Minä kivetän kasvoni, olen tyyni.
Otan vastaan kaiken kivun ja tuskan.
Annan sinun mennä.
Kohautan olkapäitäni,
olen viileä vuoristolampi.
Pintaani ei riko edes rakkauden loppu.
Sinä et näe sitä,
kun minä vajoan suljetun oven taakse.
Sinä et tiedä miltä tuntuu kipujen aallot sydämen raunioilla tulevina yksinäisinä öinä.
Sinä moitit minua,
etten osaa rakastaa.
Minä en osannut sanoa,
että rakastan juuri sen verran liikaa
ettei sitä voinut kertoa.
Minä mietin,
jos avaisin oven juuri nyt
odottaisitko sen takana sittenkin
sydän yhtä kipeänä kaikesta
valmiina aloittamaan kaiken alusta.
Otan vastaan kaiken kivun ja tuskan.
Annan sinun mennä.
Kohautan olkapäitäni,
olen viileä vuoristolampi.
Pintaani ei riko edes rakkauden loppu.
Sinä et näe sitä,
kun minä vajoan suljetun oven taakse.
Sinä et tiedä miltä tuntuu kipujen aallot sydämen raunioilla tulevina yksinäisinä öinä.
Sinä moitit minua,
etten osaa rakastaa.
Minä en osannut sanoa,
että rakastan juuri sen verran liikaa
ettei sitä voinut kertoa.
Minä mietin,
jos avaisin oven juuri nyt
odottaisitko sen takana sittenkin
sydän yhtä kipeänä kaikesta
valmiina aloittamaan kaiken alusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on äärettömän kipeä ja kaunis runo, Mielikki!
"Minä en osannut sanoa,
että rakastan juuri sen verran liikaa
ettei sitä voinut kertoa. "
Upea!
kaunis ja kipeä runo...huh.
"Sinä et näe sitä,
kun minä vajoan suljetun oven taakse.
Sinä et tiedä miltä tuntuu kipujen aallot sydämen raunioilla tulevina yksinäisinä öinä. "
tämä osui...sekä koko runo. Kiitos, että sain lukea:)
runosi ovat äärettömän upeita, koskettavia, kau-
niita. Ei riitä nytkään adjektiiveja kertomaan
sitä, miten runosi värisyttää.
" Minä kivetän kasvoni, olen tyyni
otan vastaan kaiken kivun ja tuskan "
Huhhuh !