PSAS (persistent sexual arousal syndrome)?

ainoako

Mahtaakohan Suomesta löytyä muita kyseisestä syndroomasta kärsiviä naisia vai olenkohan ainoa? Olen 27-v. ja epäilen kärsiväni kyseisestä syndroomasta. Olen yrittänyt googlettaa aiheesta mahdollisimman paljon tietoa, mutta suomeksi sitä ei ole saatavilla mistään. En myöskään ole nähnyt keskustelua aiheesta kotimaisilla palstoilla.

Kyseessä on siis syndrooma tai sairaus (toiselta nimeltään persistent genital arousal disorder), joka aiheuttaa naisille tunteja, vuorokausia tai jopa kuukausia kestävää seksuaalisen kiihottuneisuuden kaltaista, epämiellyttävää ja ei toivottua tunnetta ilman oikeaa seksuaalista halua tai kiihottuneisuutta. Syndroomaa voi esiintyä kaikenikäisillä naisilla, erityisesti kuitenkin vaihdevuosi-ikäisillä, mutta myös sitä nuoremmilla ja vanhemmilla sitä on tavattu.

Syndrooma on löydetty vasta vuonna 2001 ja syitä siihen vasta arvaillaan ja etsitään. Joidenkin lähteiden mukaan mm. SSRI- (mielialalääkkeiden) lopettaminen saattaa aiheuttaa syndrooman puhkeamisen. Aiheesta on kerran näytetty myös 4D-dokumentti.

Olenko siis ihan ypöyksin vai mahtaakohan minulla olla kohtalotovereita tai edes ihmisiä, jotka ovat kuulleet syndroomasta? Toivoisin asiallisia vastauksia.

91

12036

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ainoako

      Syndrooman nimi on mielestäni melko harhaanjohtava, koska en tosiaankaan koe toistuvaa seksuaalista kiihottuneisuutta sen varsinaisessa mielessä, vaan kuvailisin oireitani lähinnä todella epämukavaksi ja häiritseväksi tykyttelyksi ja kuumotteluksi emättimen ja klitoriksen alueella ilman minkäänlaisia seksuaalisia haluja tai mielitekoja. Tuntuu siltä kuin emättimeen ja klitorikseen virtaisi verta samalla tavoin kuin kiihottuneessa tilassa ja koen niissä epämukavaa "liikehdintää", vaikka en koe minkäänlaista seksuaalista kiihottuneisuutta. Tällaisia tuntemuksia minulle on tullut aina yrittäessäni lopettaa SSRI- (eli masennus)lääkitys ja tuntemuksia voi tulla koska vain katsomatta aikaa ja paikkaa ja ne voivat kestää useita tunteja kerrallaan ja olla todella raastavia. En ole kuitenkaan mikään ihme "hihhuli" tai friikki, vaan ihan tavallinen työssä käyvä ihminen.

      Halusin vain vielä selittää oireitani tarkemmin, jotta joku voisi mahdollisesti tunnistaa tämän oireyhtymän, mikäli sairastaa samanlaista. Olisi todella helpottavaa saada kuulla mahdollisista kohtalotovereista, ja jos jolla kulla sattuisi olemaan tietoa suomalaisista asiantuntijoista, minä kun olen löytänyt sairautta hoitavia asiantuntijoita vain ulkomaisista linkeistä :(

      Kohtalotovereita, onko teitä? :/

      • dfdfdffd

        Olen 15-vuotias tyttö, tämä vittumainen tykyttely ja juuri tuollainen kuumottelu alkoi viime kesänä. Talvella se vähän helpottui, mutta tuntuu nyt taas palanneen. Olen itkenyt asian vuoksi, elämä pilalla jo näin varhain :/ ei tätä piinaa voi oikein tajuta jollei itse ole kokenut. Ei todellakaan ole mukavaa tällainen jatkuva panetus, vaikka kuten sanoitkin, minäkään en laskisi tätä "oikeaksi" kiihotustilaksi. Itsellänikin juurikin tuollaista tykyttelyä ja sykkimistä.

        Itse en ole dokumenttia nähnyt, tulisipa se pian uusintana niin pääsisi katsomaan. Olisi todellakin kiinnostavaa saada tästä sairaudesta enemmän tietoa. Vittumaista on todellakin sairauden kiusallisuus ja tietty henk.kohtaisuus, kenelle tästä nyt oikein voisi mennä puhumaan? "Äiti hei, viittitkö varata ajan lääkäriin kun mua panettaa koko ajan..." Joo, ihan heti.

      • ainoako
        dfdfdffd kirjoitti:

        Olen 15-vuotias tyttö, tämä vittumainen tykyttely ja juuri tuollainen kuumottelu alkoi viime kesänä. Talvella se vähän helpottui, mutta tuntuu nyt taas palanneen. Olen itkenyt asian vuoksi, elämä pilalla jo näin varhain :/ ei tätä piinaa voi oikein tajuta jollei itse ole kokenut. Ei todellakaan ole mukavaa tällainen jatkuva panetus, vaikka kuten sanoitkin, minäkään en laskisi tätä "oikeaksi" kiihotustilaksi. Itsellänikin juurikin tuollaista tykyttelyä ja sykkimistä.

        Itse en ole dokumenttia nähnyt, tulisipa se pian uusintana niin pääsisi katsomaan. Olisi todellakin kiinnostavaa saada tästä sairaudesta enemmän tietoa. Vittumaista on todellakin sairauden kiusallisuus ja tietty henk.kohtaisuus, kenelle tästä nyt oikein voisi mennä puhumaan? "Äiti hei, viittitkö varata ajan lääkäriin kun mua panettaa koko ajan..." Joo, ihan heti.

        Hei,
        huomasin vestisi vasta nyt Kohtalotoveri, kun tulin palstalle kurkkaamaan.

        Mitä elämääsi kuuluu tällä hetkellä? Oletko yrittänyt hakea/saanut apua vaivaasi?

        Itselläni vaiva on pysynyt kohtalaisesti kurissa, kun olen kiltisti popsinut SSRI-lääkkeitä, mutta joitakin tuntemuksia on siitäkin huolimatta ollut aina välillä. Ja toisaalta en haluaisi syödä SSRI-lääkkeitä koko ikääni, varsinkin kun haaveenani olisi myös perheen lisäys.

        Vaiva on todellakin niin intiimi, etten ole kehdannut mainita siitä yhdellekään lääkärille, koska en usko Suomessa olevan yhtäkään lääkäriä, joka tunnistaisi vaivan ja voisi ottaa sen todesta. Pelkään vain leimautuvani psyykkisesti, jos vaivasta mainitsen.

        Kurjaa, että vaiva on alkanut sinulla noin nuorena. Toivotaan, ettei se pahentuisi, tai että oireisiisi löytyisikin jokin muu selitys. Oletko uskaltanut mainita niistä koskaan lääkärille? Mietin vain, että jos kyseessä on pelkästään tykyttelyä ja kuumottelua, voisihan olla mahdollista että kyseessä olisikin vain esim. jokin harmiton tulehdus tai muuta vastaavaa...

        Mutta jos haluat keskustella asiasta vielä ja huomaat tämän vietini, niin kirjoita ihmeessä, niin pohditaan yhdessä, mistä voisimme saada apua... Toisaalta lohdullista, jos meitä on Suomessa sentään kaksi samasta vaivasta kärsivää... (vaikka ehkä se on aika pieni lohtu...)

    • vielä yksi lisää?

      En tunne tuollaista jatkuvaa panetusta, mutta kykenen saamaan orgasmeja ilman minkään laista kosketusta. Siis ihan vain ajatuksesta.

      Yleensä ne eivät ole niin voimakkaita, mutta joskus on kiusallisia tilanteita, jos sattuvat olemaan voimakkaampia. Mutten kamalasti saa mitään julkisella paikalla, koska yleensä julkisella paikoilla ei tule ajatelleeksi niin kiihottavia asioita.

      Mutta se tässä hämmentää, etten oikein tajua, millainen orgasmi on kyseessä. Ihan vain kerran tai pari, olen saanut tuolla tavalla klitorisorgasmin, mutta en kovin voimakkaita. En oikeen tajua, mistä kohtaa nämä orgasmit tarkemmin lähtevät...

      Ja jostain syystä, koska se todennäköisesti on hyvin psykologista, pelkään, että se loppuu. Siis tavallaan onhan se ärsyttävää, että saattaa joutua noloihin tilanteisiin, mutta... Edut on suuremmat.

    • Venla77

      Löysin tämän vanhan keskustelun ja on pakko vastata. Minä luulin olevani Suomen ainoa tästä kiusallisesta vaivasta kärsivä. Oireeni alkoivat vuonna 2007, kärsin silloin tasan kolme päivää. Nyt oireet yhtäkkiä palasivat muutama vuosi myöhemmin ja niitä on kestänyt jo reilun kuukauden. Tykyttely ja kuumotus alkavat aika pian heräämiseni jälkeen. Olen päivän töissä ja keskityn tehtäviini parhaani mukaan, mutta osa vartalostani elää aivan omaa elämäänsä. Orgasmi/orgasmit eivät auta. Pikemminkin ne tuntuvat pahentavan tilannetta, tekevän siitä sietämättömän. En ole koskaan elämässäni ollut niin epätoivoinen kuin menneen kuukauden aikana. Itsemurhakin on käynyt mielessä. Kävin vaivani takia lääkärissä, mutta mitään vastauksia en saanut. Enkä usko, että tulen koskaan saamaan.

      En ymmärrä, miksi tämä vaiva on valinnut minut. En kärsi vaihdevuosista, en ole koskaan ollut raskaana, en sairasta mitään erikoista, enkä käytä masennuslääkkeitä tai lääkkeitä ylipäätään. Minua ei ole myöskään käytetty koskaan seksuaalisesti hyväksi, sitä kysyttiin lääkärissä ensimmäisenä. Olen aivan tavallinen ihminen, joka on muuten tyytyväinen elämäänsä, harrastuksiinsa ja parisuhteeseensa. Olen kuin kuka tahansa teistä...

      • iga

        Itse en kyseisestä vaivasta kärsi, mutta mieleen tuli pari mahdollista hoitokeinoa. Eli juurikin seksikykyjä ja - haluja tunnetusti huonontavat lääkkeet. Esim. juuri e-pillerit, joitten keltarauhashormoni on voimakkaan antiandrogeeninen. Merkkeinä esim. Diane Nova tai Yasmin. Ja sitten tietenkin useat psyykenlääkkeet, muutkin kuin SSRI-ryhmän lääkkeet. Lisätietoa voi lukea esim teoksesta "Kliininen seksologia".
        Lieneekö teiltä muuten mitattu hormonitasot? Ne voivat olla vinksallaan, ja ne kannattaisi ehdottomasti tutkia.

      • Venla77
        iga kirjoitti:

        Itse en kyseisestä vaivasta kärsi, mutta mieleen tuli pari mahdollista hoitokeinoa. Eli juurikin seksikykyjä ja - haluja tunnetusti huonontavat lääkkeet. Esim. juuri e-pillerit, joitten keltarauhashormoni on voimakkaan antiandrogeeninen. Merkkeinä esim. Diane Nova tai Yasmin. Ja sitten tietenkin useat psyykenlääkkeet, muutkin kuin SSRI-ryhmän lääkkeet. Lisätietoa voi lukea esim teoksesta "Kliininen seksologia".
        Lieneekö teiltä muuten mitattu hormonitasot? Ne voivat olla vinksallaan, ja ne kannattaisi ehdottomasti tutkia.

        E-pillereistä en muistanutkaan mainita kirjoituksessani mitään. Olen syönyt Diane Novaa vuosia, ellen kohta jopa kymmenen vuotta. Aloitin sen aikoinaan lievän aknen takia, joka paranikin sitten nopeasti e-pillereiden avulla. Hyvä idea tuo hormonitasojen mittaaminen, pitääkin muistaa pyytää. Kiitos!

    • kuukup

      Mitä lääkkeitä muuten käytät? Voisit ihan kokeeksi jättää esim. mainitsemasi Diane Novan pois. Ja muut lääkket kans yks kerrallaan. Jos sinulla on terveydelle aivan välttämätöntä lääkitystä, niin niiden annoskokoja voisi yrittää muuttaa, tai vaihtaa johonkin vastaavaan valmisteeseen. En tiedä voisiko ehdotuksestani olla apua, mutta sinuna kokeilisin. Ton Diane Novan hyvin harvinaisina haittoina voivat olla virilisaatio ja seksihalujen ja -kykyjen parantuminen. En tiedä voisivatko ne aiheuttaa ongelmasi.
      Kuinka hyvin hallitset englannin? Tietoa sillä kielellä löytyisi varmasti huomattavasti paremmin. Tai olisiko mahdollista saada joku ystävä kääntämään noita nettiartikkeleita suomeksi?

      • hyperhyper

        Sinun varmaan kannattaisi mennä hormoneihin erikoistuneen lääkärin eli endokrinologin pakeille. Hormoneissasi voi tosiaan olla jotain pielessä. Ei kannata tuhlata aikaa yleislääkärillä; heidän asiantuntemuksensa ei riitä yhtään mihinkään.

      • Venla77

        Olen lukenut kaiken materiaalin tästä aiheesta, mitä on netistä saatavilla. Paljon uutta tietoahan niistä ei juuri irtoa. Ikävä kyllä. E-pillereiden lopettaminen pelottaa, sillä olen lukenut ihmisistä, joiden PSAS-oireet ovat lopettamisen myötä räjähtäneet käsiin. Minulla on loppukuusta gynekologiaika. Aion ottaa asian puheeksi silloin. Yritän saada tietoa ja hoitoa - minä en tosiaan halua elää tällaisena lopun ikääni. Etenkin, kun noita vuosia voi olla vielä mukavasti edessä.

        Kiitos asiallisista viesteistänne. Pelkäsin, että saan osakseni vain naurua...

      • Venla77
        hyperhyper kirjoitti:

        Sinun varmaan kannattaisi mennä hormoneihin erikoistuneen lääkärin eli endokrinologin pakeille. Hormoneissasi voi tosiaan olla jotain pielessä. Ei kannata tuhlata aikaa yleislääkärillä; heidän asiantuntemuksensa ei riitä yhtään mihinkään.

        Näinhän tässä on lienee parasta toimia. Odotan tuon gyneajan ensin ja katson sitten, miten jatkan.

    • Venla77

      Ps. Noista käyttämistäni lääkkeistä tuli mieleen, että olen syönyt vuoden tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kilpirauhasarvot ovat ok, ne mitattiin pariinkin kertaan. Kuvittelin, ettei se liity tähän mitenkään, mutta voiko liittyä?

      • lisäälisää

        En osaa sanoa liittyykö. Parhaan avun tosiaan saattaisit saada endokrinologilta. Jos Diane Novan lopetus pahentaa oireita, niin kokeile jotain toista yhdistelmäehkäisypillerimerkkiä. Ja sen keltarauhashormonin pitäisi juurikin olla antiandrogeenista, eli esim. levonorgestreeli, lynesteroli tai noretisteroni EIVÄT käy. Ja estrogeenin pitää olla juurikin synteettistä. Markkinoilla kun on nyt muutama "luonnollista" estrogeenia sisältävä valmiste. Itsellä halut ja kyvyt huononi esim. Minulet-merkillä.

      • mm m.
        lisäälisää kirjoitti:

        En osaa sanoa liittyykö. Parhaan avun tosiaan saattaisit saada endokrinologilta. Jos Diane Novan lopetus pahentaa oireita, niin kokeile jotain toista yhdistelmäehkäisypillerimerkkiä. Ja sen keltarauhashormonin pitäisi juurikin olla antiandrogeenista, eli esim. levonorgestreeli, lynesteroli tai noretisteroni EIVÄT käy. Ja estrogeenin pitää olla juurikin synteettistä. Markkinoilla kun on nyt muutama "luonnollista" estrogeenia sisältävä valmiste. Itsellä halut ja kyvyt huononi esim. Minulet-merkillä.

        Mulla ilmeni tollasta joskus kesällä 2007. Se oli kamalaa; oireet ilmesty ihan tyhjästä ja alkoi heti aamusta jatkuen koko päivän. Olin ihan paniikissa - se kesti tosin vaan sen kesän. Pari kuukautta, ehkä vähän yli. Sit oireet katos eikä oo palannu, mistä oon helvetin tyytyväinen. Oon nyt siis 17, sillon olin vissiin 14... eli tiiän mistä kärsitte! Luin juttuja englanniksi aiheesta ja aattelin, että tämmöstäkö tää mun loppuelämä tulee nyt olemaan. Että rohkaisun sananen, se saattaa olla ohimenevääkin. En toki voi tietää, et kyse ois just tosta PSAS:ta, mut hyvin samankaltaista kylläkin. Ja jep, asiasta tuli itkettyä monet kerrat.

      • samaa potenut
        mm m. kirjoitti:

        Mulla ilmeni tollasta joskus kesällä 2007. Se oli kamalaa; oireet ilmesty ihan tyhjästä ja alkoi heti aamusta jatkuen koko päivän. Olin ihan paniikissa - se kesti tosin vaan sen kesän. Pari kuukautta, ehkä vähän yli. Sit oireet katos eikä oo palannu, mistä oon helvetin tyytyväinen. Oon nyt siis 17, sillon olin vissiin 14... eli tiiän mistä kärsitte! Luin juttuja englanniksi aiheesta ja aattelin, että tämmöstäkö tää mun loppuelämä tulee nyt olemaan. Että rohkaisun sananen, se saattaa olla ohimenevääkin. En toki voi tietää, et kyse ois just tosta PSAS:ta, mut hyvin samankaltaista kylläkin. Ja jep, asiasta tuli itkettyä monet kerrat.

        Minä podin tätä uskomatonta harmia yli kolmekymmentä vuotta mutta ilmeisesti lievähkönä, sillä ei ne orgasmit nyt ihan bussin tärinästä tulleet - mutta tulivat kyllä ilman syytä. Nyt olen melkein seitsenkymppinen ja tuntemukset ovat MELKEIN poissa. Kymmenen vuoden ajan ne ovat harvenneet.
        Minäkin luin 2000-luvun alussa kaiken netistä saatavissa olevan tiedon ja olin myös varma, että olen ainoa suomalainen nainen, joka tällaisesta kärsii - sillä kärsimystähän se on.
        Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun tästä luen suomalaisella palstalla. Tämä on harvinainen vaiva, mutta tottakai "potilaita" on ympäri maailmaa. Ajatelkaapa vaikkapa musliminaisia, jotka eivät voisi sanoa asiasta sanaakaan - voisi tulla rangaistus jota en uskalla en kuvitella.
        Joskus 70-luvulla rohkenin valitella asiaa gynelle, joka tosiaan nauroi ja sanoi sen olevan keltarauhashormonin puutetta (muistinkohan oikein) ja kirjoitti reseptin. Ei mitään hyötyä, enkä kehdannut sille gynelle enää toiste mennä.
        Toivon sydämestäni, että teille kärsiville löytyisi kunnon hoitokeino.

      • ainoako
        samaa potenut kirjoitti:

        Minä podin tätä uskomatonta harmia yli kolmekymmentä vuotta mutta ilmeisesti lievähkönä, sillä ei ne orgasmit nyt ihan bussin tärinästä tulleet - mutta tulivat kyllä ilman syytä. Nyt olen melkein seitsenkymppinen ja tuntemukset ovat MELKEIN poissa. Kymmenen vuoden ajan ne ovat harvenneet.
        Minäkin luin 2000-luvun alussa kaiken netistä saatavissa olevan tiedon ja olin myös varma, että olen ainoa suomalainen nainen, joka tällaisesta kärsii - sillä kärsimystähän se on.
        Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun tästä luen suomalaisella palstalla. Tämä on harvinainen vaiva, mutta tottakai "potilaita" on ympäri maailmaa. Ajatelkaapa vaikkapa musliminaisia, jotka eivät voisi sanoa asiasta sanaakaan - voisi tulla rangaistus jota en uskalla en kuvitella.
        Joskus 70-luvulla rohkenin valitella asiaa gynelle, joka tosiaan nauroi ja sanoi sen olevan keltarauhashormonin puutetta (muistinkohan oikein) ja kirjoitti reseptin. Ei mitään hyötyä, enkä kehdannut sille gynelle enää toiste mennä.
        Toivon sydämestäni, että teille kärsiville löytyisi kunnon hoitokeino.

        Jostain syystä eksyin tänne aloittamaani viestiketjuun vielä...
        Onpa "hauska" saada tietää, etten ole ainoa...

        Itse olen saanut pidettyä oireeni lähes kokonaan kurissa jatkamalla aina vaan SSRI-lääkitystä ja nostamalla sen annostusta. Muuta keinoa ei ole ollut.
        Googlettamalla "PSAS syndrooma" löysin myös ensimmäisen suomenkielisen asiallisen artikkelin aiheesta MTV3:n Helmi-sivuilta. Se oli julkaistu 10.12.2009 ja siinä oli haastateltu seksologi Jukka Virtasta. Tosin mitään uutta ei hänelläkään asiasta ollut sanottavana. Mutta tuntuipahan ihan hyvältä, että Suomessa on edes yksi asiantuntija, joka tiedostaa tilanteen. Voisikohan hänen kauttaan mahdollisesti saada vinkkejä lääkäreistä, jotka tunnustavat syndrooman olemassaolon? Tiedä häntä.

        Venla77, oletko saanut apua oireisiisi? Jos luet tätä viestiketjua vielä, niin kerro kuulumisiasi.

        Terv.

      • tyttonen22
        ainoako kirjoitti:

        Jostain syystä eksyin tänne aloittamaani viestiketjuun vielä...
        Onpa "hauska" saada tietää, etten ole ainoa...

        Itse olen saanut pidettyä oireeni lähes kokonaan kurissa jatkamalla aina vaan SSRI-lääkitystä ja nostamalla sen annostusta. Muuta keinoa ei ole ollut.
        Googlettamalla "PSAS syndrooma" löysin myös ensimmäisen suomenkielisen asiallisen artikkelin aiheesta MTV3:n Helmi-sivuilta. Se oli julkaistu 10.12.2009 ja siinä oli haastateltu seksologi Jukka Virtasta. Tosin mitään uutta ei hänelläkään asiasta ollut sanottavana. Mutta tuntuipahan ihan hyvältä, että Suomessa on edes yksi asiantuntija, joka tiedostaa tilanteen. Voisikohan hänen kauttaan mahdollisesti saada vinkkejä lääkäreistä, jotka tunnustavat syndrooman olemassaolon? Tiedä häntä.

        Venla77, oletko saanut apua oireisiisi? Jos luet tätä viestiketjua vielä, niin kerro kuulumisiasi.

        Terv.

        Hei!

        Jos lohduttaa, löytyy täältä muitakin. Täysin varma en asiasta ole, mutta oireet juuri täsmälleen tuollaiset eikä oireilulle näy loppua. Aluksi ajattelin että voisi olla ohimenevää, mutta nyt kuukauden vaivasta kärsineenä alan jo epäillä. Olen vasta parikymppinen, ja kauhistuttaa ajatella että tämä olisi jatkuvaa. Varsinkaan kun en kehtaa asiasta kenenkään kanssa keskustella! Sen verran intiimi ja "outo" kuitenkin, ja luulenpa ettei monikaan ottaisi asiaa vakavasti. Mutta helpottaa hiukan tietää, että en ole yksin ongelmani kanssa.

        Ihan mielenkiinnosta, miten oireilunne alkoi? Osaan itse nimittäin kertoa päivälleen tarkkaan milloin tuo alkoi, mikä on mielestäni outoa. Miten joku vaiva voi putkahtaa noin vain tyhjästä? Kuinka kauan olette oireilusta kärsinyt ja onko teillä ollut ns. selviä kausia jolloin mitään oireita ei ole ollut?

        Seurailen tätä keskustelua luultavasti melko aktiivisesti joten kaikki mahdollinen juttu aiheesta kiinnostaa.

      • Auttava henkilö 75
        ainoako kirjoitti:

        Jostain syystä eksyin tänne aloittamaani viestiketjuun vielä...
        Onpa "hauska" saada tietää, etten ole ainoa...

        Itse olen saanut pidettyä oireeni lähes kokonaan kurissa jatkamalla aina vaan SSRI-lääkitystä ja nostamalla sen annostusta. Muuta keinoa ei ole ollut.
        Googlettamalla "PSAS syndrooma" löysin myös ensimmäisen suomenkielisen asiallisen artikkelin aiheesta MTV3:n Helmi-sivuilta. Se oli julkaistu 10.12.2009 ja siinä oli haastateltu seksologi Jukka Virtasta. Tosin mitään uutta ei hänelläkään asiasta ollut sanottavana. Mutta tuntuipahan ihan hyvältä, että Suomessa on edes yksi asiantuntija, joka tiedostaa tilanteen. Voisikohan hänen kauttaan mahdollisesti saada vinkkejä lääkäreistä, jotka tunnustavat syndrooman olemassaolon? Tiedä häntä.

        Venla77, oletko saanut apua oireisiisi? Jos luet tätä viestiketjua vielä, niin kerro kuulumisiasi.

        Terv.

        Sinuna ottaisin yhteyttä tuohon Jukka Virtaseen.
        Oletko muuten ajatellut kysyä netin kautta asiasta joltain ulkomaiselta lääkäriltä?
        Joltakulta psykiatrilta voisit myös saada apua siten, että hän saattaisi tietää näiden psyykenlääkkeiden haitoista. Ainakin Sami Anttila on sieltä parhaimmasta päästä. http://www.samianttila.net/tyo/
        Tietysti jos sinulla suinkin on varaa, niin matkusta esim. Englantiin jonkun ekspertin puheille.

      • tyttonen22
        ainoako kirjoitti:

        Jostain syystä eksyin tänne aloittamaani viestiketjuun vielä...
        Onpa "hauska" saada tietää, etten ole ainoa...

        Itse olen saanut pidettyä oireeni lähes kokonaan kurissa jatkamalla aina vaan SSRI-lääkitystä ja nostamalla sen annostusta. Muuta keinoa ei ole ollut.
        Googlettamalla "PSAS syndrooma" löysin myös ensimmäisen suomenkielisen asiallisen artikkelin aiheesta MTV3:n Helmi-sivuilta. Se oli julkaistu 10.12.2009 ja siinä oli haastateltu seksologi Jukka Virtasta. Tosin mitään uutta ei hänelläkään asiasta ollut sanottavana. Mutta tuntuipahan ihan hyvältä, että Suomessa on edes yksi asiantuntija, joka tiedostaa tilanteen. Voisikohan hänen kauttaan mahdollisesti saada vinkkejä lääkäreistä, jotka tunnustavat syndrooman olemassaolon? Tiedä häntä.

        Venla77, oletko saanut apua oireisiisi? Jos luet tätä viestiketjua vielä, niin kerro kuulumisiasi.

        Terv.

        Onko kukaan kokeillut tehdä mitään asialle (kokeillut hoitoja yms.)? Tai edes lääkärille maininnut? Jos, niin oliko minkäänlaista hyötyä? Tulin myös miettiineeksi sitä, miten olette voineet elää tuon vaivan kanssa (tai miten kuka tahansa missänpäin maailmaa tahansa) niin kauan? Muistaakseni joku sanoi tässä ketjussa että peräti 30 vuotta! Itse olen vaivasta kärsinyt vasta kuukauden, ja olen nyt jo aivan hermoraunio enkä osaa ajatella juuri minkäänlaista tulevaisuutta tämän vaivan kanssa. Oletteko pystyneet lainkaan elämään normaalisti, onnellisesti? Minua kun tuntuu tämä asia vaivaavan 24/7. Voiko tähän tottua edes jotenkin?

      • ainoako
        tyttonen22 kirjoitti:

        Onko kukaan kokeillut tehdä mitään asialle (kokeillut hoitoja yms.)? Tai edes lääkärille maininnut? Jos, niin oliko minkäänlaista hyötyä? Tulin myös miettiineeksi sitä, miten olette voineet elää tuon vaivan kanssa (tai miten kuka tahansa missänpäin maailmaa tahansa) niin kauan? Muistaakseni joku sanoi tässä ketjussa että peräti 30 vuotta! Itse olen vaivasta kärsinyt vasta kuukauden, ja olen nyt jo aivan hermoraunio enkä osaa ajatella juuri minkäänlaista tulevaisuutta tämän vaivan kanssa. Oletteko pystyneet lainkaan elämään normaalisti, onnellisesti? Minua kun tuntuu tämä asia vaivaavan 24/7. Voiko tähän tottua edes jotenkin?

        Minulla vaiva ilmaantui ensimmäisen kerran, kun yritin lopettaa SSRI-lääkitystä. Olin pikkuhiljaa, lääkärin ohjeiden mukaan vähentänyt annostusta, ja kun lopulta olin lähes kokonaan vapaa lääkkeestä, kummalliset oireet alkoivat. Ne tulivatkin alkuun hyvin voimakkaina. Sain "orgasmeja" jopa bussissa ja luennoilla. En haluaisi käyttää niistä nimitystä orgasmi, koska ne eivät liittyneet mitenkään seksuaalisiin ajatuksiin tai mielihaluihin, vaan tulivat tosiaan aivan itsestään ja tahattomasti. Tunsin etten ole niihin syyllinen, enkä ole mikään kummajainen tai nymfomaani.

        Olin myös todella epätoivoinen ja hermoraunio, mutta onneksi olin nähnyt joskus sen 4D-dokumentin, muistin sen hämärästi ja lähdin netistä etsimään tietoa. Olo oli aika yksinäinen, kun kaikki tieto aiheesta löytyi vain englanniksi ja tuntui, ettei vaivaa tiedosteta Suomessa. Ajattelin, etten koskaan saa apua. Masennuin uudestaan ja aloin myös muuttua miltei itsetuhoiseksi. Onneksi englanninkielisiltä sivuilta sain tietoa vaivan yhteydestä SSRI-lääkkeiden lopettamiseen ja aloin syödä niitä uudestaan. Pikkuhiljaa, useamman kuukaudeen jälkeeen huomasin, ettei vaivaa enää ollut. Edelleenkin on joskus silloin tällöin jokunen pieni "nykäys", mutta niitä en oikeastaan enää edes huomioi. Tai en ahdistu niistä. Annan niiden vain tulla ja mennä.

        Yhdellekään lääkärille en ole uskaltanut puhua juuri leimaantumisen pelosta.
        Joku kyseli onko meiltä testattu hormoniarvot. Minulta on joskus tastattu testosteronin taso juuri aknen takia, mutta se ei ollut poikkeava. Käytän myös e-pillereitä: Yasminea (juuri aknen hoitoon ja dysmenorrheaan). Endometrioosi on poissuljettu, koska on ollut siihen viittavia oireita. Mietinkin, että olisikohan nuo e-pillerit vaikuttaneet kenties vielä lisää oireita vähentävästi, koska olin oikeastaan jo unohtanut koko vaivan. Niiden käytön aikana en ole huomannut sitä enää ollenkaan. Ne todella myös vaikuttavat seksihaluja vähentävästi ja limakalvoja kuivattavasti, mikä on taas aika iso ongelma parisuhteessa. Mutta on vain valittava kahdesta pahasta vähemmän paha :/

        Voisin siis myös suositella sinulle e-pillereiden kokeilemista, jos olet todella hermoraunio vaivan kanssa. SSRI-lääkkeitä tuskin kannattaa alkaa popsimaan, jos et ole niitä aiemmin käyttänyt.

        Ainoa huono puoli näissä kahdessa lääkkeellisessä "hoidossa" on juuri se, että niiden kanssa ei voi hankkia jälkikasvua, ja minun iässä kun alkaa jo biologinen kello tikittää. Todella, todella toivoisin, että voisin joskus saada lapsia, mutta en tiedä uskaltaisinko sitä ryhtyä yrittämään. Pysyisikö vaiva kurissa vai palaisiko se entistä pahempana? Muistan siinä 4D-dokumentissa, että yhdellä naisella oli tämä vaiva puhjennut nimenomaan raskauden jälkeen. Uskon että hormonitasojen vaihtelulla on osuutta asiaan.

        Tämä on asia, jota tällä hetkellä olen todella surrut ja itkenyt. Pelkään että tämän takia jään lapsettomaksi.

        Mutta toivotaan, että tälle vaivalle joskus löytyisi jokin hoitokeino ja sen syy selviäisi, ettei meidän tarvitsisi jäädä epämääräiseen häpeään tämän kanssa.

      • tyttonen22
        ainoako kirjoitti:

        Minulla vaiva ilmaantui ensimmäisen kerran, kun yritin lopettaa SSRI-lääkitystä. Olin pikkuhiljaa, lääkärin ohjeiden mukaan vähentänyt annostusta, ja kun lopulta olin lähes kokonaan vapaa lääkkeestä, kummalliset oireet alkoivat. Ne tulivatkin alkuun hyvin voimakkaina. Sain "orgasmeja" jopa bussissa ja luennoilla. En haluaisi käyttää niistä nimitystä orgasmi, koska ne eivät liittyneet mitenkään seksuaalisiin ajatuksiin tai mielihaluihin, vaan tulivat tosiaan aivan itsestään ja tahattomasti. Tunsin etten ole niihin syyllinen, enkä ole mikään kummajainen tai nymfomaani.

        Olin myös todella epätoivoinen ja hermoraunio, mutta onneksi olin nähnyt joskus sen 4D-dokumentin, muistin sen hämärästi ja lähdin netistä etsimään tietoa. Olo oli aika yksinäinen, kun kaikki tieto aiheesta löytyi vain englanniksi ja tuntui, ettei vaivaa tiedosteta Suomessa. Ajattelin, etten koskaan saa apua. Masennuin uudestaan ja aloin myös muuttua miltei itsetuhoiseksi. Onneksi englanninkielisiltä sivuilta sain tietoa vaivan yhteydestä SSRI-lääkkeiden lopettamiseen ja aloin syödä niitä uudestaan. Pikkuhiljaa, useamman kuukaudeen jälkeeen huomasin, ettei vaivaa enää ollut. Edelleenkin on joskus silloin tällöin jokunen pieni "nykäys", mutta niitä en oikeastaan enää edes huomioi. Tai en ahdistu niistä. Annan niiden vain tulla ja mennä.

        Yhdellekään lääkärille en ole uskaltanut puhua juuri leimaantumisen pelosta.
        Joku kyseli onko meiltä testattu hormoniarvot. Minulta on joskus tastattu testosteronin taso juuri aknen takia, mutta se ei ollut poikkeava. Käytän myös e-pillereitä: Yasminea (juuri aknen hoitoon ja dysmenorrheaan). Endometrioosi on poissuljettu, koska on ollut siihen viittavia oireita. Mietinkin, että olisikohan nuo e-pillerit vaikuttaneet kenties vielä lisää oireita vähentävästi, koska olin oikeastaan jo unohtanut koko vaivan. Niiden käytön aikana en ole huomannut sitä enää ollenkaan. Ne todella myös vaikuttavat seksihaluja vähentävästi ja limakalvoja kuivattavasti, mikä on taas aika iso ongelma parisuhteessa. Mutta on vain valittava kahdesta pahasta vähemmän paha :/

        Voisin siis myös suositella sinulle e-pillereiden kokeilemista, jos olet todella hermoraunio vaivan kanssa. SSRI-lääkkeitä tuskin kannattaa alkaa popsimaan, jos et ole niitä aiemmin käyttänyt.

        Ainoa huono puoli näissä kahdessa lääkkeellisessä "hoidossa" on juuri se, että niiden kanssa ei voi hankkia jälkikasvua, ja minun iässä kun alkaa jo biologinen kello tikittää. Todella, todella toivoisin, että voisin joskus saada lapsia, mutta en tiedä uskaltaisinko sitä ryhtyä yrittämään. Pysyisikö vaiva kurissa vai palaisiko se entistä pahempana? Muistan siinä 4D-dokumentissa, että yhdellä naisella oli tämä vaiva puhjennut nimenomaan raskauden jälkeen. Uskon että hormonitasojen vaihtelulla on osuutta asiaan.

        Tämä on asia, jota tällä hetkellä olen todella surrut ja itkenyt. Pelkään että tämän takia jään lapsettomaksi.

        Mutta toivotaan, että tälle vaivalle joskus löytyisi jokin hoitokeino ja sen syy selviäisi, ettei meidän tarvitsisi jäädä epämääräiseen häpeään tämän kanssa.

        Kiitos viestistäsi! Todella mukava ja itseänikin helpottavaa kuulla että oireesi ovat lähes loppuneet. Voin vain kuvitella helpotuksen tunteen! Mielenkiintoinen tuo SSRI-lääkityksen yhteys tähän vaivaan, mitä nyt lukemani perusteella lääkityksen lopettaminen on useimman oireet aloittanut. Ja totta, minulle niistä ei varmaan hyötyä olisi koska en ole niitä aiemmin syönytkään.

        E-pillereitä olen syönyt muutaman vuoden, mutta lopetin, koska en enää kokenut että tarvitsen niitä. Oireet alkoivat jo ennen lopettamista, joten lopettamisella ei pitäisi olla tähän vaikutusta. Osakseni lopetin pillerit juuri siksikin, että ajattelin niillä olevan vaikutusta tähän vaivaan. En tiedä, pitäisikö kuitenkin jatkaa syömistä? Vaikeaa, kun ei tiedä mitä uskaltaa ja tehdä ja mitä ei, jos jokin vaikka pahentaakin oireita.

        Omalla kohdallani ongelma ei ole noin paha että saisin "orgasmeja" itsestään, mutta tuo tunne vaivaa kuitekin jatkuvasti. Olen miettinyt mikä olisi voinut laukaista nämä oireet, ja vaikken lääkäri olekaan, niin epäilen jotakin hermovauriota lantion/selän alueella, mikä olisi periaatteesa aivan käypä selitys. Aloin miettiä tätä luettuani netistä mahdollisista syistä. Oireiluni nimittäin alkoi pari päivää sen jälkeen kun olin käynyt kiropraktikolla alaselkäongelmien vuoksi. Olen miettinyt, olisiko jokin hermo voinut vaurioitua käynneistä? Aiemmin vaivannut selkäkipu hävisi, mutta tilalle tuli jäykkyyttä ja lieviä vihlaisuja joita esiintyy aina toisinaan. En koe selkää enää ongelmaksi, vaan nämä uudet "tuntemukset". Tämä on tietysti vain oma teoriani, voihan olla ettei varsinaista syytä edes ole. Haluan kuitenkin ottaa kaiken mahdollisen huomioon.

        Ymmärrän pelkosi tuohon lapsettomuusasiaan, todella ikävää :/ Varsinkin kun lukenut noista ikävistä tapauksista. Itse olen vielä sen verran nuori, etten lapsia vielä aikoihin edes harkitse ja tällä hetkellä olisin valmis luopumaan omien lapsien hankkimisesta jos tämän vaivan saisin kuriin. Sen verran epätoivoinen olen. Mutta uskon että tulevaisuudessa varmasti omia lapsia haluan, joten ymmärrän turhautumisesi. Onhan noilla hormoneilla pelaamisella omat riskinsä. Kun ei voi tietää! Voihan olla, että raskaus ei vaikuttaisi mitenkään. Sitä pitää vain puntaroida. On tietenkin olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten adoptio, jos pelkää liiaksi että vaiva palaa. Eihän se tietenkään ole sama asia, eikä niin yksinkertaista, mutta kuitenkin. Olen vähän huono aiheeseen mitään sanomaan, mutta koska sanotaan että kaikkeen löytyy aina jokin ratkaisu, niin täytyy vain uskoa, että tähänkin!

        Olen sekä fyysisesti että henkisesti melko poikki tämän takia. Ei tässä kuitenkaan muuta voi kun toivoa, että vaiva katoaisi tai että jokin apu löytyisi. Ja kiitos vielä kovasti viestistäsi, helpottaa jo huomattavasti että voi edes kirjoittaa tästä ilman että tulee tyrmätyksi. Tsemppiä!

      • maiju111
        tyttonen22 kirjoitti:

        Kiitos viestistäsi! Todella mukava ja itseänikin helpottavaa kuulla että oireesi ovat lähes loppuneet. Voin vain kuvitella helpotuksen tunteen! Mielenkiintoinen tuo SSRI-lääkityksen yhteys tähän vaivaan, mitä nyt lukemani perusteella lääkityksen lopettaminen on useimman oireet aloittanut. Ja totta, minulle niistä ei varmaan hyötyä olisi koska en ole niitä aiemmin syönytkään.

        E-pillereitä olen syönyt muutaman vuoden, mutta lopetin, koska en enää kokenut että tarvitsen niitä. Oireet alkoivat jo ennen lopettamista, joten lopettamisella ei pitäisi olla tähän vaikutusta. Osakseni lopetin pillerit juuri siksikin, että ajattelin niillä olevan vaikutusta tähän vaivaan. En tiedä, pitäisikö kuitenkin jatkaa syömistä? Vaikeaa, kun ei tiedä mitä uskaltaa ja tehdä ja mitä ei, jos jokin vaikka pahentaakin oireita.

        Omalla kohdallani ongelma ei ole noin paha että saisin "orgasmeja" itsestään, mutta tuo tunne vaivaa kuitekin jatkuvasti. Olen miettinyt mikä olisi voinut laukaista nämä oireet, ja vaikken lääkäri olekaan, niin epäilen jotakin hermovauriota lantion/selän alueella, mikä olisi periaatteesa aivan käypä selitys. Aloin miettiä tätä luettuani netistä mahdollisista syistä. Oireiluni nimittäin alkoi pari päivää sen jälkeen kun olin käynyt kiropraktikolla alaselkäongelmien vuoksi. Olen miettinyt, olisiko jokin hermo voinut vaurioitua käynneistä? Aiemmin vaivannut selkäkipu hävisi, mutta tilalle tuli jäykkyyttä ja lieviä vihlaisuja joita esiintyy aina toisinaan. En koe selkää enää ongelmaksi, vaan nämä uudet "tuntemukset". Tämä on tietysti vain oma teoriani, voihan olla ettei varsinaista syytä edes ole. Haluan kuitenkin ottaa kaiken mahdollisen huomioon.

        Ymmärrän pelkosi tuohon lapsettomuusasiaan, todella ikävää :/ Varsinkin kun lukenut noista ikävistä tapauksista. Itse olen vielä sen verran nuori, etten lapsia vielä aikoihin edes harkitse ja tällä hetkellä olisin valmis luopumaan omien lapsien hankkimisesta jos tämän vaivan saisin kuriin. Sen verran epätoivoinen olen. Mutta uskon että tulevaisuudessa varmasti omia lapsia haluan, joten ymmärrän turhautumisesi. Onhan noilla hormoneilla pelaamisella omat riskinsä. Kun ei voi tietää! Voihan olla, että raskaus ei vaikuttaisi mitenkään. Sitä pitää vain puntaroida. On tietenkin olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten adoptio, jos pelkää liiaksi että vaiva palaa. Eihän se tietenkään ole sama asia, eikä niin yksinkertaista, mutta kuitenkin. Olen vähän huono aiheeseen mitään sanomaan, mutta koska sanotaan että kaikkeen löytyy aina jokin ratkaisu, niin täytyy vain uskoa, että tähänkin!

        Olen sekä fyysisesti että henkisesti melko poikki tämän takia. Ei tässä kuitenkaan muuta voi kun toivoa, että vaiva katoaisi tai että jokin apu löytyisi. Ja kiitos vielä kovasti viestistäsi, helpottaa jo huomattavasti että voi edes kirjoittaa tästä ilman että tulee tyrmätyksi. Tsemppiä!

        Ihanaa tajuta että on muitakin jotka kärsivät tästä. Olen 17-vuotias tyttö ja olen nyt kärsinyt tästä vasta kolme päivää. Se alkoi siitä kun itsetyydytin ihan muuten vain ja sitten yllätykseski kiihottunut tila jatkui. Orgasmista/orgasmeista ei ole mitään apua, tuntuu että ne vaan pahentaa oloa. Tuntuu nyt jo etten jaksa yhtään enää.. Olen eilisestä asti vain kyennyt itkemään. En pysty keskittymään tunneilla, en saa unta yms.

      • Anonyymi
        tyttonen22 kirjoitti:

        Hei!

        Jos lohduttaa, löytyy täältä muitakin. Täysin varma en asiasta ole, mutta oireet juuri täsmälleen tuollaiset eikä oireilulle näy loppua. Aluksi ajattelin että voisi olla ohimenevää, mutta nyt kuukauden vaivasta kärsineenä alan jo epäillä. Olen vasta parikymppinen, ja kauhistuttaa ajatella että tämä olisi jatkuvaa. Varsinkaan kun en kehtaa asiasta kenenkään kanssa keskustella! Sen verran intiimi ja "outo" kuitenkin, ja luulenpa ettei monikaan ottaisi asiaa vakavasti. Mutta helpottaa hiukan tietää, että en ole yksin ongelmani kanssa.

        Ihan mielenkiinnosta, miten oireilunne alkoi? Osaan itse nimittäin kertoa päivälleen tarkkaan milloin tuo alkoi, mikä on mielestäni outoa. Miten joku vaiva voi putkahtaa noin vain tyhjästä? Kuinka kauan olette oireilusta kärsinyt ja onko teillä ollut ns. selviä kausia jolloin mitään oireita ei ole ollut?

        Seurailen tätä keskustelua luultavasti melko aktiivisesti joten kaikki mahdollinen juttu aiheesta kiinnostaa.

        Onko tälle minkään laista hoitoa? En enää jaksa olen vielä nuori 15-vuotias ja en halua koko elämäni ajan kärsiä tästä
        Tämä on kestänyt nyt noin 2 tai 3 päivää, mutta taustalla on hengenahdistusta ja paniikkihäiriötä, eikä se helpota tämän kestämistä. Tämä ahdistaa enkä voi tehdä mitään. Onko tälle mitään hoitoa, kun en viitsisi kertoa/en oikein osaa selittää tätä vanhemmillenikaan.
        Itsetuhoisuus on noussut ja muutamia kertoja olen miettinyt että ehkä se on paras vaihtoehto saada tämäkin loppumaan.
        Mitä pitäisi tehdä?

      • Anonyymi

        En usko että tyroksiini aiheuttaa tätä, ehkä endokrinologi tietäis näistä , voi olla että gynegologikin tietää näistä asioista ovathan monet heistä olet ulkomaillakin töissä.
        Itse en ole kuullut koskaan tälläisestä diagnoosista , joten kiinnostava tietää mitä kaikkea ihmisen kehossa tapahtuu.
        Kun ei itsellä ole ollut tätä niin ei osaa oikein antaa neuvoja saatikka sitten ymmärtääkään asiaa.
        Ei kuulosta kivalta ollenkaan saada tälläistä riesaa.

    • seksiaddikti33

      Minulla on myös samanlaisia oireita. Olen yksi yö saanut n.15 orgasmia ja melkein joka päivä masturboin. On kamalaa jos käyn palavereissa, en pysty keskittymään olleenkaan. Katson myös kotona pornoa koko ajan ja haluan todella seksiä, mutta minulla on vaikea löytää mies joka nauttii samalla tavalla. Olen niin huonolla tuulella ja hermostunut jos en saa seksiä. Itken.
      Ennen 2005 minulla ei ollut nämä oireet, enkä saanut orgasmia. Se olisi toisaalta ihana löytää mies joka nauttii samalla tavalla.

      • Preciousgarden

        Itse liitin pitkään vähän vastaavia oireita "levottomiin jalkoihin" , joista olen kärsinyt aika nuoresta lähtien. paitsi että tuo syndrooma ei minulla rajoitu jalkoihin vaan on myös käsissä ja tavallaan myös yleisenä levottomuutena koko kropassa. En saa kunnolla nukutuksi vaivan takia. Levottomuus ilmenee illasta aamuun,kausittain. Niin,aattelin aiemmin että myös tuollaiset levottomat pimppioireet (lue:panetus, tosin ilman omia intressejä) kuuluu tuohon levottomaan syndroomaani,mutta voi siis olla PSAS.Onko muilla levottomia jalkoja tai pystyykö sitä teidän muitten oirehdintaa kuvailemaan sanalla levoton? Yritän hahmottaa kuulunko joukkoonne :) Levoton pimppi tuntuu siltä että pakko vetää käteen (siis en oo mies!) mutta se ei auta, riivattu olo XS
        Hormoneista tuli mieleen että minullakin on kilppari-ongelma,vajaatoiminta,tosin arvot ovat melko hyvät lääkityksellä.Silti nuilla voi olla jotain tekemistä toistensa kanssa?
        Olen myös nuorena syönyt erilaisia masennuslääkkeitä,sekä epilepsialääkkeitä ja e-pillereitä.

        Hassuinta on että päivätilassa olen melko frigidi,joten mietin sitäkin olisiko tuo juttuni sitten jotain seksuaalisia patoutumia,joita en vain tiedosta,tai että kroppa tahtoo seksiä vaikka mieli ei.

        Hivenaineet ja antioksidantit vaikuttaa kans tosi moneen asiaan. Jostain aineesta puutosta,mikä vaikuttaa sitten välittäjäaineitten kautta tähän vaivaan,oisko kaukaa haettua?

      • ainoako
        Preciousgarden kirjoitti:

        Itse liitin pitkään vähän vastaavia oireita "levottomiin jalkoihin" , joista olen kärsinyt aika nuoresta lähtien. paitsi että tuo syndrooma ei minulla rajoitu jalkoihin vaan on myös käsissä ja tavallaan myös yleisenä levottomuutena koko kropassa. En saa kunnolla nukutuksi vaivan takia. Levottomuus ilmenee illasta aamuun,kausittain. Niin,aattelin aiemmin että myös tuollaiset levottomat pimppioireet (lue:panetus, tosin ilman omia intressejä) kuuluu tuohon levottomaan syndroomaani,mutta voi siis olla PSAS.Onko muilla levottomia jalkoja tai pystyykö sitä teidän muitten oirehdintaa kuvailemaan sanalla levoton? Yritän hahmottaa kuulunko joukkoonne :) Levoton pimppi tuntuu siltä että pakko vetää käteen (siis en oo mies!) mutta se ei auta, riivattu olo XS
        Hormoneista tuli mieleen että minullakin on kilppari-ongelma,vajaatoiminta,tosin arvot ovat melko hyvät lääkityksellä.Silti nuilla voi olla jotain tekemistä toistensa kanssa?
        Olen myös nuorena syönyt erilaisia masennuslääkkeitä,sekä epilepsialääkkeitä ja e-pillereitä.

        Hassuinta on että päivätilassa olen melko frigidi,joten mietin sitäkin olisiko tuo juttuni sitten jotain seksuaalisia patoutumia,joita en vain tiedosta,tai että kroppa tahtoo seksiä vaikka mieli ei.

        Hivenaineet ja antioksidantit vaikuttaa kans tosi moneen asiaan. Jostain aineesta puutosta,mikä vaikuttaa sitten välittäjäaineitten kautta tähän vaivaan,oisko kaukaa haettua?

        Hei!

        Palasinpa taas pitkästä aikaa kurkkaamaan tätä palstaa. Hienoa,että olemme löytäneet edes toisemme...

        Preciousgarden, luulen että oivalluksesi on aivan oikea. Hollantilainen neuropsykiatri, jonka sivuilla kävin jo kolme vuotta sitten, on jatkanut tutkimuksia aiheen parissa ja nimennyt sydrooman uudelleen Restless Genital Synrome'ksi ja pitää sitä "samansukuisena" nimenomaan levottomat jalat-oireyhtymän kanssa. Tästä linkistä lisätietoa englanniksi:

        http://www.psas.nl/waldinger/default_en.htm

        Toivottavasti linkki aukeaa.

        Mielestäni tämä on hieno edistysaskel :) Toivottavasti joku suomalainen asiantuntija vaivautuisi lukemaan näitä uusimpia tutkimuksia, jotta tieto leviäisi myös tänne Suomen kamaralle ja mekin saisimme apua.

        Hollannissa ollaan tosiaan niin edistyksellisiä, että siellä on ihan oma neuroseksologian klinikka, jossa tämä neuropsykiatri, seksuaalisen psykofarmakologian (en tiedä onko oikein suomennettu) professori Marcel D. Waldinger vaikuttaa. Suomessa ei taida moista tieteenalaa edes olla...

        Mutta pysytään toiveikkaina. Itse olen harkinnut tuolla seksologi Jukka Virtasella käyntiä ihan sen takia, jos hän tietäisi Suomesta edes yhden asiantuntijan (lääkärin), jolla olisi tietoa aiheesta.

        Niin, itselläni on tämän PSAS-oireen ilmaantumisen jälkeen ollut joitakin kertoja myös sellaisia "levottomat jalat"-tuntemuksia jaloissa ja alaselän alueella nimenomaan nukkumaan mennessä. Ja olen myös jälkeenpäin miettinyt, että näillä tuntemuksilla on jonkinlainen yhtäläisyys. Mistä sitä tietää vaikka ratkaisu piilisi jossain samankaltaisessa lääkityksessä, mitä käytetään levottomat jalat-oireyhtymään?...

      • uniikki,
        ainoako kirjoitti:

        Hei!

        Palasinpa taas pitkästä aikaa kurkkaamaan tätä palstaa. Hienoa,että olemme löytäneet edes toisemme...

        Preciousgarden, luulen että oivalluksesi on aivan oikea. Hollantilainen neuropsykiatri, jonka sivuilla kävin jo kolme vuotta sitten, on jatkanut tutkimuksia aiheen parissa ja nimennyt sydrooman uudelleen Restless Genital Synrome'ksi ja pitää sitä "samansukuisena" nimenomaan levottomat jalat-oireyhtymän kanssa. Tästä linkistä lisätietoa englanniksi:

        http://www.psas.nl/waldinger/default_en.htm

        Toivottavasti linkki aukeaa.

        Mielestäni tämä on hieno edistysaskel :) Toivottavasti joku suomalainen asiantuntija vaivautuisi lukemaan näitä uusimpia tutkimuksia, jotta tieto leviäisi myös tänne Suomen kamaralle ja mekin saisimme apua.

        Hollannissa ollaan tosiaan niin edistyksellisiä, että siellä on ihan oma neuroseksologian klinikka, jossa tämä neuropsykiatri, seksuaalisen psykofarmakologian (en tiedä onko oikein suomennettu) professori Marcel D. Waldinger vaikuttaa. Suomessa ei taida moista tieteenalaa edes olla...

        Mutta pysytään toiveikkaina. Itse olen harkinnut tuolla seksologi Jukka Virtasella käyntiä ihan sen takia, jos hän tietäisi Suomesta edes yhden asiantuntijan (lääkärin), jolla olisi tietoa aiheesta.

        Niin, itselläni on tämän PSAS-oireen ilmaantumisen jälkeen ollut joitakin kertoja myös sellaisia "levottomat jalat"-tuntemuksia jaloissa ja alaselän alueella nimenomaan nukkumaan mennessä. Ja olen myös jälkeenpäin miettinyt, että näillä tuntemuksilla on jonkinlainen yhtäläisyys. Mistä sitä tietää vaikka ratkaisu piilisi jossain samankaltaisessa lääkityksessä, mitä käytetään levottomat jalat-oireyhtymään?...

        Olen 16v tyttö ja minulla on samantyyppisiä oireita kun psas syndroomassa. En ole orgasmeja saanut, mutta välillä tuntuu että nekään eivät ole kaukana. Kirjoitin ensimmäistä kertaa ongelmasta väestöliiton kysymys ja vastaus palstalle. http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/kysy_asiantuntijalta/?E*num=&E*q=psas syndrooma&E*keyword=0

      • Pöllölaaksossa huhuu
        uniikki, kirjoitti:

        Olen 16v tyttö ja minulla on samantyyppisiä oireita kun psas syndroomassa. En ole orgasmeja saanut, mutta välillä tuntuu että nekään eivät ole kaukana. Kirjoitin ensimmäistä kertaa ongelmasta väestöliiton kysymys ja vastaus palstalle. http://www.vaestoliitto.fi/nuoret/kysy_asiantuntijalta/?E*num=&E*q=psas syndrooma&E*keyword=0

        Mulla on ollut semmoisia "tuntemuksia"alapäässä ja muutenkin olen hyvin kiimainen ilman psyykenlääkkeitä.Psyykenlääkkeet eli neuroleptit hillitsevät seksuaalisuutta,minulla on diagnosoitu skitsofrenia ja nämä tuntemukset on pantu pöntön pään piikkiin niin sanotusti.Taisipa muuten minullakin alkaa nämä tuntemukset serotoniinilääkettä käytettyäni jonkin aikaa nuoruudessani.Voisiko sillä todellankin olla yhteyttä.Eli lääkkeet ovat aika vaarallasia jos ne tuollain sekoittaa ihmisen.Parisuhteistani ei ole tullut kertakaikkiaan mitään liian seksikäs kun olen ilman lääkkeitä siis näitä neurolepteja.Pystyn saamaan kerralla vaikka 100 orgasmia ja eikun paranee joskus siis.Ennen psykoosin puhkeamista tuli aivan itsestään eli siis alapää eli aivan omaa elämäänsä,aika pelottavakin kokemus.

      • Unetononneton
        Pöllölaaksossa huhuu kirjoitti:

        Mulla on ollut semmoisia "tuntemuksia"alapäässä ja muutenkin olen hyvin kiimainen ilman psyykenlääkkeitä.Psyykenlääkkeet eli neuroleptit hillitsevät seksuaalisuutta,minulla on diagnosoitu skitsofrenia ja nämä tuntemukset on pantu pöntön pään piikkiin niin sanotusti.Taisipa muuten minullakin alkaa nämä tuntemukset serotoniinilääkettä käytettyäni jonkin aikaa nuoruudessani.Voisiko sillä todellankin olla yhteyttä.Eli lääkkeet ovat aika vaarallasia jos ne tuollain sekoittaa ihmisen.Parisuhteistani ei ole tullut kertakaikkiaan mitään liian seksikäs kun olen ilman lääkkeitä siis näitä neurolepteja.Pystyn saamaan kerralla vaikka 100 orgasmia ja eikun paranee joskus siis.Ennen psykoosin puhkeamista tuli aivan itsestään eli siis alapää eli aivan omaa elämäänsä,aika pelottavakin kokemus.

        Hei naiset!

        Olipa aivan mielettömän helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Oireita ollut pahoina nyt noin viikon verran ja muistan nähneeni myös sen 4D-dokkarin joskus, joten osasin peläten arvailla mistä on kyse.
        Itse söin Champix-kuurin(tupakan vieroitus) ja tuntui, että oireet alkoivat sen jälkeen. En saa orgasmeja ja päivisin pärjäilen suht hyvin, kun on muuta mietittävää ja tekemistä. Mutta kun pitäis mennä nukkumaan, niin huomio kiinnittyy vaan ja ainoastaan klitorikseen. Olenkin sitten kärsinyt unettomuudesta, jonka takia mulla on aloitettu SSRI-lääkitys. Ei ainakaaan vielä ole mitään apua!
        Pitää vielä googlailla lisää ja miettiä miten tästä kertoisi lääkärille tai läheisilleen.
        Tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei saa nukuttua.
        Olen 33- vuotias ihanan 3 vuotiaan pojan yh-äippä. Kohtalotoverit, kirjoitelkaa, se helpottaa, edes vähän!

      • paksuhuuli
        Unetononneton kirjoitti:

        Hei naiset!

        Olipa aivan mielettömän helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Oireita ollut pahoina nyt noin viikon verran ja muistan nähneeni myös sen 4D-dokkarin joskus, joten osasin peläten arvailla mistä on kyse.
        Itse söin Champix-kuurin(tupakan vieroitus) ja tuntui, että oireet alkoivat sen jälkeen. En saa orgasmeja ja päivisin pärjäilen suht hyvin, kun on muuta mietittävää ja tekemistä. Mutta kun pitäis mennä nukkumaan, niin huomio kiinnittyy vaan ja ainoastaan klitorikseen. Olenkin sitten kärsinyt unettomuudesta, jonka takia mulla on aloitettu SSRI-lääkitys. Ei ainakaaan vielä ole mitään apua!
        Pitää vielä googlailla lisää ja miettiä miten tästä kertoisi lääkärille tai läheisilleen.
        Tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei saa nukuttua.
        Olen 33- vuotias ihanan 3 vuotiaan pojan yh-äippä. Kohtalotoverit, kirjoitelkaa, se helpottaa, edes vähän!

        Minullakin sitä oli. Ihan normaalia naisen elämänkaareen kuuluvaa juttua. Siinä ohessa oli myös herpes, joka aiheutti turvotusta ja arkuutta ja sai paikat näyttämään hiukan samanlaiselta kuin kiihottuneena oleminen. Ei se nyt ihan yhtä mukavalta tuntunut. Kaikenlaiset muut tulehdukset voivat turvottaa häpyhuulia myös. Onko teillä tutkittu noita mahdollisuuksia?

      • sikarkkainen
        Unetononneton kirjoitti:

        Hei naiset!

        Olipa aivan mielettömän helpottavaa kuulla, etten ole ainoa. Oireita ollut pahoina nyt noin viikon verran ja muistan nähneeni myös sen 4D-dokkarin joskus, joten osasin peläten arvailla mistä on kyse.
        Itse söin Champix-kuurin(tupakan vieroitus) ja tuntui, että oireet alkoivat sen jälkeen. En saa orgasmeja ja päivisin pärjäilen suht hyvin, kun on muuta mietittävää ja tekemistä. Mutta kun pitäis mennä nukkumaan, niin huomio kiinnittyy vaan ja ainoastaan klitorikseen. Olenkin sitten kärsinyt unettomuudesta, jonka takia mulla on aloitettu SSRI-lääkitys. Ei ainakaaan vielä ole mitään apua!
        Pitää vielä googlailla lisää ja miettiä miten tästä kertoisi lääkärille tai läheisilleen.
        Tuntuu tosi ahdistavalta, kun ei saa nukuttua.
        Olen 33- vuotias ihanan 3 vuotiaan pojan yh-äippä. Kohtalotoverit, kirjoitelkaa, se helpottaa, edes vähän!

        itselleni ei champix sopinut, tuli hulluja unia ja seksihalut tosiiaan hävisi.Mieheni näyyttää pääsevän eroon tupakasta tosin hän on tosi kelju ilkeilee minulle jatkuvasti, ei tietenkään myönnä että tupakkalääkkeelläolisi mitään tekemistä asin kanssa. Tässäollaaan avioeron partaalla mutta pääasia että pääsee eroon tupakasta edes joku.

      • prkl557
        paksuhuuli kirjoitti:

        Minullakin sitä oli. Ihan normaalia naisen elämänkaareen kuuluvaa juttua. Siinä ohessa oli myös herpes, joka aiheutti turvotusta ja arkuutta ja sai paikat näyttämään hiukan samanlaiselta kuin kiihottuneena oleminen. Ei se nyt ihan yhtä mukavalta tuntunut. Kaikenlaiset muut tulehdukset voivat turvottaa häpyhuulia myös. Onko teillä tutkittu noita mahdollisuuksia?

        Mulla on herpekseen valavir lääkitys, herpes ollu nyt 3 kk, mutta lääkityksen altakin haluaa yrittää rakkoa. varsinkin yöt kutittaa tosi paljon. Oireiliko sulla pahasti herpes?

        Miten ja missä nuo hormonitasot voi käydä mittauttamassa? Pitääkö tässä ottaa joku kierukka käyttöön vai mikä, kun panettaa ihan aina, vitutukseen asti. Ja nyt kun ex mut pilas, en seksiä edes mistään saa. Tai siis, en halua tartuttaa muita.

    • MaijaHaavisto

      Olen toimittaja ja kirjoitan tällä hetkellä kirjaa huonosti tunnetuista kroonisista sairauksista, joihin PSAS:kin toki lukeutuu. (Minulta on aikaisemmin ilmestynyt kirja kroonisen väsymysoireyhtymän ja fibromyalgian hoidosta, kustantajana Finn Lectura.)

      Olisin kiinnostunut tekemään lehtijutun PSAS:ista, jos onnistun löytämään haastateltavan. En ole vielä ottanut yhteyttä mihinkään lehteen, mutta jos haastateltava löytyy, uskoisin, että lehtikin löytyisi. Onhan Suomessa paljon naistenlehtiä ja terveyslehtiä eikä tästä aiheesta ilmeisesti ole kirjoitettu juuri mitään.

      Jos joku PSAS-oireista kärsinyt (vaikka oireet olisivat myöhemmin helpottaneetkin) olisi valmis haastateltavaksi (anonyymiyskin käy tietysti), ottakaa yhteyttä [email protected]. Haastattelu tapahtuisi todennäköisesti sähköpostilla tai puhelimitse, koska asun ulkomailla. En voi taata 100 % varmuudella, että juttu löytää julkaisijan, mutta en tietenkään tee haastattelua, ennen kuin juttu on sovittu jonkin lehden kanssa. Tietojanne käsitellään luonnollisestikin ehdottoman luottamuksellisesti.

      Tämä haastattelupyyntö on voimassa niin kauan, että löydän sopivan haastateltavan, joten myöhemminkin kannattaa ottaa yhteyttä.

    • e.s..............

      hitsi, nyt vasta löysin tän termin ja oho jopa keskustelua aiheesta...
      mulla oli tuota jotakin pari kuukautta, alkoi yllättäen oppitunnilla lukiossa.
      oon kärsinyt sen jälkeen kyllä korostuneemmasta seksuaalisuudesta, kärsinyt siinä mielessä että tuon jälkeen koko seksuaalisuus ahdistaa aika pahasti.
      lääkärit eivät tienneet mitä tuo oli minun kohdallani.
      mutta mutta... kun tämä alkoi, koin muutakin fyysisiä tuntemuksia, en muista ihan tarkalleen missä järkässä tulivat mutta suunnilleen näin:
      tunnen alapäässä jotakin, kroppa alkaa kuumeta, tunnen vatsassa todella miellyttävää tuntemusta, tunnen jopa Selässä miellyttävää tuntemusta (siis tuntemuksia mitä en tiennyt olevan olemassakaan), naama punoittaa, tunne vahvistuu... ja sen jälkeen aloin tuntemaan kaikenlaisia kehon tuntemuksia kuten miellyttäviä muljahduksia miellyttävistä asioista, epäömiellyttäviä epämiellyttävistä, kihelmöintiä, värinää kehossa, vihlaisuja, kaikenlaista tuntumaa kehoon. niin ja sähköistä tunnetta joka kulkee selkäpiitä pitkin ylös sekä korvien soimista, ei tinnitystä vaan semmosta hiljaisempaa mikä ei häiritse tai satu. onko muilla ollut tällaisia?
      olen kiinnostunut henkisistä (new age) asioista ja sieltä etsinyt vastauksia... siellä mainitaan noita fyysisiä oireita mitä mulla on ollut muutamissa yhteyksissä... liittyen henkiseen kasvuun ym. ken tietää...

    • Levoton elämä

      Miten tämän ketjun aloittaneelle ja Venla77 on käynyt? Oletteko saaneet apua ongelmaanne? Oliko kyseessä, jonkun fyysisen tai henkisensairauden aiheuttama vaiva vai kärsittekö vielä asiasta?

    • Ei lihamarkkinoille

      Eikös ollut joku dokumentti aiheesta Yle:llä joskus ? Nimeä en muista, mutta jatkuvan seksuaalisen kiihottuneisuuden tilaa siinä käsiteltiin, naisen kohdalla siis.

      Sinulle joka haet ratkaisuksi toista , jatkuvasti halukasta miestä, voisi ajatella olevan kyse myös seksiriippuvuudesta, jolle on oma yhdistyksensä, löytyy googlettamalla.

      Nykyisin on myös hirveän "trendikästä" olla korostuneen seksuaalinen ja mielellään jollain vähän kinkkisellä, erityisellä tavalla. Sen takana ovat markkinavoimat, meat market , kuten englanniksi sanotaan. Lihamarkkinat, voisi olla suomeksi se nimi.

      On siis ihan eri asia kärsiä sairaudesta, tai riippuvuudesta, todellakin kärsiä, kuin olla vain seksuaalisesti aktiivinen ja vireä, tai sitten markkinoitten manipuloima.

    • eksynyt

      Minä en tiedä mikä minä olen. Sen vain tiedän että alapäässä tuntuu kokoajan semmoinen kiihotuksen kaltainen tunne joka alkoi muutamien tapahtumien jälkeen. Olin lukenut Sofi Oksasen romaania Puhdistus jossa tuli vastaani todella ällöttäksi kokemani kuvaus prostituoidun naisen työstä. Luin kuvausta ja yllätyin kuinka tunsin alapäässäni kipua, kuin pienen kouristuksen. Yllätyin reaktiosta, mikään ei ollut aiemmin aiheuttanut minulle sellaista. En halunnut lukea kirjaa enempää ja tapahtuma jäi siihen.

      Myöhemmin lähdin illalla seurakunnan tilaisuuteen jossa minulla on ollut tapana käydä sunnuntaisin. Ennen kuin lähdin sieltä jäin vielä hetkeksi eteiseen ystävieni kanssa ja katselin siinä ihmisiä. Huomasin kauempana yhden puolitutun tytön josta olin ajatellut että se ei ole ehkä hetero sillä hänellä on sellainen persoonallinen pukeutumistyyli, tai oikeastaan aika miehekäs pukeutumistyyli. Häntä katsoessani mieleeni pälähti ajatus, entä jos olen kuin hän eli lesbo. ? ! Hätkähdin ajatusta ja käskin itseäni olla ajattelematta asiaa enempää.

      Lähdin illalla junalle. Minulla oli seuraavana päivänä kesätyöhaastattelu Helsingissä ja olin ottanut mukaan lukemisiksi pari Hyvä Terveys -lehteä. Aloin syömään eväitä ja lukemaan lehtiä, selailin ensimmäistä lehteä ja vastaan tuli mainos jossa oli tavallinen nuori nainen esittelemässä jotain tuotetta. Samalla tunsin tunteen alapäässäni jota en ollut koskaan ennen tuntenut. Ihmeellinen häivähtävä tunne, kuin veri olisi pakkautunut alapäähäni. Säikähdin. Mikäs tämä tunne on? Miksi minulle tulee tällaisia ihmeellisiä kiusallisia tunteita? Miksi reagoin naisen kuvaan näin. Olenko siis oikeasti muuttumassa lesboksi? Jatkoin lukemista ja sama häivähtävä tunne tuli aina kun katsoin lehdessä olevia naispuolisten kuvia. Järkytyin. Miksi tunnen näin? En halua tuntea tällaisia tunteita. Olenko joku hullu lesbo? Mitä minulle on tapahtumassa?

      Olin ollut ahdistunut tuolloin jo pitemmän aikaa sillä välini parhaaseen ystävääni oli alkanut rakoilemaan. (Hän on siis lapsuudenystäväni ja naispuolinen myös) Oikeastaan meillä oli meneillään jokin välirikko joka päälisin puolin näytti varmaan aika rauhalliselta. Olimme olleet pitkään parhaita ystäviä ja hän oli minulle todella tärkeä ihminen. Oli ollut vaikea huomata että en olekkaan hänelle enään niin tärkeä ihminen, koin tulleeni pahemman kerran torjutuksi ystävyydessä.

      Tämän takia olin tuntenut palan tunnetta kurkussani välirikon alkamisesta asti. Kun kuitenkin olin junassa matkalla työhaastatteluun ja tunsin tuon häivähtävän paineen tunteen alapäässäni lehteä lukiessani, palan tunne kurkusta hävisi eikä enään palannut. Tai tuli se sitten paljon myöhemmin taas muussa yhteydessä, mutta siihen meni pitkä aika.

      Hätääntynyt olin tuosta alapäässä tuntuvasta tunteesta. Se tuli lehtien lukukokemuksen jälkeen aina kun katsoin naispuolista ihmistä. Jos vain näin kadulla vilaukseltaankin naispuolisen, se tuli, se tuli vaikka en melkeen ehtinyt katsoa, se oli kuin automaattinen toiminto. Ja mä olin ihan kiusaantunut siitä. Tuntui että olenko joku seksihullu pervo vai mistä tässä on kyse. En ehdi edes ajatella mitään niin se tunne jo tulee.

      Mikä on tämä tunne? Söin myöhemmin SSRI-lääkkeitä, silloin se oli poissa mutta palasi myöhemmin lähes saman kaltaisena takaisin. Se sai ajatusmaailmani ihan vääristyneeksi ja seksualisoituneeksi kun pelkäsin tätä tunnetta koko ajan. Vieläkään en tiedä olen lesbo. Sen tiedän että miehen läheisyydessä voi kiihottua ihan oikeasti. Se on eri tunne kuin tämä joka tulee kuin automaattinen refleksi. Myöhemmin tämä kummallinen tunne häivähdys saattoi tulla ihan melkein milloin vain. Ei pelkästään naista katsoessa. Se saattaa tulla katsoessa vaikka puita tai ihan mitä vaan, ajatellessa että pitää lähettää sähköpostia tai pitää mennä käymään kaupassa.

      Tuon tunteen pystyisi hyväksymään osaksi oman kehon olemusta mutta sitä mukaan minulla alkoi vaivaamaan se, etten enää pysty katsomaan ihmisiä silmiin. Ajatusmaailman vinoutuminen ja sosiaalisten tilanteiden pelko on vieny ihan elämänilon. Inhoan seksuallisuutta ja itseäni. Tulkitsen kaikki seksuallisuuden kautta. Pelkään että olen jotenkin yliseksuaalinen ja pelkään että se näkyy itsestäni päälleppäin. Luulen että se saattaa näkyäkkin kun ajatusmaailma on niin seksuaaispelkoinen. Tämä on kierre. Pitäisi antaa kai tuon häivähtävän epämiellyttävän tunteen vaan tulla eikä yrittää antaa sille mitään merkityksiä. Ainut merkitys jonka sille ehkä vois antaa on ehkä vain ahdistus.

      • Jaska Paras

        Ja jotkut kehtaa väittää että kirjallsuus on menettämässä vaikutuksensa...

    • w1k1p3dia

      Koe-eläintutkimuksissa on havaittu, että SSRI-lääkityille sikiöille ja poikasille kehittyy aikuisiässä pysyviä seksuaalitoimintojen häiriöitä[24][25][26]. Uusimpien, aiempaa kattavampien, ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan SSRI-lääkkeet aiheuttavat sukupuolielämän häiriöitä jopa 60-98 prosentille potilaista. Nämä sukupuolielämän häiriöt saattavat jäädä pysyviksi, vaikka lääkitys lopetettaisiin.[27] SSRI-lääkkeiden aiheuttamat sukupuolielämän häiriöt voivat ilmetä sekä miehillä että naisilla seksuaalisen halun, kiihottumisen, tuntoherkkyyden tai nautinnon vähenemisenä tai täydellisenä katoamisena[27][28]. Miehillä SSRI-lääkkeiden käyttö voi lisäksi viivästyttää siemensyöksyä[2], ja pitkäaikaiskäytön lopettaminen saattaa aiheuttaa taipumuksen saada ennenaikainen siemensyöksy[29]. Toisinaan SSRI-lääkkeiden käytön lopettaminen aiheuttaa miehillä taipumuksen saada hallitsemattomia erektioita[30], ja vastaavaa on raportoitu myös naisilla[31]. SSRI-lääkkeiden käytön jälkeiseen seksuaalitoimintojen häiriöön ei ole toistaiseksi löydetty tehoavaa hoitoa.

    • Venla77

      Eksyin tänne vuosien jälkeen ihan sattumalta. Mielenkiintoista keskustelua olette saaneet asiasta aikaiseksi, kahlasin kaiken kiinnostuneena läpi.

      Itselleni kävi lopulta hyvin. Vaiva päättyi syksyllä 2009 kestettyään kuusi tai seitsemän viikkoa. Kaikki alkoi tosiaan tykyttelyllä ja kuumotuksella. Sen jälkeen oireiden kirjo alkoi kasvaa nopeasti, mukaan tuli mm. selän ja sormien kihelmöinti sekä jalkapohjien kummalliset tuntemukset (aivan kuin olisin piikkimatolla kävellyt). Lopulta minusta tuntui siltä, kuin jalkani olisivat palaneet auringossa, tuskaisan polttava tunne ylsi varpaista reisiin.

      Kävin tuolloin neurologilla, oireet kun täsmäsivät pitkälti MS-taudin kanssa. Mitään vikaa minusta ei tutkimuksissa kuitenkaan löytynyt ja olin aika pirun epätoivoinen. Istuin kaiken vapaa-aikani tietokoneen ääressä ja etsin tietoa. Lopulta ymmärsin kärsiväni levottomat jalat -oireyhtymästä. Olin kärsinyt siitä tietämättäni lapsesta saakka. Sormien ja varpaiden kuumottelu on nimittäin ollut minulla niin kauan, kuin suinkin pystyn muistamaan.

      Levottomat jalat -oireyhtymä riehaantui ilmeisesti sen takia, kun olin opetellut juomaan kahvia. Mitä enemmän join kahvia, sitä voimakkaammista oireista kärsin. Niinpä lopetin kahvin juomisen kokonaan. Ostin myös magnesium-tabletteja, joista pitäisi olla apua levottomille jaloille. Syön magnesiumia vieläkin. Oireet alkoivat hiljalleen hellittää ja nykyään elän tavallista elämää. Toki kärsin levottomat jalat -oireyhtymästä edelleen, mutta nyt oireet ovat sellaiset, joiden kanssa pystyn elämään.

      Preciousgardenin teksti pysäytti. Kuvittelin nimittäin olevani maailman ainoa, jolla Levottomat jalat -oireyhtymä tuntuu myös sormissa. Helpottavaa huomata, että näin on muillakin :)

      • Venla77

        Tsemppiä kaikille PSAS-oireista kärsiville. Toivottavasti teille käy yhtä hyvin kuin minulle!

    • Tintti.,.

      Näin vasta nyt tämän ketjun, koska googletin aiheesta tietoa. Minuakin kiusaa PSAS,

      Onko kukaan saanut tehoavaa oikeaa hoitoa, että se olisi parantunut? Voisiko kirjoittaa tänne sitä, jos sattuu huomaamaan. Minkä alan erikoislääkärille kannattaisi mennä?

    • Toivoton

      Viimein löysin keskustelun, joka koskee minua olen nyt 16v tyttö ja uskon että kärsin tuosta samasta jatkuvasta kiihotustilasta. Olen kärsinyt tästä nyt reilun vuoden..Se alkoi kun itsetyydytin ihan normaalisti... Sen jälkeen heräsin aamulla ja se kiihotus tunne ei ollut hävinnyt..myöhemmin illalla orgasmi/orgasmit eivät helpottaneet oloani oikeastaan ne pahensivat oloani se tuntui vielä enemmän ja oli vaikea lopettaa...menin paniikkiin itkin viikon kun en voinut kertoa vaivasta kenellekään/en ollut varma mistä oli kyse.olin jo itsemurhan partaalla. sitten uskaltauduin näyttämään sivun jossa siitä kerrottiin. Menin gynelle ja se sanoi että tuota esiintyy vain vanhoilla että ei sinulla ole sitä. Sain lääkkeet ja olin tyytyväinen niihin.tämä oli siis vuosi sitten. Lopetin lääkkeiden käytön, koska vaivani helpottui vähän .Nyt käytin e-pillereitä kuukautisiini, mutta sen jälkeen tuo sama vaiva palautui takaisin yhtäkkiä. Jyskytystä,supistuksia ja muuta outoja tunteita on tullut. Luulin että olin jo seksiriippuvainen vaikka en halua edes ajatella koko asiaa mutta kiihotustila aiheuttaa sen ajattelemisen vaikka en haluaisi edes miettiä koko asiaa. Nyt aloin syömään lääkkeitä uudestaan, mutta lääkäriin en ole menossa uudestaan. kukaa ei nähtävästi usko minua:(( En jaksa tehdä mitään, nukun päivällä pitkään ja valvon yöt:( Yöllä en saa nukuttua koska vaiva tuntuu pahemmin kuin päivällä. Joskus ajattelen että orgasmi voisi auttaa tilannetta, mutta sitten muistan kun siitä tuli lisää vaivaa ja tunne pahentui meinasin tulla hulluks. Ei kukaan voi elää tässä tilassa/ koko ajan itsetyydyttäen! Vain jonkun oireen takia. Muutenkin kaikkea menossa elämässä ja tuntuu että joku päivä en vain jaksa, annan periksi...Kertokaa onko teilla samanlaisia tunteita?:( maiju111 Oireeni vastaavat sinun oireisiisi melko tarkkaan. Huomaakohan kukaan tätä keskustelua enään...

      • HaavoittunutPerhonen

        Pakko oli kirjoittaa, kun huomasin tämän viestiketjun.. Kaikki tämä tuntuu niiiiin tutulta; olen kärsinyt samanlaisista vaivasta jo 15 vuotta.. :/ kaikki alkoi, kun teininä itsetyydytin mielestäni aivan liikaa, ja kerran sitten useiden itseaiheutettujen orgasmien jälkeen, kiihotus ei mennytkään ohitse. Jouduin paniikkiin ja syyllistin itseäni äärettömästi. En voinut kertoa asiasta kenellekään, koska asia oli mielestäni todella häpeällinen..
        Masennuin ja ahdistuin vuosiksi, aloin syödä masennuslääkkeitä, mutta eihän ne poistaneet perimmäistä syytä.. Tunne alapäässä oli jokapäiväistä.. Jossakin vaiheessa ongelma pieneni, kun tapasin elämäni rakkauden ja huomio suuntautui muihin asioihin. Sitten viime vuonna kun tulin raskaaksi, yhtenä iltana jälleen itsetyydytin itseäni ja se tunne ja kaikki negatiiviset ajatukset tulvahtivat jälleen mieleeni. Jouduin jälleen aloittamaan masennuslääkityksen.. Miehellenikään en uskaltanut kertoa todellista syytä masennukselle ja ahdistuneisuudelle.. :(
        Vasta tänä keväänä hakeuduin vihdoin terapiaan.. Halusin vihdoin voittaa ongelmani ennenkaikkea piene suloisen poikani vuoksi! Tänä syksynä sitten kerroin kaikki asiat miehellenikin.. Sain raskaan taakan sydämeltäni ja upeaa tukea mieheltäni!
        Oikeaa terapiaa olen vieläkin hakemassa ja masennuslääkkeitä syön.. Mutta toivon mukaan parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa! Ensimmäinen ja pahin virheeni silloin teininä oli, kun en voinut kenellekään asiasta kertoa.. Suljin kaikki sisimpääni ja nyt on aika purkaa tuo ahdistuneisuuden paakku! Se tunne, joka alapäähän aikanaan jäi, on edelleem olemassa, välillä tunnen hallitsevani sitä ja joskus taas tuntuu, että alapää on ihan oma kokonaisuutensa ja minulla ei ole siihen mitään valtaa..
        Sinänsä hieman helpottavaa että on muitakin, jotka kärsivät samanlaisista tuntemuksista, mutta jos saisin valita, en olisi teininä harrastanut itsetyydytystä niin paljon kuin sitä itse tein..:/
        Tsemppiä kaikille!

    • liibadaaba3

      Olen huomannut ihan samoja oireita jo useamman vuoden ajan. Olen siis 21 vuotias perusterve nuori nainen.
      Yleensä tämä tykytys, paine ja kihelmöinti alkaa aamupäivän jälkeen. Töissä, kaupassa, koulussa, vieraillessa muiden luona.
      Paineen tuntu,tykytys ja kihelmöinti on niin järkyttävän voimakasta välillä, ettei pysty mihinkään keskittymään. Toistaiseksi tämä on vielä pysynyt suht "hallinnassa". Hirvittää hieman mihinkä tämä oikein vie...

      En saa kuitenkaan sponttaaneja orgasmeja, vaan "vaiva" on jääny tykyttämiseen ja kihelmöintiin...

    • mirkkunen2

      Mulle tuli mieleen, että tuohon vaivaan saattaisi auttaa hyvin myös psykiatrinen terapia, sillä oireisiin vaikuttaa varmasti paljon myös se, kun niiden tietää tulevan "Joka aamu ennen töihin menoa" tai muuta vastaavaa.

      En väitä että vaiva olisi mitenkään keksitty, mutta sitä saattaa tiedostamattaan aiheuttaa itselleen uudestaan ja uudestaan. Itselläni oli moinen placebohomma migreenin kanssa; migreenikierteestä irtipääsyä vaikeutti helkutisti se kun "tiesin" migreenin tulevan tietyn väliajoin.. No totta ihmeessä se sitten tulikin.

      Monethan ovat "pois oppineet" esim. tinnituksesta terapian avulla, vaikka fyysinen vika ei olekkaan korjaantunut. Niinpä luulisi, että joissain tapauksissa terapian avulla PSASistakin voisi ehkä päästä eroon, sillä aivoistahan kaikki viestit kuitenkin lähtee. Tehokasta lääkehoitoa on hankala löytää, kun kyseessä on lähinnä muihin vaivoihin tarkoitetut lääkkeet joita ei ehkä mielellään vain tuon takia myönnetä..

      Tsemppiä kaikille, varmasti raivostuttava tauti kaikkityyni!

    • lady,.

      Täällä olisi yksi ihminen lisää!?!? Onkohan ketään enää kuulolla. Olen 18 vuotias nuori nainen ja minulla tämä alkoi jo pari vuotta sitten. Silloin oireita oli pienissä pätkissä ja ne menivät aina ohi. Nyt tämä riesa palasi muutama kuukausi sitten. On huonoja päiviä ja parempia päiviä. Minulla tämä esiintyy jokseenkin lievänä. Oireena on ainoastaan kihelmöinti klitoriksen oikealla puolella ja kihelmöinti säteilee alavatsaan. Orgasmeja ei ole toistaiseksi ollut. Epäilen että kyse on jonkinlaisesta hermopuristuksesta ym. joka sitten aiheuttaa tällaista. Alaselkäni ja alavatsani myös värisevät kummallisesta jos jännitän niitä. Olen menossa nyt kesän aikana lääkäriin ihan gynen vastaanotolle kun on rahaa. Toivon että tutkisivat lantionalueen.

      Onko teille muille vastauksia oireisiin löytynyt?
      Tiedättekö hyviä lääkäreitä?

    • Minullakin?

      Kuulostaa tutulta. Minä kykenen saamaan kymmeniä ja taas kymmeniä orgasmeja yhdynnässä. Toisinaan orgasmit jakuvat jopa tunnin seksin lopettamisen jälkeen.
      Saan orgasmeja ilman fyysistä kontaktia. Kiihoitustila on lähes jatkuva. Voisiko kyseessä olla tuo sairaus? Oireet ovat jakuneet kolmisen vuotta.

    • PGAD

      Aikuinen ystäväni on vuosia kärsinyt tästä ongelmasta. Kuulin häneltä siitä vasta jokin aika sitten.

      Ohessa linkki: Persistent Sexual Arousal Syndrome (PSAS) / Persistent Genital Arousal Disorder (PGAD)

      Read more: Persistent Sexual Arousal Syndrome (PSAS) - Symptoms http://www.medindia.net/patients/patientinfo/persistent-sexual-arousal-syndrome-symptoms.htm#ixzz3HzFi9Bzj

      • tyttö90

        Onko kukaan löytänyt ketään lääkäriä joka tietäisi tästä ja osaisi auttaa? Kävin yksityisellä gynekologill joka ei ottanut mua yhtään tosissaan.

    • daslkjefws

      jos jännitätte lantiopohjan lihaksia niin tuntuuko se hassulta alapäässä? En osaa selittää :D Kun jännittää noita lihaksia niin mulla ainakin tuntuu sellanen kutina/inhottava tunne alapäässä. Ihan ku veri pakkautuisi jonnekin alapäässä.

    • Whoever27

      Olen 27-vuotias ja minulla on ollut tämä 19-vuotiaasta saakka. Vasta noin vuosi sitten löysin netistä tälle v*ttumaiselle vaivalleni nimen. Kuinkahan yleinen tämä oikeasti on? Ajattelen vaan, että monet varmaan vaikenee aiheesta visusti. Itsekin oon kertonut vaan miehelleni enkä sillekään ennen kuin oltiin oltu jo pari vuotta yhdessä.

      Tästä ei kyllä suomeksi löydy mistään tietoa, joitakin englanninkielisiä sivustoja, uutisia ja tutkimuksia olen googlettamalla löytänyt. Vinkkaisin nyt terveyden ammattilaisille, jos satutte viestini lukemaan, että voisitte puhua sairauden olemassaolosta julkisesti "vähän" enemmän, että tästä kärsivät naiset kehtaisivat mainita asiasta gynelle tai jopa yleislääkärille. Minulla on muitakin kroonisia sairauksia joiden takia olen käynyt lääkärissä, mutta tämä on pahin, enkä mä tästä ole lääkärissä maininnut. Vinkiksi muille, että SNRI- tai SSRI-lääkkeistä voi olla apua. Syön itse yhtä niistä erään toisen sairauden vuoksi ja se auttaa tähänkin vähän.

    • Maybeonepatientmore

      Minua kiinnostaisi oletteko saaneet vaivaanne apua ja miten pärjäätte sen kanssa?

    • tuskaatuskanpäälle
      • maybeonepatientmore

        Samaa olen miettinyt mutta uskon silti että mitä nyt olen noita kokemuksia englanniksi lukenut että suurimmalla osalla voi olla tosiasissa jokin muu vaiva kuin juuri tämä psas. Pelkkä tulehdus voi aiheuttaa monenlaisia oireita. Kiinnostaisi silti että onko kukaan saanut apua tai ovatko oireet hävinneet? Sairaus voi olla myös hyvinkin psyykkistä ja oireet pahentuvat kun itse asiaa omalla päälläsi vaivaat kun monet eivät kehtaa mennä lääkäriin..olenko väärässä?

    • Niinärsyttävää

      Olen 17vuotias ja olen nyt viime päivinä itkenyt oikein kunnolla kun olen itselleni diagnosoinut tuon psas'in.. oireeni ovat lähinnä sellaista jännää kutitusta ja no tuntuu kuin olisi kokoajan kiihottunut. epäilen tämän olevan jotenkin psyykkistä koska kärsin tästä pari viikkoa sitten viikon ja sitten tavallaan unohdin sen ja sitä ei ollut viikkoon mutta sitten kuulin radiossa kun puhuttiin jostain naisesta joka saa 100orgasmia päivässä ja rupesin miettimään sitä taas ja se palasi. Nyt olen taas viikon kärsinyt tästä ja en vaan saa tätä pois mielestä, luulen että mietin tätä ihan liikaa ja on kokoajan sellainen jännittynyt olo. Aamulla herätessä sitä ei ole ja se pahenee iltaa kohden. Raastavinta on kun ei voi kenellekkään puhua asiasta :/ pelkään vain että elämäni on piloilla jo nyt enkä pysty nauttimaan enään elämästä

      • Maybeonepatientmore

        Tiedän tunteen...jos pystyt käymään gynellä tai kertomaan lääkärille sekin voisi auttaa :) jos haluat jutella asiasta niin täällä ois yks :) joskus pelkkä puhuminen ja se et uskaltaa kertoo asiasta voi auttaa...ei täs maailmas oo sellasta asiaa jota ei vois kertoo :)

    • vaihtoehtosyy

      Voisiko näille oireille olla ihan päteväkin syy?

      Itselläni myös samankaltaisia "kohtauksia" alapäässä. Mutta kohdun takana onkin iso kasvannainen, joka painaa paikkoja ja siellä siis todistetusti on vilkas verenkierto ja suonikohjujakin ilmaantunut tästä syystä. Itse siis miellän tuon "panetuksen" kuumotuksen tunteen tämän verenkierron häiriön syyksi.

      Normi ultrassa tätä ei tosiaan nähty, vaan yksityisellä vähän tarkemmalla konelle.

      Voisiko muillakin olla siis vain verenkierrossa vikaa, tällaisen paineen takia?

    • enjaksaenää

      tietääkö kukaan lääkäriä helsingissä jona ottaa tämän tosissaan?

    • Maybeonepatientmore

      Kannattaa hakeutua yksityiselle ja kysyä lisää neuvoa..itselläni vaiva taisi olla vain psyykkistä oireilua josta koitui juurikin noita tuntemuksia...terapia auttanut,mutta kyllä ei ollut asian kanssa helppo elää...:/

    • millamaku

      Täällä myös yksi lisää. Tätä jatkunut jo vuosia, mutta nyt kierukan laiton jälkeen villiintynyt aivan mahdottomaksi. Päivittäin tulee kymmeniä orgasmeja itsekseen. Saattaa puolen minuutin välein tulla uusia ja uusia (eikä yksittäisiä vaan monta sykkimistä peräjälkeen). Sitten voi olla taukoa parikin tuntia. Pitkin päivää tätä tapahtuu ja on todella väsyttävää. Epäilen että johtuu hormoneista, mutta nyt ainakin tunnen kierukan sisälläni, joka varmaankin painaa sopivaan paikkaan ja siitä johtuu jatkuva kiihottunut tila. Ehkä joudun luopumaan kierukasta tämän vaivan takia. Onko muita, ketkä saa orgasmeja pitkin päivää useita kymmeniä?

    • Whoever27

      Olen kirjoittanut tähän ketjuun ennenkin nimimerkillä Whoever27. Muakin kiinnostais toi mitä joku jo kysyi, että onko Helsingin seudulla joitain lääkäreitä, jotka tajuais tätä sairautta? Mainitsin tästä asiasta yhdelle yksityiselle gynekologille ja se ei ollu koskaan kuullukaan asiasta, sano vaan et "netissähän nyt on kaikenlaista minkä perusteella voi diagnosoida itselleen vaikka mitä". Ei hyvää päivää. Onko kokemuksia paremmista lääkäreistä?

    • Tinksulainen

      Hei vaan kaikki kohtalotoverit! Toista viikkoa vasta oireita mutta onneksi googletin ja löysin teidät. Mulla ei vielä ahdistukseen asti tykytys vaivaa, mutta ihmetyttää sitäkin enemmän. Olen 46v ja 3 lapsen äiti, masennuslääkkeet vaihdettiin n. kuukausi sitten toisiin eli yhdistäisin sen joko toisen lääkkeen lopetukseen tai uuden aloitukseen. Joku pätevä vois perustaa vaikka fb: hen suljetun ryhmän niin voitais keskustella asiasta enemmänkin ja etsiä tietoa ja jakaa sitä keskenämme.

    • ihmehomma

      Seuraakohan tätä ketjua enää kukaan? Kuitenkin, noin viikko sitten istuin vain ihan normaalisti koneella, kunnes yhtäkkiä tuli todella voimakas olo että olen saamassa orgasmia. Eikä siis käynyt sillä hetkellä mielessäkään mikään seksiin liittyvä, en ollut kiihottunut. Olo hieman helpotti kun nousin seisomaan ja jaloittelin, kuitenkin sama "kohta tulee"-olo on toistunut useamman kerran kuluneen viikon aikana. En koe tuota tuntemusta mitenkään miellyttäväksi, toisin kuin silloin jos oikeasti olisi tositilanteessa ja kiihottunut. Oikeasti todella inhottavaa. Tämän orgasmin rajalla-heilumisen lisäksi on ollut outoja tuntemuksia alapäässä; välillä ehkä jonkinlaista kutinaa/kirvelyä, paineen tunnetta ja "panetusta". Eilen sitten masturboin kun oli taas tunne pahimmillaan, itsetyydytys kuitenkin tuntui tosi laimealta niin kuin alapää olisi jotenkin puuduksissa?! Sain kuitenkin lopulta orgasmin ja se oli voimakkaampi kuin yleensä.

      Itselläni paljon muitakin terveysongelmia tällä hetkellä, en jaksaisi vielä tätäkin lisäksi. Ahdistaa kun lukenut joidenkin kärsineen tästä vuosikymmeniä! Olen parin viikon päästä menossa neurologille muiden oireiden vuoksi, en kyllä tiedä kehtaanko mainita asiasta, kun vaikuttaa netistä löytyvän tiedon perusteella olevan aika tuntematon asia lääkäreidenkin keskuudessa. Myös yksityiselle gynekologille katselin aikaa muutaman viikon päähän (jos tämä nyt vielä niin kauan jatkuu), tiedä sitten osaako mitenkään auttaa asiassa.

    • Mikäauttaa

      Ssri lääkkeiden lopettaminen laukaisee vaivan. Ssri lääkkeet vievät seksihalut kokonaan ja kun ne lopettaa niin seksihaluista ei pääse eroon. Surkuhupaisaa. Asiasta vaan ei todellakaan kehtaa puhua lääkärille tai kenellekään, koska kukaan ei ole asiasta tietoinen tai perehtynyt. Mikä ssri lääkkeiden lopetuksessa aikaansaa ilmiön olisi kiinnostava tietää. Jokin aivokemiallinen juttuhan se on. Voisiko joku ruoka- aine stimuloida asiaa tai joku muu putos tai aine kahvi tms vaikea sanoa. Mutta kauhea vaiva. Jos vain kenelläkään on vinkkejä millä oiretta voi pitää kurissa on hyvä kuulla. Jonkun mielestä se on mahtavaa, kun seksuaalisuus on niin helppoa. Mutta siitä ei ole kysymys, kaikki oireesta kärsivät sen tietää. Ja loppuuko tää tilanne koskaan, olisi hyvä tietää. Ikinä en olisi syönyt ssri lääkeitä jos olisin tiennyt mikä piina niistä seuraa.

    • Tulip000

      Minulla alkoi tämä edellispäivänä kun tyydytin itseäni ilmeisesti liian monesti. Kova "panetus"kutina klitoriksessa jäi päälle eikä mene enää ohi. Ihan hullua kun ei pysty edes nukahtamaan kun kutina piinaa mieltä. Olen 34v. Voiko asialle tehdä enää mitään!?

    • Surkeatulevaisuus

      Mitäs, kun tämä sama vaiva on nyt itseni lisäksi myös parivuotiaalla tyttölapsellani. Vittumaista tulevaisuus edessä, kun hoitokeinoja ei ole :( Ilman orgasmia ei uni tule.

    • Pienilintunen94

      Huh! En olekaan ainoa jolla on tällainen vaiva, "levoton pimppi". Olen pitänyt itseäni reilun vuoden verran täysin tärähtäneenä, kun alapäässä ja alavatsalla tuntuu milloin mitäkin häiritseviä nykäyksiä. Tämä on ollut henkisesti aika kauheaa ja aiheuttanut minulle myös masennusta. Jotenkin kuitenkin helpottaa kuulla, että tämäkin vaiva on oikeasti olemassa eikä pelkkää omaa sairasta mielikuvitustani, jona olen sitä pitänyt... kiitos tästä ketjusta ja voimia kaikille kohtalontovereille! :)

    • kohtalotoverii

      Hei! Huh en ole ainoa! Luin netistä, että tämä on hyvin harvinaista tää jatkuva kiihotustila, mutta onneksi löysin tämän keskusteluketjun! :) Tämä aivan uusi asia minulle ja on ollut kyllä tosi noloa soittaa Terveysneuvoloihin ja sun muuta, kaikki sanoo aivan samaa asiaa koko ajan tosi turhauttavaa. Oon 22-vuotis tyttö ja mulla on ollut nyt tää muutaman päivän ja alussa olin että kyllä tää menee ohi kohta, mutta tuntuu että voimistuu koko ajan tää tunne alapäässä varsinkin klitoriksessa! Tiiättekö kauan tässä voisi mennä, että kauhee epämukava tunne lähtee pois? Onko oikeesti sen arvosta mennä lääkäriin ja maksaa yli 100€ parin minuutin keskustelusta? Vai onko toista tapaa käsitellä tätä, joku voide tai jotain apteekista? Vai pitääkö vain hampaita purra? :(
      Voimia kaikille! :)

    • enjaksaenää

      Hei!

      Olen 22-vuotias nainen ja kärsinyt samasta vaivasta jo 4 vuotta. Olen vihdoin alkanut hankkimaan apua ongelmaani todenteolla, aikaisemmin sitä ei otettu tosissaan.
      Kun tämä melkein elämäni pilaava vaiva alkoi söin SSRI-lääkkeitä tai sitten olin juuri lopettanut, en muista sillä en osannut yhdistää mitenkään tuntemuksien alkua siihen. Tekisin mitä vain etten olisi alottanut lääkitystä silloin jos se on tämän laukaissut.
      Joku sanoi että SSRI:n uudelleen aloitus voisi auttaa, ajattelin pyytää lääkäreitä kokeilemaan sitä (heillä kun tuntuu olevan vähemmän tietoa asiasta kuin minulla) ja tulen ilmoittamaan jos se tai jokin muu auttaa.
      Todella kiusallinen ja häiritsevä vaiva, tsemppiä kaikille ja uskaltakaa mennä kertomaan asiasta lääkäreille ja jos he eivät tiedä asiasta tai leimaavat psyykkiseksi häiriöksi niin kannattaa vaatia jotain asiantuntevampaa lääkäriä!
      Itselläni häiritsee ehkä eniten pelko, että kiihottuneisuuden voisi huomata esim julkisella paikalla koska se olisi erittäin noloa. Kaikki ystäväni ovat kuitenkin sanoneet että sitä on mahdoton nähdä päällepäin.
      Onko teillä muilla muuten tämä olo tasaista vai tuleeko siinä yhtäkkisiä voimistumisia, kuten minulla? Oireeni myös olivat paremmin kurissa puoli vuotta ja nyt voimistuneet enkä enää melkein halua liikkua julkisilla paikoilla. Yhtä helvettiä toivottavasti asiaa ruvettaisiin tutkimaan enemmän!!

      • Apua96

        Hei, mulla alko noi samanlaiset oireet joskus yläasteella. Jos sattu kiihottumaan jostain, niin se ei menny itekseen pois, vaan piti tyydyttää itseään. Sit sekään ei aina tehonnu vaan se tunne vaan jatku ja en tienny miten siitä pääsis eroon, kunnes jossain kohtaa huomas et se ei vaivaa. Mut niin, aina kun kiihotun tai pussailen jonkun kanssa vähän intiimimmin, niin se tila ns. Jää päälle, enkä uskalla olla kenenkään kanssa, koska pelkään, että se tykyttävä tunne ei lopukkaan. Haluaisin olla ajattelematta koko asiaa, mutta en pysty. Se häiritsee ihan kamalasti. :( Onko teillä muilla se menny jossain kohtaa itekseen ohi ilman, että teette asialle sen enempää?

    • täytyyhäteidänapusaada

      Friillä Apua mikä tauti, kerrottiin asiasta. Joku tohtori meinasi että naisella on joku kystä, ei seksuaalinen vaan kipujuttu. Noin 30 miljoonaa amerikkalaisista naisista kärsii samasta.
      Amanda Gryce sai pistoksia sai nukuttua ja häpeäntunne väheni.

      • Sattuma

        Niin, tuo oli Brasiliassa ja lääkäri antoi tytölle kipua lievittävän pistoksen virtsarakkoon. Minulta jäi alku näkemättä, mutta tuo sama ohjjelma tuli juuri TLC-kanavalta. Hän sai myös lääkityksen,mutta ei kerrottu mitä lääkettä.
        Ajatuksena siis,että kipu antaa aivoille väärää viestiä. Ja kun kivun poistaa,aivot oppivat uuden tavan reagoida.

    • EhkäPelastunut

      Hei, olen 28 vuotias nainen ja minulla kesti tuota noin viisi päivää, kunnes helpotti. Juuri sellaista jopa kivuliasta tykyttelyä, kutinaa, kuumotusta ja "kouristuksia" klitoriksessa ilman minkäänlaista kiihottumista tai mielihyvän tuntemusta. Sain oireet helpottumaan ja pian katoamaan kokonaan muutamalla konstilla. Päättelin nimittäin, että vaiva johtuu ainakin omalla kohdallani mitä ilmeisemmin jonkinlaisesta klitoriksen hermojen ylijännitys-/ylirasitustilasta, jonka olin aiheuttanut ihan itse, kun masturboin ihan noin niinku huvikseen. Rupesin siis hoitamaan vaivaa kuin mitä tahansa raisitusvammaa eli ensinnäkin lepo (= täydellinen selibaatti; ei seksiä eikä itsetyydytystä), kevyttä lantioon ja jalkohin kohdistuvaa liikuntaa ja venyttelyä sekä lantionpohjan lihasten rentoutusharjoituksia yms. Läpimurto oli kuitenkin mistä tahansa luontaistuotekaupasta ja -osastolta löytyvä tiikeribalsami, jota levitin pahimmalle alueelle. Eron huomasi jo samana iltana muutaman tunnin jälkeen ja seuraavina päivinä käytin aina oireiden ilmaantuessa ja joka kerralla vaiva lieventyi entistä enemmän. Apteekista saatavaa magnesiumvoidetta käytin myös yhden kerran ja sekin on varmasti auttanut jonkin verran. Nyt oireet ovat kadonneet lähes kokonaan, mutta selibaattia vietän vielä jonkin aikaa ihan varmuuden vuoksi, jotta hermot pääsevät kunnolla palautumaan. Tiedoksi niille, joille tiikeribalsam ei ole tuttu: saattaa poltella voimakkaastikin varsinkin ekalla kerralla, mutta se kuuluu asiaan. Vaikutus perustuu juuri kylmä-kuuma -hoitoon, joka rentouttaa lihakset ja hermot. Älkää kuitenkaan käyttäkö rikkoontuneelle iholle. Toinen tärkeäksi kokemani asia oli sen muistaminen, että oireet eivät voi kadota yhdessä yössä vaan pitää yrittää pysyä kärsivällisenä ja muistaa, että oireiden hetkittäinen takaisin ilmaantuminen hoidon aloittamisen jälkeen kuuluu asiaa eikä tarkoita sitä että tilanne olisi toivoton ja että se ei loppuisi koskaan. Minulle tuli kerran olkavarteen rasitusvamma ja sen paraneminen kokonaan kesti monta kuukautta oireillen joinain päivinä enemmän ja toisina vähemmän, joten tämäkin vaiva kestäisi jonkin aikaa ja oireilisi ja sitten se hiljalleen paranisi. Tämä ajattelu auttoi hyväksymään oireet ja olemaan kiinnittämättä niihin huomiota, mikä taas tuntui auttavan myös itse oireisiin.
      Toivon, että vinkkini auttaisivat edes joitakuita. En sano, että tämä toimisi kaikille samallailla, mutta kehoitan kokeilemaan. On nimittäin todella veemäinen vaiva, enkä halua kenenkään joutuvan elämään sen kanssa yhtään kauemmin kuin on pakko. :(
      Vielä tiivistettynä: selibaatti, liikunta/venyttely, tiikeribalsami, magnesium(voide) sekä kärsivällinen ja luottavainen mieli. Kuulostaa yksinkertaiselta poppaskonstiluettelolta, mutta auttoi minua ja tällä hetkellä oireita ei ole ollenkaan.

    • Anonyymi

      Olen kärsinyt tästä nyt ehkä 7 kuukautta. Tämä on niin vittumaista, et en edes voi selittää. Melkein joka minuutti on ihan helvetillinen. Harkitsen yhä useammin itsemurha.

    • Anonyymi

      Onkohan kukaan täällä enää.. Olisi ihanaa jutella jonkun kanssa kellä tätä oireilua, ja mites kaikki vuosia sitten kommentoineet, olettekohan saaneet apua tähän vaivaan..? Inhottavaa ja tuntuu että ei pysty tehdä mitään kun kokoajan huomio keskittyy vaan alapäähän.

    • Anonyymi

      Mulla oli tätä viimeks pari vuotta sitten ja silloin se kesti lähemmäs kuukauden. Sain sen kuitenkin jossain kohtaa pois ja aloin ahdistumaan entistä enemmän kaikesta seksuaalisesta ajattelusta. Olen neitsyt, mutta nykyään seurustelen ja minua ahdistaa ihan äöyttömästi ajatus seksistä, koska pelkään kiihottumistakin ja sitä, että se tunne jäisi ns. Päälle. En halua enää koskaan kokea sitä jatkuvaa tykyttelyä, mutta haluaisin olla poikaystäväni kanssa. Ahdistaa ihan kamalasti.

      • Anonyymi

        Hei. Minäkin tässä mietin onko täällä enää ketään puhumassa tästä asiasta. Itsellä alko taas oireet uudestaan kun yritin olla ilman ssri lääkkeitä ja hermot menee ja ärsyttää. Aloitin siis uudestaan eikä ole vielä helpottanut.
        Kamala kuulla. Itse olen kyllä ollut aktiivinen seksin kanssa joten se varmaan vaihtelee. Voitas jutella asiasta lisää. Jos oot vielä täällä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei. Minäkin tässä mietin onko täällä enää ketään puhumassa tästä asiasta. Itsellä alko taas oireet uudestaan kun yritin olla ilman ssri lääkkeitä ja hermot menee ja ärsyttää. Aloitin siis uudestaan eikä ole vielä helpottanut.
        Kamala kuulla. Itse olen kyllä ollut aktiivinen seksin kanssa joten se varmaan vaihtelee. Voitas jutella asiasta lisää. Jos oot vielä täällä

        Joo, nyt eksyin takas tähän keskusteluun, kun oireet palas. Ja nimenomaan seksuaalinen käyttäytyminen jotenkin saattaa saaha ton aikaan, eikä se lähekkään enää pois, vaikkei todellakaam tekis mieli ollenkaan tehä enään uhtään mitään noin niiku henkisesti. On niin turhauttavaa, kun ei uskalla tehä mitään tai joutuu jarruttelee kauheesti, ettei tää alkais taas. Ja kun tuntuu, et osalla taas noitten oireiden alkuun ei ees liity seksiä tai masturbointia yms. 🤔. En oo ite yhdynnässä ollu edelleenkään. alan saamaan paniikkikohtauksia jos alan pelätä sitä että kiihotun, ja sitähän muuyen pelkään. Mieluummin en tuntis alapäässä yhtään mitään. Ikinä

      • Anonyymi

        Helpottavaa kuulla, että se on mennyt ohi jollain, mutta harmi että ahdistus on silti jäänyt. Itse huomasin, että kärsin samasta tykyttelyatä ja paniikkihäiriön kanssa tämä on niin ahdistavaa, vaikka olenkin sairastanut vasta pari päivää.
        Ajattelin että se menisi ohi ehkä tunnissa tai nopeammin, mutta se on edelleen päällä. Pelkään ettei se katoa ja jos minun on valittava elänkö loppu elämäni tämän kassa vai en. Aion lopettaa tämän tähän

    • Anonyymi

      Veikkaan, ettei ap alunperin ollut ensinkään nainen. Hormonaalinen kehitys on johtanut vuosien aikana tähän.
      Tiedän tästä erikoistapauksesta enemmän, mutta katson poistaako hän tämän > muuten S-24 moderaattorina...

    • Anonyymi

      Rakkaat ystävät. Itkin ilosta, kun löysin tämän palstan. Olin niin kiitollinen ja turvassa kun sain ymmärtää, etten ole yksin vaivojeni kanssa. Luin tämän koko palstan läpi ja päätin luoda kaikille yhteisen, yksityisen Facebook -ryhmän.

      Ryhmä on yksityinen, eikä sinne oteta ulkopuolisia kommentoimaan asiaa. Ryhmän tarkoitus on olla tukiverkosto, jossa voimme keskustella aiheesta, hoitokeinoista, vaivoista ja voimaantua yhdessä.

      Linkki ryhmään: https://www.facebook.com/groups/294199578820824/members

      Toivottavasti nähdään ryhmässä.

      Oma tarinani:
      Minulle tämä tapahtui 25.02.2021, jolloin masturboin ja orgasmin saadessani koko kehooni valahti todellinen shokki-tila, jonka tunsin olevan väärä. Menin todelliseen paniikkiin, tunsin kuinka orgasmi "jäi päälle". Soitin paniikissa poikaystävälleni, selitin tilanteen ja puhelun aikana tunsin kuinka "nyt tulen". Menin kontilleni ja kaikin voimin estelin orgasmin tulevan. Itkin, menin ulos ulkoilmaan, soitin päivystykeen joka neuvoi minulle eri vaivaan, klitoriksen erektiotilaan kotikonstit: suihkuun, pese alapää, mene sängylle makaamaan, ravistele jalkoja, ole rauhassa. Olin aivan paniikissa ja tein kaiken mitä hän sanoi. Seuraavana päivänä menin yksityiselle gynelle, eikä hän osannut auttaa yhtään, niinkuin itsekin sanoi. Seuraavaksi menin Väestönliiton seksuaaliterapeutille, Jonna Karimolle, joka helpotuksekseni oli tavannut monia muitakin vaivaa sairastavia potilaita. Suosittelen häntä terapeuttina kovasti! Tietää asiasta ja tavannut muitakin.

      Pari päivää ennen tätä tapahtumaa huomasin masturboidessani, että klitorikseni on kovin "uupunut".. Miksi? Käytän yleensä itse dildoa ja vibraattoria, mutta tällä kertaa jouduin ottamaan vibraattorin pois pelistä, sillä se jopa sattui klitoristani. Yhtäki'ä, ennen kuin huomasinkaan niin tulin ennenaikaisesti - kuin kehoni olisi orgasmoinut mutten itse mieleni kanssa ollut mukana tai valmis siihen. Samalla hetkellä tunsin samanlaisen shokin kehossani, joka huusi minulle, kuinka se tuntuu VÄÄRÄLTÄ. Säikähdin, nousin ylös, laskin kymmeneen ja rauhoittelin itseni. En ollut koskaan kokenut mitään tällaista. Laitoin dildon ja vibraattorin piiloon, jotten menisi enää lankaan.

      Kuinkas kävikään. Löysin itseni muutaman päivän päästä illalla sängystäni hieman kiihottuneena, ja muistin piilottaneeni seksilelut. Tämä päivä oli 25.02.2021, ja päätin kuitenkin masturboida. Taas, klitoris oli liian herkkä, ja jatkoin käsin. Noin 10 sekunnin kuluttua, kehoni orgasmoi todella äänekkäästi ja "luonnonmukaisen"  tuntuisesti, mutta väärin. Tällä kertaa orgasmi ja sen jälkeen aiheutuvat oireet olivat kaksinkerroin pahempia. Oireet, mm. käsien, kasvojen ja rintakehän kova kihelmöinti oli täysin uutta.

      Loput tiedätte ensimmäisestä tekstistä.


      Koin tuohon aikaan masturboivani paljon, joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Minulla on menneisyys lapsuudessa, jolloin masturboin stressiäni pois, ja kehoni tottui terapeutin sanoin palkintoon, itsetyydytykseen ja orgasmiin. Se on saattanut jäädä keholle ns. päälle, ja odottaa stressaavissa tilanteissa tuttua palkintoa.

      Oireeni olivat todella pahat 1 kk ajan, sain paniikkikohtauksia ja minulle haluttiin aloittaa SSRI-lääkitys, Escitalopram. En halunnut aloittaa lääkitystä, ainakaan vielä.

      Nyt oireeni parin kk jälkeen ovat helpottuneet, mutteivät vielä täysin kadonneet. Seksin harrastaminen on ollut hankalaa, ja minulle on muodostunut todellinen pelko seksiin, kiihottumiseen ja etenkin orgasmiin.

      En saa valveilla orgasmeja, mutta olen herännyt ns. mini orgasmeihin muutaman kerran ja näen unissani, kuinka masturboin.

      Inhottaa seksuaaliset, tulvivat ajatukset. Mielentilani on muuttunut ja en tunnu oikeasti "elävän". Ehdottomasti oireet pahenee ahdistuksen myötä. Minulle samalla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Taustalla muitakin mielenterveysongelmia.

      Pyydän, puhukaa lääkäreille! Tämä ei ole nolo asia ollenkaan, ettehän te itse tätä säätele! Jos te ette puhu, muutkaan eivät koe uskaltavansa. En ole kyseenalaistanut puhumista ollenkaan ja olen saanut APUA, kun olen puhunut lääkäreille. Valitettavan moni ei tiedä asiasta.

      Olen mm. käynyt "tenssissä", eli elektrolyyttejä lihaksiin ja hermostoon pienillä sähköimpulsseilla (ennen kun kysyt, ei, se ei satu.) fysioterapeutilla (Iina Väisänen, Terveystalo). Tätä suositteli Väestönliiton seksuaaliterapeutti Jonna Karimo, ja kyllä koin niiden auttavan. Tarkoitus on rentouttaa lihaksia ja hermoja.

      Olen myös käynyt aivojen magneettikuvassa sellaisessa tuubissa. Joskus saattaa olla johtunut aivojen jonkunlaisesta kohtauksesta, mutta sen tulee selvittää neurologi tms. Huomenna neurologille selittämään asiasta.

      Terapia ehdottomasti auttaa käsittelemään ja ymmärtämään kehoaan. Joskus näille asioille ei ole selkeää syytä, mutta niistä voi päästä yli, ja aion päästä.

      Koen, että hormonit vaikuttaa. Minulla on kieruka, Mirena ollut yli 5v ja siitä on tehot lopussa. Otan kierukan pois, katsotaan miten oireiden käy. Tsemppiä kaikille!

      • Anonyymi

        Hei, mahdatko olla vielä lukemassa tätä ketjua? :)

    • Anonyymi

      Onko tästä mahdollista parantua. En ketä tätä enää. Minua pelottaa, ahdistaa, enkä voi kertoa tästä kellekään suoraan. Olen jatkuvasti paniikissa ja olen vasta 15 en kestä tätä enää.
      Tarvitsen apua, mutta en tiedä mitä tehdä, taustalla paniikkihäiriöstä, ja vaikea olla missään enää.
      Koulussa on pakko käydä, mutta tunneilla on vaikea olla. Edes vanhempani eivät tiedä tästä, koska en tiedä miten siitä heille kertoisin
      Olen lukenut tapauksista Suomessa ja niissä kerrotaan, miten mikään ei ole auttanut ja monet ovat kärsineet tästä lakkaamatta.
      Minua pelottaa, enkä voi nukkua, en voi keskittyä.
      Olen jatkuvasti ahdistuneessa tilassa ja itsetuhoiset ajatukset ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, vaikka tätä on kestänyt noin 4 päivää
      Olkaa kilttejä ja sanokaa, että tälle on jokin lääke tai hoito.

    • Anonyymi

      Apua, en kestä enää😭😭
      En jaksa tätä tykytystä enää, se ahdistaa ja pelottaa. En tiedä mitä tehdä olen ihan paniikissa.
      Meneekö tämä koskaan ohi. Voiko joku kertoa onko tähän apua.

    • Anonyymi

      Loppuuko tämä koskaan?
      Onko kukaan parantunut tästä?
      Minä en enää kestä tätä, jos joku tietää onko tälle mitään hoitoa kiltit kertokaa. Jos en saa apua tähän pian en enää pysty tähän

    • Anonyymi

      Olen paniikissa laittanut nyt varmaan jo 3 viestiä tänne, mutta tarvitsen apua.
      Jos kukaan lukee enää näitä viestejä minä tarvitsen apua. En voi olla koulussa, enkä kotona, vanhempani eivät tiedä, enkä tiedä miten kertoa. En voi jättää kouluakaan väliin vaikka haluaisi kun nyt.
      En ole nukkunut näinä 4 yönä melkein lainkaan ja nyt on pääkin jo kipeä kaiken tämän lisäksi.
      Haluan vain tietää, voiko tästä parantua koskaan.
      Se minua pelottaa tässä eniten, joudunko kestämään tätä lopun elämääni, vai onko mahdollista päästä eroon kokonaan?

      • Anonyymi

        Hei, ei hätää. Apua on, ja sitä pitää vain hetki etsiä. Ei hätää, selviät kyllä!

        Jos haluat jutella lisää vastaan mielelläni esim. Tällä palstalla.

      • Anonyymi

        Mulla on ollut tämä tauti kohta 30 vuotta. Alkoi 28 v ja olen kohta 56. Toivoin että vaihdevuosien jälkeen menisi ohi, koska olen aina ajatellut että tämä on hormoonihäiriö. Nyt en oikein tiedä. Ainoa lohtu on että kohtaukset eivät enää ole yhtä voimakkaita kuin ennen, vaan niiden kanssa voi elää ilman hulluksi tulemista. Mutta ikävä kyllä ne on nykyään melkein joka päivä kun ennen olivat silloin tällöin. Nyt olen ajatellut meneväni fysioteapiaan lannejumppaan kun monet sanoo että se voi olla fyysinen vaiva joka saattaa tulla esim. jos kaatuu liukkaalla. Itse en tiedä miten sain tämän silloin aikoinaan. Voi hyvin olla että olen kaatunut vaikka olen aina ajatellut sen olevan hormonaalinen. Jos ehkä joku painaa jotain hermoa. Ajattelin liittyä tuohon Suomen facebook ryhmään. Kenties jonain päivänä saamme vastauksen mikä vikana!

    • Anonyymi

      Facebookissa on ulkomainen ryhmä jossa 1400 jäsentä. Löydät sen nimellä: PGAD Discussions and Peer Support. Sieltä oon saanut lohdutusta ja vinkkejä.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      69
      1940

    2. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      164
      1529

    3. Perustele miksi hän ei

      Ole sopiva sinulle
      Ikävä
      136
      1343

    4. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      90
      1308

    5. Miehelle naiselta

      Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te
      Ikävä
      49
      1230

    6. Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa

      Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-
      Maailman menoa
      271
      1019

    7. Mikä oli nainen

      Paras yhteinen hetkemme niistä pienistä ja vähäisistä.
      Ikävä
      75
      972

    8. Miksi sinulla, nainen

      On niin negatiivinen asenne minuun ja yleensäkin negatiivinen käsitys?
      Ikävä
      107
      935

    9. Olen syvästi masentunut

      En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi
      Tunteet
      112
      902

    10. Nainen, millainen tilanne oli

      kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin
      Ikävä
      48
      751
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt