lisääntyy varmaan liikaa juovalla.
Ei sitten millään ymmärrä elää omaa elämää vaan väkisin tunkee,kielloista huolimatta elämääni.
Kun olen ystävä,alkaa haukkuminen mutta jos yritän ottaa etäisyyttää kehuu ja tekee kaikkensa että en jättäs.
Onko tämä tyypillistä alkoholin suurkuluttajalle,todella rasittavaa.Miten saa elää omaa elämää?
Ei sitten millään ymmärrä elää omaa elämää vaan väkisin tunkee,kielloista huolimatta elämääni.
Kun olen ystävä,alkaa haukkuminen mutta jos yritän ottaa etäisyyttää kehuu ja tekee kaikkensa että en jättäs.
Onko tämä tyypillistä alkoholin suurkuluttajalle,todella rasittavaa.Miten saa elää omaa elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on ollut tuttavina useita suurkuluttajia. Kaikki joivat itsensä hautaan.
Liimautuivat kuin takiaiset kiinni päivittäin ja yrittivät saada rinkiinsä. Usein onnistuivatkin.
Olivat selvänä tai ryyppy päällä, aina olisi pitänyt olla seurana ja änkesivät asunnolleni tai rimputtelivat tulemaan luokseen.
Kyllä juoppokin puhetta ymmärtää, ja useimmiten asia hoitui sanomalla suoraan, että nyt haluan olla yksin ja omassa rauhassa.
Itsesääliset ja huomiota kerjäävät juopot ovat rasittavia ja samalla säälittäviä. Säälin ja ärtymyksen välillä ystävät ja läheiset sitten tasapainoilevat. Energiaa kuluu hukkaan ja kuten tiedetään, ei sen enempää sääli kuin kiukkukaan paranna juoppoa.
Rakkaudella irrottautuminen on vaikeaa, helpompaa on vihaisena panna välit poikki - seurauksena sitten itsellä morkkis siitä, että on kohdellut liian tylysti sairasta ja onnetonta ihmistä.
En minä tiedä, mikä on kullakin sopiva tapa ottaa etäisyyttä toisen juomiseen. Omalla kohdallani olen ratkaissut asian ryhtymällä niin kovin kiireiseksi, että en vastaa puheluihin enkä kutsu kylään.
Yksi tällainen vähitellen eroon päästy ihminen on naispuolinen sukulaiseni, jolla on todettu alkoholismin lisäksi sairauksiksi kaksisuuntainen mielalahäiriö ja narsistinen persoonallisuus. Yritinpä kuinka paljon tahansa olla ystävä, ei hänelle mikään koskaan kuitenkaan ollut tarpeeksi. Jos kutsuin viikonlopuksi käymään, hän jättäytyi passattavaksi viikoksi ja vaikka toiseksikin, kunnes oli pakko puoliväkisin heittää hänet rautatieasemalle ja panna junaan.
Nyt hän on parin vuoden ajan halunnut itse raittiutta, mutta alkutaival on ollut hankalaa. Viimeksikin kun häntä junaan lykkäsin, hän uhkasi mennä heti ravintolavaunuun ottamaan pari kaljaa, kun oli niin kurja olo.
Semmoista kiristystä siis alkoholistin taholta, ei sellainen ole oikeaa ystävyyttä.
Pikkuhiljaa olen pääsemässä irti kaikista ihmissuhteista, joista en itse koe saavani mitään. Ehkä tämä on joidenkin mielestä itsekästä, mutta takaa sen että pystyn olemaan muille ystävilleni ja sukulaisille sekä lapsille hyväntuulinen oma itseni.
etkä ole ainakaan minun mielestäni itsekäs, jos haluat olla nöyristelemättä väärien ystävien edessä. Minäkin olen katkaissut välit lähes kaikkiin ns. ystäviin, en vastaa yöllisiin kapakkasoittoihin. Nykyisin saan olla rauhassa, ei tule kukaan pummaamaan kaljarahaa, eikä soittelemaan ovikelloa. Siellä vaan ryypätköön omissa pikkupiireissään. Ei käy todellakaan kateeksi heitä: olen muutamia kertoja ajanut bussilla entisen kantakapakan ohi ja nähnyt ex-ryyppykavereita siellä ulkona tupakoimassa. Kyllä on porukka turvonnut sitten viime näkemän (useita vuosia). Eikä kaikilla enää näytä kävelykään sujuvan, vaikka ovat alle nelikymppisiä.
Kannattais käydä katsomassa Narsistien uhrien tukisivustolla, jos sieltä löytyisi lisätietoa. Usein kuitenkin tieto lisää tuskaa. Ja kannattaa myös olla varovainen äkkinäisten diagnoosien antamisessa. Sieltä kumminkin saa hyvää vinkkiä arjesta selviytymiseen.
Olen itse raitistunut viisi kuukautta sitten. Aluksi ärsytti, kun vanhat juoppokaverini vain jatkoivat soitteluaan ja muuta yhteydenpitoa, mutta sekin on loppunut, kun olen muistanut aina kehua miten hyvä olo minulla nyt on kun en juo. Olen myös kertoillut käynneistäni AA:ssa ja kehoittanut tulemaan mukaan. Olen myös jakanut materiaalia alkoholin haitoista ja ottanut puheeksi hoitoon menon tai paussin pitämisen. Olen myös innostanut lenkille lähtöön aikaisin aamulla kanssani ja kertonut miten hyvä olo siitäkin tulee. Joillekin olen sanonut, että soita sitten kun olet selvä ja kas, puheluita ei enää juurikaan tule. Hyvä niin, sillä en kaipaa tuollaista seuraa enää yhtään.