yh-äiti ja uusi mies?

Nykyisen mieheni työkaveri asui naapurissani ja oli maininnut kauniista tytöstä, jolla on tenava... Sit oli siskoni käymässä ja hänen poikaystävänsä, joka oli nykyisen mieheni ystävän pikkuveli, soitti kyytiä mieheltäni. Sitä kautta heräsi kiinnostus hänen puoleltaan kun tajusi et on kyse samasta henkilöstä... On muitakin yhteisiä tuttuja. Hän sai numeroni ja pian sit tavattiin. Ollaan naimisissa, yhteinen lapsi tulossa ja esikoinen on nyt 3v. Se, että olin yh-äiti, oli kai jossakin vaiheessa vähän vaikea paikka, mutta kun on yhteen tarkoitettu, niin ei sille voi mitään-- Toivottavasti onnistaa sinuakin!

Työpaikalla tietysti ja kun sängyn kautta käy mutkan niin ihmeesti saa jatkoa työsopimukselle.Paljon ei mulla oo työkokemusta,joten tämä kannatti-pääsin toimistoon töihin ja viereisesä huoneessa oleva mieshenkilö rupesi kiinnostamaan niin ei siihen paljon tarvittu(pikkasen viinaa ja pää kylmänä).

Olin parin ikävästi päättyneen suhteen jälkeen lähes kaksi vuotta yksin. Kävin baareissa ja sieltä tuli löydettyä montakin mukavaa miestä. Osa jäi kuvioihin hetkeksi, osan unohdin heti aamulla.
En uskaltanut yrittää mitään, mutta sitten...
Kuin salama kirkkaalta taivaalta!
Ystäväni miesystävän paras kaveri se minua on jo puolisen vuotta kainalossaan pitänyt. Olen korviani myöten rakastunut enkä olisi koskaan uskonut, että jotain näin ihanaa vielä löytyy.
Tsemppiä ja voimia!

Ystävättäreni löysi uuden miehensä, joka hänkin on yh muuten, oman ystävänsä kautta, joka antoi puh.numerot, jotta kaksi samassa elämäntilanteessa voisi jutella .. heillä lähti siitä, nyt ovat asuneet avoliitossa jonkin aikaa ja häitä suunnittelevat. Vakka on kantensa löytänyt..

Kapakka ei kenties ole hyvä paikka löytää oikea todellinen vakisuhde.?? En tiedä miksi, mutta kait jotenkin se alkulähtökohta suhteelle on liian pinnallinen... ettei ne suhteet välttämättä onnistu tai ole elämänikäisiä, vaikka pitkäikäisiä = monivuotisia saattaisivat ollakin. En tiedä miksi näin???? mutta useilla on kokemukset näin.

Itse löysin omani.. tai hän minut :) .. dadaa! netin kautta!
Nettitreffien ohjeita: ei kannata vaihtaa puh.numeroita heti, silloin on toinen epätoivoinen "kaikki käy". Ei kannata kiirehtiä tapaamiselle, samasta syystä.
Me kirjoittelimme tosi pitkään ja hauskaa oli, ja tapaaminen "pelotti" : entäs jos hyvä kiva ystävyys päättyy sen takia?
No, varovaisten tapaamisten jälkeen alkoi tiiviimpi tapaaminen ja nyt.. ollaan avoliitossa ja silleesti.
Monta asiaa yhdisti: harrastukset, ajatusmaailma, elämäkatsomut, huumori mutta myös se, että kumpikin oli tyytyväinen sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Emme kaivanneet parisuhdetta tms. sillä olimme kumpikin tahollamme tyytyväisiä vallitsevaan sinkku-elämään.

Sitä ennen olin tavannut aika paljon miehiä, jotka epätoivoisesti etsivät itselleen kumppania.. tuli tosiaan tunne että kaikki käy, kuka vain kelpaa, siitä sitten muokataan mieleinen. Huonot tavat ja ylipaino hoidetaan sitten kun se kumppani ja rakkaus löytyy.. huhheijaa, karistin sellaiset nilkoistani joutuin ja sain sitten haukut päälleni kun olin sitä ja tätä ja en ollut oikeastaan ollenkaan tätä.. hah! miten vaikeaa on miehen kestää rukkasia, vaikka ne kauniisti hoitaisikin ja ennenkaikkea mitään suhdetta ei ollut vielä edes, oli vaan tavattu pari kertaa..

Mutta en siis itse etsinyt, eikä hänkään. Ja hän löysi minut. Piiritti ja teki töitä että sai treffeille ja seuraavillekin ja niin edelleen..

etten tunne ketään asuinpaikallani ja olin lapsen kanssa kauhean yksinäinen. Kodinhoitaja, kiitos hänelle!, tutustutti minut lähellä asuvaan toiseen työssäkäyvään yh:aan, jolla oli pari vuotta nuorempi lapsi. Aloimme yhdessä retkeillä lastemme kanssa viikonloppuisin, kävimme ulkoilualueilla metsäretkillä, uimassa, suunnistustapahtumissa, hiihtotapahtumissa, vierailimme hänen sukulaisissaan ja katsastimme reissuillamme kohdalle sattuvat miehet. Kohdalleni sitten osuikin "vapaa mies". Harmiksemme yh-kaverini ei löytänyt ketään.

Tapasin nykyisen mieheni kun minulla oli suhde naapurin miehen kanssa. Tämä nykyinen mieheni oli naapurin hyvä ystävä ja tapasimme pari kertaa hänen luonaan. Tai oikeastaan tämän nykyisen mieheni luona. Jouluna 2001 kolahti kunnolla ja naimisiin mentiin 13. kesäkuuta tänä vuonna.

Heips!

Mun tarina meni näin..eli melkein kaksi vuotta kahdestaan lapsen kanssa (en harrasta 1 illan juttuja)ja olen aina ollut sitä mieltä ettei baarista voi löytää ketään..käynkin niin harvoin ulkona..mutta :)) yks kaunis ilta veljeni tuli kyläilemään ja ystäväni myös, ei ollut tarkoitus lähteä mihinkään, mutta veljeni ilmoitti myöhään illalla että mene ihmeessä jos haluat.Oltiin kaupungilla vasta puolen yön jälkeen ja päätettiin mennä baariin, jossa kumpikaan ei ollut käynyt.Ei ehditty olla kauaa, kun pöytään tuli sattumalta mies, joka etsi kaveriaan. Aloimme juttelemaan niitä näitä ja vaihdomme ennen kotiin menoa numeroita..siitä lähtien ollaan tutustuttu ja alettu seurustelemaankin :)Ikinä en uskonut olevan tälläisiä tunteita olemassakaan..ja hänestä lapseni on ihana ja haluaa olla isän/miehen malli.Kohtalo teki tehtävänsä :)) Onnea ja iloa sinulle!!!