eniten satuttaa ja lapsiakin myös. Meillä kun tulimme jätetyiksi ja hylätyiksi, niin kyllä me kaikki siitä kärsittiin. Ensin se näkyi minussa ja lapsissa, ja nyt se näkyy ex miehessä, lasten isässä, isolla viiveellä.
Kun me ollaan päästy exmiehen ja isän kaipuusta eroon, niin nyt mies kärsii ja kaipaa sekä aivan varmasti kärsii mitä tuli tehtyä. Mies ei ajatellut eteenpäin asiaa, vaan mitä oli sillä hetkellä. Jos sillä hetkellä meillä meni heikosti, niin olisi voinut asiat selkiintyä, eikä heti suinpäin juosta itkemään jonkun vieraan helmoihin. Siitä seuraa pahaa mieltä ensin hylätyille ja sen jälkeen eniten kuitenkin miehelle itselleen, sekä suurta häpeää ja syyllisyyttä, kun ymmärtää että on hylännyt perheensä.
Nyt kaipaa, ja kuvittelee että lapsetkin muistaa isää, mutta ei meillä muisteta, eikä isälle ole anteeksi annettu. Ei kyllä puhelinta silti korvaan paiskata, jos sattuu muistamaan lapsiaan, mutta eipä lapset ole kovin innostuneita olleet isää tapaamaan.
Eikä syyllisyyttä poista uusi nainenkaan, joka luultavasti kaiken tuskan meille ja myös miehelle on aiheuttanut, kääntänyt miehen pään meitä vastaan, ja estänyt miestä meitä tapaamasta. Ilman uutta naista exmies ei olisi meille näin tehnyt. Jos mies kuvittelee että aika haavat parantaa, niin ei meillä ainakaan, sillä niin kyllä hyvin muistetaan kun oman perheen hylkää.
Surullisinta on kuitenkin että vaikka meitä yritettiin loukata, niin eniten kärsii kuitenkin exmies. Ken kuoppaa toiselle kaivaa, itse siihen lankeaa, vanha sanonta, mutta niin hyvin paikkansa pitävä. Jos yksin tai uusien kanssa oli kivempi olla kuin oman perheen, niin nyt sitä saa mitä tilaa, ei pidä olla niin koppava, että haluaa näyttää että pärjää yksinkin. Minä en ikinä voisi hylätä lapsiani, enkä ole hylännytkään.
Siitä olemme onnellisia, että katuva mies on ymmärtänyt, että ei voi sanella meille enää omia sääntöjä, ja on pitänyt uudet naisensa erossa meidän perheestä, olemme säästyneet suurelta ongelmalta, murheilta ja haukkumisilta, ja lapsemme on saaneet onnellisen lapsuuden, ilman että kukaan vieras olisi puuttunut heidän elämään. Onneksi edes ex mies sen ymmärsi lasten parhaan ja edun eikä tunge niitä meidän elämään. Ymmärsi ettei enempää halua pilata lastemme ja minun elämää.
Kun me ollaan päästy exmiehen ja isän kaipuusta eroon, niin nyt mies kärsii ja kaipaa sekä aivan varmasti kärsii mitä tuli tehtyä. Mies ei ajatellut eteenpäin asiaa, vaan mitä oli sillä hetkellä. Jos sillä hetkellä meillä meni heikosti, niin olisi voinut asiat selkiintyä, eikä heti suinpäin juosta itkemään jonkun vieraan helmoihin. Siitä seuraa pahaa mieltä ensin hylätyille ja sen jälkeen eniten kuitenkin miehelle itselleen, sekä suurta häpeää ja syyllisyyttä, kun ymmärtää että on hylännyt perheensä.
Nyt kaipaa, ja kuvittelee että lapsetkin muistaa isää, mutta ei meillä muisteta, eikä isälle ole anteeksi annettu. Ei kyllä puhelinta silti korvaan paiskata, jos sattuu muistamaan lapsiaan, mutta eipä lapset ole kovin innostuneita olleet isää tapaamaan.
Eikä syyllisyyttä poista uusi nainenkaan, joka luultavasti kaiken tuskan meille ja myös miehelle on aiheuttanut, kääntänyt miehen pään meitä vastaan, ja estänyt miestä meitä tapaamasta. Ilman uutta naista exmies ei olisi meille näin tehnyt. Jos mies kuvittelee että aika haavat parantaa, niin ei meillä ainakaan, sillä niin kyllä hyvin muistetaan kun oman perheen hylkää.
Surullisinta on kuitenkin että vaikka meitä yritettiin loukata, niin eniten kärsii kuitenkin exmies. Ken kuoppaa toiselle kaivaa, itse siihen lankeaa, vanha sanonta, mutta niin hyvin paikkansa pitävä. Jos yksin tai uusien kanssa oli kivempi olla kuin oman perheen, niin nyt sitä saa mitä tilaa, ei pidä olla niin koppava, että haluaa näyttää että pärjää yksinkin. Minä en ikinä voisi hylätä lapsiani, enkä ole hylännytkään.
Siitä olemme onnellisia, että katuva mies on ymmärtänyt, että ei voi sanella meille enää omia sääntöjä, ja on pitänyt uudet naisensa erossa meidän perheestä, olemme säästyneet suurelta ongelmalta, murheilta ja haukkumisilta, ja lapsemme on saaneet onnellisen lapsuuden, ilman että kukaan vieras olisi puuttunut heidän elämään. Onneksi edes ex mies sen ymmärsi lasten parhaan ja edun eikä tunge niitä meidän elämään. Ymmärsi ettei enempää halua pilata lastemme ja minun elämää.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Lapset kärsivät eniten koska aivopeset heidät isäänsä vastaan ja kiellät heiltä isän.Ehkä he eivät nyt reagoi, mutta asia tulee vastaan sitten myöhemmin.
Kostat sen, että miehesi ei enää rakastanut sinua. Et vain tajua, että kostat asian lapsillesi.
Elämä on vaan siitä hassu juttu, että sinäkin tulet huomaamaan että pahat teot joutuu jokainen maksamaan. Sinäkin.
eikä kielletä. Mutta kyllä meillä lapset ymmärtävät jo nyt eron syyn eikä omilta lapsilta ole isälle paljoa sympatioita eron syistä tippunut...ihan ilman minun painostusta. Sellaiseen ei tämä äiti syyllisty, niin tärkeitä lapset mulle ovat, etten minä halua heidän mieltään pahoittaa yhtään enempää mitä isä on tälle perheelle tehnyt. Ja eipä tuo isä näytä kovin kiinnostunut lapsistaan olevan, kun lapset yrittävät soittaa niin on hällä joko kamala kiire, tai on baarissa...näin lapset mulle kertoneet. Paha mieli lapsilla on, ja se ei todellakaan ole minun syy....
saada isänkiinnostumaanl apsistaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan, mutta kun se tuntui niin pakottamiselta, niin luovuin eikä se kuulunut minulle hoitaa sitä asiaa. Josm ies ei itse halua, ei sitten halua, sen pitää lähtä miehestä itsestään.
Jos asia tulee vastaan, se olisi jo tullut, mutta lapset ovat edelleen minulla ja meillä on hyvät suhteet, toisin kuin isäänsä, joka ei aiemmin välittänyt, nyt eivät lapset välitä. Tajusivat, että ei isällekään pitä kaikkea anteeksi antaa, ja osaavat nyt tehdä samoin, eivät välitä. Se on minusta ihan oikein.
Lapsemme ovat jo ammattiin opiskelijoita vanhin jo oman perheensä parissa, joten tästä voi jo päätellä, että lapset ovat minuun aina luottaneet ja tukeneet minua tässä päätöksessä, ovat samaamieltä kanssani. Ja se on ollut lasten ihan oma tahto. Meillä on oma perhe, johon ei enää mies ja isä kuulu.
vaihtanut kirjoitustyyliä. Hyvää kehitystä!
nyksä-ressukat pysty tämän parempaan viestintään.. oppivat ainakin heikkolahjaisimmatkin kirjoittamaan nimen LISSU. On muuten aika merkittävä henkilö tällä palstalla, kunnioittaen.. olet todellakin astunut nyksien varpaille :D
isä työntää lapset luotaan? Entä jos isä valitsee v..maisen ihmisen rinnalleen, josta lapset ei tykkää eikä hän tykkää lapsista.. se on tällä palstalla ainakin hyvin yleistä..
Ja mikäs isä se sellainen on, ei mikään roolimalli ainakaan. Paska heppu, eläköön v....maisen elämänsä toisen samanlaisen kanssa. Vai mitä.
mieltä kanssasi. Vieläkö ex-mies sen ymmärtäisi että hän on itse itsensä pahin vihollinen..
murehdit sitä, kuinka ex-miehesikin pitäisi ymmärtää olevansa itsensä pahin vihollinen? Ei se oli sinun ongelmasi, jos toinen on idiootti. Ei kannata haaskata aikaa moisen äijän, hänen asioidensa tai hänen ymmärrystasonsa miettimiseen.
Mies tai etävanhempi kärsii eniten, se on totta.
Tuo muu on sitten kohtuullisen tulkinnanvaraista. Väärinhän se mies teki, jos juoksi toisen syliin, eikä halunnut yrittää paikata asioita. Olisiko se ollut mahdollista silloin?
Muista ettet sinäkään ole pyhimys, eikä isä pahimus. Jokaisessa ihmisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Huonot ratkaisut ovat inhimillisiä. Erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto jumalaista.
Ylikävelyä en suosittele silti keneltäkään ottamaan vastaan.
vaikka asuimme eri osoitteissa. Lapset oli useinm yös yötä, ja meillä oli hauskaa. Kaikki näytti menevätn hyvin, kunnes mies retkahti vahingossa johonkin kapakkaperhoseen, ja se oli siinä. En hyväksynyt asiaa, ja taas kaikki alkoi mennä huonoon suuntaan. Tämä nainen tiesi tilanteen ja käytti miestä hyväksi hänen heikkouttaan sillä hetkellä. Sitten ei kestänyt kauaa kun mies hylkäsi lapsensa, eikä enää halunnut nähdä. Kun soitettiin huusi puhelimeen et painukaa helv... ootte pilannu mun elämän! Joten naikkonen oli kääntänyt miehen pään meitä vastaan. Ei epilystäkään. Kun isä hylkäsi meidät, sanoin ettei naikkosia et tuo meidän elämään. Eikä ole tuonut.
Ei meidän tarvinnu hyväksyä isän tempauksia jotka uusi eukko oli sille syöttänyt. Jos me emme kelvanneet miehelle, ei meillekkään kelpaa hänen yöperhosensa.
Muistutuksena kaikille: älkää jääkö säälistä, ei edes lasten vuoksi roikkumaan JÄTTÄMÄNNE naisen elämään (tämän ehdoilla), se tarkoittaa että omaa elämää ei saa olla ja että jättämäsi eukko haluaa yhä sanella, miten elämääsi elät ja kenen kanssa seksiä harrastat.
Onneksi Lissu sentään myöntää, että "En hyväksynyt asiaa, ja TAAS kaikki alkoi mennä huonoon suuntaan."
Tässä kiteytettynä Lissun tragedia. Kaikki menee huonosti, mutta niin pitää mennä, kun Lissun kanssa hengaa. Voi miesparka.
Kapakkaperhonen tai ei, kyllä se antaa viestiä vapailla markkinoilla olemisesta, jos ei asu yhdessä perheensä kanssa. Miten se kapakkaperhonen voi tietää tilanteen, hänhän tietää vain sen, mitä mies hänelle kertoo. Älä ole naiivi miehen osuuden suhteen, hän on saattanut sepitellä sinulle yhtä ja "kapakkaperhoselle" toista.
Jos teillä oli sopimus vielä yrittämisestä vaikka asuittekin erillään, mitä ihmettä mies haki kapakista?
Mies joka antaa jonkun vaikuttaa siihen miten kohtelee lapsiaan, on onneton lopunelämänsä. Niin kai kuuluukin olla sellaisessa tilanteessa.
Kysyn vielä, entä jos mies ei olisi kääntänyt lapsilleen selkäänsä, vaan halunnut olla yhteydessä heidän kanssaan, vaikka hänellä uusi olisi ollutkin, olisiko se vaikuttanut sinun asennoitumiseesi?
siinä vaiheessa puhuneet erosta, vaan meillä oli tarkoitus kokeilla uudestaan.
Mies lähti muuten vaan iltaa viettämään, ja tottakai aina kertoi minulle menonsa, niinkuin nytkin, ja sanoi että oli niin kännissä, että jonkun naikkosen viereltä heräsi. Se siitä sitten.
En voi ottaa käytettyä miestä enää takasin, kun vieras naikkonen tuli siihen väliin. Varmasti tiesi mitä oli tekemässä.
Jos naikkoset antaisi miehen elää vaikeat hetket yksin puuttumatta ja käyttämättä heitä hyväksi, niin monen liitto pelastuisi. Niin olisi meidänkin, mutta käytetty mikä käytetty.
Tunnut ikään kuin tekevän ex-miehestäsi eräänlaisen uhrin myös. Lopeta se. Hän teki valintansa. HÄN itse nimenomaan kun päätti toisen matkaan lähteä. Ihan turha puolustella kuinka hänellä oli vaikeita aikoja. Jos rakkautta löytyy, niin kyllä ihmisen (miehenkin!) pitää olla niin vahva, että pystyy moiset houkutukset torjumaan, oli vaikeeta elämässä tai ei. Kyllä tässä on itse kullakin ollut sellaisia vastoinkäymisiä elämässä että huh huh, muttei olisi mieleenkään tullut pettää kumppania tuolloin ja pistää sitä vaikeiden aikojen piikkiin.
kaikki jotakuinkin tiedä, miten "vaikea hetki" miehellä on, kun sillä ottaa eteen. ;)
Että se siitä hyväksikäytöstä, Lissu.
Kysyn vielä, entä jos mies ei olisi kääntänyt lapsilleen selkäänsä, vaan halunnut olla yhteydessä heidän kanssaan, vaikka hänellä uusi olisi ollutkin, olisiko se vaikuttanut sinun asennoitumiseesi?
Jatkan ajatusta, jos miehesi olisi silloin sanonut, ettei enää halua koettaa uudelleen, olisiko suhtautumisesi ollut erilaista? Eli olisitko kyennyt hyväksymään sen, että lasten mennessä isälleen, se on hänen kotinsa ja hänen asiansa, kenet lapsilleen haluaa esitellä? Vai olisitko kokenut miehen uuden jotenkin uhkaavaksi? Jos niin, miksi?
"käytetty mikä käytetty"
Aika karu ajatus. Ihmisethän ovat useimmiten maanneet useiden kumppanien kanssa ennenkin avioliittoon menoa, varsinkin miehet, onko suurin osa ihmisistä siis käytettyjä ja epäkelpoja mielestäsi?
Ymmärrän että elät yksin, koska olethan itsekin käytetty, etkä voisi ottaa mieheksesi muuta kuin neitsyttä, ja ne taitavat olla tuossa iässä aika vähissä.
Onhan se kaunis ajatus, yksi kumppani koko elämän ajan. Jos se vain toimii, niin onhan se kauneinta kahden ihmisen välillä. Mutta elämme tässä epätäydellisessä maailmassa, epätäydellisinä ihmisinä. Jos kyse oli todellakin miehesi karmeasta erehdyksestä tuolloin, sinulla olisi täytynyt olla sydäntä antaa anteeksi. Varsinkin jos ajattelet, ettei vika edes ollut miehesi vaan "naikkosen". Jos hän sinulle oli ollut ainoasi, kuten sinäkin hänelle siihen asti. Se miksi tästä asiasta et pääse yli etkä ympäri, kertoo, että mietit sitä itsekin, tunnet omaa syyllisyyttä ja haluat tehdä itsestäsi syyttömän kaikkeen todistelemalla samaa asiaa vuodesta toiseen. Olen surullinen puolestasi. Päästä irti syyllisyydestä ja syyttelystä. Niin kävi, kukaan ei sille enää mitään voi. On katsottava muualle kuin menneisyyteen joka sattuu.
sanoin miehelle, että ne naiset pidät sitten lapsistamme kaukana. Ja on pitäny. Minun lapseni ovat niin arvokkaita, ettei kukaan sotke heidän elämäänsä.
Niin, siinä tilanteessa, kun mies oli pettänyt sen, mistä olitte yhdessä sopineet.
Entä jos olisitte eronneet yhteisymmärryksessä? Olisitko silloinkin ollut sitä mieltä, että sinulla on oikeus sanella, ketä isän kotona on, kun lapset sinne menevät?
Exäsi suostui huonoa omaatuntoaan tuohon. Moni exä ei olisi suostunut siihen, että oman kodin ulkopuolinen ihminen sanelee, ketä siellä saa olla, kun omat lapset tulevat tapaamaan. Ja lain mukaan se ei ole riittävä syy estää etävanhempaa tapaamasta lapsiaan, jos hänellä on uusi kumppani. Siitä saa rapsut. Näin se vain on.
No, mutta sinulla on sitten siinä mielessä onnellisesti, että sait asiat sujumaan kuten halusit, tärkeintä on lasten kannalta se, että asiat hoituvat riitelemättä.
Saavatko jonkun toisen ihmisen uudet vaimot kätellä ja puhutella lapsiasi, jos kyse on vaikkapa opettajasta tai hyvän ystäväsi/sukulaisesi tilanteesta? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn.
Ja eihän ne sukupuolielimet niin vain kulu, ei hätää siis. Kyllä se epiteeli siellä alhaallakin jo hyvin lyhyessäkin ajassa uusiutuu.
Ja todellakin, kuinka moni nykyään menee neitsyenä naimisiin? Koskien sekä naista että miestä.
Sieluni silmillä näen Katkerikkotuvan pöydällä petrimaljan, jossa on Kaikkosen koko kuhiseva mikrobikanta. Erikoiseksi asian tekee se, että kaikille on asennettu minimaalisen pieni vihkisormus.
Jätän tähän tilaa: _____________________________________
Maire voi kirjoittaa siihen: HUONO KIRJOITUS.
olevasi hauskakin? varmaan sulla naurattaa kovastikin nää sun höpinät täällä....
Naurattaa ihan hervottomasti. Luulen, että muutaman muunkin suupielissä tapahtuu pienen pientä nykimistä.
Löysennä pipoa, Maire!
Uusperheitä syntyy myös leskien perustaessa niitä. Hiukan yliampuvana pitäisin ajatusta, että toisen kuolema on ydin perheen epäonnistuminen. Se on vain valitettava tragedia.
Eronneet voisivat toisinaan päästää itsensä epäonnistumisen taakasta tuolla samalla lauseella - tämä oli epäonninen tragedia. Jatkuva oman syyllisyyden osuuden puntarointi tai toisaalta väistely tapahtuneeseen eroon, aiheuttaa vain pahaa mieltä ja kiinni jäämistä menneisyyteen. Sitä sitten toiset purkavat syyttelemällä milloin ketäkin. Epäonnisen tragedian syyt ovat moninaiset, yksittäistä syytä etsivä joutuu todistelemaan asiaa itselleen yhä uudelleen ja uudelleen. Menneisyyden ei kuitenkaan tarvitse määritellä kaikkea tulevaisuudestamme - siksi voi olla terveellistä joskus vain hyväksyä, että yhtä syytä ei löydy, tai yhtä syyllistä, ja lopettaa sen asian jatkuva pyörittäminen.
Tähän on tultu, tästä eteenpäin on miljoona mahdollisuutta elää tätä ainutkertaista elämää. Omien valintojen mukaan.
Siis selventäisitkö!
Tilanne siis oli tämä: olitte eronneet. Kun mies jonkin ajan kuluttua erosta löysi uuden naisen, sinä et sitä sulattanut ja aloit asettaa isän ja lasten tapaamisille ehtoja eli isä ei saa esitellä uutta kumppaniaan lapsille tai tapaamiset loppuvat.
Kerro minulle, missä kohtaa isän uudesta kumppanista tuli syyllinen siihen, ettei isä halunnut tavata lapsiaan ja leikkiä kanssasi olematonta kotileikkiä (asuittehan jo eri osoitteissa)? Etteköhän te ex-puolisot keittäneet sen sopan ihan kahdestaan itse...
ja varmasti tiesi että miehellä on perhe, ja sillon vielä lapset kaikki oli alaikäisiä.
En voisi kuvitella yhdenkään naikkosen kuuluvan ja puuttuvan lasten elämään, niin öklöttää koko ajatuskin.
Minä luotin vielä liittoomme ja toivoin sen jatkuvan.
rakkaus jo mennyttä..ei kukaan voi toista väkisin viedä!
Mikset hyväksy sitä että mies rakastui toiseen ihmiseen,aidosti ja oikeesti...mikä sinä olet toiselle sanomaan "ettet sinä saa rakastua,vaan pitää elää tässä tunneköyhässä liitossa kanssani..lasten takia"..sairasta.
voi yhden illan tuttavuuden perusteella tietää toisen taustoja?! Mistä sinä tiedät, mitä tarinoita mies on naiselle kertonut illan aikana; onko maininnut sinusta sanallakaan? Edellähän kirjoitit, että mies lankesi humalassa baari-illan päätteeksi toiseen naiseen.
Etkö tosiaan näe, että miehesi on "syyllinen", eikä joku täysin ventovieras nainen?!
luottaa liittoosi, jos asuitte erillään ja ero oli jo otettu käsittelyyn?
Mies yritti ilmeisesti pehmentää iskua ja antoi sinun uskoa, että olisi mahdollista palata yhteen. Ellei hän näin olisi tehnyt, ei olisi koskaan päässyt elävänä sinua pakoon.
kunhan nyt hänellä joku oli, kun oli niin masentunut sillon, surkea. Sanoi ettei ole rakastanut ketään, eikä tule rakastamaan ketään niin paljon kuin minua. Mutta kun teki mitä teki, en huoli likaista miestä takasin. Sitä saa mitä tilaa. Nyt saa olla vaikka kuinka paljonniitä kunhan joku nyt vaan on- ihmisiä.
jaksat puhua ex-miehestäsi päivästä toiseen? Miksi annat hänelle niin paljon valtaa elämässäsi ja tilaa ajatuksissasi? Ei voi kun ihmetellä..
Mies puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista -vain varmistaakseen, että voi olla suhteessa johonkin naiseen. Miehen lopullisista tunteista tuskin pääset koskaan selville.
sentään ole, etteivätkö itse kykenisi päättämään hypätäkö sänkyyn vai ei. Ja ihan jo fyysisistäkin rajoitteista johtuen miestä ei voida veitsi kurkulla pakottaa niihin hommiin :)
Miehesi on halunnut esittää sinulle heikkoa uhria ja marttyyria, jotta saisi sinulta anteeksiannon. Ilmeisesti onnistuikin -ainakin siinä määrin, että olet valmis näkemään jonkun täysin ventovieraan yhden illan tuttavuuden liittosi hajoittajana.
miksi hän halusi erota?
Ei se paisuvaiskudos pakotettuna niin vain ala paisua ;) Se nyt on jo biologinen fakta.
sillä niin jätti lapsetkin painostuksen alla. Pelkäsi jäävänsä yksin ja jos joku kumma nainen ilman lapsia lepertelee, niin heikolla hetkellä mies uskoo kaiken.
jäävänsä yksin? Ethän sinä jätä häntä rauhaan vieläkään.
niin, että Lissun kanssa Kaikkosen "toiminnassa" ilmeni ongelmia? Ehkä se seikka, että toimintahäiriötä ei ilmennytkään "naikkosen" kanssa jurppii Lissua eniten? Pakkohan sen on itsetunnolle ottaa.
sanoi minulle, että oli pakko ottaa joku, kun pelkäsi yksin jäämistä. Siinä sopassa hän vieläkin kituu ja en voi kun nauraa vaan....ja tietty nyksä ajattelee että MINÄ haluan hänet takaisin, vaikka tosiasiassa ex haluisi takas, mut ei mitään jakoa enää...
vieläkin, mutta niistä ei voi Mairelle kertoa,häntä pelottaa niin kovasti.
taas kynä sauhuaa samaa sontaa.
advice you to stick to your mother tongue, Maire.
Maire IS back? Maire, it's back?
kans et kunhan joku vaan on, ettei tarvi surra yksin...! Toivottavasti kohtelee mun ex miestä hyvin, ettei taas jää yksin ettei nyksästä tule exä... ja muistaa et mun mies ei tykkää kaalilaatikosta ja että kyljysten kanssa pitää olla perunamuusia!;) Niin ja boksereiden väri pitää olla ehdottomasti punainen! Heh....
taisi sut jättää...
Harrastukseni, jota exäni inhosi yhdessäolomme aikana, niin siitä on tullut nykyään nyksän ja exän lempiharrastus, vaikka kummallakaan ei ole mitään edellytyksiä/taitoja harrastaa tätä juttua. Tosi outoa, vai mitä?
olla se ex vaimo! Ekat vaimot ne vaikuttaa kuitenkin miehen elämssä eniten, he sen elämisen mallin ovat suunnanneet, jota on vaikea muuttaa. Se on kitkerää uusille naisille, kun exällä on niin paljon vaikutusta miehen elämään. Siksi he puhuvat pahaa ex vaimoista, koska eivät sulata sitä että olemisen malli on tullut edelliseltä vaimolta.
Jos miehen paita on viikattu minun aikana minun tavalla, niin mies jatkaa sitä samalla tavalla, tottakai. Siinä esimerkki vaan, mutta kyllä mullekin on jääny paljon ex miehen aikana omaksuttuja tapoja, ja niitä on vaikee muuttaa.
Mutta kokonaisuudessa se on hienoa, että mies on ottanut opin ekalta vaimolta, ja jatkaa sitä perinnettä.
tuollaiset asiat välttämättä kuuluvat mitenkään nyksän hommiin? Jos mies haluaa syödä kaalilaatikkoa ja perunamuusia kyljysten kanssa niin tehkööt ne itse. Eihän sen tarvitse nyksän homma olla? Itse en ole vielä koskaan yhdellekään miehelle kokannut eikä sen suhteen ole vielä koskaan ollut ongelmia, olen tehnyt asian selväksi jo heti tutustumisvaiheessa ettei minusta tule sellaista naista, joka passaa miestään. Ei varsinkaan ruuanlaiton suhteen.
Tolla asenteella ei kantsi sitä perhettä perustaa sen miehen kanssa.
eikö ex-vaimoilla ole mitään parempaa tekemistä kuin seurata ex-miehiensä uuden arjen yksityiskohtia päivästä toiseen? Mitä se teitä enää kiinnostaa miten mies nykyään toimii uudessa kodissaan? Kyllä tuo kertoo jo paljon siitä ettei ole vieläkään päästänyt ex-miehestään irti. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa entisten miesteni arjen rutiinit ym. Ja päinvastoin olen toivonut heidän jatkavan elämäänsä suhteen loppumisen jälkeen niin pian kuin mahdollista ja löytävän uuden ihanan kumppanin elämäänsä. Mutta tällainen ajattelutapa taitaa olla erittäin harvinaista erityisesti naispuolisten exien keskuudessa?
aina oletetaan, että naisen pitäisi hulluna kokata ruokaa miehelle? Nykyinen ja edelliset pari miestäni ovat kaikki tykänneet ruuanlaitosta eikä heillä ole ollut eikä nykyisellä ole mitään ongelmaa sen suhteen että itse en pidä kamalasti ruuanlaitosta. Nykyinen mieheni myös pesee pyykkiä, siivoaa, hoitaa tiskit, hoitaa lastaan ym. Mitä pahaa siinä on? Eikö ole hyvä asia jos mieskin kykenee ihan peruskotihommiin eikä pidä niitä edes vastenmielisinä?
En ymmärrä naisia, jotka käyttävät kaiken energiansa passatakseen miestään koko ajan. Sitten valitetaan kun mies ei tee mitään kotona. No ei varmasti tee jos häneltä ei edellytetä mitään! Mutta jos joku haluaa välttämättä olla aina se passaaja niin mikäs siinä. Itse en sellaiseen ryhdy, ja miehet ovat aina tienneet sen kyllä eikä ole ollut sen suhteen ongelmia :) Ja jos mies ei sitä kestä, niin bye bye.
vastaan kun tullaan en voi silmiäni ummistaa, muuten törmättäisiin, ja se olisi minusta todella huonoa käytöstä ex mieheltäni. Mutta kiinnitän vain huomiota, että meidän yhteiset tavat toimia eivät ole häneltä hävinneet.
perusasioihin, että ruokaa tehdään jotta voi syödä. Ja se että tekee mihelle ruokaa,ei merkitse sitä, etteikö mies tekisi naiselle ruokaa, tai tekevät sitten ruokaa yhdessä. Mutta sanoin vain että minun mieheni tykkää muussista ja kyljyksistä ja kaalilaatikoista, ainakin minun tekemistäni aivan valtavan paljon. Että jos haluaa mun ex miehen pitävän onnellisena niin siihen kuuluu osa ruokaa, ja hyvää sellaista. Kaalilaatikkoa ja kyljyksiä muusin kera.;)
se kyllä aika hassua jos suhde kaatuisi siihen ettei nainen suostu kokkaamaan miehelleen kaalilaatikkoa tai muuta sellaista :D En kyllä haluaisi edes niin pikkumaista miestä, joten mitäpä tuosta, jos tuollaisen takia lähtisi lätkimään, hih :D Jos ei itse kykene valmistamaan lempiruokaansa, niin ei voi mitään :)
kiinnostunut entisen mieheni elämästä muutoin kuin siten että toivonut hänellä menevän hyvin,ja että olisi onnellinen parisuhteessaan.
Itse olin tosin eron aikaan niin kiireinen,lasten ja opiskelun kanssa ettei ois ees energiaa riittänyt pohtimaan entistä parisuhdetta.
Olihan se surullista aikaa silloin,mutta aika auttoi paljon..kun sai olla yksin ja miettiä mitä elämältä haluaa.
Niin se pitäisikin olla..oppia näkemään myös ne virheet itsessä...ja miettiä miten elämässä selviäisi paremmin..ilman että etsii koko ajan syyllistä siitä entisestä miehestä.
Eivät tietenkään kaikki ex-vaimot jaksa tarkkailla vallan ex-miehensä nykyistä elämää, mutta tällä palstalla noita kyllä on tuntunut riittävän :D
Ja tuo on hienoa, ettet ole jäänyt jumittamaan entiseen vaan jatkanut eteenpäin ja vieläpä toivot entisellesi onnea elämässä ym :) Itsekin olen toivonut mm. ex-kihlatulleni kaikkea hyvää ja oikein toivonut hänen löytävän jonkun ihanan uuden naisen :) Joku saa hänestä vielä oikein hyvän aviomiehen ym, minulle hän ei vain sittenkään ollut se sopivanlainen :( En olisi kestänyt ihan niin tasaista ja jännityksetöntä elämää, ja loppujen lopuksi oltiin mielestäni ihan liian erilaisia vaikkei hän sitä myöntänytkään.
Hienoa, että olet päässyt eteenpäin elämässä ja kirjoituksen perusteella voisi päätellä, että olet kasvanut myös ihmisenä eron myötä ja uskon, että juuri sellaiset ihmiset tulevat vielä tulevaisuudessa uudessa parisuhteessaan (mikäli vielä sellaisen haluavat) onnistumaan ja muutenkin nauttimaan elämästä paljon enemmän :)