Tätä ei tarvinne kenenkään lukea, halusin vain purkaa tuskaista oloani. En halua kuulla kommenttia säälittävyydestäni. Kukaan ei tiedä mitä välillämme oli aiemmin eikä tiedä sen tarkempaa meidän tilannettamme. Eikä tämä mieskään saa koskaan tietää tästä...
Pete!
Istuin yksin. Tiesin hänen tulevan, vaikka hän oli aikonut viettää iltaansa toisessa paikkaa, häntä hyvinkin kiinnosti missäpäin olin menossa. Hän tulikin, istahti viereeni, hymyili, ja katsoi minua lämpimillä silmillään arvoituksellisesti kuten tavallisesti. En tiennyt minne katsoa, olin vaivautunut tuosta ilmeestä, kuten tavallisesti, vaikka pidin tuota miestä hyvinkin mukavana, hän halusi seuraani ja plussana ettei hänen ulkonäkönsäkään huonompi ollut. Jutellessaan hän katsoi aina silmiini, samalla kun painautui istumaan ihan mua vasten. Suljin silmäni, kuvittelin että sä olit siinä niiku joskus aiemmin... tunsin poskien kuumentuvan pelkästä ajatuksesta. Nautin siinä olosta, tajuamatat mitä mies vieressäni puhui.... Mies näki mun palelevan kylmyydestä, hän laittoi kätensä ympärilleni lämmittääkseen minua, mutta työnsin hänet pois, en voinut, se et ollut sinä... ne ei ollu sun lämpimät kätes jotka mua kosketti, vieressäni ei ollut se ihana mies, jonka vatsaa vasten oli mukava painautua.
Tiesin että olit päättänyt mut unohtaa kokokonaan, tiesin ettet enää kaipaisi mua. Tiesin että menisi ikuisuus jotta voisin tuntea samoin...Sinulla on nainen, ja se tarkoittaa sitä että mitään ei tulisi sun ja mun välillä olemaan enää. Tunteeni olivat sen verran syvällä että olen kuin petetty, unohtaa en voisi ikinä, mutta silti mä kaipaan... mutta en kestä sitä kauheaa olotilaa jonka minulle toit sanoessasi etten merkitse sinulle mitää, en voi ymmärtää sua vieläkään. Tuskin muistelet mua enää. Tai edes muistat halata sitä nallea jonka joskus sulle annoin muistoksi, että halaisit sitä välillä ja muistelisit välillä meidän hyviä hetkiä. Mut mulle se ei oo ollu nii helppoo, vaikka nii luuletki. Kun sanoit kaiken olevan ohi, siitä on aikaa... mutta mä en vaan ole voinut antaa kenenkään koskettaa mua. Koska mä kaipaan sun kosketustas.
Mä tiesin että kun vain tekisin ”sen” toisen kanssa, mun tunteet helpottuis... Mä eilen päätin (jälleen kerran) et se tapahtuisi samana iltana. Mulla oli vieressä mies joka palvo mua ja halusi mua, joka arvosti mua enemmän kuin sä ikinä! Se mies ei ole mua yrittänyt kaataa sänkyyn ikinä, vaikka olen hänen tuntenut jo muutaman kuukauden, tiesin että hän halusi minusta paljon muutakin ja jaksoi odottaa. Se mies päätyikin mun luo, me maattii sängyllä ja juteltii, se hymyili mulle sitä samaa salaperäistä hymyään kirkkain silmin. Välillä olimme aivan hiljaa, suljin silmäni... tunsin poskien lämpiävän, tiesin mitä halusin... halusin koskettaa, halusin sen tulevan lähemmäksi mua. Mutta kun avasin silmäni, kaikki tuo tunne oli poissa... se et ollu sinä. Näin sun paikalla aivan jotain muuta, jotain josta en välitä. Se mies otti mut kainaloonsa... mutta ei... ei mulla ollu yhtää turvallinen olo, eikä yhtään onnellinen olo... se et ollu sinä. Mä en pystyny siihen vieläkää... Tämä mies on kuin unelma, mutta silti ikävöin sua... sua p*skaa! Vielä jonain päivänä mä tuun onnelliseks tämän toisen kanssa, mä tiedän että hän osaa kunnioittaa mua, ja saa mut tuntemaan oman arvoni, ja itseni ylpeäksi itsestäni!
Sä et tajua miten kaikki voi sattua! Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin ”selkeästi” että jos kaikki on joskus ohi, nii se on ohi eikä sen kummempaa... mutta nyt vasta tajusin miten vaikeaa tämä voi olla. Sä et ymmärrä, mä saan sulta vain kylmää vettä niskaan, annat mun ymmärtää että minä olin se joka rikko kaiken sun ja mun väliltä. Vihaat mua, inhoat mua, purat kaiken kiukkusi muhun...
Pete!
Istuin yksin. Tiesin hänen tulevan, vaikka hän oli aikonut viettää iltaansa toisessa paikkaa, häntä hyvinkin kiinnosti missäpäin olin menossa. Hän tulikin, istahti viereeni, hymyili, ja katsoi minua lämpimillä silmillään arvoituksellisesti kuten tavallisesti. En tiennyt minne katsoa, olin vaivautunut tuosta ilmeestä, kuten tavallisesti, vaikka pidin tuota miestä hyvinkin mukavana, hän halusi seuraani ja plussana ettei hänen ulkonäkönsäkään huonompi ollut. Jutellessaan hän katsoi aina silmiini, samalla kun painautui istumaan ihan mua vasten. Suljin silmäni, kuvittelin että sä olit siinä niiku joskus aiemmin... tunsin poskien kuumentuvan pelkästä ajatuksesta. Nautin siinä olosta, tajuamatat mitä mies vieressäni puhui.... Mies näki mun palelevan kylmyydestä, hän laittoi kätensä ympärilleni lämmittääkseen minua, mutta työnsin hänet pois, en voinut, se et ollut sinä... ne ei ollu sun lämpimät kätes jotka mua kosketti, vieressäni ei ollut se ihana mies, jonka vatsaa vasten oli mukava painautua.
Tiesin että olit päättänyt mut unohtaa kokokonaan, tiesin ettet enää kaipaisi mua. Tiesin että menisi ikuisuus jotta voisin tuntea samoin...Sinulla on nainen, ja se tarkoittaa sitä että mitään ei tulisi sun ja mun välillä olemaan enää. Tunteeni olivat sen verran syvällä että olen kuin petetty, unohtaa en voisi ikinä, mutta silti mä kaipaan... mutta en kestä sitä kauheaa olotilaa jonka minulle toit sanoessasi etten merkitse sinulle mitää, en voi ymmärtää sua vieläkään. Tuskin muistelet mua enää. Tai edes muistat halata sitä nallea jonka joskus sulle annoin muistoksi, että halaisit sitä välillä ja muistelisit välillä meidän hyviä hetkiä. Mut mulle se ei oo ollu nii helppoo, vaikka nii luuletki. Kun sanoit kaiken olevan ohi, siitä on aikaa... mutta mä en vaan ole voinut antaa kenenkään koskettaa mua. Koska mä kaipaan sun kosketustas.
Mä tiesin että kun vain tekisin ”sen” toisen kanssa, mun tunteet helpottuis... Mä eilen päätin (jälleen kerran) et se tapahtuisi samana iltana. Mulla oli vieressä mies joka palvo mua ja halusi mua, joka arvosti mua enemmän kuin sä ikinä! Se mies ei ole mua yrittänyt kaataa sänkyyn ikinä, vaikka olen hänen tuntenut jo muutaman kuukauden, tiesin että hän halusi minusta paljon muutakin ja jaksoi odottaa. Se mies päätyikin mun luo, me maattii sängyllä ja juteltii, se hymyili mulle sitä samaa salaperäistä hymyään kirkkain silmin. Välillä olimme aivan hiljaa, suljin silmäni... tunsin poskien lämpiävän, tiesin mitä halusin... halusin koskettaa, halusin sen tulevan lähemmäksi mua. Mutta kun avasin silmäni, kaikki tuo tunne oli poissa... se et ollu sinä. Näin sun paikalla aivan jotain muuta, jotain josta en välitä. Se mies otti mut kainaloonsa... mutta ei... ei mulla ollu yhtää turvallinen olo, eikä yhtään onnellinen olo... se et ollu sinä. Mä en pystyny siihen vieläkää... Tämä mies on kuin unelma, mutta silti ikävöin sua... sua p*skaa! Vielä jonain päivänä mä tuun onnelliseks tämän toisen kanssa, mä tiedän että hän osaa kunnioittaa mua, ja saa mut tuntemaan oman arvoni, ja itseni ylpeäksi itsestäni!
Sä et tajua miten kaikki voi sattua! Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin ”selkeästi” että jos kaikki on joskus ohi, nii se on ohi eikä sen kummempaa... mutta nyt vasta tajusin miten vaikeaa tämä voi olla. Sä et ymmärrä, mä saan sulta vain kylmää vettä niskaan, annat mun ymmärtää että minä olin se joka rikko kaiken sun ja mun väliltä. Vihaat mua, inhoat mua, purat kaiken kiukkusi muhun...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä et ymmärrä mitä kaikkea mä tunnen, mitä kaikkia ajatuksia mun sisällä... Mä menin perjantaina paikkaan jossa ekaa kertaa tavattiin. Mutta mä en voinu olla siellä, mä en kestäny... mä en vaan kestäny, mua sattu! Mulle tuli kaikki muistot, mä kiersin kaukaa ne penkit joissa tavattiin, juoksin nopeasti ne portaat joissa juoksit ekaa kertaa perääni pyytäen suudelmaa ja mun puhelinnumeroa.
Mua itketti, mä ITKIN OIKEASTI! Mä en voi mennä sinne paikkaan enää... en enää sen jälkeen kun halusit mut pois elämästäs, en ikinä! Nii hullulta kuin kuullostaaki mutta sä et tajua mitä mä käyn läpi!
Sulla oli tunteet, mä tiedän, mä tiedän et ne oli... mutta oliko sulla ne vieläkin sillon kun halusit musta "erota" viimeisen kerran? Koska sä purat vihaa, jotain vihaa mua kohtaan koko ajan edelleen...
Minä luin, loppuun asti. Hienosti kerroit vaikeasta asiasta. Väittäisin että kyllä se tuska vielä helpottaa, mutta älä siirrä sitä tuskaa toisille ottamalla vain korviketta jollekkin aikaisemalle... Se meinaan sattuu myös.
Anteeksi kankeuteni ja tylytekstimuotoni, en ole oikein kirjoittaja tyyppiä.
Jaksamisia sinulle!
Tiedän. Se mies on loppujen lopuksi nii hyvä mies etten voisikaan häntä käyttää välissä. Ja tiedän myös nyt mitä tunteeni olivat/ovat edellistä kohtaan. Ne ei olleet keksittyjä. Ne on jotain oikeaa. Nii kauan kuin en toisen miehen kosketusta siedä, tiedän tuntevani entistä kohtaan...
En vain tiedä milloin olo helpottaisi. Sisälläni myrskyää hulluna, välillä vihaan häntä, välillä haaveilen että "tulisi takaisin" luokseni. Vaikken ole nähnyt häntä yli kuukauteen silti kaipaan häntä.
Olet kuitenkin kokenut jotain, mitä moni ei koe koskaan elämänsä aikana. Vaikkakin olet joutunut siitä luopumaan. Omalta kohdaltani en ole koskaan seurustellut sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olisin tuntenut tuota yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta, vaikka olen seurustellut saman kanssa ikuisuuksia. Silti en jaksa lakata uskomasta, että löytäisin tuon tunteen.
En halua masentaa sua, väittämällä että tuo tunne olisi niin harvinainen, että olet nyt menettänyt sen ainoan oikean. En usko että on olemassa vain yksi tietty ainoa oikea. Tunsithan sinäkin lopulta jotain muuta kuin rakkautta häntä kohtaan?
Halaus sinulle, ja jaksamisia. :)
On se kummallista tämä elämä, haetaan rakkautta ja sitten, kun se tulee niin ei edes tajuta kuinka helposti se käy. Sitä vain seisoo sydän sykkien ja silmät ymmyrkäisenä täysin mykistyneenä.
Siitä on noin 1000 päivää aikaa, kun seisoit minun ovellani, edessäni arkana, pelokkaana ja hämilläsi. Olimme olleet puhelin yhteydessä aiemmin, mutta ei sen enempää.
Tulit vastaanotolleni arvaamatta mihin se käynti johtaisi.
Tämä 1000 päivää on ollut minulle rakkautta, sinulle ystävyyttä jonka haluaisit jatkuvan lopun elämän. En voi luvata sinulle mitään, en odota enää mitään sillä minä olen käynyt tämän polun nyt tähän vaiheeseen niinkuin sinäkin.
Sanoit tässä matkasi kynnyksellä, että tämä syksy tuo muutoksen sinunkin elämään.
Rakkaus on ihanaa, mutta myös tuskaa. Sinä olet tuttu tuskiesi ja pelkojesi kanssa. Minulle ne oli täysin outoja tunteita ennen sinua.
Vaikka olen ollut kahdessa avioliitossa ja on ollut muutamia suhteita, mutta rakastumista tällä tavalla ei yhtäkään. Ne on ollut ystävyyttä/kaveruutta.
Onhan se hyvä, että sain kokea myös rakkauden vaikkakin yksipuolisen ja opettavan.
Olet ollut minulle parhain opettaja löytöretkellä itseeni ja rakkauteen.
Kun tapasimme rakastuin kuin teinityttö, sokeasti. Olin jo siinä vaiheessa yksin ( asumuserossa) joten et sotkenut minun avioliittoani.
Tulit elämääni juuri silloin, kun olin heikoimmillani. Olin hakemassa henkistä kasvua ja oppimista. Siinä tämä suhde on ollut täydellinen.
Henki tietää mikä ja miten oppi menee parhaiten syvälle sieluun. Tokihan tässäkin oli se riski, että valitsen toisenlaisen tavan käsitellä asioita ja tunteita. Rakkaus tai viha pettymyksen ja hylkäämisen vuoksi. Valitsin oikein…rakkauden. Rakkauttani on koeteltu monta kertaa tämän suhteen aikana.
Sinä olet saanut kokea ne tuskat omien suhteittesi kautta minkä olet minulle aiheuttanut. En voi sille mitään, katselen vain sivusta kuinka hakkaat päätäsi seinään vieläkin.
Etkö näe rakkaani, tuskasi taakse?
Alku kuukausina olimme tiiviisti puhelin yhteydessä. Koska olin yksin ja minulla ei ollut esteitä tehdä isojakin ratkaisuja elämässäni, päätin vain muuttaa lähemmäksi sinua. Kun asian on oltava juuri niin, silloin ei ole esteitä tiellä vaan kaikki käy helposti ja vaivatta.
Samoin kävi muuttoni ja kaikkiin siihen liittyvien asioiden kanssa. Palaset lokshtelivat kohdalleen.
Sinä et ollut innoissasi ja ilmoitit ettet pidä yllätyksistä elämässäsi vaan sinun on hallittava ja itse päätettävä mitä ja milloin teet mitäkin. Okei sanoin se sopii minulle.
Mutta kuitenkin henki veti sinua luokseni olimme hyvin tiiviissä
yhteydessä ehkä 7-8 kk ajan. Tapailimme ja juttelimma helposti 6-8 tuntia vain hiljalleen ollen. ja sitten pam…lähdit Irlantiin retriittiin ja sieltä palattuasi lähetit minulle meilin kautta tiedon “Olen löytänyt rakkauden”.
Minä tiesin sen jo aiemmin sillä oma henkeni oli pitänyt minut ajantasalla, tosin vielä silloin sen ja minun yhteys ei ollut kokonaan auki.
Silloin jouduin elämäni suurimpaan ja vaikeimpaan taisteluun, taisteluun mustasukkaisuuden, pelon ja hylkäämisen lohikäärmeitä vastaan.
Sekin oli outo juttu silloin, mutta näin jälkikäteen katsottuna hyvin johdonmukainen tapahtuma sarja.
Kun lähdit sinne matkallesi, käsiini joutui kirja ” Kesytä lohikäärmeesi”. Sitä lueskelin matkasi aikana ja kuinka ollakkaan sain konkreettisesti käydä harjoituksia juuri niin kun kirjassa neuvottiin.
Se päivä oli hurja kokemus. Taistelin oikeasti melkein fyysistä kipua tuntien sen lohikäärmeen kanssa. Rannalla hietikolla varhain sunnuntai aamuna, kun siellä ei ollut ketään. Taistelun aikana kadotin toisen korvakoruni ( todella pieni koru) sinne hiekkaan. Taistelua kesti henkisesti tähän kesään saakka (2007)
Etsin sitä korvakorua silloin heti ja viikottain joka päivä aina tähän kesään saakka.
Kun eräänä varhaisena sunnuntai aamuna jälleen olin menossa sinne kiven juurelle etsimään sitä korua. Jotenkin vain tiesin, että minun tulee etsiä sitä niin kauan kunnes sen löydän. Todennäköisyys sen löytämiseksi oli 0% olihan se hyvin pehmeää hiekkaa ja aikaa oli kulunut kesät ja talvet.
Nyt mennessäni tein jälleen anteeksiannon ja irtipäästämisen rituaalit ja hups..kun seisoin taistelupaikalla katse suunnattuna alas valmiina polvistumaan hiekaa kaivelemaan..siinä se oli!
Auringon säteessä kiillellen, aivan kuin lohikäärme olisi juuri sen sylkäissyt siihen.
Tunsin sydämessäni, että aika oli täyttynyt. Ilo ja rauha laskeutui sydämelleni.
Sinä olet kokenut monta suhdetta tänä aikana ja kaikkien kanssa on sinulla ollut suuria vaikeuksia joista sitten käyt minulle kertomaan ja minulta voimia haet selviytyäksesi eteenpäin.
Juuri nytkin sinulla on pitemmän suhteen loppu selvittely menossa.
Olet lähdössä lähiaikoina Amerikan matkalle ja odotat suuria muutoksia elämääsi sen johdosta.
Toivon sinun löytävän sydämeesi rauhan ja rakkuden.
Minä tiedän nyt, että meidän aikamme on täyttynyt ja olet tehtäväsi suorittanut.
Näytit minulle mitä on pelko ja sen varjossa eläminen.
Näytit minulle mitä on uskaltamattomuus ja päättämättömyys.
Laitoit minut etsimään rakkautta ja tietoa suuremmasta rakkaudesta
Laitoit minut etsimään vapautta
Laitoit minut itsenäistymään
Laitoit minut olemaan riippumaton
Laitoit minut tuntemaan tunteitani
Laitoit minut tuhoamaan mustasukkaisuuden
Avasit silmäni näkemään
Avasit korvani kuulemaan
Avasit sydämeni rakkaudelle
Päästit sieluni vapaaksi
Olin valmis antamaan sinulle kaikki ja sinä hylkäsit lahjani, palautit ne minulle.
Odotin sinun saapuvan ovelleni ja sanovan: ” Nyt olen valmis kohtaamaan maailman sinun kanssasi”.
Mutta et saapunut.
Käännyn nyt jatkamaan matkaani ja toivon sinunkin löytävän omalta polultasi rakkauden ja rauhan.
Saat kyllä terveisiä matkaltani ja toivon niitä myös sinulta saavani.
Kiitos näistä päivistä/ vuosista sekä voi hyvin rakkaani.
Nyt jatkamme ystävinä…toiveesi on toteutunut