Hei!
Kerron ensin lyhyesti tilanteeni... Eli opiskelen sosiaalialaa ammattikorkeakoulussa. Lisäksi sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa, johon olen saanut hoitoa mutta en ole silti päässyt jännittämisestä eroon.
En ole ollenkaan varma, että sosiaaliala sopii minulle mutta haluan tehdä tämän tutkinnon silti valmiiksi. Olen jo reilusti yli puolessa välissä opintoja.
Ongelmaksi on nyt sitten muodostunut työharjoitteluiden tekeminen. En pysty olemaan 7-8 tuntia töissä, koska kroppa (vatsa, pää) tulee jännittyksestä liian kipeäksi. Olenkin nyt päättänyt tehdä työharjoittelussa lyhyempää päivää, eli olen sitten siellä enemmän viikkoja kuin normaalisti. (Opettajani tietää näistä asioista.)
Olisin menossa päiväkotiin harjoitteluun. Miten päiväkodissa suhtaudutaan ujoihin tai jännittäviin ihmisiin, vai ovatko kaikki työntekijät siellä yltiösosiaalisia?
Miten saisin kerrottua tästä jännittämisestä ohjaajalleni? Se tuntuu jotenkin niin vaikealta, kun osa minussa vieläkin häpeää sitä, että minulla on tällainen ongelma. :(
Lapsia en jännitä, mutta muita työntekijöitä senkin edestä. Olen huomannut, että helpompaa minulle on kohdata esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä lapsen vanhempi kuin toinen työntekijä.
Ahdistaa. :(
Kerron ensin lyhyesti tilanteeni... Eli opiskelen sosiaalialaa ammattikorkeakoulussa. Lisäksi sairastan sosiaalisten tilanteiden pelkoa, johon olen saanut hoitoa mutta en ole silti päässyt jännittämisestä eroon.
En ole ollenkaan varma, että sosiaaliala sopii minulle mutta haluan tehdä tämän tutkinnon silti valmiiksi. Olen jo reilusti yli puolessa välissä opintoja.
Ongelmaksi on nyt sitten muodostunut työharjoitteluiden tekeminen. En pysty olemaan 7-8 tuntia töissä, koska kroppa (vatsa, pää) tulee jännittyksestä liian kipeäksi. Olenkin nyt päättänyt tehdä työharjoittelussa lyhyempää päivää, eli olen sitten siellä enemmän viikkoja kuin normaalisti. (Opettajani tietää näistä asioista.)
Olisin menossa päiväkotiin harjoitteluun. Miten päiväkodissa suhtaudutaan ujoihin tai jännittäviin ihmisiin, vai ovatko kaikki työntekijät siellä yltiösosiaalisia?
Miten saisin kerrottua tästä jännittämisestä ohjaajalleni? Se tuntuu jotenkin niin vaikealta, kun osa minussa vieläkin häpeää sitä, että minulla on tällainen ongelma. :(
Lapsia en jännitä, mutta muita työntekijöitä senkin edestä. Olen huomannut, että helpompaa minulle on kohdata esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivä lapsen vanhempi kuin toinen työntekijä.
Ahdistaa. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin on olemassa lääkkeitä, joilla ei ole pahoja sivuvaikutuksia eikä niihin jää koukkuun. Mene lääkäriin ja kysele apua. Lääkitys ja terapia yhdessä on paras apu. Nostaa itsetuntoa niin, että lopulta uskaltaa vähentää lääkettä esim. puolikkaaseen ja sit lopettaa kokonaan. Mulla ainakin auttoi. Ja jos tää uusii niin haen samaa apua. Ei kantsi kärsiä, kun apua on saatavilla. Oikeesti.
jännittämisestä ohjaajallesi ihan reilusti jo harjoittelun alussa. Olen ollut jo pitkään töissä päiväkodissa ja itsekin muistan jännittäneeni erilaisissa tilanteissa; sellaisissa nimenomaan, joissa oli muitakin aikuisia mukana. Kaikki päiväkodin työntekijät eivät varmasti ole "yltiösosiaalisia", eivätkä pidäkään olla. Kyllä siellä on tilaa hiljaisemmille ja ujoillekin. Hiljakkoin itsellänikin oli ohjattavana nuori lähihoitajaopiskelija, joka jännitti. Keskustelimme asiasta ja pikkuhiljaa hän harjoittelun kuluessa rentoutui ja loppujen lopuksi harjoittelu sujui todella hyvin. Hän sanoikin, että sai rutkasti itsetuntoa ja varmuutta lisää, josta on hyötyä muissakin harjoittelupaikoissa ja myöhemmin työelämässä.
Tottakai myös itsestäni opiskelijan palaute tuntui mahtavalta! Toivottavasti saat ymmärtäväisen ohjaajan!
hei,ongelmasi on tuttu myös itselleni(meitä on paljon).olin koulutuksessa jossa tapasin mukavan opiskelijan:hänellä kädet tärisi, josta itsekkin kärsin.hän kertoi puhuvansa siitä aivan avoimesti.se helpotti myös itseäni.kun nyt pyrin jatkokoulutukseen ajattelin aamulla olla avoin,ja kertoa että jännitän.ihme ja kumma ei tullutkaan kiire sinne missä kuninkaallisetkin on yksin.oli helpotus huomata että avoimuus voi olla niin helppoa kun antaa itsellensä luvan olla heikko.muuten;ruokkiksella olin pöydässä jossa pari muutakin kertoi että maha on kipeä.sinusta henkii avoimuus ja yrittäminen,sinä pärjäät!!!!
p.s.tälläinen luontaistuote arsicum album.(30)auttaa jännitykseen jos se on ylipääsemätöntä.aina voi kokeilla.luontaistuotteethan ovat kemiallisen lääketieteen pohja,en usko että niistä haittaakaan on.itse en pahemmin usko,mutta...
Ilokseni huomaan, että olet jo hyviä ja myötäeläviä vastauksia saanut. Uskon niistä olevan sinulle apua!
Koska itse sairastuin ns. paniikkihäiriöön jo ennen (aargh mikä kalkkis..;) kuin sellaista isommin tunnettiinkaan, uskallan minäkin pari neuvoa antaa tulevaa harjoitteluasi varten.
Mitä VÄHEMMÄN ajattelet itseäsi ja mitä ENEMMÄN suuntaat huomiotasi ympärilläsi oleviin, sitä helpommin päiväsi sujuvat. Siis, unohda itsesi ja keskity oleelliseen eli niihin pikku muksuihin.
Mieti miten jännittämisestäsi ohjaajallesi kerrot. Teetkö siitä kuukauden keissin vai sanotko vain jotain, "hei mua vähä jännittää nää jutut täällä, mut niin kai se on aina uudes paikas..?"
Olet hyvä ja arvokas ihminen juuri sellaisena kun olet. Tsemppiä - sinä pärjäät kyllä :)
Uskoo "kaiken nähnyt ja kokenut", entinen jännittäjä.