mutta tulot on pudonneet. Myös miesten palkat on äitien palkkoja suuremmat, eikä elarit ole meillä noussu kertaakaan. Ostovoima on meillä paljon heikompi, kuin miehellä yksistään. Kun ostaa omat ruuta ja maksaa omat laskut, niin kaikki muu on omaa rahaa. Äidit kitkuttelee vanhoissa risoissa lenkkareissa, ja kirpparilta ostetuissa alusvaatteissa ja tuulipuvussa, kun ei ole varaa edes uusiin sukkiin.
Jos haluaisi hyvä ja hauskan elämän lapsille niin elareita olisi nostettava joka vuosi tai puolivuosittain ainakin 30 e per lapsi. Eikä muuten ole yhtään yläkanttiin. Elarit on laskettu niin alas, että luulen että siinä suositaan miesten elintasoa. Äidit syökööt korppuja.
Jos haluaisi hyvä ja hauskan elämän lapsille niin elareita olisi nostettava joka vuosi tai puolivuosittain ainakin 30 e per lapsi. Eikä muuten ole yhtään yläkanttiin. Elarit on laskettu niin alas, että luulen että siinä suositaan miesten elintasoa. Äidit syökööt korppuja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Kun ostaa omat ruuta ja maksaa omat laskut, niin kaikki muu on omaa rahaa."
Elatusmaksun JÄLKEEN jäävä raha siis.
Tällaisessakin tapauksessa (otsikko ja nimim.) lähi voisi pistää vanhimman asumaan isälleen, ottaa yhdestä enää elarit ja kahdesta lapsilisät, eikö siinä kauhu hiukan tasapainottuisi?
Se nyt vaan on niin, että kun ehdottomasti lähivanhemmaksi tahtoo, niin silloin on ymmärrettävä, että suurin vastuu (myös taloudellinen) on sillä kenen koti vaatii isommat puitteet, kuluttaa enemmän sähköä ja vettä, sekä ruokaa ja vaatteita.
Kannattaa kilpailuttaa sähköntarjoajat ja vakuutukset ja neuvotella lainasysteemit (jos niitä on) sopivammiksi. JA jos tosiaan asuu omistusasunnossa, kannattaa muistaa, että se on sijoitus, joka kasvaa korkoa, josta nykymarkkinoilla helposti saa voittoa, ja on omistajansa oma valinta niin päättää elää. Asumistukea ei pienituloinenkaan omistusasuntoon taida saada.
Miten siinä miesten elintasoa suositaan, jos auto lainoineen jää isälle (sen arvo vain laskee, omaasi et siitä koskaan pois saa) ja koti lainoineen äidille (sen arvo vain nousee, eli omaisuus karttuu), elatusmaksut ovat vuokran verran ja silti pitäisi samasta tilistä maksaa oikeastikin asuminen. Vaikka sitä vettä, sähköä ja ruokaa hiukan vähemmän kuluisikin, ei siinä suurista eroista puhuta. Ruoka taitaa lasten iästä riippuen olla suurin menoerä.
Sellaista se on kun erotaan, kumpikaan ei enää pysty elämään oikeasti samalla tavoin kuin ennen. Ei ne etät sen kaksisemmin elä, niillä vain on mahdollista useammin käyttää rahat johonkin muuhun kuin vaikkapa välttämättömään ruokaan, eikä vaatettakaan kulu yhtä paljoa puhki viikonloppujen käytössä, eikä niitä tarvitse pestä yhtä taajaan. Ja jos oikein kaupungin vuokrayksiöön menee asumaan "yleellisesti", niin saattaapi rahaa tosiaan johonkin ihan uuteen vaatteeseen tai vastaavaan jäädäkin. Vaikkapa sen arvoa laskevan auton korjauksiin, kun on tuulilasi lyötynä rikki vuokrayksiön kerrostalon parkkipaikalla.
Sitä se on elintason lasku kun erotaan. Joutaa kumpikin pohtimaan miten pennosensa järkevimmin käyttää ja saa riittämään. Erittäin hyvätuloinen etä maksaa elatusapua enemmän kuin tavallinen pienemmän palkkaluokan työläinen.
Ei korpussa muuten mitään vikaa ole.
Myös miesten menot ovat euroissa, joten heidänkin menonsa kasvaneet samoin euron myötä. Mikään ei estä yh-äitejäkin etenemään urallaan ja kasvattamaan ansioitaan. Tai jopa vaihtamaan alaa paremmin palkattuun. Ei omaa elämää voi parantaa toisiin ihmisiin ( ex) tukeutuen, vaan itse sitä kehittäen.
niinkuin on mieskin, silti maksan jokaikisestä lapseta enemmän kuin mies elareissa. Olen pitänyt kirjaa menoista piruuttain vajaa puolivuosi kokeilumielessä, eikä ne ikinä ole menneet tasan, jotta kumpainenkin meistä maksaa saman verran. Huomioin myös lapsilisät. En osta merkkivaatteita,emmekä valmisruokaa, emme käy ulkona syömässä kuin normaalin verran, silloin tällöin. Ajan vanahlla autolla ym. Ei siis mitään luksus elämää. Mutta silti väitän, että mies maksaa vähemmän, pääsee vähemmällä, kun maksaa saman summan kuussa kuin kuussa, vaikka hinnat ja kulut nousee.
Miksi et muuta huoltosuhteitanne, ryhdy itse etävanhemmaksi ja anna isän olla lähivanhempi?
Katso sitten oikeustajusi mukaan, paljonko olet valmis maksamaan lisää siitä hyvästä isälle, että hän huolehtii itse omista lapsistaan sinua enemmän. Tarkkojen laskutoimitustesi mukaan osaisit varmaan sanoa suoralta kädeltä, mikä olisi kohtuullinen elatusapu. Laske se pois palkastasi ja laske sen jälkeen, miten maksat oman taloutesi laskut ja elämisen.
Kyllähän sen nyt täytyy ihmisen ymmärtää, että erottaessa ne ennen yhteiset rahat, joilla on yhdessä maksettu elämisen ja asumisen laskut, täytyykin riittää kahteen samaan määrään lasten kustannusten lisäksi. Ei se etävanhempi voi asua asuntovaunussa tai työmaakopissa, vaan hänellä on oikeus elää niin, että lasten tullessa on heillekin tarjota tilaa ja tavaroita, harrastuksia ja menoja. Niin käy kun erotaan, kummankin on pärjättävä omillaan.
kanssasi, ja myös asian tärkeydestä.
Mies pääsee kuin koira veräjästä. Mutta lapset kiintyvät lähihuoltajaan, sitäkään ei mikään estä.
syytääkö etähuoltaja rahaa roppakaupalla vai minimin mukaan, eli eipä se rahasta kiinni ole.
Raha on eri asia kuin rakkaus omiin lapsiinsa. Joka lapsensa mielen saastuttaa etävanhempaa/lähivanhempaa haukkumalla, aiheuttaa itse omille lapsilleen pysyvää haittaa. Se on rakkaudesta kaukana.
Mistä veräjästä se mies oikein pääsee? Siitä kauheasta elämästä omien lastensa kanssa vai?
Hyi olkoon mitä mammoja täällä välillä kirjoittelee.
kertoo? Kyllä minä ainakin lapselle kerron, minkä verran hänen kustannuksistaan on isä maksanut. Ei se lapsen rakkautta isään vähennä. Realiteetti se on.
haukkuminen ja syyttely, että saisit kyllä sitä tai tätä, mutta kun isäsi ei osta, niin ei sitten.
Minkä ikäisen sinun mielestäsi tulisi olla tietoinen siitä, paljonko hänen elämisensä maksaa äidille ja isälle? Minkä ikäisen pitäisi alkaa tuntemaan kiitollisuutta elämisestään?
Ekstrajutuista kyllä joo, ja rahan arvoahan täytyy opettaa, samoin kuin se, että ei mitään tässä maailmassa ilmaiseksi saa, mutta ihan oikeasti, minkä ikäiselle mielestäsi jo kuuluu perheen taloudenhoidolliset asiat?
Olet varmaan osannut huomioida ja kertoa senkin, että vaikka jotkin kustannukset sinulla on enemmän, koska lapsi/lapset asuvat luonasi, on ne samat kustannukset sillä isälläkin, jos hän asuu muualla kuin kaupungin vuokrayksiössä. Olet varmaan huomannut kertoa, että sen isän kuuluukin ostaa lisäksi omaan kotiinsa asioita lapselleen, että elatusmaksun summan onkin tarkoitus olla vain osa-apu sille vanhemmalle, jolla lapset ovat ajallisesti enemmän.
Ei kaikki isät halua lasta kesälomaakin nukuttaa vuodesohvalla yksiössä, vaan on isejä, jotka hankkivat kodin, jossa lapsellekin on oma huone, vaihtovaatteet, huonekalut, lelut, tavarat ja harrastusvälineet. Kun lapsi tulee kylään, isä voi haluta viedä lapsensa joskus jonnekin mikä maksaa. Varsinkin loma-aikoina on mielekästä tehdä jotain muutakin kuin lojua vuodesohvalla neljän seinän sisällä. Kaikki tekemiset eivät maksa, mutta jos vanhemmalla on siihen rahaa laittaa omassa taloudessaan, varmaan hän joskus jotain sellaistakin tekee, mikä maksaa. Ei lapsi voi olla vain säilössä sitä aikaa minkä on isällään. Kyllä sielläkin kuluu lapseen rahaa. Ei tietenkään yhtä paljoa kuin sillä vanhemmalla, jolla lapsi on enemmän, mutta juuri sen takia se kohtuulliseksi etän tuloihin nähden laskettu elatusapu sinne kotiin maksetaankin.
Että osaatko todella kertoa lapsellesi sen, paljonko isä on hänelle omaan kotiinsa kustantanut sen lisäksi, millä osallistuu lapsen lähikodin kuluihin? Jos kerran totuus on se mitä peräänkuulutat.
Realiteetti on se, että sillä pärjätään, mitä kuussa tilille kilahtaa. Sillä kuuluu jokaisen pärjätä, riippumatta muusta elämäntilanteesta.
että SAA OLLA LASTENSA KANSSA enemmän. Tietenkin se talous missä enemmän isommalla porukalla ollaan, kuluttaakin enemmän. Se on hyvä ymmärtää, kun haluaa lähivanhemmuuden.
Mikään raha ei korvaa elämää omien lasten kanssa.
Tässäpä tämä!
Itse saan elatuksen miniminä, mutta ikinä en ole kitissyt! En vaihtaisi osia vaikka "halvemmalla" pääsisinkin =(
Toista kun ei voi muuttaa, niin itseensä ja omaan asennoitumiseensa kannattaa silloin vain panostaa.
Vaikka raha joskus tiukalla olisikin, syliä ja rakkautta ei puutu, SE on todellista onnea. Minun rakas lapseni lähelläni.
Alkuun se talous tuntuu niin hankalalta, mutta jonkun aikaa kikkailtuaan kyllä löytää keinot miten selviää riittävän hyvin, jos siis ne haluaa löytää, eikä vain yritä vastuuttaa sitä joka ei itsestä vastuussa ole, ja lapsistakin vähemmän kuin itse.