Neuvoja

sanat, jatkat elämää, ja unohdat sanojan! Löytyy niitä hyviäkin ihmisiä ympäriltäsi, jotka kannustavat sinua eteenpäin!

Sanat on helppo antaa sisällään anteeksi, teot on vaikeampaa. Kun annat anteeksi sisälläsi, pystyt unohtamaan. Niin kauan kun tunnet vihaa sitä ihmistä kohtaan herää aina tunteita ja olet aina siinä vihan koukussa...
unohdat vaan oppimalla olemaan vihaamatta.
Olisi itseltä monesti säästynyt vuosia kun olisi tajunnut tarpeeksi ajoissa.
mutta se nyt oli sillon nuoruudessa, kun ihmisiä vielä vihasi. Kyllä sitä iän myötä kai oppii käsittelemään ihmisiä vähän eri tavalla.
Sanoja tulee sanottua puolin ja toisin ja motiivit on joskus niin läpinäkyviä ja näin.
Älä mieti niitä ilkeitä sanoja vaan sitä miksi ne sanottiin. Harvemmin kukaan sanoo pelkästä ilkeydestä mitään, yleensä taustalla on jotain...
mietit sitä etkä vedä kaikki sanoja itseesi.
Ja purat aina kun mahdollista, ja pyydät anteeksi aina kun mahdollista.

Ihmiset voivat tietenkin olettaa että vihaat tms. jos et ole sanonut mitään, mutta ei sen sinua tarvitse kiinnostaa, eikä sitä kannata miettiä.
vaikka
Paras ja todella ainoa toimiva tapa on puhua asiat läpi. Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihmiset jotka pitää kaikki pienetkin vihan puuskat sisällään.
Sellaiset ihmiset kantavat paljon kaunaa tai alentavat sillä täysin itseään.
Ei ketään tarvitse kohdella kuin ilmaa. Kohtele kuin ketä tahansa ihmistä. Vain se osoittaa että hän ei merkitse sinulle enää mitään.

Kai tajuat sen?

Jos hän on ilmaa, on selvä merkki että pelaat vielä jotain peliä.

-ilkeistäkin sanoista-