En tiedä, minne olisin alkanut vuodattaa tätä asiaa, mutta jospa täällä joku lukaisisi ja osaisi sanoa jotakin fiksua. Asiahan ei siis sinänsä mulle kuulu, mutta kai läheisen ihmiset koettelemukset ahdistavat lähipiiriäkin. Tietysti niin.
Eli veljeni perheessä on 7- ja 3,5-vuotiaat tytöt, ja nyt veljeni on muuttamassa pois kotoa. En ole vielä saanut tietää enempää eron syistä kuin että tunteet eivät enää riitä. 3,5-vuotias ei ymmärrä eron syistä oikeastaan mitään, mutta on tosi harmissaan, sillä 7-vuotias itkee ja suree. Koulussa menossa ekaluokka ja kaikki...
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tehneet diilin, että lapset menevät joka toinen viikonloppu pitkäksi viikonlopuksi (to-ma) isänsä luokse. Muuten he asuvat äidillään. Toistaiseksi veljeni ja hänen vaimo asuvat omissa kämpissään tosi lähellä toisiaan. Keväällä tulee hieman pidempi välimatka, mutta muutamia kilometrejä vain.
Mua jotenkin harmittaa veljeni kannalta se, että hän tulee näkemään lapsiansa paljon harvemmin kuin tähän asti. (Ero tapahtui vuodenvaihteessa.) Tuossa tavallaan vanhemmatkin joutuvat eriarvoiseen asemaan. Tiedän, ettei ero ole pikku juttu lapsillekaan.
Kaikista eniten minua ärsytti oikeastaan äitini, joka selitti, että eihän ne lapset silleen niinku erosta kärsi, vanhemmathan ne sitä päättynyttä suhdetta eniten surevat! Kun erot ovat niin yleisiä, niin eihän ne lapseen vaikuta... Voihan noista lapsista kasvaa ehjiä aikuisia, mutta varmasti kipuilua kestää jonkun aikaa.
Noh, ehkä omakin mieli tasaantuu, kun heillä alkaa homma pyöriä paremmin. Tärkeintä lienee, että veljeni ja hänen ex-vaimo ovat edes puheväleissä... Lapset vaikuttivat noin silmämääräisesti olevan kunnossa.
Eli veljeni perheessä on 7- ja 3,5-vuotiaat tytöt, ja nyt veljeni on muuttamassa pois kotoa. En ole vielä saanut tietää enempää eron syistä kuin että tunteet eivät enää riitä. 3,5-vuotias ei ymmärrä eron syistä oikeastaan mitään, mutta on tosi harmissaan, sillä 7-vuotias itkee ja suree. Koulussa menossa ekaluokka ja kaikki...
Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tehneet diilin, että lapset menevät joka toinen viikonloppu pitkäksi viikonlopuksi (to-ma) isänsä luokse. Muuten he asuvat äidillään. Toistaiseksi veljeni ja hänen vaimo asuvat omissa kämpissään tosi lähellä toisiaan. Keväällä tulee hieman pidempi välimatka, mutta muutamia kilometrejä vain.
Mua jotenkin harmittaa veljeni kannalta se, että hän tulee näkemään lapsiansa paljon harvemmin kuin tähän asti. (Ero tapahtui vuodenvaihteessa.) Tuossa tavallaan vanhemmatkin joutuvat eriarvoiseen asemaan. Tiedän, ettei ero ole pikku juttu lapsillekaan.
Kaikista eniten minua ärsytti oikeastaan äitini, joka selitti, että eihän ne lapset silleen niinku erosta kärsi, vanhemmathan ne sitä päättynyttä suhdetta eniten surevat! Kun erot ovat niin yleisiä, niin eihän ne lapseen vaikuta... Voihan noista lapsista kasvaa ehjiä aikuisia, mutta varmasti kipuilua kestää jonkun aikaa.
Noh, ehkä omakin mieli tasaantuu, kun heillä alkaa homma pyöriä paremmin. Tärkeintä lienee, että veljeni ja hänen ex-vaimo ovat edes puheväleissä... Lapset vaikuttivat noin silmämääräisesti olevan kunnossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tietysti aina kipeä asia myös lähipiirille, mutta sinun roolisi on todellakin olla tukena ja turvana, jos sitä pyydetään. Tuppautua ei kannata.
Voi olla, että äitisi reaktio on jollain tavalla itsensä suojelemista - ehkä hän itsekin pelkää lasten kärsivän, mutta yrittää uskotella itselleen, että lapsista asia on ihan ok.
Niin kuin totesit, et tiedä, mikä on johtanut eroon, joten ehdottaisin, että yrittäisit pitää hyviä suhteita yllä sekä veljeesi että hänen vaimoonsa - kuvittelisin, että lasten kannalta olisi hienoa, että täti voi olla heihin yhteydessä molemmissa kodeissa.
Tällä hetkellä on varmaan paljon kuohuntaa, mutta asiat voivat kyllä järjestyä ihan hyvinkin loppujen lopuksi.
pääsääntöisesti luokseen asumaan. Se on ihan miten sovitaan. Ei sen aina tarvitse olla äiti.