huumeet ja paniikki

idiootti kirjoitti:

Ajattelin kirjoittaa oman tarinani..Pari vuotta sitten tein suuren luokan virheen ja olin pilata koko elämäni. Olin kavereiden kanssa juhlimassa ja jossain vaiheessa iltaa joku tarjosi amfetamiinia.Siinä humalatilassa se kuulosti todella hyvältä idealta ja ei muuta kuin nenät valkoiseksi. Juhlimme pitkälle seuraavaan päivään jolloin viimein uni voitti. Mutta sitten herätys ja tosi hyvää huomenta (klo 21.00). Olo oli aivan järkyttävä, tuntui kuin niskani olisi pelkkä letku, en hallinnut sitä ollenkaan. Tämän seurauksena alkoi kurkkua puristaa. Säikähdin oikein kunnolla,en tiennyt yhtään mistä oli kysymys..Menin parvekkeelle haukkomaan happea ja yritin rauhottua.Ei auttanut.Yritin takaisin nukkumaan jolloin se alkoi,hirveä tärinä ja hyperventilointi,olin aivan varma että nyt kuollaan kun en tajunnut että se on paniikkikohtaus.Pyysin vaimoani soittamaan ambulanssin,tulihan se viimein,tuntui kuin se ei ikinä tulisi.Sedät ambulanssista vain totesi että koita rauhoittua ja hengitä paperipussiin. Olin menettää hermoni että ettekö tosiaan meinaa mitään tehdä vaikka olen kuolemaisillani! No,tilanne rauhottui ja kohtaus meni ohi.Helpotuin..Seuraavaan aamuun asti, kun menin töihin ja taas alkoi,meinasin pyörtyä ja olo oli aivan kamala. Siitä alkoi parin kuukauden sairasloma,en uskonut kärsiväni paniikkihäiriöstä vaan uskottelin koko ajan itselleni että se on vaan jotain ohimenevää ja aloitin lääkityksen vasta yli puolivuotta tapahtuman jälkeen (cipralex). Nyt olen lääkkeet jo lopettanut ja olo on suht hyvä,kurkkupuristusta on edelleen ja paniikkikohtauksia tulee joskus, varsinkin krapulassa, joten enää en alkoholia pahemmin käytä. Ennen olin täysin terve ja iloinen,urheilullinen ja elämänmyönteinen.Nyt joskus tuntuu etten enää jaksa mutta periksi ei anneta, SE ON VARMA! Kaikkea hyvää ja jaksamista kaikille,kiitos jos jaksoit lukea loppuun!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä