsä ottaa minut vastaan hoidon arviointia varten joskus maaliskuussa kuukauden kuluttua.
Minulla on maha niin turvonnut, etten meinaa saada kenkiä jalkaani. Kainaloni ovat hirmu kipeät imusolmukkeiden turvotuksen takia. Kukaan lääkäri ei uskalla ottaa minua vastaan, koska pelkäävät, että kuolen heidän käsiinsä, vaan pallottelevat tapaustani sairaalasta toiseen.
Ymmärrän kyllä, että jos minulla olisi toivoa parantua, minun hoitoonpääsyä nopeutettaisiin, mutta kun on todettu, että olen toivoton tapaus, niin yhdelläkään laitoksella ei ole enää mitään kiirettä hoitaa minua.
Kun tiedustelin lääkärintodistusta sairauslomaa varten Hyvinkään sairaalasta, sanottiin sieltä, että minun pitää pyytää sitä todistusta omalääkäriltäni kaupungin terveyskeskuksesta.
Sinnekin on yli kuukauden jonotusaika.
Ihminen ei nykysysteemissä saa edes sairauslomatodistusta puhumattakaan siitä, että ihminen tarvitsisi saattohoitoa lähestyvän kuoleman takia. Kun lääkärit toteavat, että ihminen on parantumattomasti sairas, he siirtävät tapausta sairaalasta toiseen, etteivät saisi omalle kontolleen kuolevaa ihmistä.
Olen pyytänyt apua myös eri uskonnollisilta yhteisöiltä, mutta kaikki vain surkuttelevat, eivätkä halua auttaa, kun tajuavat, etten enää pysty tuomaan rahaa heidän aatteelleen.
Onko tämä yhteiskunta niin materialasoitunut ja vain rahan ja mammonan ympärillä pyörivää, ettei kukaan halua auttaa kuolevaa ihmistä.
Lääkärit pallottelevat
18
1923
Vastaukset
- öinen kulkija
Onko kertomuksesi totta? Tuo vähän ihmetyttää kun sanot että jonotusaika oman kaupunkisi terveyskeskukseen on kuukausi? Ei kai voi olla niin pitkää jonotusaikaa?
Mikäli kertomuksesi pääpiirteittäinkin on totta niin pahoittelen kaikkea sekaannusta josta olet joutunut kärsimään. On inhottavaa elää epätietoisuudessa ja joutua odottamaan varsinkin jos sattuu sekaannusta ja asiat viivästyvät entisestään.
Toivon että jotakin kautta sinulle löytyy tarvitsemaasi apua. Aina voit turvautua Jumalaan, rukoile itse ja lähetä esirukouspyyntöjä. Netistäkin löytyy monia seurakuntia ja muita esirukouspyyntöjä vastaanottavia tahoja, joissa ei pyydellä rahaa vaan rukoillaan esirukousaiheiden puolesta. En väitä että juuri sinä parannut sairaudestasi, mutta monet ihmiset todistavat parantuneensa sairauksistaan. Etsipä netistä vaikka Rukousystavat, siellä on paljon ihmisten todistuksia valokuvien kera mistä kaikista sairauksista Jumala on heidät parantanut.- Hyvinkäälle
"Onko kertomuksesi totta? Tuo vähän ihmetyttää kun sanot että jonotusaika oman kaupunkisi terveyskeskukseen on kuukausi? Ei kai voi olla niin pitkää jonotusaikaa?"
Hyvinkäällä on omalääkärille julmetut jonotusajat, jos ei potilaalla ole suurta kiirettä, kuten ap. kirjoittajalla ilmeisesti muka ei ole! Uskomaton juttu kaiken kaikkiaan.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että jos saisit kaavittua sen verran rahaa jostain, että pääsisit yksityiselle lääkärille, niin voisi tuo lähetehommakin lähteä toimimaan. Pyytäisit sieltä lääkärintodistusta.
Kyllä on päin peetä tämän maan (tai kaupungin) asiat!
Tsemppiä sinulle, alkuperäinen kirjoittaja! Rukoilen puolestasi.
- "löysässä hirressä elä...
tilanteeseesi. Miten ihmeellä noin voidaan ihmistä kohdella! Entä jos nyt kumminkin heti maanantaina soitat terkkariin ja vaadit edes sen sairauslomatodistuksen vaikkeivat suostuisikaan tapaamisaikaa vielä antamaan. Eihän kenenkään psyyke masentumatta kestä tuollaista kohtelua. Tai jos sinulla on työpaikkalääkäri, ota sinne heti yhteyttä ja vaadi sairaslomaa. Jopa tällainen maallikkokin tietää ettet pysty tällä hetkellä käymään työssä.
Kiitos, että kirjoitit viestin. Itselläni on erittäin harvinainen, parantumaton aivosyöpä kallonpohjassa, jolle ei tehdä mitään koska ei voi leikata hankalan sijainnin vuoksi. Sytostaatit eivät tähän syöpään tehoa, eikä säteitä voida antaa. Dg:n sain neljä vuotta sitten,mutta minun onnekseni kasvaimen kasvu on pysähtynyt ... toistaiseksi. Kyllä minäkin silloin tunsin jääneeni aivan yksin tämän asian kanssa ja masennuin. Jouduin pois virastani, koska en pystynyt keskittymään vaadittavalla tavalla eikä muisti toiminut. Vaivuin masennukseen enkä paljon muista tuosta ajasta.
Pystytkö sinä edes nukkumaan? Onko sinulla ketään läheistä, jonka kanssa voit olla ja joka tukee sinua? Toivon sydämestäni, että jaksat jotenkin selvitä eteenpäin. - Elisama
Vaikea on tilanteesi, todella vaikea.
Tuota viimeisen kappaleen sanontaasi uskonnolisiin yhdyskuntiin ihmettelen.
Mitä apua he sitten voisi antaa tilanteessa (tarkoitan lääketieteellistä).
Olen aivan varma että tuo syy jonka esitit ei ole aivan niin.- Ira¤
tilanteesi todellakin,kyllä jonkun sairaalan olisi jo otettava vastaan.Terveyskeskukseen pääsee ilman aikaa päivystys potilaana kun menee aamusta,odottaa joutuu kyllä.Tai ennemmin menisin ensiapuun sairaalaan eivät oikein poiskaan voi laittaa.
Itsekkin joutunut odottamaan hoitoihin kauan,muttei
tilanteeni noin vakava.Voimia sinulle älä luovuta. - rukoilla
potilaan puolesta ainekin.
- Elisama
rukoilla kirjoitti:
potilaan puolesta ainekin.
Niin voisivat ja on törkeää jos eivät tee. Tietysti siinnä tapauksessa jos hän itse pyyttää niin silloin ehdottomasti pitäisi rukoilla.
- kaikkea ei pidä uskoa
Laitan tämän nyt vielä tännekin selvyyden vuoksi. Hyvinkään sivulle kommentoin jo aikaisemmin.
Tuollaista ei OIKEASTI voi tapahtua ja on todella typerää esittää totuudenvastaisia väitteitä sairaaloiden ja lääkärien toimista. Aina ei sielläkään voida ihan kaikkia auttaa ja asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen, mutta kyseinen tarina on täyttä puppua.
Psykiatria tuollaisessa tapauksessa tarvitaan. Koita välillä sen puolen avunsaantia. Saattaa tulla pikainenkin lähete.- Kuoleva potilas
Kyseinen tarina ei ole mitään puppua vaan täyttä todellisuutta nykyajan yhteiskunnassa.
Älä rupea syyttelemään minua valehtelijaksi.
Olen ollut psykiatrin hoidossa siitä lähtien, kun minulta poistettiin peräsuoli syövän takia, koska samaan aikaan minut siirrettiin ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuen saajaksi ja nettoansioni tipahtivat kerralla yhteen kolmasosaan entisistä. Minulle olisi kuulunut työttömyyseläke, mutta se hylättiin, koska olin viimeisten 15:n vuoden aikana ollut opiskelijana Teknillisessä Yliopistossa, eikä minulle kertynyt tarpeeksi työhistoriaa 15:n viime vuoden ajalta. Aikaisemmalla 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Olen ollut työelämässä mukana jo 15-vuotiaasta lähtien sahalla tukinuittajana ja sittemmin erittäin korkeilla palkoilla ATK-tehtävissä.
Kun Suomessa oli kova pula insinööreistä 1980-luvulla, päätin opiskella työni ohella Diplomi-insinööriksi. Mutta se oli elämäni suurin virhe. 1990 tuli Suomeen pankkikriisi ja kaikki työpaikat hävisivät kuin veitsellä leikaten. Kukaan ei huolinut enää töihin yli 5-kymppistä korkeasti koulutettua.
Olen aina uskonut, että syöpä on psykosomaattinen sairaus. Kaikille ihmisille kehittyy syöpäsoluja, mutta ne pääsevät lisääntymään vasta sitten, kun ihminen joutuu kriisiin ja heikkenee psyykkisesti.
Olen koko ikäni ollut erittäin hyvin toimeentuleva korkeilla palkoilla, enkä koskaan työttömänä ennen kuin ryhdyin opiskelemaan. Nyt joudun elämään viimeiset elinvuoteni taloudellisessa ja kaikessa muussa kurjuudessa ja kuolen varmaan, ennen kuin olen oikeutettu saamaan työeläkettä. - asiallinen -
Kuoleva potilas kirjoitti:
Kyseinen tarina ei ole mitään puppua vaan täyttä todellisuutta nykyajan yhteiskunnassa.
Älä rupea syyttelemään minua valehtelijaksi.
Olen ollut psykiatrin hoidossa siitä lähtien, kun minulta poistettiin peräsuoli syövän takia, koska samaan aikaan minut siirrettiin ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuen saajaksi ja nettoansioni tipahtivat kerralla yhteen kolmasosaan entisistä. Minulle olisi kuulunut työttömyyseläke, mutta se hylättiin, koska olin viimeisten 15:n vuoden aikana ollut opiskelijana Teknillisessä Yliopistossa, eikä minulle kertynyt tarpeeksi työhistoriaa 15:n viime vuoden ajalta. Aikaisemmalla 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Olen ollut työelämässä mukana jo 15-vuotiaasta lähtien sahalla tukinuittajana ja sittemmin erittäin korkeilla palkoilla ATK-tehtävissä.
Kun Suomessa oli kova pula insinööreistä 1980-luvulla, päätin opiskella työni ohella Diplomi-insinööriksi. Mutta se oli elämäni suurin virhe. 1990 tuli Suomeen pankkikriisi ja kaikki työpaikat hävisivät kuin veitsellä leikaten. Kukaan ei huolinut enää töihin yli 5-kymppistä korkeasti koulutettua.
Olen aina uskonut, että syöpä on psykosomaattinen sairaus. Kaikille ihmisille kehittyy syöpäsoluja, mutta ne pääsevät lisääntymään vasta sitten, kun ihminen joutuu kriisiin ja heikkenee psyykkisesti.
Olen koko ikäni ollut erittäin hyvin toimeentuleva korkeilla palkoilla, enkä koskaan työttömänä ennen kuin ryhdyin opiskelemaan. Nyt joudun elämään viimeiset elinvuoteni taloudellisessa ja kaikessa muussa kurjuudessa ja kuolen varmaan, ennen kuin olen oikeutettu saamaan työeläkettä.mutta mihin tarvitset lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestäsi ellei sinulla ole työpaikkaa?:))
- syöpäpotilaan läheinen
Kuoleva potilas kirjoitti:
Kyseinen tarina ei ole mitään puppua vaan täyttä todellisuutta nykyajan yhteiskunnassa.
Älä rupea syyttelemään minua valehtelijaksi.
Olen ollut psykiatrin hoidossa siitä lähtien, kun minulta poistettiin peräsuoli syövän takia, koska samaan aikaan minut siirrettiin ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuen saajaksi ja nettoansioni tipahtivat kerralla yhteen kolmasosaan entisistä. Minulle olisi kuulunut työttömyyseläke, mutta se hylättiin, koska olin viimeisten 15:n vuoden aikana ollut opiskelijana Teknillisessä Yliopistossa, eikä minulle kertynyt tarpeeksi työhistoriaa 15:n viime vuoden ajalta. Aikaisemmalla 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Olen ollut työelämässä mukana jo 15-vuotiaasta lähtien sahalla tukinuittajana ja sittemmin erittäin korkeilla palkoilla ATK-tehtävissä.
Kun Suomessa oli kova pula insinööreistä 1980-luvulla, päätin opiskella työni ohella Diplomi-insinööriksi. Mutta se oli elämäni suurin virhe. 1990 tuli Suomeen pankkikriisi ja kaikki työpaikat hävisivät kuin veitsellä leikaten. Kukaan ei huolinut enää töihin yli 5-kymppistä korkeasti koulutettua.
Olen aina uskonut, että syöpä on psykosomaattinen sairaus. Kaikille ihmisille kehittyy syöpäsoluja, mutta ne pääsevät lisääntymään vasta sitten, kun ihminen joutuu kriisiin ja heikkenee psyykkisesti.
Olen koko ikäni ollut erittäin hyvin toimeentuleva korkeilla palkoilla, enkä koskaan työttömänä ennen kuin ryhdyin opiskelemaan. Nyt joudun elämään viimeiset elinvuoteni taloudellisessa ja kaikessa muussa kurjuudessa ja kuolen varmaan, ennen kuin olen oikeutettu saamaan työeläkettä.Jos olet sama tyyppi joka toisaalla ruikutti asuntonsa pakkomyyntiä, 600 000 euron !!!asuntovelan kanssa, on tosiaan peiliin katsomisen paikka. Turha siinä on yhteiskuntaa syyttää ja kerätä säälipisteitä. Tuon ikäinen, eikä vielä oppinut elämään, joten tuskin koskaan opitkaan.
- ruikuttanut
syöpäpotilaan läheinen kirjoitti:
Jos olet sama tyyppi joka toisaalla ruikutti asuntonsa pakkomyyntiä, 600 000 euron !!!asuntovelan kanssa, on tosiaan peiliin katsomisen paikka. Turha siinä on yhteiskuntaa syyttää ja kerätä säälipisteitä. Tuon ikäinen, eikä vielä oppinut elämään, joten tuskin koskaan opitkaan.
aloittaja asintonsa pakkomyynnistä..
- valehtelet ja lujaa
Kuoleva potilas kirjoitti:
Kyseinen tarina ei ole mitään puppua vaan täyttä todellisuutta nykyajan yhteiskunnassa.
Älä rupea syyttelemään minua valehtelijaksi.
Olen ollut psykiatrin hoidossa siitä lähtien, kun minulta poistettiin peräsuoli syövän takia, koska samaan aikaan minut siirrettiin ansiosidonnaiselta päivärahalta työmarkkinatuen saajaksi ja nettoansioni tipahtivat kerralla yhteen kolmasosaan entisistä. Minulle olisi kuulunut työttömyyseläke, mutta se hylättiin, koska olin viimeisten 15:n vuoden aikana ollut opiskelijana Teknillisessä Yliopistossa, eikä minulle kertynyt tarpeeksi työhistoriaa 15:n viime vuoden ajalta. Aikaisemmalla 30:n vuoden työhistorialla ei ollut mitään merkitystä.
Olen ollut työelämässä mukana jo 15-vuotiaasta lähtien sahalla tukinuittajana ja sittemmin erittäin korkeilla palkoilla ATK-tehtävissä.
Kun Suomessa oli kova pula insinööreistä 1980-luvulla, päätin opiskella työni ohella Diplomi-insinööriksi. Mutta se oli elämäni suurin virhe. 1990 tuli Suomeen pankkikriisi ja kaikki työpaikat hävisivät kuin veitsellä leikaten. Kukaan ei huolinut enää töihin yli 5-kymppistä korkeasti koulutettua.
Olen aina uskonut, että syöpä on psykosomaattinen sairaus. Kaikille ihmisille kehittyy syöpäsoluja, mutta ne pääsevät lisääntymään vasta sitten, kun ihminen joutuu kriisiin ja heikkenee psyykkisesti.
Olen koko ikäni ollut erittäin hyvin toimeentuleva korkeilla palkoilla, enkä koskaan työttömänä ennen kuin ryhdyin opiskelemaan. Nyt joudun elämään viimeiset elinvuoteni taloudellisessa ja kaikessa muussa kurjuudessa ja kuolen varmaan, ennen kuin olen oikeutettu saamaan työeläkettä.Vai muka viisitoistavuotta opiskelijana. sitten olisi tsenjälkeen päässyt ansiosidonnaiselle. koko juttusi on sillkkaa valhetta. työnohessa muka diploni insinööriksi. jos olit työn ohgessa niin silloin tuli työhistoriaa. puhut koko ajan niin ristiin ja pussiin ittes että voi kauhistus. mikä häirikkö sä oikein oot. ja jos olet ollu psykiatrin hoidossa ja sairaslomalla niin et ole ollu ansiosidonnaisella vaan sairaspäivärahalla. sä puhut aivan soopaa
- ei kukaan
valehtelet ja lujaa kirjoitti:
Vai muka viisitoistavuotta opiskelijana. sitten olisi tsenjälkeen päässyt ansiosidonnaiselle. koko juttusi on sillkkaa valhetta. työnohessa muka diploni insinööriksi. jos olit työn ohgessa niin silloin tuli työhistoriaa. puhut koko ajan niin ristiin ja pussiin ittes että voi kauhistus. mikä häirikkö sä oikein oot. ja jos olet ollu psykiatrin hoidossa ja sairaslomalla niin et ole ollu ansiosidonnaisella vaan sairaspäivärahalla. sä puhut aivan soopaa
keksi tuollaista tarinaa totta joka sana
- kuolemaansa lähestyvä
valehtelet ja lujaa kirjoitti:
Vai muka viisitoistavuotta opiskelijana. sitten olisi tsenjälkeen päässyt ansiosidonnaiselle. koko juttusi on sillkkaa valhetta. työnohessa muka diploni insinööriksi. jos olit työn ohgessa niin silloin tuli työhistoriaa. puhut koko ajan niin ristiin ja pussiin ittes että voi kauhistus. mikä häirikkö sä oikein oot. ja jos olet ollu psykiatrin hoidossa ja sairaslomalla niin et ole ollu ansiosidonnaisella vaan sairaspäivärahalla. sä puhut aivan soopaa
Olin 15-16-vuotiaana sahalla tukinuitossa. Sitten olin Länsi-Saksassa hotellityöntekijänä. Armeijan käytyäni kävin ATK-peruskurssin ja pääsin Länsi-Saksalaiselle Nixdorfille ATK-töihin. Jatkokurssit kävin Saksassa. 1970-luvulla rakensin tietojenkäsittelyjärjestelmät Suomalaisille Osuusliikkeille/kaupoille. Siirsin useat Suomen kaupungit tietokoneaikaan.
15 vuotta elin jatkuvasti kuin viimeistä päivää. Minulla oli joka vuosi yli 100 matkapäivää. Raskaan työn vastapainoksi ryyppäsin runsaasti ja minun luonani eli kolme eri kertaa nainen avioliiton omaisissa olosuhteissa ja sen lisäksi käytin työmatkoillani myös vieraita naisia. Sain siitettyä ainakin 3 lasta, joista olen tunnustanut 2 omikseni.
Vuonna 1985 sanoin hyvästit stresseille ja siirryin ATK-suunnittelijaksi Lappeenrannan Teknilliseen korkeakouluun. Työni ohessa valmistuin ylioppilaaksi iltalukiosta kiitettävillä arvosanoilla. Läpäisin Korkeakoulun pääsykokeet ja jatkoin opiskelijana toimien samalla korkeakoulun ATK-tuntiopettajana. Kesken opiskelujani olin 13 kk Lappeenrannan kaupungin ATK-suunnittelijan äitiysloman tuuraaajana.
Koska valmistuin Diplomi-insinööriksi hyvillä arvosanoilla, minut hyväksyttiin tekemään Tekniikan Tohtorin väitöskirjaa. Mutta vuonna 2000 Suomen valtio ilmoitti, että tutkimusmäärärahoja supistetaan ja se supistus osui juuri minun kohdalleni ja jouduin työttömäksi.
Yli 5-kymppisenä minulle luvattiin, että pääsen työttömyyseläkeputkeen ja saan työttömyyseläkkeen, kun täytän 60 vuotta.
Silloinen asuinkuntani Vantaa joutui antamaan minulle velvoitetyöpaikan kadunsuunnittelusta, jotta ansiosidonnainen työttömyyspäivärahani ei katkeaisi eläkeputkeni aikana.
Sain siis ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa aina siihen saakka, kunnes täyttäisin 60 vuotta ja sen jälkeen minulle maksettaisiin työttömyyseläkettä.
Työttömyyseläkkeeni hyljättiin kuitenkin siitä syystä, että viimeisiltä 15 vuodelta puuttuu 14 kuukautta työhistoriaa. Korkeakoulun ATK-tuntiopettajan työ hyväksyttiin vain osittain, eikä aikaisempaa 30:n vuoden työhistoriaa ollenkaan. Jos olisin syntynyt kahta vuotta aikaisemmin olisi työhistoriaan hyväksytty viimeiset 20 vuotta ja olisin saanut työttömyyseläkkeen.
Suomen eduskunta säätää suuressa viisaudessaan lakeja, joiden toteutuminen estyy detaljien takia. Minun olisi pitänyt saada KELA:lta vammaistukea avanteeni takia, mutta hyväksyttävät kuluni vuodessa jäivät 0,50 euroa vajaiksi, joten en saanut vammaistukea yhtään euroa. Toinen samassa asemassa, joka on osannut esittää kulunsa riittäviksi saa vammaistukea lähes 90 euroa kuukaudessa ja toinen ei yhtään. - kerrostalo
kuolemaansa lähestyvä kirjoitti:
Olin 15-16-vuotiaana sahalla tukinuitossa. Sitten olin Länsi-Saksassa hotellityöntekijänä. Armeijan käytyäni kävin ATK-peruskurssin ja pääsin Länsi-Saksalaiselle Nixdorfille ATK-töihin. Jatkokurssit kävin Saksassa. 1970-luvulla rakensin tietojenkäsittelyjärjestelmät Suomalaisille Osuusliikkeille/kaupoille. Siirsin useat Suomen kaupungit tietokoneaikaan.
15 vuotta elin jatkuvasti kuin viimeistä päivää. Minulla oli joka vuosi yli 100 matkapäivää. Raskaan työn vastapainoksi ryyppäsin runsaasti ja minun luonani eli kolme eri kertaa nainen avioliiton omaisissa olosuhteissa ja sen lisäksi käytin työmatkoillani myös vieraita naisia. Sain siitettyä ainakin 3 lasta, joista olen tunnustanut 2 omikseni.
Vuonna 1985 sanoin hyvästit stresseille ja siirryin ATK-suunnittelijaksi Lappeenrannan Teknilliseen korkeakouluun. Työni ohessa valmistuin ylioppilaaksi iltalukiosta kiitettävillä arvosanoilla. Läpäisin Korkeakoulun pääsykokeet ja jatkoin opiskelijana toimien samalla korkeakoulun ATK-tuntiopettajana. Kesken opiskelujani olin 13 kk Lappeenrannan kaupungin ATK-suunnittelijan äitiysloman tuuraaajana.
Koska valmistuin Diplomi-insinööriksi hyvillä arvosanoilla, minut hyväksyttiin tekemään Tekniikan Tohtorin väitöskirjaa. Mutta vuonna 2000 Suomen valtio ilmoitti, että tutkimusmäärärahoja supistetaan ja se supistus osui juuri minun kohdalleni ja jouduin työttömäksi.
Yli 5-kymppisenä minulle luvattiin, että pääsen työttömyyseläkeputkeen ja saan työttömyyseläkkeen, kun täytän 60 vuotta.
Silloinen asuinkuntani Vantaa joutui antamaan minulle velvoitetyöpaikan kadunsuunnittelusta, jotta ansiosidonnainen työttömyyspäivärahani ei katkeaisi eläkeputkeni aikana.
Sain siis ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa aina siihen saakka, kunnes täyttäisin 60 vuotta ja sen jälkeen minulle maksettaisiin työttömyyseläkettä.
Työttömyyseläkkeeni hyljättiin kuitenkin siitä syystä, että viimeisiltä 15 vuodelta puuttuu 14 kuukautta työhistoriaa. Korkeakoulun ATK-tuntiopettajan työ hyväksyttiin vain osittain, eikä aikaisempaa 30:n vuoden työhistoriaa ollenkaan. Jos olisin syntynyt kahta vuotta aikaisemmin olisi työhistoriaan hyväksytty viimeiset 20 vuotta ja olisin saanut työttömyyseläkkeen.
Suomen eduskunta säätää suuressa viisaudessaan lakeja, joiden toteutuminen estyy detaljien takia. Minun olisi pitänyt saada KELA:lta vammaistukea avanteeni takia, mutta hyväksyttävät kuluni vuodessa jäivät 0,50 euroa vajaiksi, joten en saanut vammaistukea yhtään euroa. Toinen samassa asemassa, joka on osannut esittää kulunsa riittäviksi saa vammaistukea lähes 90 euroa kuukaudessa ja toinen ei yhtään.Hyvin sä vedät...syövästä huolimatta. =)))
- Marjanpoimija
Kuinka tarina on jatkunut ?
- ghchfy
Tästä on aikaa jo 4 vuotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 901249
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511046En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse63797Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14750Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290706- 60694
Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39661- 60638
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42634