Voisitteko kertoa hyviä tapoja lopettaa juominen? Olen vihdoinkin huomannut, että en pysty menemään yhdelle , vaan nollan voi laittaa lukumäärään vähintään lisää. Ts. Olen alkoholisti. Olen asian saanut salattua läheisiltäni, sillä minulla on aina ollut "hyvä" viinapää. Vaimo ei esimerkiksi huomaa minusta olenko ottanut yhden oluen vai pullon viinaa. Varmaankin tavanomainen kuvio, että masentaa ja ahdistaa, kun juo, joten on juotava lisää etc.etc. Haluan todella lopettaa ryyppäämisen. Tupakanpolton lopetin n. kuukausi sitten nicoretella, mutta eipä taida olla alkoholin korvauslääkettä, vain näitä estolääkkeitä, kuten antabus ja mitä muita onkaan. En voi mennä AA-kerhoon sillä toimin ammatissa, jossa toistuvasti joudun tekemisiin julkisuuden kanssa, olkoonkin anonyymit alkoholistit, mutta aika helposti sana kuitenkin saattaaa lähteä kiertämään. Häpeän ja inhoan itseäni tämän asian takia, ja tuntuu ettei mulla ole kohta enää minkäänlaista elämänhallintaa.Joten kaikista hyvistä neuvoista olisin todella kiitollinen. Esim tänään olen juonut pullon viinaa ja 8 kaljaa. Elämä on.
Apua
Maksa paukkuu ja banjo soi
7642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varsin hinnakas reseptilääke. Eroaa Antabuksesta siten, että ei toimi pelkkänä pelotteena kammottavine, jopa hengenvaarallisine reaktioineen viinan kanssa.
Revian idea on siinä, että alkoholia voi ottaa, mutta miellyttävää nousuhumalaa ei tule ja juominen alkaa vain tympimään ja etomaan. Mielihalu juomisen jatkamiseen loppuu (sillä kertaa).
PS.Epäilen vahvasti, että sinustakin kuka hyvänsä huomaa, onko otettu yksi kalja vai pullo viinaa.
Helposti sortuu kuvittelemaan muuta.
Moni vanha ryyppymies on alkanut kunnon panomieheksi.
http://www.myllyhoito.fi/
http://www.kalliola.fi/fi/paihdetyo/nurmijarven klinikka/
http://www.kalliola.fi/fi/paihdetyo/avohoito/avomylly/
http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231
Itse olen käynyt Kalliolan 28 vrk:n perushoitojakson (jonka on käynyt myös liuta muita julkkiksia kuin sinä) ja tiedän että se toimi omalla kohdallani. Saat olla varma, että lisää ehdotuksia tulee, minä tiedän sen kokemuksesta.
Apua sinun kannattaa hakea, yksin tästä selviävät vain poikkeuksellisen kovat tyypit.
Ja tämäkin on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni.
AA ei ole mikään "kerho", mutta siihen ehdit paneutumaan myöhemmin, ei kannata miettiä sitä ensimmäisenä.
on turha tuntea koska kyseessä on salakavala ja pirullisen ovela sairaus...joka iskee 10-15 % kaikista alkoholinkäyttäjistä jossain vaiheessa
juomauraa...määrillä ja iälläkään ei ole hirveästi merkitystä...kyseessä on parantumaton mutta hallintaan saatavissa oleva aivosairaus joka hoitamattomana tappaa varmasti....työikäisten ykköstappaja suomessa...
olen aivan samaa mieltä vajaataitoisen kanssa että hae minnesotamallista hoitoa, ja sen voit tehdä täysin luottamuksellisesti...
hae apua nyt, ennenaikainen kuolema häiritsee julkisuudessa esiintymistä...
kohtaan haluan hiukan kommentoida. Minulle oli helpotus ja olin ilahtunut, kun tapasin tuttuja jo alkuaikojeni AA-palavereissa. Käyn pääkaupunkiseudulla kokouksissa pari kertaa viikossa ja julkisuuden henkilöitä tapaan tai näen lähes joka viikko.
Alkoholismia on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ei ole häpeällistä hakea apua ja tukea sitä kaivatessaan. Hyvin sovit joukkoomme, älä epäröi.
sanottu tuossa yhdessä kommentissa:
"hae apua nyt, ennenaikainen kuolema häiritsee julkisuudessa esiintymistä... ".
se jaksaa minua aina ihmetyttämääm, että kännääminen ei juopon ajatusmaailmassa muka häiritse ketään ympäristössä
( juoppo kun ei huomaa tai tajua omaa tilaansa silloin, luulee olevansa parasta mitä ihminen voi olla, hajuton ja viksu ja kohtelias super- ja seura- ja ammattimies !! hohhoijaa)
mutta autas armias kun halu selvänä elämiseen alkaa kehittyä ja hakee siihen tukea vaikka aa:ssa. sehän hävettää jo ajatuksena.
miksi ?
no selvänä olo kun onkin ihan toista kuin kännissä höyryäminen.
se on normaalia elämää, monelle (ex-)juopolle ihan käsittämätönta kaikkine pelkoineen.
on siinä opettelemista ja itsensä voittamista päivä päivän perään. siinä se kuuluisa vertaistuki on elämänlanka.
ja kun huomaa pystyvänsä ottamaan pieniä askeleita kohti tavallista elämää ja onnistuvan niin se tunne kyllä lämmittää. se on mahtava onnistumisen hetki ja antaa uskoa oikein kauhakuormaajalla.
on se aloitus kova paikka ja ainakin mulle kynnys moiseen paikkaan oli mittaamattoman korkea.
mutta kun siitä yli pääsi niin sitten onkin mennyt ilman pisaraakaan.
se vertaistuki, herrojen ja narrien, miesten ja naisten (joita ei muuten mitenkään erotella toisistaan, koska sairaus on yhteinen)antamana ja saamana tekee ihmeitä. jos ihme yleensä on olemassa niin juuri siinä.
luottaisitko sinä enemmän raitistuneeseen juoppoon vai juovaan juoppoon, kuten nyt siis itseesi ?
kumpi hoitaa asiat jämptisti ja luotettavasti ?
kummalla tulee outoja poissaoloja, selityksiä, peruutuksia sovituista asioista, siitä miksi nyt ei tapahtunutkaan sitä mitä piti ?
kumpaan sinä luotat enemmän tärkeiden asioiden ollessa kysymyksessä, siihen joka kertoo menevänsä alkoon hakemaan ison kassillisen rentoutusjuomaa viikonlopuksi vai siihen, joka kertoo menevänsä illalla hoitamaan raittiuttaan, raittiina ?
vanha ja uusi viinas lemuaa mutta senhän peittää pastillilla, luulee juoppo. todellisuudessa haisee pitkälle ja pahasti.
koko koti-/ja työympäristö ja kaikki heidän tuttavavansa tietää sinut juopoksi.
vain juoppo itse kuvittelee olevansa jotain erikoista viinan suhteen. ihminen kun uskoo herkästi siihen mitä haluaa uskoa ja sulkee pois mielestä epämiellyttävät asiat. näin juominen saa oman hyväksynnän.
kyllä se juotu lemahtaa niin kauan kuin sitä kehossa riittää.
juoppoja, sekä juojia että entisiä, löytyy kaikista yhteiskuntaryhmistä ja sukupuolista.
ensimmäimen fiksu väläys on tajuta olevansa juoppo ja tarvitsevansa apua.
ajatus kulkee aluksi kuitenkin niin, että apua pitäis saada mutta juomista ei voi lopettaa tai edes sanottavasti vähentää. siitä ajatuksesta pitää päästä eroon ja tajuta mikä on ongelma. alkoholi.
se mahdollistaa avun hakemisen oikealla nimellä, alkoholismiin.
vaikka a-klinikalta, se on yhteiskunan ylläpitämä ja sitä kautta monet ovet voivat aueta juopolle hoitoa varten.
hoitolaitoksia on monenlaisia, niissä hoito perustuu joko osin tai kokonaan aa-ohjelmaan.
aa on myös avo/laitoshoitojakson jälkeen jatkohoitona. että aa-pelko pois rosemarie !
eikä tuo aa todellakaan ole mörkö ellei itse niin halua. silloin mörkönä se on vaan hyvä syy jatkaa juomista kun löytyi taas hyvä tekosyy:
ei voi mennä kun...kun...(pitäisi lopettaa juominen !)
tuota loppua ei voi edes ääneen sanoa vaan siihen löytyy joku toinen selitys kuten:
"En voi mennä AA-kerhoon sillä toimin ammatissa, jossa toistuvasti joudun tekemisiin julkisuuden kanssa, olkoonkin anonyymit alkoholistit, mutta aika helposti sana kuitenkin saattaa lähteä kiertämään."
siellä käyneillä/ käyvillä se vaan mahdollistaa monellakin elämän jatkumisen. ihan ja vain siksi.
on olemassa myös uskontopohjaisia laitoksia mutta niiden hoitomenetelmistä en tiedä. kukaan tuttu ei ole sellaisessa ollut.
hyvä kun olet miettinyt omaa ongelmaasi. seuraavaksi sitten pitää alkaa tositoimiin.
yleensä se on omavoimainen korkin kii pitäminen ja vitun moinen kärvistely ennen seuraan juoppoputkea. ettei se asia tuu yllätyksenä mutta se lienee välttämätöntä juopon kehityskaaressa.
juoppo kokeilee kaikki helpoimmat keinot ensin ja vasta pakon edessä etenee kohti toimivaa apua.
se apu toimiessaan muuttaa koko elämän, mutta ainahan voi palata juomaan jos se on sen arvoista !
hyviä oivalluksen hetkiä sinulle kuoma.
et ole yksin, juovana baarista löydät aina ymmärtäjän.
ex-juojana taas saat oikeita ystäviä ja ihmis-suhteita, sitä vertaistukea.
sitä pääset silloin antamaan itsekin, raitistumaan pyrkivät juopot ei kesken lopu
tyhjentävä teksti ja osuvaa, terävää analyysiä, kuten useimmiten sinulla on.
En itsekään uskonut, tai halunnut uskoa, että olisin ns. tavallinen juoppo, vaan korkeintaan suurkuluttaja, jonka täytyisi kivuttomasti hieman vähentää ja hallita juomista. Sitten joskus, sopivassa tilanteessa...
Raitistuttuani koko elämä muuttui, se pelotti (miksiköhän?). Sanontahan kuuluu, että parempi tuttu helvetti kuin vieras taivas. Sen ei vain tarvitse mennä niin.