Meillä on nyt yksi lapsi IVF-hoidolla. Siirrettiin klinikan suosituksesta vain yksi alkio, koska kaksosraskaudessa on kuulemma isommat riskit ja kaksosissa iso työ.
Nyt minua kuitenkin ahdistaa ja osittain kaduttaakin, ettei meille annettu edes mahdollisuutta saada kaksosia. Haluan ehdottomasti lapselleni sisaruksen, ja jos meillä olisi kaksoset, meidän ei tarvitsisi enää lähteä hoitoihin -se tie kohdaltamme olisi kuljettu, olisimme vihdoin täysi perhe. Nyt meidän täytyy valmistautua uudelleen hoitoihin, ja vaikka todennäköisesti onnistumme niin saamaan toisen lapsen, se EI OLE TÄYSIN VARMAA! Vihaan tätä epävarmuutta.
Lisäksi olen kuullut/lukenut paljon kokemuksia kaksosista, ja se odotusaika on mennyt yleensä ihan hyvin, samoin arki vauvojen kanssa. Kaksoset kuulemma todellakin ovat "tuplaonni". Suututtaa tuo, että minulla tavallaan on nyt vain "puolikas onni" siitä mitä kaksosperheillä on. Pyh ja pah.
Mitäs muut olette mieltä, halusitteko/haluaisitteko mielummin ensi vain yhden vauvan ja myöhemmin sitten lisää, vai kerralla kaksoset, riskeistä huolimatta.
Olitteko/olisitteko pettyneitä, jos kahden alkion siirron jälkeen kohdussa sykkisi vain yksi sydän?
Nyt minua kuitenkin ahdistaa ja osittain kaduttaakin, ettei meille annettu edes mahdollisuutta saada kaksosia. Haluan ehdottomasti lapselleni sisaruksen, ja jos meillä olisi kaksoset, meidän ei tarvitsisi enää lähteä hoitoihin -se tie kohdaltamme olisi kuljettu, olisimme vihdoin täysi perhe. Nyt meidän täytyy valmistautua uudelleen hoitoihin, ja vaikka todennäköisesti onnistumme niin saamaan toisen lapsen, se EI OLE TÄYSIN VARMAA! Vihaan tätä epävarmuutta.
Lisäksi olen kuullut/lukenut paljon kokemuksia kaksosista, ja se odotusaika on mennyt yleensä ihan hyvin, samoin arki vauvojen kanssa. Kaksoset kuulemma todellakin ovat "tuplaonni". Suututtaa tuo, että minulla tavallaan on nyt vain "puolikas onni" siitä mitä kaksosperheillä on. Pyh ja pah.
Mitäs muut olette mieltä, halusitteko/haluaisitteko mielummin ensi vain yhden vauvan ja myöhemmin sitten lisää, vai kerralla kaksoset, riskeistä huolimatta.
Olitteko/olisitteko pettyneitä, jos kahden alkion siirron jälkeen kohdussa sykkisi vain yksi sydän?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ette osaa iloita yhdestä lapsesta?
"Suututtaa tuo, että minulla tavallaan on nyt vain "puolikas onni""
Itse olisin ikionnellinen tuosta "puolikkaasta onnestakin". Haluaisin, että siirrettäisiin kaksi alkiota kerrallaan, mutta meidän klinikalla ei kuulemma siirretä ikinä kenellekään kuin yksi. Haluaisin kaksi kerralla, jotta edes jompi kumpi jäisi eloon.
onnellinen, että olet onnistunut saamaan edes yhden lapsen hoidoilla. Eikö mikään riitä?
Ei näitä hoitoja tehdä niin, että joo me halutaan kaksoset, että nyt siirretään kaksi alkiota.
Kyllä hoidoissa pyritään aina saamaan "vain" yksi lapsi. Kaksosraskautta vältetään, koska se on riskiraskaus.
Kahden alkion siirrossakaan ei ole sen suurempi todennäköisyys raskauteen, kuin yhden alkion siirrossa.
Olet varmaan käynyt vain yhden IVF-hoidon ja heti on tärpännyt?Kun tälläisiä täällä kyselet.
Minulle tehtiin kahden alkion siirto vain sen takia että todennäköisyydet raskautumiselle paranivat.
Yksi alkio onneksi lähti myös kehittymään ja nyt raskaus jo loppusuoralla.
Pelkäsin kaksosraskautta, koska olen nähnyt epäonnistumisia monisikiöraskauksien kanssa, lasten vammautumista ym.
Myös keskenmenot yleisempiä monisikiö raskaudessa.
Hoitojen kalleus ym. muut tekijät saivat meidät ottamaan kakasosraskauden riskin, jota ei onneksi tullut.
Mikäli meiltä lääkäri olisi kieltänyt kahden alkion riirron olisin suostunut siihen heti.
Hei! Minä petyin kanssa kovasti, kun eivät suostu 2 alkiota siirtämään. Tai näin ainakin sanottiin alussa. Meillä ei ole vielä lapsia. En tiedä sitten onko "luontoa" todennäköisempää saada kaksoset, kun alkiot siirretään yhtäaikaa kohtuun ja tämän vuoksi eivät suostu siirtämään. Toinen syy on raha. Kaksoset maksaa alussa yhteiskunnalle enemmän. Ylipäätään en ymmärrä hedelmöityshoitojen jonoaikoja ja sitä ettei kaksosia haluta, koska mitä enenmmän ja nopeammin lapsia Suomeen tehdään niin sitä enemmän veroja valtio saa. Meillä on ollut alusta asti selvää ettemme saa luomuna lasta ja silti odottamaan on joutunut nyt 2 vuotta. Älä vertaa itseäsi kaksosperheisiin. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on,.
T:Toivottavasti pian isä
Kalskahti kyllä todella pahasti tuo "puolikas onni". Mitä jos lapsesi saisi tietää noista sinun ajatuksistasi, että hän, kauan odotettu lapsi (ilmeisesti, jos hoitojen kautta alkunsa saanut) on kaikesta huolimatta tuottanut vanhemmilleen vain puolikkaan onnen???
Kuten sanoit, mikään ei ole täysin varmaa. Vaikka sinulle olisi siirrettykin useampi alkio, ei ole varmaa että ne olisivat hedelömöittyneet. Mitä jos olisit sen takia saanut keskenmenon, tai vauvat olisivat vammautuneet, tai jos toinen vauvoista olisi kuollut synnytyksessä?!
Teillä on varmasti ollut paljon vaikeuksia lapsensaannin suhteen etkä silti osaa olla tyytyväinen?? Tekisi melkein mieli kysyä että mitä ihmettä olet tehnyt että olet ansainnut edes sen "yhden lapsen vain"?
Ihminen ei voi suunnitella että "hankipa niin ja niin monta lasta", vaikka saisi luomusti yhden lapsen, mikään ei takaa että ikinä enää tulisi uudestaan raskaaksi, luomusti tai hoidoilla.
Olisi ehkä sinunkin aika hyväksyä että te olette jo täysi perhe ja siihen tulee lisäystä jos on tullakseen.
Minä en ole lapsettomuudestsa kärsivä, päinvastoin, tulin raskaaksi "vahingossa" joten en katkeruuttani tässä möykkää. Olen silti kiitollinen lapsestani ja jos hän jää ainokaiseksi niin sitä suuremmalla syyllä olen hänestä ikionnellinen!
Kirjoitin viestini, koska minulla on todella kamala olo näistä katkerista ajatuksista. Todellakin tuntuu välillä siltä, etten olisi ansainnut edes tätä yhtä lasta, niin kiittämätön olen välillä ollut, vaikka tiedän, etten vaihtaisi rakasta, täydellistä vauvaani kymmeneenkään muuhun lapseen -juuri tämä lapsi minun kuuluikin saada. Ja tiedän myös, etten olisi kestänyt henkisesti kaksosraskautta, sen verran rankkaa oli tämän "normaalin" raskaudenkin kanssa.
Ja minä tarvitsin juuri tällaisia kommentteja. Minun pitäisi todellakin opetella arvostamaan sitä mitä minulla on, eikä valittaa turhasta. Lapsettomuuden jälkeen tämä vauvaperheen elämä on kuitenkin kuin toteutunut uni! Olen oikeasti todella onnekas, kun minulla on perheeni.
Kiitos teille, jotka ymmärsitte potkia minua perseelle, ansaitsen sen. Ja anteeksi jos ajattelemattomuuttani pahoitin jonkun mielen. Tiedän, että jos itse olisin lukenut viestini vielä ennen onnistumistamme olisin halunnut hirttää sen kirjoittajan...
Mutta kai kaikenlaiset tunteet on normaaleja, tai ainakin yleisiä sen jälkeen kun on joutunut käymään läpi jotain niin rankkaa kuin lapsettomuus ja -hoidot. Niiden ei vaan pidä antaa kasvaa liian suuriksi, hallita elämää. Itsekkyyden pitäisi olla yksi kuolemansynneistä.
...mikä antaisi minulle oikeuden kuvitella, että saisin juuri kaiken sen mitä halusin ja heti. Voi olla että saamme vielä toisen lapsen, voi olla että ei. Meillä on kuitenki JO tämä yksi. Eikä hän todellakaan ole mikään puolikas onni, vaan Luojan Ihme, joka on minun lapsekseni annettu, lainaan kasvatettavaksi.
Minun olisi syytä keskittyä olemaan parempi äiti tälle yhdelle lapselle, eikä pitäisi miettiä tulevaa -sitä kun ei voi ennustaa. Onneksi.
Haluaisin vielä heittää oman kommenttini näin kokemusteni perusteella. Jokaisessa monista lapsettomuushoidoista minulle siirrettiin kaksi alkiota, koska ajattelimme että olisi parempi mahdollisuus raskauteen ja se että tulisi kaksi vauvaa, on aina parempi kuin ei tulisi yhtään, riskeistä huolimatta. Ensimmäinen onnistunut raskaus oli yhden lapsen raskaus. Olin ikionnellinen ja nautin jokaisesta raskauteni vaiheesta täysin, oksentaminenkin oli vain positiivinen asia koska ajattelin että se on merkki että kaikki on hyvin. Sehän kuuluu raskauden tiettyihin viikkoihin. Sain terveen lapsen, jonka vauva-ajasta nautin.
Halusimme lapselle sisaruksen ja taas hoitorumba lähti käyntiin. Ultrassa näkyi kaksi elävää vauvan alkua, huhhuh.. ilo ja epäusko olivat ensimmäiset tuntemukset. Raskaus oli kaksi kertaa raskaampaa ja pelko taustalla koko ajan miten kaikki sujuu loppuun asti. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, mutta arki oli raskasta ensimmäisen vuoden-puolitoista.
Ymmärrän ajatuksesi siitä puolikkaasta onnesta siinä mielessä että kun on kokenut yhden lapsen kanssa sen onnen ja suuren täyttymyksen äidiksi tulemisesta, tulee ahneus ja ajattelee että tätä täytyy saada lisää. Tulee myös kamala pelko että saanko kokea tätä onnea uudestaan. Se vie pienen osan siitä yhden tai ensimmäisen lapsen onnesta, kun taustalla pelko ja ahneus, onko tähän uudestaan mahdollisuus.
Klinikalla eräs työntekijä sanoikin että ne jotka jäävät lapsettomiksi, selviävät loppujen lopuksi sen avulla kun he eivät koskaan todellisuudessa tiedä mistä ovat jääneet paitsi. En tiedä uskoako...
Ihminen voi haluta ja suunnitella, toteutuminen on korkeimman kädessä. Sanoja on vaikea valita, tuntuu että aina loukkaa jotain. Olen suunnattoman kiitollinen lapsistani ja toivon kaikille tällä palstalla asioiville voimia ja uskoa kaiken kärsimysten ja epätoivon keskellä.