Olen aivan poikki ja kyllästynyt tilanteeseeni mutta liian voimaton edes tekemään mitään muutoksia.
Meille syntyi toinen lapsi pari viikkoa sitten,ennen sitä minulla ja miehelläni mennyt koko raskausaikani on/off suhteessa. Hän on aina lähtenyt viikoksi tai pariksi sitten sovittu asiat ja kaikki taas täydellistä?
Emme asu yhdessä vieläkään sillä en ole luottanut häneen niin paljoa että olisin kokenut sen oikeaksi vaihtoehdoksi jos suhde rakoilee muutenkin. Esikoiseni on edellisestä suhteesta ja elämässäni kaikki ollut kohdillaan,on ollut hyvä vakituinen työpaikka,oma asunto,harrastuksia,matkustelua jne kunnes tapasin kuopuksen isän.
Kun tapasimme ei hän käynyt juuri missään ja häntä sai oikein pakottaa mukaan ulos jos menin baariin.
Hän halusi heti lapsia,naimisiin ja muuttaa yhteen ja kihloihinkin mentiin jo 1kk tavattuammme kun hän kosi minua.
Kun tulin raskaaksi kaikki muuttui,hän alkoi käymään jatkuvasti ulkona,kuulemma työn puolesta kun on media-alalla. Paljon bileitä,kauniita naisia ja öitä hotelleissa ja jatkojen jatkoja...
Ja minä kotona ison mahani kanssa vuorotyötä tehden ja hän tuli ja meni miten häntä huvitti.
Epäilin jo pitkään että hän on pettänyt minua,sitten löysinkin tekstareita eri naisilta. Osassa viesteissä ehdoteltiin seksiä,osassa kiiteltiin viimesitä näkemistä jne... mutta sekään ei tuntunut yhtä pahalta kuin kuulla miehen suusta että on öitä viettänyt hotellissa naisen kanssa mutta kuulemma ovat vain nukkuneet,silloin tiesin että hän on todellakin pettänyt minua.
Nyt olen tässä kahden lapsen kanssa ja rakoilevassa suhteessa,mies lähti aamulla taas töihin eikä tiedä koska on tulossa kotiin. Olen aivan poikki enkä jaksa lapsiakaan enää.
Haluan vain olla yksin ja paeta jonnekin mutta kun on nämä lapsetkin niin miten edes voisin?
Helppo se on miehen tehdä mitä huvittaa ja jättää perheensä mutta kun nainen tekee niin on hän huono äiti ja lapset viedään pois.
Tänään löysin ison tukun rahaa hänen vaatekaapistaan ja tuli sellainen olo etten tunne tätä miestä enää.
Olen aivan poikki ja väsynyt,eilenkin hän sanoi ettei ole minulle tilivelvollinen tekemisistään eikä hänen tarvitse minulle kertoa jos on ollut yön hotellissa naisen kanssa jos on ollut koko yön bilettämässä...siis mitä helvettiä eikö suhteessa ole normaalia puhua asioista ja eikö tuo ole aika oleellinen asia?
Minulle ei tulisi mieleenkään viettää öitä miesten kanssa hotellissa kun asumme keskustassa niin kyllä minä nyt kotiin menisin.
Esikoiseni haluan ehdottomasti pitää itselläni mutta kuopukseen olen alkanut etääntyä nyt tämän tilanteen takia. Minua hävettää tuntea näin sillä onhan hän minun vauvani ja aivan syytön tähän tilanteeseen.
Olen vain ihan sekaisin juuri nyt ja tarvitsen apua,ystäviä on aj heidän kanssa keskustellut mutta ei sekään auta kun olen silti avuton ja poikki,en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että nuorimman saaminen oli elämäni pahin ja suurin virhe ja kadun sitä joka päivä sillä elämäni on yhtä helvettiä. Mies vaan menee ja tulee ja yksin olen 4v ja 2viikkoisen kanssa kotona väsyneenä.
Olen miettinyt että jaksanko yksin kahden lapsen kanssa ja pitäisikö minun vaan jatkaa suhdetta miehen kanssa lasten takia vaikka se onkin mitä on vai vaan yrittää yksin lasten kanssa selvitä tästä tilanteesta.
Meille syntyi toinen lapsi pari viikkoa sitten,ennen sitä minulla ja miehelläni mennyt koko raskausaikani on/off suhteessa. Hän on aina lähtenyt viikoksi tai pariksi sitten sovittu asiat ja kaikki taas täydellistä?
Emme asu yhdessä vieläkään sillä en ole luottanut häneen niin paljoa että olisin kokenut sen oikeaksi vaihtoehdoksi jos suhde rakoilee muutenkin. Esikoiseni on edellisestä suhteesta ja elämässäni kaikki ollut kohdillaan,on ollut hyvä vakituinen työpaikka,oma asunto,harrastuksia,matkustelua jne kunnes tapasin kuopuksen isän.
Kun tapasimme ei hän käynyt juuri missään ja häntä sai oikein pakottaa mukaan ulos jos menin baariin.
Hän halusi heti lapsia,naimisiin ja muuttaa yhteen ja kihloihinkin mentiin jo 1kk tavattuammme kun hän kosi minua.
Kun tulin raskaaksi kaikki muuttui,hän alkoi käymään jatkuvasti ulkona,kuulemma työn puolesta kun on media-alalla. Paljon bileitä,kauniita naisia ja öitä hotelleissa ja jatkojen jatkoja...
Ja minä kotona ison mahani kanssa vuorotyötä tehden ja hän tuli ja meni miten häntä huvitti.
Epäilin jo pitkään että hän on pettänyt minua,sitten löysinkin tekstareita eri naisilta. Osassa viesteissä ehdoteltiin seksiä,osassa kiiteltiin viimesitä näkemistä jne... mutta sekään ei tuntunut yhtä pahalta kuin kuulla miehen suusta että on öitä viettänyt hotellissa naisen kanssa mutta kuulemma ovat vain nukkuneet,silloin tiesin että hän on todellakin pettänyt minua.
Nyt olen tässä kahden lapsen kanssa ja rakoilevassa suhteessa,mies lähti aamulla taas töihin eikä tiedä koska on tulossa kotiin. Olen aivan poikki enkä jaksa lapsiakaan enää.
Haluan vain olla yksin ja paeta jonnekin mutta kun on nämä lapsetkin niin miten edes voisin?
Helppo se on miehen tehdä mitä huvittaa ja jättää perheensä mutta kun nainen tekee niin on hän huono äiti ja lapset viedään pois.
Tänään löysin ison tukun rahaa hänen vaatekaapistaan ja tuli sellainen olo etten tunne tätä miestä enää.
Olen aivan poikki ja väsynyt,eilenkin hän sanoi ettei ole minulle tilivelvollinen tekemisistään eikä hänen tarvitse minulle kertoa jos on ollut yön hotellissa naisen kanssa jos on ollut koko yön bilettämässä...siis mitä helvettiä eikö suhteessa ole normaalia puhua asioista ja eikö tuo ole aika oleellinen asia?
Minulle ei tulisi mieleenkään viettää öitä miesten kanssa hotellissa kun asumme keskustassa niin kyllä minä nyt kotiin menisin.
Esikoiseni haluan ehdottomasti pitää itselläni mutta kuopukseen olen alkanut etääntyä nyt tämän tilanteen takia. Minua hävettää tuntea näin sillä onhan hän minun vauvani ja aivan syytön tähän tilanteeseen.
Olen vain ihan sekaisin juuri nyt ja tarvitsen apua,ystäviä on aj heidän kanssa keskustellut mutta ei sekään auta kun olen silti avuton ja poikki,en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että nuorimman saaminen oli elämäni pahin ja suurin virhe ja kadun sitä joka päivä sillä elämäni on yhtä helvettiä. Mies vaan menee ja tulee ja yksin olen 4v ja 2viikkoisen kanssa kotona väsyneenä.
Olen miettinyt että jaksanko yksin kahden lapsen kanssa ja pitäisikö minun vaan jatkaa suhdetta miehen kanssa lasten takia vaikka se onkin mitä on vai vaan yrittää yksin lasten kanssa selvitä tästä tilanteesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi!
Minulla ehkä on ratkaisu tai ainakin pari ehtotusta.Tai voisit edes tunteita purkaa tai mitä tahansa. Haluaistko lähetä sähköpostia niin voisimme keskustella?
Yst. terv. M
[email protected]
positiivinen asia.
Tarvitset nyt lepoa ja rauhaa, että kuntoudut synnytyksestä. Onko sinulla sukulaisia tms., jotka voisivat auttaa?
Unohda koko ukko vähäksi aikaa. Sinulla on nyt tärkeämpääkin ajattelemista. Se on hyvä, ettei hän pyöri siinä jaloissa nyt. Apua hänestä ei taitaisi missään tapauksessa olla.
Suhteenne kiemuroita ehtii miettiä sitten myöhemmin. Mies on itse jättäytynyt sivuhenkilöksi perheessänne. Sinä ja lapset olette tärkeimmät nyt. Ei sinun tarvitse tehdä tällä hetkellä mitään muuta kuin hoitaa lapset ja nukkua aina kun voit.
mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Ilmeisesti miehesi tuo elämääsi vain tuskaa, joten unohda hänet ja hänen menonsa hetkeksi ja keskity lapsiisi! Käske miehesi jättämään teidät rauhaan ainakin kuukaudeksi ja sen ajan olet rakastavana äitinä lapsillesi.
Asiat järjestyvät kyllä, koska perusasiasi ovat kunnossa. Pyydä apua läheisiltäsi tai jos heitä ei ole, käänny neuvolan puoleen - HETI! Saat varmasti apua lasten kanssa ja alat taas luottamaan itseesi.
Minäkin luulin jossain vaiheessa, etten selviä - mieheni oli aivan kuin sinunkin - mutta sitten ilmoitin, että nyt me eroamme ja minä alan rakentaa uutta elämää. Ja olen onnistunut siinä, ja elän elämäni parasta aikaa 2v lapseni kanssa.
Ei kannattaisi luopua lapsestaan tuollaisen miehen takia. Ymmärrän kyllä että tällaisia ajatuksia voi tulla kun masentaa jne. mutta todennäköisesti miehestäsi olisi tullut sika ilman raskauttasikin/ lasta. Sitä monesti sitten ajautuu ajattelemaan että ei olisi pitänyt tehdä tätä lasta jne. mutta voin vannoa että lapsestasi on sinulle iloa elämässä ja tuo katumus häviää kun pistät miehesi kävelemään ja saat nollattua tilanteen hänen kanssaan. Ja voihan se olla että miehesi jätettyäsi tajuaa mitä on tehnyt ja saattaisit saada hänet häntä koipien välissä, tapansa parantaneena takaisin....TSEMPPIÄ! ja älä luovuta!
Kiitos kaikille,
2pv riideltyämme jouduin lopulta turvautumaan poliisin apuun sillä mies kävi ihan ylikierroksilla ja huusi kamalia asioita lasten edessä ja raivosi ja lapset aivan hysteerisinä itkivät.
Mies sanoi että nyt kun soitin poliisit niin on se meidän suhteen loppu eikä minua enää rakasta ja lähti pois että näin päättyi meidän parisuhde sekä perhe-elämä. Lopuksi vielä sanoi että minun elämäni tulee olemaan hyvin vaikeaa kahden pienen lapsen kanssa ja häne taas helpompaa,totta sekin mutta millainen mies/isä kehtaa edes ääneen tuollaista sanoa lapsensa äidille. Oikein ylpeänä tuon totesi,no mikäs siinä antaa häne elää "helppoa"elämäänsä ja katsotaan miten pitkälle hän elämässään pääsee.
Nyt vihdoinkin sain voimani takaisin ja uskon itseeni ja siihen että selviän lasten kanssa yksinkin enkä tarvitse häntä meidän elämään vaikka se vaikeeta tulee olemaankin niin sain niin paljon voimaa tästä kaikesta. Tuli sellainen olo että vielä minä sinulle näytän että voin onnistua elämässä ilman sinua.
en kannata pienten lasten vanhempien eroja. Nyt miehesi kuitenkin sen tyhmyyden teki, etkä sinä ole siitä vastuussa. Luultavasti hän katuu vielä joskus ellei sitten ole täysi psykopaatti, mutta sehän on hänen oma ongelmansa.
Pidä huoli, että tyypille tuomitaan mahdollisimman korkeat elatusmaksut, kun hän kerran pääsee muuten helpommalla.
Kyllä sinä selviät lasten kanssa ilman tuollaista luuseria. Kovan paikan tullen hae sukulaisten, ystävien ja yhteiskunnan apua. Itse asiassa olen sitä mieltä, että juuri nyt olisi oikea aika hakea apua, että pääsisit kuntoutumaan synnytyksestä ja miehen aiheuttamasta harmista ja tutustumaan rauhassa vauvaasi. Olisikohan sinun mahdollista päästä esim. ensikotiin vähäksi aikaa lepäämään?
Miehelle sinun ei tarvitse näyttää enää yhtään mitään. Näytä itsellesi!
Minäkin haluan sinua aloittaja tsempata. Rakkaus kuopukseesi kasvaa pikkuhiljaa. En minä ainakaan heti rakastanut meidän vauvaa niin kuin nyt rakastan. Se rakkaus kehittyy pikkuhiljaa. Ensin on vaan se vastuuntunto joka ahdistaa. Väsymys ja huono omatunto kaikesta. Minusta 1-2 kk on todella rankkoja sitten vähän helpottaa. Pyydä apua joka paikasta mistä vaan keksit. Kaikki tietävät kuinka rankkaa vauva aika on. Apua saa pyytää ja ottaa vastaan. Älä sitä miestäsi sure eipä niistä miehistä vauvanhoidossa kauheasti ole apua muutenkaan pärjäät paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa.
minähän en tuohon suhteeseen jäisi sinuna.loppuuko pettäminen koskaan?ehdit palaa loppuun ennen sitä.ota lapset,kimpsut ja kampsut ja käännä uusi lehti elämässäsi.vaikka aluksi tekee kipeää,niin eipähän tarvitse ihmisten silmissä olla se tyhmä.tsemiä