Olen miettinyt viime päivinä onkohan mulla loppuunpalamista tämä.. Väsyttää koko ajan, mikään ei kiinnosta, jokainen pieni päivittäinen homma tuntuu ylivoimaiselta.
Joku vuosi taaksepäin olen ollut masentunut mutta se helpotti kuitenkin. Tämä ei tunnu masennukselta vaan jotain pahempaa on käymässä.
Olen suunnitellut tekeväni itsemurhan ja tavat joilla tekisin sen. Nyt en kuitenkaan tee sitä koska en halua aiheuttaa mielipahaa läheisilleni enkä ystävilleni joita rakastan kovasti. Arvostan myös itseäni siinä määrin että sekin estää tekemästä noin itsekästä ja epätoivoista tekoa . Menetin rakastamani ihmisen vuosi sitten oman käden kautta, siitäkään en ole vielä täysin ylipäässyt . Olen kuitenkin varautunut siihen jos en saa levätä. Viimeinen oljenkorsi..
Olen sitä mieltä että oloni helpottuisi ajan kanssa jos saisin lepäillä rauhassa.
Töitä pitäisi jaksaa tehdä mutta en saa revittyä itsestäni enää yhtään irti.
Mikään ei tunnu miltään ja tämä väsymys vain pahenee. Ylihuomenna pitäisi olla töissä taas.
Itsesäälissä rypemistä tämä ei ole eikä tunnu masennukselta kuten jo aiemmin kirjoituksessa totesin.
Olen joutunut jo hyvin nuorena työelämään mukaan, olin 15v kun ensimmäisen kerran töissä ollut.
Univaikeuksia on ollut kuten myös kovia hikoiluaaltoja, sydämessä tunnen välillä pistoksen tapaisen ja paljon muunlaista oirehdintaa ollut.
Kuulostaako tämä loppuunpalamiselta ollenkaan?
Kiitän että jaksoit lukea loppuun asti ja kiitän myös etukäteen saamistani asiallisista viesteistä.
Joku vuosi taaksepäin olen ollut masentunut mutta se helpotti kuitenkin. Tämä ei tunnu masennukselta vaan jotain pahempaa on käymässä.
Olen suunnitellut tekeväni itsemurhan ja tavat joilla tekisin sen. Nyt en kuitenkaan tee sitä koska en halua aiheuttaa mielipahaa läheisilleni enkä ystävilleni joita rakastan kovasti. Arvostan myös itseäni siinä määrin että sekin estää tekemästä noin itsekästä ja epätoivoista tekoa . Menetin rakastamani ihmisen vuosi sitten oman käden kautta, siitäkään en ole vielä täysin ylipäässyt . Olen kuitenkin varautunut siihen jos en saa levätä. Viimeinen oljenkorsi..
Olen sitä mieltä että oloni helpottuisi ajan kanssa jos saisin lepäillä rauhassa.
Töitä pitäisi jaksaa tehdä mutta en saa revittyä itsestäni enää yhtään irti.
Mikään ei tunnu miltään ja tämä väsymys vain pahenee. Ylihuomenna pitäisi olla töissä taas.
Itsesäälissä rypemistä tämä ei ole eikä tunnu masennukselta kuten jo aiemmin kirjoituksessa totesin.
Olen joutunut jo hyvin nuorena työelämään mukaan, olin 15v kun ensimmäisen kerran töissä ollut.
Univaikeuksia on ollut kuten myös kovia hikoiluaaltoja, sydämessä tunnen välillä pistoksen tapaisen ja paljon muunlaista oirehdintaa ollut.
Kuulostaako tämä loppuunpalamiselta ollenkaan?
Kiitän että jaksoit lukea loppuun asti ja kiitän myös etukäteen saamistani asiallisista viesteistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta kuulostaa siltä, että olet vakavasti masentunut, joka on paljon vakavampi sairaus kuin "pelkkä" loppuunpalaminen.
Sinuna menisin pikaisesti lääkäriin.
Kirjoituksesti oli kuin omasta (entisestä) elämästäni. Minulla oli täysin samat oireet ja ajatukset. Unikaan ei enää panikoinnilta tullut. Minut todettiin vakavasti masentuneeksi ja burn outin saaneeksi. Olen myös nuori.
Nyt käyn terapiassa kerran viikossa ja minulla on lääkitys. Pystyn toimimaan lähes normaalisti muuten, mutta pidän taukoa työteosta. Olin niin uupunut kovasta työteosta, etten enää jaksanut.
Saat kyllä apua, jos sitä osaat vaatia. Voimia!
Kävin tänään lääkärillä ja diagnoosiksi sain määrittämättömän masennustilan. Samalla lääkäri sanoi että loppuunpalaminen päässyt käymään.
Sain kaksi viikkoa sairaslomaa, mutta mielestäni olisin tarvinnut enemmän. Onko tuo 2 viikkoa jonkinlainen aloitus? vai?
Kiitokset vastauksista joita olen jo saanut.
Ottamatta suoranaisesti kantaa siihen, miksi et saanut enempää lomaa, voisin kuitenkin todeta, että lääkärille meno oli hyvä juttu ja kahdellakin viikolla pääsee alkuun. Ilmeisesti tarkoituksena on saada Sinulle nukkumis- ja rauhoittumisaikaa.
Itselläni on vielä opiskeluita, joten en varsinaisesti ole tyhjän päällä.
Toivottavasti et saanut pelkkää pillerireseptiä kouraan vaan tulet saamaan jatkossa myös psykiatrin tai psykologin apua? Se on ensisijaisen tärkeää, jotta et yksiksesi mieti näitä asioita. Itselläni on hyviä ystäviä, joiden kanssa voin puhua näistäkin asioista, mutta se on silti ammattiauttajan kanssa erilaista. Kun vielä oppisi elämään ilman ainaista suurstressiä! (opettelen sitä tällä hetkellä)
Sain jo tänään ensimmäisen kerran keskustella ammattilaisen kanssa ja ensi viikolle jatko sovittu. Siitä eteenpäin katsotaan ja kartoitetaan kuinka usein tulee olemaan aikoja mutta toivottavasti järjestyy parhain päin.
Ilmaisen ongelmissani aika paljon itseäni juuri puheen kautta ja siksikin olin erittäin tyytyväinen että jo tänään onnistui.
Yksikseni ei minun tarvitse jäädä näitä asioita pyörittämään, on hyvä ystävien tuki ja suurimman osan kanssa ollaan tunnettu jo pitkään. Eivät hylkää vaikka menisi välillä huonommin ja olen itsekin ollut jokaisella tukena omissa elämän muutoksissaan.
Sisarukset myös erittäin suurena apuna ja tukena eli uskon täysin että selviän tästä kunhan otan nyt rauhallisesti.
Hienoa, että olet päässyt hyvään alkuun. Hyvä, että olet saanut apua ja tiedostat, mitä tarvitset ja ettet ole vaipunut itsesääliin. Siihen älkäämme sortuko! Jos tulee tunne, että haluat joskus jatkossa jakaa kokemuksiasi "kanssasisaresi" kanssa, niin voit mailata osoitteeseen [email protected]
hienoa lukea, että hait apua tilanteeseesi. Itse olen sellainen työmyyrä, joka ei millään anna periksi ennen kuin on myöhäistä. Uupumus on läpikäyty ja siitä lähti jonkinlainen muutos elämässä käyntiin. Mun oli aikoinaan tosi vaikea kertoa sukulaisille ja tutuille mun uupumuksesta. Työpaikallakin kaikki katsoivat kieroon. Nyt on moni kieroonkatsojista itse samassa tilanteessa.
Tänään luin lehdestä, että masennus voikin olla hyvä asia. Se saakin ihmisen tekemään muutoksen. Näin kävi mulle.
Nyt opiskelen uutta alaa ja opettelen kuuntelemaan oma sisintäni. Elämästä pitää nauttia. Se voi olla ihan pikku juttu, josta tulee hyvä olo.
Pura ajatuksesi ja alat toipua. Elämällä on sulle vielä paljon annettavaa.
Kiitos kaikille vastanneille! Olen ollut nyt sairaslomalla tuosta 18.2 asti ja elämä alkanu taas hitaasti näyttämään paremmalta. Masennuslääkkeenä käytän Cipralex-nimistä valmistetta, ja alkuvaikeuksien jälkeen alkanut auttamaan hyvin ja toimii ainakin itselläni.
Olisin ollut pahassa pulassa jos en olisi lähtenyt hakemaan apua, siksi suosittelen omasta puolestani kaikkia tämän lukijoita hakemaan rohkeasti apua jos tilanne näyttää siltä.
Olen tässä sairasloman aikana aloittanut aikaisemman lempiharrastukseni eli lenkkeilyn. :) Hitaasti elimistö alkanut palautumaan tästä kaikesta, liikunnalla tuen kuntoutumistani.
Toivotan kaikille lukijoille mukavaa alkanutta kevättä! ;)