Tilanne on tämä, että odotan esikoistamme ja olen hitusen huolissani koiramme (n.2v) hyvinvoinnista sitten kun vauva syntyy. Siksi haluaisinkin kysyä kuinka olette toimineet vastaavanlaisessa tilanteessa. Jos saisin viesteistä vinkkiä minäkin..
Kun perheeseen kuuluu koira (tai useampi) ja mies tekee käytännössä reissuhommia, kuinka olette saaneet koiran ulkoilutettua ja hoidettua vauvan rinnalla ensimmäiset päivät/ viikot? Oletteko pyytäneet apua lenkittämiseen vai hoituuko kaikki itse omalla painollaan? Lapsenhan pystyy toki ottamaan ulos mukaan kävelylle, mutta kuinka äiti jaksaa kulkea mukana?
Kuinka pian synnytyksen jälkeen synnyttänyt ylipäätään kykenee lähtemään liikkeelle kun vauva on tullut perinteisesti/ sektion avulla? (en tiedä vielä mitä kohdallani tapahtuu)
Kaipailisin myös kokemuksia siitä, kuinka paljon saa/ uskaltaa/ pystyy liikkumaan ulkona koiran kanssa ennen synnytystä? Kuinka pitkiä kävelyitä ym.?
Kun mies on kotona, hän on korvaamaton ja touhuaa koiran kanssa antaumuksella sisällä ja ulkona. Olemme liikkuneet paljon koko meidän pienen perheemme voimin mutta pidemmille lenkeille jätän suosiolla lähtemättä. Poissa hän on n. 72h/vko (neljä yötä ja kaksi päivää, päivien ajankohta vaihtelee ja se, onko ko. päivien välillä päiviä kotonakin).
Kun perheeseen kuuluu koira (tai useampi) ja mies tekee käytännössä reissuhommia, kuinka olette saaneet koiran ulkoilutettua ja hoidettua vauvan rinnalla ensimmäiset päivät/ viikot? Oletteko pyytäneet apua lenkittämiseen vai hoituuko kaikki itse omalla painollaan? Lapsenhan pystyy toki ottamaan ulos mukaan kävelylle, mutta kuinka äiti jaksaa kulkea mukana?
Kuinka pian synnytyksen jälkeen synnyttänyt ylipäätään kykenee lähtemään liikkeelle kun vauva on tullut perinteisesti/ sektion avulla? (en tiedä vielä mitä kohdallani tapahtuu)
Kaipailisin myös kokemuksia siitä, kuinka paljon saa/ uskaltaa/ pystyy liikkumaan ulkona koiran kanssa ennen synnytystä? Kuinka pitkiä kävelyitä ym.?
Kun mies on kotona, hän on korvaamaton ja touhuaa koiran kanssa antaumuksella sisällä ja ulkona. Olemme liikkuneet paljon koko meidän pienen perheemme voimin mutta pidemmille lenkeille jätän suosiolla lähtemättä. Poissa hän on n. 72h/vko (neljä yötä ja kaksi päivää, päivien ajankohta vaihtelee ja se, onko ko. päivien välillä päiviä kotonakin).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Raskausaikana voit kävellä niin pitkiä lenkkejä niin pitkään asti kuin itse jaksat. Itse en enää pitkiä lenkkejä jaksanut ihan viimeisilläni kävellä. Tosin koirakin oli vanha, eikä myöskään kovin pitkiä jaksanut ja oli vielä kesä (kuuma).
Kun vauva syntyi, yksin kotona ollessa joskus tuli pyöräytettyä koira nopeasti ulkona (n. 5min) vauvan nukkuessa. Kovilla pakkasilla yksin kotona ne jotkut päivät koiran oli tyydyttävä noihin pika pyrähdyksiin ulkona. Muutoin kyllä vähintään se kerta päivään tuli tehtyä kunnon lenkki. Lukuunottamatta ihan ensimmäisiä päiviä/viikkoja kun minulla ainakin kipeytyi vatsalihakset jos liikaa käveli (alatiesynnytys).
Kantoreppu osoittautui tosi näppäräksi etenkin talvisin, kun aura-auto ei ollut aina heti samantien aurannut teitä niin pääsi vauvan ja koiran kanssa kätevästi liikkumaan ja vauvakin viihtyi hyvin kantorepussa joko hereillä ja pikkuisena torkahti siihen yleensä.
kanssa pärjää. Itse olen vastannut meidän koirien hoidosta aina, vaikka mieskin yleensä on käytettävissä ollut. Koiran voi kyllä totuttaa jo etukätee siihen, ettei elämä ole ihan minuuttiaikataulua enää (jos koira on sen minuuttiaikataulun oppinut).
Eli älä vie koiraa ulos heti ensimmäisenä aamulla. Se pärjää ihan hyvin sen aikaa, että ehdit hoitaa vauvan, vaihtaa vaipat ja pukea hänet ennen aamupissiä. Sitten ulkoilemaan. Opeta koira myös siihen, että joskus tehdään pitempiä lenkkejä, joskus lyhyempiä ja joskus saatetaan käväistä vain pissillä. Tällöin koiran rutiineihin ei tule yllättävää muutosta vauvan takia. Toki minulla ainakan ei ole asian suhteen ollut mitään ongelmia, kun en ole koskaan ollut mikään aikatauluihminen, joten ei ole minun koiranikaan osannut osottaa mitään kellon tarkkuudella.
Synnytyksestä palautuminen on aika yksilöllistä. Itselläni on takana kolme alatiesynnytystä ja kun sairaalasta olen päässyt, niin olen heti pystynyt kävelemään sen, mitä on pakko ollut. Eli koira on lenkkinsä saanut, joskin vähän lyhyemmät ensimmäiset viikot.
Ennen synnytystä liikkuminen on myös yksilöllistä, mutta karkeasti ottaen yhtä paljon kuin muulloinkin voi liikkua, mutta hitaammin se sujuu. Toisaalta olisiko koiraa syytä opettaa hieman lyhyempiin lenkkeihin ennen synnytystä, ettei synnytyksen jälkeen tule kauhea muutos, jos ei satukaan olemaan lenkkikuntoinen?
Kyllä se siitä. Kuitenkin kyse on vain muutamasta viikosta, joten eiköhän se koira pärjää sen aikaa, vaikka olosuhteet eivät olisi ihan ihanteelliset. Ja voihan ne olla. Ei tuollaista pysty ennustamaan.
Meillä on kaksi koiraa ja kaksi pientä lasta...välillä tuntuu että elämä olisi paaaljon helpompaa jos olisi ottanut koirat vasta myöhemmin. EN nyt tarkoita että annan koirat pois! Vanhempi koira aloitti huonekaluille pissaamisen kun esikoinen syntyi ja sama toistui toisen lapsenkin kohdalla.Nämä koirat ei jaksa odottaa lenkkiä aamuisin että hoitaisin lapset ensin. Pissat ovat lattialla ennen kuin minä ehdin ulos. Onneksi mies käyttää aamuisin heti herättyään.Päivälenkki onnistuu ihan kivasti mutta iltalenkityskään ei meiltä sujuisi ilman miehen apua. Iltalenkki on tehtävä mahdollisimman myöhään n. klo 21-22 että jaksavat odottaa aamu 7.00-8.00 asti. LApset ovat jo yöunilla silloin. Eli kaikki on ihan koirasta kiinni...joku jaksaa pidättää enempi ja joku reagoi vauvaan voimakkaammin. MÄ olen välillä tosi kypsä luuttuamaan koirien pissoja lattioilta ja HUONEKALUILTA!!!
Normaalin koiran (jolla ei siis ole fysiologisia ongelmia pidättämisessä) pitää pystyä pidättämään pidempään kuin 10 tuntia yöaikaan. Tosin pienempi koira ja uros pidättää huomattavasti huonommin. Sillä kun on virtsarakko pienempi ja uros ei tyhjennä sitä kerralla, vaan säännöstelee, että joka puun juurelle riittäisi.
Silti on koulutuksesta kiinni, miten se homma hoituu. Jos koira on oppinut, että kun emäntä nousee ylös, niin heti mennää ulos, niin ei se sitten välttämättä viitsi alkaa odottaa kauempaa. Jos taas et ole opettanut sitä siihen, niin sitten se ilman muuta pidättää. Varsinkin jos se ei ole oppinut, että sisällekin voi tarpeensa tehdä.
Kuten itsekin sanoit, niin aamulenkki on 7-8 aikoihin. Se ei siis ole minuuttiaikataulua. Ongelmana teillä siis on, että koirat ovat niin kaavoihin kangistuneita, että jos rutiinit rikkoutuu, ne ahdistuvat ja se ilmenee pissimisenä. Normaali reaktio koiralle.
Apu ongelmaan löytyy ammattimaiselta koirankouluttajalta, joka selvittää teidän tilanteen tarkkaan ja kertoo toimintaohjeet jatkoa ajatellen.
Itsekin teen pienen iltalenkin vasta kello 22 jälkeen, jolloin lapset ovat jo nukkumassa. Sillä kyllä pärjätään sitten pitkäänkin aamulla tarvittaessa. Jos lenkkiväli on esimerkiksi klo 20-10, niin se alkaa sitten olla jo pidätyskyvyn rajamailla useimmilla koirilla - ainakin pienillä ja uroksilla. Uros saattaa myös tarvita pitemmän iltalenkin kuin narttu, sillä narttu tyhjentää sen rakkonsa kerralla, uros ei.
Minun mieheni kolmivuorotyössä, joten ei ihan sama tilanne kuin sinulla... Hän oli viikon kotona synnytyksen jälkeen, joten se aika hoitui hyvin. Itse lähdin hyvin pienelle kävelylenkille viikko synnytyksestä, hitaasti kylläkin (tikit vähän vaivas alhaalla...) Välillä kun mies oli iltavuorossa ja koira piti kävelyttää, laitoin vauvan vaunuihin ja lähdin molempien kanssa liikkeelle. Joskus harvoin kun mies joutui olla sekä illan että yön perätysten, kävin lyhyellä kävelyllä koiran kanssa kun lapsi oli jo mennyt yöunille. (tiedän että tuosta moni kauhistuu!) Kannattaa kyllä pyytää apua joko lapsenhoitoon tai koiran lenkitykseen aluksi jos vain apua on saatavilla.
Ennen synnytystä lenkkeilin koiran kanssa ihan normaalisti, tosin jos supisti niin silloin pysähdyttiin:) Viikko ennen synnytystä vielä pyöräilin, päivä ennen synnytystä lähdin vielä melko reippaalle kävelylle kun supisteli mutta ei tarpeeksi:) Oma kunto/olo kyllä kertoo, miten paljon jaksat sekä ennen että jälkeen synnytyksen. Tosin sektiossa voi olla rajoituksia, en tiedä kun synnytin alateitse...
Koiran henkinen hyvinvointi täytyy myös muistaa siten, ettei käske sitä pois vauvan luota (tietenkään liian läheistä kontaktia tarvi saada)... Meillä annettiin koiran tutustua uuteen tulokkaaseen vähän varpaita haistelemalla jne. Ja tietysti muistaa ne rapsut myös koiralle osoittaa:) Meillä poika ja koira tulee tosi hyvin toimeen ja koira ilmoittaa ulvomalla jos poika itkee!
luonnostaan ne tykkää niistä.
Tarkotatko kenties siankorvia?-Vai tarkoitatko että koirat tykkää nuolla vauvan korvantaustoja?Se,siis koira,haluaa miellyttää ihmisiä sillä nuolemisellaan.Meillä 5 lasta ja aina ollut koiria.Ei mitään ongelmia.Koirat sopeutunu tosi hyvin aina tulokkaaseen.Kunhan heidätkin muistetaan ottaa edelleen huomioon.
Mulle tehtiin sektio ja olin n.1,5kk niin kipeä etten pystynyt liikkumaan kuin muutaman metrin kerralla(johtuen siitä että sairaalassa tuli pöpö haavaan ja sitä jouduttiin repimään auki monta kertaa vk:ssa).Joten mulla ei olisi onnistunut koiran lenkkeilyt ilman apua.Mutta sulla tuskin/TOIVOTTAVASTI sellaista epäonnea kohdalle sattuu.Muuten ennen synnytystä olin erinomaisessa kunnossa ja silloin lenkkeilin ihan normaalisti vaikkakin hieman hitaammin :).