Jippii, enään vuosi täysi-ikäisyyteen ja muuttoon pois kotoa. Kotona asiat ovat suhteellisen hyvin, isä ja äiti yhdessä ja katto päänpäällä ja ruokaa saa tasaisin väliajoin.
Syy siihen, miksi niin palavasti haluan pois täältä johtuu isästä. Isän mieliksi menin lukioon. Ihan hyvä vaihtoehto, koulu ihmisiä kun olen. Kuitenkin, se oli isän päätös, ei minun. Isä siis määräilee mua miten haluaa, herran jestas, olenhan jo 17 ja mun mielestä mun kuuluis saada kulkea melko vapaasti ja päättää suhteellisen paljon omista asioistani.
Poikaystävää en ole hankkinut, enkä hanki ennen täysi-ikäisyyttä, koska tiedän hänen reaktion, joka on siis todella negatiivinen.
Aina kun puhun tulevasta opiskelupaikasta tai kesätyöpaikka ehdokkaasta, hän sanoo "ei susta oo siihen", "et sä sinne pääse", "miks sä sinne haluaisit?".
Mulla on koko aika ahdistunut olo ja itku silmänurkassa kun pitää miettiä, mitä isä sanoo.
Mun täytyy siis muuttaa pois itseni ja oman mielenterveyteni takia.
Kohtalotovereita?
Syy siihen, miksi niin palavasti haluan pois täältä johtuu isästä. Isän mieliksi menin lukioon. Ihan hyvä vaihtoehto, koulu ihmisiä kun olen. Kuitenkin, se oli isän päätös, ei minun. Isä siis määräilee mua miten haluaa, herran jestas, olenhan jo 17 ja mun mielestä mun kuuluis saada kulkea melko vapaasti ja päättää suhteellisen paljon omista asioistani.
Poikaystävää en ole hankkinut, enkä hanki ennen täysi-ikäisyyttä, koska tiedän hänen reaktion, joka on siis todella negatiivinen.
Aina kun puhun tulevasta opiskelupaikasta tai kesätyöpaikka ehdokkaasta, hän sanoo "ei susta oo siihen", "et sä sinne pääse", "miks sä sinne haluaisit?".
Mulla on koko aika ahdistunut olo ja itku silmänurkassa kun pitää miettiä, mitä isä sanoo.
Mun täytyy siis muuttaa pois itseni ja oman mielenterveyteni takia.
Kohtalotovereita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minun kohdalla se halveksunta ja vähättely alkoi joskus kun olin teini-ikäinen pojankloppi.
En tiedä vieläkään miksi isä niin teki mutta se koski kovasti.
Tosin ne kaikki negatiiviset sanomiset loppuikin kuin veitsellä leikaten kun kerran mulkaisin murhaavasti ja kirosin synkästi.
Parikymmentä vuotta siitä on kun muutin pois kotoa ja luulen sen kaiken olevan lievän epävarmuuden ja alakuloisuuden "sylttytehdas".Mutta pärjätty on.
Kyllä se siitä.
Mitä isäsi itse tekee työkseen? Ehkä joku korkeaarvoinen valtion virkamies, joka johtaa tätä maata vai liekö hänellä itsellään jonkunasteinen identiteetti kriisi, kun pystyy tuollaisia lausahduksia antamaan.
Kuulostaa siltä, että isäsi itsetunto ei ole kohdallaan. Ehkä hän ei ole kauhen korkeassa ammatissa? Ehkä hän ei ole saavuttanut sitä mitä on halunnut? Ehkä hänen ei lapsena sallittu tehdä sitä mitä halusi? Hän ei halua, että hänen lapsensa pääsisi yhtään "ylemmälle tasolle" kuin missä hän on. Se olisi hänsetä nöyryyttävää häntä itseään kohtaan. Sinun täytyy pitää lippu korkealla, älä välitä hänen kommenteistaan, hän haluaa vain painaa sinut maahan. Joku päivä hän ehkä herää todellisuuteen, ja on ylpeä sinusta, toivottavasti. Tee kaikki mitä kykenet, tavoittele pilviä, et ehkä saavuta niitä, mutta pääset irti maasta. Sano isällesi, että haluat yrittää pärjätä omillasi, ja arvostaisit kaikkea tukea jonka saisit, mutta pärjäät ilmankin, jos hänestä ei ole miestä edes sitä antamaan.
..se, että opettelet sulkemaan nuo isäsi kommentit pois. Hyväksy se, että et voi häntä miellyttää. Päätä, että et välitä isäsi negatiivisista kommenteista. Usko itseesi. Jos nimittäin jäät odottamaan hyväksyntää tuonlaiselta ihmiseltä, odotat sitä vielä keski-iässäkin. Vaikka isäsi on varmasti sinulle rakas, ei hän saa talloa itsetuntoasi. Sano se hänelle. Kerro, miltä tuntuu. Jos vastaus on asiaa vähättelevä, jätä omaan arvoonsa. Pääasia on että SINÄ tiedät, että sinä pystyt.
Jätä kertomatta asioista, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Paha kommentoida, jos ei tiedä. Toivottavasti äitisi kannustaa sinua. :)