Yksin.

1. Positiivista
2. Kyllä pakenen, voi jos saisin olla enemmänkin aikaa yksin joskus?
3.Ei

1. Kumpaakin
2. Kohta 3 ajaa yksinäisyyteen
3. On kai?

1. Aiemmin sain yksinäisyydestä paljon hyviä asioita, esim. opin tuntemaan itseäni. Parin viime vuoden aika yksinäisyydestä on tullut kuitenkin ahdistavaa. Koen että yksin jääminen on lopullista. Jotenkin tavallaan aiemmin osasin hyväksyä yksinäisyyden paremmin ja oli toivoa. Viime vuodet ovat pitäneet sisällään suurehkoja muutoksia ja ehkä niiden takia olen alkanut kärsiä ahdistuneisuudesta.

2.Hyvä kysymys. Ei minua tähän mikään aja. Tai ehkä arkuus ja itsekriittisyys saa minut jäämään yksin. Ja en tiedä, miten pääsisin eroon yksin jäämisestä.

3.Kyllä on. Yksinäisyyteni johtuu vääristyneestä minäkuvasta. En näe itseäni oikeassa valossa. En osaa arvostaa riittävästi itseäni, että olisin sujuvasti sosiaalinen persoona. Itseään häpeävänä on huomattavan vaikeaa mennä mukaan ja saada itsensä osaksi jotakin, esim. seurustelusuhdetta.
Tarvitsisin terapiaa, että oppisin näkemään itseni rakastettavana ja tasapuolisena henkilönä. Keikun koko ajan siinä rajoilla, olenko vai enkö ole ns. työkykyinen. Putoan varmasti helposti pois yhteiskunnan rattaista, koska heikot yksilöt eivät kannata tänä päivänä. Minut yritetään saada kestämään tuskani lääkityksellä. Niistä onkin paljon apua. Voi olla lähempänä tervettä, kun lääkeet poistavat ahdistusta ja ei murehdi huonouttaan. Vaarana on tietenkin riippuvuus rauhoittaviin.

Mulla on sama ongelma kuin monilla muillakin yksinäisillä. Eli itseluottamus on melkolailla nollassa, pidän itseäni rumana, olen ujohko ja hieman arka. Eihän yksinäisyys pelkästään negatiivista ole. Kyllä tässä positiivisiakin puolia löytyy. Aika menee ihmeen nopeasti kaikesta huolimatta.

1.Enimmäkseen positiivista.
2.Omasta tahdostani.
3.Syy on se että en ole sosiaalinen luonteeltani.
Minun on myös vaikea luottaa toisiin ihmisiin.

1. Kumpaakin eli pos ja neg
2. Osittain omasta tahdosta ja osittain siitä, ettei ole vain mahdollisuutta tutustua henkilöihin joiden kanssa voisi toimia yhteisymmärryksessä
3. Yksinäisyys olisi läsnä ilman syitäkin, mutta on taustalla yksi isompi asia joka on vaikuttanut yksinäisyyteeni

1. Onko sinun yksinäisyytesi positiivista, vai negatiivista?
- Negatiivista

2.Pakenetko yksinäisyyteen omasta tahdostasi, vai ajaako jokin sinut siihen?
- Sekä että. En osaa enää olla muiden kanssa, niinkuin ennen olisin osannut.

3.Onko sinun yksinäisyyteesi mahdollisesti jokin syy?

Kiusatuksi ja ulkopuoliseksi joutuminen.

Kiusauksen syynä alunperin ehkä omituisuus, myöhemmin taas yksinäisyyden syynä oli pääasiassa kiusaamisesta johtuva arkuuntuminen ja yksinäisyyden aiheuttama tylsyys: Ei tiedä mitä/miten puhua ihmisten kanssa. Ja myöskin yksinäisyyteen tottuminen: Ei osaa olla ihmisten kanssa, vaikka haluaisi - Koska näin on ollut aina - siihen on osittain "tottunut".

1. Olen kokenut olevani yksinäinen jo niin monta vuotta, että olen tietoisesti yrittänyt tukahduttaa tunteitani, jotta sietäisin elämääni ja pystyisin elämään yksinäisenä ihmisenä. En ajattele yksinäisyyteni olevan joko positiivista tai negatiivista. Yksinäisyys on vain vakiintunut osa elämääni. Se vain on.

2. Pysyttäydyn yksinäisyydessä sekä tietoisesti että tiedostamatta. Jos rupean kuvittelemaan, että elämässäni olisi joku toinen ihminen, jonka kanssa voisin jakaa kaiken sen mitä koen, näen ja tunne, ahdistun pahasti.

3. Varmasti on ja monia. Jos oikein alkaa ajatella, saa varmasti aikaiseksi aika pitkän listan, mutta päävastuussa olen nyt Minä.

1. Onko sinun yksinäisyytesi positiivista, vai negatiivista?

- Sekä että. Positiivista, koska "liikun" nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla, kukaan ei kysy perään eikä vaadi sitoutumista, toimin sen mukaan miltä sattuu tuntumaan.
Kolikon kääntöpuolena toisinaan kaipaisin kaveriporukkaa vapaa-ajalle ja jotakuta viereen nukkumaan iltaisin.

Se kuinka pahalta tai hyvältä yksinäisyys kulloinkin tuntuu, menee aivan fiiliksen ja päivän mukaan.

2.Pakenetko yksinäisyyteen omasta tahdostasi, vai ajaako jokin sinut siihen?

- Jälleen sekä että. Yksinäisyyteen ajavat toisaalta puutteellinen kyky "sulautua" porukkaan ja toimia samalla aaltopituudella.
Viihdyn kuitenkin hyvin yksin, olen niitä ihmisiä joille on tarpeen istua 45 minuuttia omassa rauhassaan voisakseen antaa vartiksi maksimipanostuksensa hommaan kuin hommaan.

Yksinäisyys on oikeastaan jonkinlainen oma puutarhani, trippailen ajatuksissani pitkin päivää enkä ota sinne mielelläni muita, koska he yleensä tallovat nurmikolle vahingossa elleivät tarkoituksella.

3.Onko sinun yksinäisyyteesi mahdollisesti jokin syy?

- Olin aina päiväkodin ja koulun ujoin nulikka. Kovikset keksivät tämän, ja ensimmäiset vuodet menivät koviksia kotona piileskellessä.
Yläasteella puolestaan ei kiinnostanut dokailla, ja nyt 23-vuotiaana sosiaaliset taidot lienevät jossain ala-asteen tasolla, en osaa sääntöjä enkä kikkoja ja temppuja siinä missä muut ikäiseni.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt hakata kovikset oksankarahkalla ja vetää viinaa kuin isokin mies teinivuosina - koska kelkka kulkee jo lujaa eikä kyytiin oikein ehdi.
Ehkä 3-kymppisenä otan kaiken takaisin.


ps. usko parempaan on pitänyt minut järjissäni. Vaikka kuinka paska päivä, viikko tai vuosi osuisi kohdalle niin seuraava voi olla jo parempi.

1.Negatiivista
2.En omasta tahdosta.Kaikki kaverit seurustelee tai on parempaa tekemistä kuin olla minun kanssani.
3.No asun yksin ja loput löytyy kakkos vastauksesta.

1. vitun negatiivista
2. ei omasta tahdosta
3. sosiaalinen eristäytyneisyys ja ihmissuhteiden puute johtuu varmaan jostain synnynnäisistä persoonallisuushäiriöistä ja poikkeavuuksista