Kyllä sai kauhulla lukea ensimmäisiä yksinhuoltajakirjoituksia, joita olen silmäillyt!
Olen yksinodottaja, jonka lapsen isä asuu olosuhteiden pakosta ulkomailla, eikä taloudellinen tilanne salli minun maahan muuttamista toistaiseksi. Miehellä ei siis olisi varaa elättää meitä kahta itsensä lisäksi. Ainut vaihtoehto on siis toistaiseksi minun ja lapsen olla Suomessa ja sitten kun lapselle tulee tarpeeksi ikää ja minä voin taas ruveta töihin, voimme luultavasti kaikki jatkaa elämää perheenä.
Näissä kirjoituksissa puhutaan lähestulkoon ja ainoastaan TALOUDELLISESTA toimeentulosta, eli rahanpuutteesta, mikä todella kauhistuttaa minua!
Kuinka moni ymmäärtää kuinka USKOMATTOMAN onnekkaassa asemassa me olemme täällä, että meidän valtiomme kustantaa jokaiselle perustoimeentulon, sekä sen lisäksi ilmaisen terveydenhuollon.
Ja mitä saa lukea- pelkkää valitusta!
Ymmärrän, että huoli taloudellisesta toimeentulosta on voimakas, kyllä se itseänikin toki mietityttää, kunnes sitten aina muistutan itseäni, ettei täällä kukaan todellakaan nälkkän kuole ja jos niin tekee, niin on kyllä silloin omissa rahankäyttötottumuksissa jotain vikaa...
Itse elän elämäni onnellisinta aikaa uutta tulokasta odotellessani, enkä malta odottaa kunnes pääsemme aloittamaan yhteisen elämämme ja tutustumaan toisiimme! Siinä on kyllä raha niin toisarvoinen asia kun olla vaan saattaa. Isiä on kyllä ikävä ja eniten huolettaakin, miten lapseen vaikuttaa, ettei isä tule olemaan lähellä ensimmäisinä elinvuosina.
Olkaa nyt hyvät ihmiset onnellisia, olette täällä kuin herran kukkarossa ja lopettakaa se iänikuinen valitus!!! Onni tulee asenteesta.
Mukavaa keväänodotusta.
Olen yksinodottaja, jonka lapsen isä asuu olosuhteiden pakosta ulkomailla, eikä taloudellinen tilanne salli minun maahan muuttamista toistaiseksi. Miehellä ei siis olisi varaa elättää meitä kahta itsensä lisäksi. Ainut vaihtoehto on siis toistaiseksi minun ja lapsen olla Suomessa ja sitten kun lapselle tulee tarpeeksi ikää ja minä voin taas ruveta töihin, voimme luultavasti kaikki jatkaa elämää perheenä.
Näissä kirjoituksissa puhutaan lähestulkoon ja ainoastaan TALOUDELLISESTA toimeentulosta, eli rahanpuutteesta, mikä todella kauhistuttaa minua!
Kuinka moni ymmäärtää kuinka USKOMATTOMAN onnekkaassa asemassa me olemme täällä, että meidän valtiomme kustantaa jokaiselle perustoimeentulon, sekä sen lisäksi ilmaisen terveydenhuollon.
Ja mitä saa lukea- pelkkää valitusta!
Ymmärrän, että huoli taloudellisesta toimeentulosta on voimakas, kyllä se itseänikin toki mietityttää, kunnes sitten aina muistutan itseäni, ettei täällä kukaan todellakaan nälkkän kuole ja jos niin tekee, niin on kyllä silloin omissa rahankäyttötottumuksissa jotain vikaa...
Itse elän elämäni onnellisinta aikaa uutta tulokasta odotellessani, enkä malta odottaa kunnes pääsemme aloittamaan yhteisen elämämme ja tutustumaan toisiimme! Siinä on kyllä raha niin toisarvoinen asia kun olla vaan saattaa. Isiä on kyllä ikävä ja eniten huolettaakin, miten lapseen vaikuttaa, ettei isä tule olemaan lähellä ensimmäisinä elinvuosina.
Olkaa nyt hyvät ihmiset onnellisia, olette täällä kuin herran kukkarossa ja lopettakaa se iänikuinen valitus!!! Onni tulee asenteesta.
Mukavaa keväänodotusta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
verorahoistasi maksanut, niinkuin me kaikki muutkin!
Ei se ilmaista rahaa ole!
Olen kyllä varmasti veroni maksanut ja tukeni ansainnut. Nyt sinulla meni täysin minun kirjoitukseni idea ohi suun:
Otapa selvää monessako muussa maassa maailmassa äiti saa automaattisesti valtiolta/ työnantajaltaan rahaa omaan ja vauvan toimeentuloon, sekä ilmaisen terveydenhuollon. Siis ilmaisen LAPSELLE. En nyt todellakaan ole niin naivi tapaus, että kuvittelen valtion rahojen puussa kasvavan.
Minusta tällä kohtaa veronmaksajien rahat kerrankin kolahtavat oikeaan kirstuun.
myös täällä himphamppu osatoilla, siis tarkoitan nettikeskusteluissa, ettei jää eräille vääriä käsityksiä "ilmaisesta rahasta" JA kun ilmaisit asian väärin, luulin, että olet eheistä.
Tosi on että meillä täällä Suomessa asiat ovat todella hyvin niin taloudellisesti kuin monilta muiltakin osin. Valittamisen aihetta ei tosiaankaan ole, vaan pikemminkin kiitollisuuden. Itse olen onnellinen 4 lapsen yh, eikä aihetta valittaa.
Sinä et oikeasti ole yksinhuoltaja.
No voihan sitä alkaa siitä kiistelemään. Katson itseni yksinhuoltajaksi, koska olen ainut lapseni elättäjä ja kasvattaja, kunnes ulkomaille muutamme, JOS sinne koskaan muutammme. Töiden saaminen sieltä tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa.
Kyllä varmasti jokaisen yksinhuoltajan lapsella isä on...
No, yksinodottaja toki olet, mutta ei sinua voi suoraan "laittaa" lokeroon yksinhuoltaja tsm. Parisuhteenne revennyt ns. taloidellisiin seikkoihin, eräänlaista taloudellista suunnittelua siis.
Toki, jokaisella kellä rahavarat vähenevät, eron koittaessa, alkaa "laskukone" raksuttamaan.
Lapsilla ei saisi tulla puutetta tahi joutuisivat jättämään jonkun harrastuksen.
MUTTA monasti, elatusmaksuilla halutaan rankaista toista, niin maksajana kuin lasten kanssa elävänä osapuolena.
Halutaan kostaa kaikki vääryys vaatimalla isältä rahaa. Minusta tuo on pahaa kiristystä ja katkeraa käytöstä!!!
Niin, jollei muutoin pystytä satuttamaan ex-puolisoa, on se lompakolle meno yksi vaihtoehto.
Toisinpäin toimien ex-puoliso ei hellitä lompakon nyörejä ja yrittää keplotella elatusmaksut minimiin ja kieltäytyy kaikesta "ylimääräisistä" hankinnoista lapselle.
Riippuu ja roikkuu, ihan miten vanhemmat ovat eronneet, samankaltainen on sitten myös taistelut elatusmaksuista. Viimekädessähän oikeuslaitos määrittelee elatusmaksut ja tapaamiset.
Josko jostain löytyisi koottua tietoa, miten on käynyt oikeudessa; Kumpi on nostanut kanteen ja miten on lopputuloksen laita.
Olet aivan oikeassa. Taloudellisia valintoja on mahdollista tehdä erittäin monessa asiassa Suomen maassa, jolla sitten saa itse omilla valinnoillaan vaikutettua siihen, mihin rahaa käyttää enemmän, mihin vähemmän.
Tärkeintä ei rahalla saa, ja se on rakkaus ja huolenpito, sekä tavallisen arjen pyörittämisen onnen hetket.
Kaikki eivät lapsia edes saa. On etuoikeutettua olla vanhempi. Vaikka unelma onnesta olisi muuttunut matkalla, aidointa rakkautta on lapsen ja vanhemman välinen, sekä onnekkaiden pariskuntien, jotka selviävät suhteensa kolhuista muulla tavoin kuin eroamalla. Ja vaikka eroaisikin, elämästä voi tulla hyvää, joissain tapauksissa parempaakin kuin tietyissä liitoissa.
Tärkeää on miettiä taloudellisen pärjäämisen sijaan sitä, millaista elämänasennetta opetamme lapsillemme, mikä on onnellisuutemme lähde, onko se rahalla saatava hyödyke mikä katoaa ajan saatossa, vai onko se rakkaus ja lämpö ja kyky nauttia elämän pienistä asioista.
Niin juuri suomessa "luuserit"pärjääkin paremmin kuin me jotka yritämme täällä käydä työssä ja laittaa rahaa sukan varteen.
En ole itse esim.pystynyt odottamaan,että lapseni olisi tarpeeksi iso,että olisin voinut lähteä töihin.
entäs tämä,että toinen on ulkomailla ja en voi mennä sinne..sinne vain kaikki,jotka alkavat tekemään lapsia ulkomaalaisten miesten kanssa.Miksi meidän pitäisi kaikki elättää..täällä.
Miksi yleensä tehdään lapsia,jos ei niitä pystytä edes elättämään normaalisti.Jotenkin vääristynyt asenne.Kyllä meistä kaikki osaa tehdä lapsia,mutta kun ne pitäisi elättää,kasvattaa,huolehtia.
Kyllä sieltä ulkomailta tuleekin takaisin näitä julkkisia esim.Osalle Suomen valtio on kustantanut tekohampaista lähtien.ei tullut hänellekään mieleen,että olisi laittanut rahaa säästön ns.pahan päivän varalle,kun sellaisiakin tulee.
Toivottavasti täällä tulee joku tolkku tähän hommaan.Nuoriso makaa kotona ja lapset tekevät lapsia..
kummallakin oma asunto, ukolla pieni ja halpa...sitten saadaan kaikki mahdolliset tuet ja vähän päälle. Kuitenkin asutaan siinä emännän kämpässä ja annetaan se isännän kämppä alivuokralaiselle ja saadaan siitäkin lissää rahaa.
Yks pariskuntahan jäi kiinni, kun emäntä sai lapsen ex-ukkonsa kanssa...joku käräytti!
Joskus vain tulee mieleen,että ihmiset eivät tajua,että ei yhteiskunnalla ole mitään velvollisuutta elättää ja huoltaa heitä.siis tarkoitan,että suomessa alkaa olla jo moraalin rappeutuminen menossa.
Tietysti se lähtee jo herrojen väärinkäytöksistä esim. nämä optiot.
Olen vain jo pitemmän päälle ihmetellyt,miten täällä kohta pärjäävät paremmin sellaiset,jotka eivät tee töitä esim.
Töissäni törmään jatkuvasti asiaan,että jos olet elänyt säästeliäästi sinua ikäänkuin rankaistaan siitä,et esim.saa asumistukea,jos sinulla on tilillä rahaa.Samoilla tuloilla oleva saa,mutta on törsännyt kaikki rahansa taivaan tuuliin.
Minun mielestä pitäisi noissa etuuksissa katsoa vain sen hetkinen tilanne,eikä aina mitä omistat esim.
Eli taas kerran sanon,että Suomessa suositaan luusereita.He pääsevät nauttimaan avustuksista eli saavat maksettuja veromarkkoja takaisin.
Kunnon kansalainen ei saa mitään..
Tiedoksi: En ole mikään nuori tytöntyllerö,joka päätti pyöräyttää beibin lomaromanssin seurauksena...VAAN 30-kymppinen nainen,joka on opiskellut ja nuoresta asti tehnyt Suomessa töitä ja tänne veroja maksanut. Niinkuin aiemminkin manitsin:uskon,että olen kyllä äitiytukeni ansainnut siinä missä jokainen suomalaisen miehen kanssa lapsen hankkinut nainenkin...
Lapsi on tuloksena vuosia kestäneestä suhteesta, eikä mistään pikku vahingosta ulkomaalaisen miehen kanssa.
Tällaiset kirjoitukset loukkaa,vaikkei saisikaan niiden antaa vaikuttaa. En kai ole tottunut tällaisiin sivustoihinja kuvittelin kirjoittavani positiivisuutta uhkuvan viestin, vaikka tilanteeni on aika hankala, mutta vastaukset ovatkin lähinnä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tätä luokkaa.
Ei voi muuta kun ihmetellä mitä alunperinkin:mistä moinen katkeruus ja negatiivisuus lienee juontaa juurensa?!
!!!
"kuvittelin kirjoittavani positiivisuutta uhkuvan viestin, vaikka tilanteeni on aika hankala"
Ei ehkä ihan paras tapa astua estradille ja sanoa: "te valittajat!" ihmisille, jotka ovat jo eläneet konkreettista yh-elämää. Ikävimpien kirjoittajat tällä palstalla ovat kuitenkin etäisät ja heidän lapsiin menetetyt nettoeuronsa, eivät lähihuoltajat :)
Ja jos lähit valittavatkin, tulet huomaamaan että tällainen palsta on hyvä olla, kun haluaa huojentaa mieltään, eikä sitä kumppania ole vieressä kuuntelemassa. Sanoisinko .. lapsen etu.
Odota, kunnes olet ollut nyt alkuun vaikka kolmekin vuotta yksinhuoltajana ja sen jälkeen kirjoitat tänne palstalle kuulumisia. Katsotaan, millaista tekstiä ja palautetta silloin saat aikaiseksi.
"Elämä opettaa hiljaa juoksemaan"
Kannattaa muuten synnyttää Suomessa ja antaa lapselle Suomen kansalaisuus ja pitää itsellään yksinhuoltajuus. Sinuna en tekisi isyydenselvitystäkään. Muuten voi jonain päivänä olla, että taistelet lapsestasi muun maan oikeuslaitoksessa ja menetät hänet.
Mutta uskooko rakkauden sokaisema nainen? Tuskin. Elämä on niin ihanaa - vaaleanpunaisten lasien läpi.
(Lukijana oletan, että lapsen isä on ulkomaalainen, koska harva suomalainen mies lähtee maailmalle töihin niin pienellä palkalla, ettei kykenisi perhettään elättämään.)
Tervetuloa palstalle ja onnellista vauvan ja kevään odotusta sinulle.
Ai niin, maksaako tuleva isi - joka ei tule olemaan lapsen lähellä ensimmäisiä elinvuosia, elatusmaksuja?
"Ikävimpien kirjoittajat tällä palstalla ovat kuitenkin etäisät ja heidän lapsiin menetetyt nettoeuronsa, eivät lähihuoltajat :) "
Niin, onhan se ikävää kun huomaa olevansa väärässä. Että etäisä joka maksaa elatusmaksut ja hoitaa tapaamiset kuten kuuluu, onkin Suomen lain silmissä oikeasti ihan hyvä isä. Ei eronneelle isälle muuta tarjota, jos lasten äiti niin päättää. Niin minäkin etäisä sitten täällä kirjoittelen ikäviä, koska ikävöin omia lapsiani. Enkä suostu maksamaan enempää sinne kotiin, jonne jo lainmukaisen määrän maksan. Minä ostan omaan kotiini omille lapsilleni, jotta heillä olisi minunkin luonani hyvä olla ja tekemistä. Minulla on oikeus omia rahojani käyttää siihen, vai?
Elatus minun kuuluu maksaa, joten sitä en murehdi. Murehdin sitä, mistä jään paitsi omien lasteni kanssa. Sitä en saa, vaikka maksaisin koko tilini exälleni. EI! Minä haluan tarjota jotain itse omille lapsilleni kun he tulevat luokseni, siihen käytän rahojani elatuksen ja laskujen jälkeen. Että niin ikävä kirjoitus tämäkin taas.
Vuorosanasi olivat kovin kauniita.
Yleistämättä 95% tämän palstan etäisistä maksaa sosiaalitoimen katsoman minimielatuslukemankin nikotellen ja jos vaikka kitisemättä maksaisivatkin, sivujuonena kulkee "exä juhlii rahoillani" -teema.
Exäsi-laisia naisia en ymmärrä, jos olet hyvä isä, sinulle kuuluu isyys siinä kuin hänelle äitiys. Tunnevammaisen kanssa menit lisääntymään, voi poikapolo, koita niellä se. Lapsia käy sääliksi, joten sinun aikuisena kuuluu kyetä nousemaan sairaan exäsi yläpuolelle ja olla lastesi kanssa se vähä aika jonka sait, äitiä mollaamatta.
Se vaatii luonnetta. Vain Tosimies/-nainen pystyy siihen.
Lastensuojelulakia luetaan tänäpäivänä melko tasapuolisesti. Lastensuojeluviranomaiset haluavat olla edistyksellisiä ja tukea isyyttä, jopa lasten edun kustannuksella. Mikäli näin ei ole kohdallasi tapahtunut, olet ollut sinisilmäinen ja luottavainen. Ensikerralla muistat käyttää asianajajaa ja vaatia tuplasti, niin saat lopulta mitä haluat.
minä olen huono isä, koska maksan vain elatuksen, ja toisinaan käyn lasten kanssa harrastustarvikeostoilla tai vaateostoilla, joita tietenkin he saavat viedä mukanaan, koska niitä tarvitsevat muuallakin kuin minun luonani. Ja hankin omaan kotiimme heille myös tarvittavat asiat.
Mutta hyvin hän siitä huolimatta lapset hoitaa, enkä usko että minua heille haukkuu - minulle itselleni vain. Lasten tuttu koti, koulu, ystävät ja tietynlainen tukiverkko sijaitsee siellä missä he nyt pääsääntöisesti asuvat. Vaikka haluaisinkin heitä enemmän itselleni, en tiedä olisiko kaikesta tutusta pois vieminen paras vaihtoehto. Voihan olla että vielä vähän vanhetessaan itse haluavat tulla luokseni asumaan. Ja erittäin onnellinen olisi se päivä.
Sosiaaliturva sinällään olisi tarkoitettu vain hätään joutuneiden pelastamiseksi - ei kenenkään PERUSTOIMEENTULOKSI. Perustoimeentulolla luultavasti tarkoitat äitiyspäivärahaa ja lapsilisää sekä edullista julkista terveydenhuoltoa, jonka voimme ostaa veroeuroilla (muutamia "poikkeuksia" toki synnytys maksaa, päivystyskäynnit maksavat, terveyskeskusmaksukin on jo kaikissa terveyskeskuksissa, poliklinikkamaksut jne). Sinällään emme varmasti osaa arvostaa niinkin itsestäänselvyyttä kuin em "etuudet", joita todellakaan ei joka maasta löydy lähellekään Suomen tasoa!
Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa...ja ikävin niistä on kaikenlainen väärinkäyttäminen: missä voidaan sanoa, milloin kukakin on ANSAINNUT mitäkin tukea itselleen maksettavaksi siis ajatuksella "minulle kuuluu"? Pilkun viilauksessa voi todellakin ajatella, että kotimaahan lastaan odottamaan, synnyttämään ja tukia nostamaan jäävä äiti on tavallaan väärinkäyttäjä, eikö niin? Itsekin "purnaat" rahan vallan yliarvostuksesta, mutta kuitenkin valitset rikkaan kotimaasi ja tuet köyhän puolisosi sijaan. Onko lapsen etu kuitenkin rahakkaampi yhteiskunta kuin tervehenkisten vanhempien välitön läsnäolo?
molemmat mahtunevat päähäsi oikein hyvin.
Tieto luo tuskaa, on oikein todellinen reality neuvo.
Minun puolestani saisit mennä sinne mistä olet karannutkin.
kuin katkera ja sitä ympärilleen kylvävä viisas.
Aloitin tämän keskustelun, mutta totesin saavani aivan uskomattoman hyökkääviä ja syyttäviä tekstejä ihmisiltä, joilla ei ole pienintäkään hajua meidän tilanteestamme, vaan he suoraan leimasivat lapsen isän elatusmaksukelvottomaksi paskiaiseksi, joka myöhemmin tulisi ryötämään lapsen minulta(pöyrityttävää!!!)ja minut säälittäväksi ja tyhmäksi. Lopetin siis palstan lukemisen heti alkujaan, saati sitten moisiin teksteihin vastaamisen!
Jatkakaahan tuota negatiivisuudessa kylpemistä ja muiden kritisointianne minun puolestani aivan rauhassa, tämä paikka ei todella ole minua, tyhmää varten:)