ongelmanani on että tunnen usein ahdistuneisuuden tunnetta. olen joskus(ehkä kerran kuussa)myös masentunut ja todella mieli maassa. muuten masentuneisuutta ei niin paljon ilmene. mutta joskus kun olen todella todella surullinen niin viiltelen itseäni. pidän itseäni huonompana kuin muut. myöhemmin kadun kuitenkin viiltelyäni ja en pysty muuta kuin itkemään. ajattelen etten enään koskaan viiltele...mutta sitä lupausta ei olekkaan niin helppo pitää kuin aina luulen. vähiten oireita ilmenee kun vietän aikaani hyvässä seurassa ja kun minulla on hauskaa. olen vasta 15-vuotias. ensimmäisen kerran oireita tuli ollessani 13-vuotias. nyt niitä ilmenee kuitenkin entistä enemmän. olen todella kova stressaamaan mutta joskus taas on aikoja jolloin en välitä mistään ja olen vain. perheeni on huomannut että kaikki ei ole kohdallaan. he ovat kyselleet asiasta ja ehdottaneet että puhuisin heille tai jollekkin muulle luotettavalle henkilölle. koulussakin on huomattu laiskuuteni. tunnen joskus myös mm. seuraavia oireita: rinnastani ahdistaa/koskee, tuntuu että sydän hakkaisi todella lujaa, huimaa ja on sekava tunne(epätodellinen olo), hermostuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, unettomuutta ja sen takia myös väsymystä...jne. en uskalla puhua kenellekkään asiasta. en pysty. mitä minun pitäisi tehdä? mikä minulla on?
tarvitsenko jo apua?
ahdistaa.
3373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarvitset sinä apua. Tee niinkuin perheesi pyytää. Mene vaikka kouluterveydenhoitajan luokse ensin ja hänen kauttaan psykologin juttusille tai tilaa itse suoraan aika paikkakuntasi terveyskeskuspsykologille. Jokin asia tuottaa sinulle noita oireita, ja se asia on selvitettävä, jotta olosi helpottuu. Ihan oikeasti.
Itseään viiltely masennuksessakin on jo paha juttu. Mene vaikka terveydenhoitjalle tai jos koulussasi on joku spygoki tai joku jolle voi jutella. Et ole huonompi kuin muut. Et todellakaan. Jos muut niin ovat sanoneet tai ilmaisevat sen, niin silloin se on heidän ongelma ja he eivät välitä. ET OLE TOISIA HUONOMPI!
Pärjäile..
Mieti vaikka paperille asioita valmiiksi. Ei kaikesta tarvitse osata oikein sanoin puhua tai kirjoittaa varsinkaan alussa. vanhempasi rakastavat sinua ja ovat huolissaan he näkevät ettei kaikki ole ihan parhainpäin, he haluavat vain sinun parastasi. Puhuminen auttaa ja selkeyttää. Jos et pysty sanomaan vanhemmillesi että olisit halukas menemään juttelemaan niin kirjoita se vaikka paperille ja anna heille.
Joskus perheen ulkopuoliselle puhuminen on helpompaa kuin vanhemmille.
se että menet puhumaan jonkun kanssa, oli se sitten terveydenhoitaja, koulukuraattori tai psykologi niin se auttaa sinua. Ymmärrän pelkosi, mutta olen varma että huomaat miten paljon se auttaa.