Eilen.. olisin voinut ymmärtää jos olisit kääntänyt selkäs, mutta että katsot... katsot... katsot..... olisit voinut edes sanoa jotain ;)
Mut kiduta vaan, kai olen sen ansainnut =( n>m
Mut kiduta vaan, kai olen sen ansainnut =( n>m
Taas nähtii..
hajotat mut
122347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
niin, en pahemmin käännä selkääni kellekään.
eikä se ole järkevääkään, voi tulla puukosta.
Mitä mun olis pitäny sanoa?
jos näin sut niin en varmaan tunnistanut, on niin pirun huono näkö nykyään että katson ihmisiä lasittunein katsein ja se merkkaa sitte jotain?
Näin kyllä jonku näköisesi, katsoin että kaksoisolento yms... ei ihmisiä enää tunnista
en tullut tänne käymään takiasi. vaan käsittelemään uutta tai no hitaasti kasvanutta ihastusta.
Turha valittaa mulle ainakaan sitten mistään mitään, tekemättömyydestä, sullekin tiedoksi. En voi olla vastuussa ihmisten omasta ajatusmaailmasta, oletettavista ihastumisista. Neljäs tapaus samassa paikassa.
Turha olettaa kenenkään että jaksan ravata kertomassa jokaisen luona kenestä olen kiinnostunut ja kenestä en jos ihmiset ei edes puhu. Mun pitää opiskella ja tehdä töitäkin, prkl.
Itse en tällä hetkellä tunne mitään ihastumisen tuntemuksia vaikka tiedän että ne on siellä.
EI VAAN JAKSA. OK! EN JAKSA
että sinulle kirjoittelisi täällä ihmiset joihin et ole ihastunut? Siis jos he eivät ole muualla siitä puhuneet? Mitä tarkoitat paikalla? Ja olet mies? Tulit tänne käsittelemään ihastusta vaikka lopussa sanot ettet ole ihastunut? Vai tarkoititko että olet yhteen ihastunut ja sinusta tuntuu että muut ovat ihastuneet sinuun?
En ole muuta tälle palstalle tänään kirjoittanut, enkä tarkoita epäillä sanojasi, vaan kirjoituksesi vain herätti ajatuksia.
ajatellut että joku johon mä en ole ihastunut kirjottelis mulle millään palstoilla. Ei niin etteikö minuun vois ihastua ;) moni on ihastunut, mutta mulla se menee niin että kun oon ihastunut niin se ihminen pyörii niin paljon mielessä etten sillon kiinnitä huomiota sellasiin ihmisiin tai kirjotuksiin jotka ei liity siihen ihastukseen.
ei kun yhteen heistä liittyy tämmöstä omia haaveita, puoliksi mielikuvitusta varmaan.
En jaksa selittää. Oli pää pipi muutenkin. Liitän hänet aina tähän palstaan kai ihan huvin vuoksi. Oma ihastuminen.
Yksipuolinen, en kelvannut. Mutta vieläkin kummittelee se epäilys, hehheh. Pois kiitos.
Tulin tänne vaan käsittelemään yhtä ihastumista sormuksellisen kanssa. Tai siis jonkun oman synninpäästön laskemaan jos vaikka jotain tapahtuisikin, mitä ei ehkä ottaen huomioon tilanteet irl ja sanomat, mutta kun itse olisi valmis niin pakostihan sitä hetken miettii...
ei muuta. Katoan taas pois ->
ja tota tavallaan ajoin takaakin. Ettei täällä "näe" sellasia joihin ei ihastumista ole. Hassua ja ehkä julmaakin mitä ajattelin tuon oman vastaukseni jälkeen et täällä vois joku ihminen vuosia "nähdä" minut ja kirjoitella "mun" kans ilman että mä ikinä tulisin sitä edes ajatelleeksi vaikka samoilla palstoilla pyörisin.
En toisaalta ihmettele jos se sun alkuperäinen ihastus on jäänyt haaveeksi kummittelemaan jos sun reaktiot on ollu sitä kohtaan tollasia kuin nuo ylemmät vastauksesi. Sehän on voinu olla ihastunut mut kuka tahansa vetäytyy jos joku puhuu tai edes vihjailee tohon sävyyn. Kiva toisaalta sun kannalta että itsekin myönnät kuitenkin sen ihastuksesi ettet ihan itsepetoksessa elä.
Onnea sulle ja toivottavasti kohtaa vielä ihastukset ettei kaikki jää aina tänne kellumaan. Ite oon tottunut tällaseen ajalehtivaan olotilaan eikä suurempia ahdistuksia nää palstat herätä. Unelmia ihmisistä silti mullakin.
tämä henkilö kyllä ilmaisi sellaisia asioita ja sen verta omahyväisen oloinen persoona ettei kyllä ilman ihastumista olisi haluja tutustuakaan...
En tiedä mikä kuva hänellä on taasen minusta, tuskinpa sekään hyvä mutta ei suoraan sanottuna paljon kiinnosta.
en nyt sano että itsekään todella mukava ihmisenä olen. Mutta miksi antaisin itseäni kohdella kuin paskaa... ennemmin suljen kaikki ne tunteet, se on ihan tervettä.
ei sellaisten ihmisten takia kannata itseään turhaan satuttaa. Ei täällä orjia olla jonkun kukaties satanistin alla...
Se on kuin alkoholistille viina, tai kuin ex vaimo
aivan sama.
löytyy nykyään parempiakin tavoitteita. Ihmisiä jotka eivät ole henkisesti heikkoja eli itsekkäitä
sai mut vähän surulliseksi. Kun mietin että omakin kaipaukseni kohde ajattelisi minusta jotain tuollaista. Voi ajatellakin, en sitä tiedä, mutta itsestäni kuitenkin tiedän etten lainkaan tuollainen ole. Olen arka pohjimmiltani niinkuin kaikki ja uhattuna saatan kääntää sen arkuuden päälle kuoren, jotta toinen ei haavoittaisi. Noin siis toimin vain silloin kun koen että joku uhkaa minua. Ystäväni ja läheiseni eivät näe minua lainkaan niin.
Olen myös rohkaistunut paljon vuosien varrella ja yhä vähemmän siksi on tarvetta kuorelle. Tämä ihminen vain tapasi minut kun olin henkisesti aika kriisissä ja siksi hänelle on voinut jäädä minusta huono kuva. Hänen reaktionsa minuun ovat samantyylisiä kuin tuo mitä sinä kirjoitit ja siksi alunperin tähän vastasinkin. Olisi niin hyvä minullekin rakentaa suhteita toisenlaisiin ihmisiin, mutta koska olen rehellinen itselleni ne kaatuvat siihen etteivät kosketa minua samalla tasolla kuin tämä joka ilmeisesti (käytöksestään päätellen) jotenkin pelkää minua.
No, elämäni on ihan kunnossa ilman parisuhdettakin, enkä sellaista mitenkään aktiivisesti edes hae. Nyt on tällaisia tunteita ja tätä elämääni elän kaiken tämän tiedostaen. Varmasti tämä kaikki on tärkeää. Toivon tulevani koko ajan enemmän "omaksi itsekseni", jotta jatkossa sielunkumppanuus on mahdollista eikä se suojamuuri niin herkästi kääntyisi päälle.
Paradoksaalista onkin että suhteet joissa toinen ei herätä kovin syviä tunteita, voivat minulla olla hyvinkin toimivia ja kohtelen toista kuin kukkaa kämmenellä, mutta ei niissä vain pitemmän päälle ole sitä jotain, hiipuvat helposti kaveruuden tyyppisiksi. Syvyyttä kaipaan ja sitä yhtä aikaa pelkään, juuri koska sitä kaipaan ja on
pelottavaa olla niin paljas toisen, sen joka pääsee syvälle minuun, edessä.
Niin ja itse en näe kuitenkaan tätä kaipaukseni kohdetta lainkaan pahana, vaikka hän on käyttäytynyt loukkaavasti, vaan ennemminkin itseni kaltaisena, herkkänä. Ja ymmärrän häntä niinkuin ymmärrän itseänikin kaikkine heikkouksineni. Jos me emme pelkäisi toisiamme niin kovin voisimme olla läheisiäkin. Ja itse olen häntä lähestynytkin, mutta hänellä on tällä hetkellä ehkä vielä kovempi kuori päällä kuin itselläni eikä hän uskalla tai halua tutustua minuun. Vaikka voihan senkin aika vielä tulla.
En tietenkään näe häntä pahana. Hänhän on mulle enkeli:)
niin hain kyllä myös ennen mahdollisia syitä, positiivisia. Mutta olen vetänyt rajani.
Se ettei millään tavalla ota takaisin yhteyttä minuun eikä kerro mietteistään jo sinällään loukkaisi ihan riittävästi, jos kuitenkin kiinnostaa. Minä yritin silloin kovasti vaikka itselle oli helvetin vaikeaa. Lähinnä taisi nauraa sille heikkoudelle.
En yritä enää. Ei ole hyviä muistoja enkä usko että sellaisia tuleekaan, tämän ihmisen kanssa.
Lähinnä tämä henkilö herättää minussa vain tunteita ja ajattelutapoja joita en tahdo pitää. Menneisyyden.
Kaiken tämän jälkeen mitä elämässä jo tapahtunut mielestäni ansaitsen myös parempaa.
Ja kuka vaan sivusta seuraaja voi sanoa että hän ei sitä ole.
Kuka tahtoo itseään varta vasten satuttaa, ei kukaan. Opin millaisia on varsinaisesti ne ihmiset joihin ei saa luottaa ja sen kautta poistui oikeastaan kuoret.
Mutta jos sallin itseni avata itseäni hänelle edes hetken, se viilto tuntuu heti sydämessä. Hän satuttaa minua, en saanut muuta. Ei häneen voi luottaa, ollenkaan.
Luotan aika moneen ihmiseen nykyään, eikä ole koskaan tarvinnut pitää vihamiehiä. Valitettavasti on tullut sellainen vastaan.
Parempi sivuuttaa ja jatkaa matkaa. Sulkea kaikki tunteet joten hänen mahdolliset kieroilut eivät koskaan kosketa.
mutta nyt...
Elän elämää juuri sellaisena kuin se on.
En osaa olla nuori. Siinä on minun uusi sivuni, entistä varmempi. Tiedän mitä haen, mutta en maalaa häntä siihen. Naisia riittää maailmassa.
Sain uuden mahdollisuuden/ratkaisun lapsuuden muistoihin. Ja se oli tajuta että minullakin on päätösvalta asioihin. Minä päätän ettei meitä ole.
Ei minulla ole sielukumppania kun ei ole omaa sielua. Lahjoitin sen teininä saatanalle että saisi niihin omiin heikkouksiin voimia. Ja nyt kärsin vaan siitä luodusta ajatusmaailmasta hintaa ja yritän korjata siitä kaikesta jotain kaunista.
Ajauduin ihmisiin jotka eivät välitä, joiden ajatusmaailma on jotenkin yhtä viturallaan. Joiden kanssa suhde olisi suoraan saaduista perhemalleista. Mahdoton toimivuudelta.
En voi olla sitä enää. Elää jotain henkistä kamppailua. Kai hän sen käsittää. En lähde sellaisiin peleihin mukaan missä ihmisiä vain satutetaan, ilman määränpäätä.
Minä tahdon olla hyvä ihminen. Niin ajattelen joka ilta kun menen nukkumaan. Ja mietin tarkkaan olivatko päivän teot oikeita.
Jos tuo olet sinä niin edes kerro mitä itse tahdot tai anna itsellesi rauha ja anna minun mennä
ja ihmisenä toiselle, olit sitten oikeasti millainen vaan...
tahdoin että olisit jotain muuta, mutta olet vaan yksi "uhri", joka ehkä ajattelee minua nyt myöhemmin. Koska aloitin jotain ja lopetin ja unohdin.
Siirryin eteenpäin ja jätin jonkun ihmettelemään.
Jopa sillä kustannuksella että tapoin itsestä tunteita mitä yleisesti niin kovasti arvostetaan.
En tiedä mitä kaikkea ajatuksia se kauniissa naisissakin herättää kun ei kelpaa...
Koska sitä teen. En päästä ketään lähelle.
Mutta minulla on tosiaan uudet haaveet ja tavoitteet - Jotakin toimivaa...
mutta hyvä että osaat kohdella joitakin myös kukkana kämmenellä. Hyviä jatkoja sen suhteen
en usko enää että olen se sinun addiktiosi. Hyvä sikäli että nyt voin ajatella ettei hän ehkä sittenkään olisi minulle niin vihainen ja näkisi minua niin pahana kuin sinä näet tuon oman ihmisesi. Ja saatathan hyvinkin olla oikeassa hänen suhteen.
Eilen illalla ajattelin että ihminen oikeastaan on sellainen kuin hän on suhteessa muihin. Ei muunlainen. Väärinkäsityksiä ja henkisen kasvun tarvetta silti aina riittää. Itsekin olen käynyt aika vaikean ja pitkän tien ollakseni edes näinkin tasapainossa. Työtä silti riittää itseni kanssa vielä minullakin. Eilen kohtasin tuon asian taas. Se on niin hidas tie, mutta muutakaan tietä ei ole. Olen varmasti keskimääräistä hajotetummalta pohjalta joutunut alkamaan rakentaa itseäni. Toisille nämä asiat, parisuhteet ja muut, ovat itsestäänselvemmällä ja terveemmällä pohjalla olleet aina. Mutta onhan se nähtävä myös rikkautena että olen joutunut rakentamaan itseäni ja maailmankuvaani pitkin elämääni ja välillä olen löytänyt ja kokenut saaneeni sitä kasaan ja sitten taas tulee uusi tajuaminen miten kesken vielä olen.