Nin kuin pimeältä putoaa pohja kun valo tulee, tai ostovoimalta kun raha loppuu, kuin tyhmyy deltäkin kun viisaus astuu esiin, niin myös vihalta, kun Jumalan rakkauden kohtaa. Eivät sovi keskenään yhteen usko ja epäusko, ei valhe ja totuus, ääni ja hiljaisuus, itsekkyys ja epäitsekkyys, heikompi joutuu väistymään. Vahvempi on aina se joka perustuu totuuteen. Silloin valheeseen ja vääryyteen perustuva joutuu aina väistymään, voiko ajaa kaksi suuntaista tietä ilman törmäystä, okeaa ja vasenta puolta, voiko mennä yhtä aikaa alas ja ylöspäin, eikö se ole silloin stop, eli pysäyhtyminen.
Kumpi antaa ymmärrystä ja tulosta enemmän, puhuminen vai tekeminen. Jos ei puhuminen johda kuulijoita käytännön toimenpiteisiin ja edistymiseen, Kristuksen opin mukaan, kaikkien omiensa keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon yhdistymistä ja sitoutumiseen, sillä täydellisyyden siteellä, on silloin turhan puhumista, ja silloin voi luokitella jopa eksytykseksi pelkään uskonnollisuuden olotilaan. Joka taas aiheuttaa tätä keskinäistä vääntöä, ja siihen jumittumisen, ja kuka meistä on suurin kilpailuun.
Koska Jumala haluaa vidä ja ohjata eteenpäin, kohti täydellisyyttä, niin on syytä kiinnittää huomio niihin sanoihin ja puheihin joissa on kehoitusta, valistusta varoitusta, täydellisyyden suuntaa ohjausta, sekä jättää selaiset puheet omaan oloonsa jotka eivät johda mihinkään, kuitenkin tulee yrittää turhanpuhujiakin saada rakkaudessa rakentavaan, käytännön tasolla edistävään, yhteistyöhön. Raamattuhan sanookin että, PALJON on niskoittelevia ja turhanpuhujia.
Turhan puhuminen ei johda mihinkään muuhun kuin kekinäiseen taisteluun ja pelkkien omien ja ehkä jonkun läheisenkin käsitysten puolesta, sanojen tasolla kiivailuun, jotka ei rakenna Kristuksen seurakuntaa vaan hajoittaa. "Opillisista asioista väittely ei rakenna seurakuntaa". Käytäntöön siirtymisen, veisi opillisilta väittelyiltä pohjan pois. Poistaen samalla yhdistymisen ja yhtäolemisen / yhteistyön esteet.
Ainoastaan ne jotka ovat sanan opettajia uusille uskoontulleille, he voivat ja tuleekin opettaa sanan ymmärtämiseen ns. maitoravinnolla. Sekä opettaa oikeita elintapoja. moraalia, huomaivaisuutta, kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, rakkaudellisuutta, siveyttä. Että oppisivat käyttäytymään siveästi. hienotunteisesti, muistuuttaa heitä velan, ym lainausten takasin hoitamisista, opettaa siisteyttä, järjestyksenpitoa, alttiutta auttamisiin ym. hyviä asioita ja tapoja, jotka kuuluu kristillisen elämän ensiaskeleisiin, sanan opetuksen ohessa.
Paljon on niitä joille nämä käytöstavat ovat ihan tuntemattomia jopa uskovien keskuudessa, valitettavasti. Varmaankaan tämä muistutus ei ole turha, ehkä on syytä meillä jokaisella tehdä vähän itsetutkitelua kohdallaan, kuika asia on kenenkin kohdalla. Helppohan se on nähdä puutteita ja vikoja toisissa, mutta itsessä, se onkin jo vaikeampaa, vaatii jopa ponnisteluja, nöyrtymistä, sekä syventymistä asiaan.
Herran Jeesuksen nimessä muistuttaen, puolustaja Pyhä Henki / Esko H
Ym. http://samima1.tripod.com
Kumpi antaa ymmärrystä ja tulosta enemmän, puhuminen vai tekeminen. Jos ei puhuminen johda kuulijoita käytännön toimenpiteisiin ja edistymiseen, Kristuksen opin mukaan, kaikkien omiensa keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon yhdistymistä ja sitoutumiseen, sillä täydellisyyden siteellä, on silloin turhan puhumista, ja silloin voi luokitella jopa eksytykseksi pelkään uskonnollisuuden olotilaan. Joka taas aiheuttaa tätä keskinäistä vääntöä, ja siihen jumittumisen, ja kuka meistä on suurin kilpailuun.
Koska Jumala haluaa vidä ja ohjata eteenpäin, kohti täydellisyyttä, niin on syytä kiinnittää huomio niihin sanoihin ja puheihin joissa on kehoitusta, valistusta varoitusta, täydellisyyden suuntaa ohjausta, sekä jättää selaiset puheet omaan oloonsa jotka eivät johda mihinkään, kuitenkin tulee yrittää turhanpuhujiakin saada rakkaudessa rakentavaan, käytännön tasolla edistävään, yhteistyöhön. Raamattuhan sanookin että, PALJON on niskoittelevia ja turhanpuhujia.
Turhan puhuminen ei johda mihinkään muuhun kuin kekinäiseen taisteluun ja pelkkien omien ja ehkä jonkun läheisenkin käsitysten puolesta, sanojen tasolla kiivailuun, jotka ei rakenna Kristuksen seurakuntaa vaan hajoittaa. "Opillisista asioista väittely ei rakenna seurakuntaa". Käytäntöön siirtymisen, veisi opillisilta väittelyiltä pohjan pois. Poistaen samalla yhdistymisen ja yhtäolemisen / yhteistyön esteet.
Ainoastaan ne jotka ovat sanan opettajia uusille uskoontulleille, he voivat ja tuleekin opettaa sanan ymmärtämiseen ns. maitoravinnolla. Sekä opettaa oikeita elintapoja. moraalia, huomaivaisuutta, kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, rakkaudellisuutta, siveyttä. Että oppisivat käyttäytymään siveästi. hienotunteisesti, muistuuttaa heitä velan, ym lainausten takasin hoitamisista, opettaa siisteyttä, järjestyksenpitoa, alttiutta auttamisiin ym. hyviä asioita ja tapoja, jotka kuuluu kristillisen elämän ensiaskeleisiin, sanan opetuksen ohessa.
Paljon on niitä joille nämä käytöstavat ovat ihan tuntemattomia jopa uskovien keskuudessa, valitettavasti. Varmaankaan tämä muistutus ei ole turha, ehkä on syytä meillä jokaisella tehdä vähän itsetutkitelua kohdallaan, kuika asia on kenenkin kohdalla. Helppohan se on nähdä puutteita ja vikoja toisissa, mutta itsessä, se onkin jo vaikeampaa, vaatii jopa ponnisteluja, nöyrtymistä, sekä syventymistä asiaan.
Herran Jeesuksen nimessä muistuttaen, puolustaja Pyhä Henki / Esko H
Ym. http://samima1.tripod.com
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinä Esko syydät aina uutta juttua, etkä vastaa kysymyksiin, joita sinulle on esitetty?
Eskolla on tietoo, mutta se jakaa sitä sellaisina paketteina, että mä en kaikkea jaksa "jymmärtää", mutta täytyy myöntää, että Eskon paketit on jo selkiintyneet paljon aikaisemmasta. Hyvä Esko! ja nyt sitten kaikki yhdessä "aaltoja" Esko !! Esko !! Esko !!
Esko pitää kirjaa, paljonko se kerkiää päivässä levittään tiatoonsa. Se tulee sillä autuaaksi. Mutta riittääkö Esko se viimeisenä päivänä?