Miestäni on käyttänyt hänen isänsä hyväkseen, mieheni ollessa alle kouluikäinen. Nyt kun meillä on lapsia, en tiedä kuinka suhtautua lastemme isoisään. Sen tiedän että lapsemme eivät ikinä mene hoitoon kyseisen ihmisen luokse, mutta en haluaisi ihmistä lainkaan osaksi lastemme elämää...
Mitä te muut äidit tekisitte tässä tilanteessa? Ottaisitteko asian puheeksi tämän isoisän kanssa?
ASIALLISIA neuvoja kaipailisin...
Mitä te muut äidit tekisitte tässä tilanteessa? Ottaisitteko asian puheeksi tämän isoisän kanssa?
ASIALLISIA neuvoja kaipailisin...
Vastaukset 15
Vanhimmat
..että en missään nimessä antaisi lasteni olla kyseisen isoisän kanssa tekemisissä, onko miehesi kuitenkin edelleen tekemisissä hänen kanssaan?? Pitäisi isoisän hoksata itsekkin mistä kenkä puristaa, mutta jos alkaa asiaa ihmettelemään ei muuta kuin sanoa suoraan..
Turun sanomat uutisoi tänään:
"Britannia antaa vanhemmille lisää keinoja pedofiilejä vastaan: Britannia aikoo antaa vanhemmille uusia keinoja tarkastaa lastensa kanssa tekemisissä olevien aikuisten taustat. Tarkoituksena on vähentää lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä rikoksia. News of the World -lehti kertoi sunnuntaina, että hallitus suunnittelee antavansa muun muassa yksinhuoltajaäideille mahdollisuuden tarkistaa, onko heidän uusilla puolisoillaan hyväksikäyttötuomioita. Myös perjeenjäsenten tai muiden lasta säännöllisesti hoitavien taustat voi tulevaisuudessa tarkistaa.Lakialoite on tarkoitus julkaista virallisesti maanantaina."
Jos et halua, että isoisä on lastesi kanssa tekemisissä, mielestäni teillä on oikeus tehdä sellainen valinta. Jos miehesi kuitenkin haluaa olla hänen kanssaan tekemisissä, voi hän halutessaan käydä vaikka erikseen isoisän luona. Isoisä on aikanaan tehnyt omat valintansa ja tiennyt tekevänsä väärin. Hän ei tällaisessa asiassa tarvitse mielestäni mitään sääliä. Aikuinen ihminen on päättänyt pilata oman lapsensa (miehesi) elämän. Miehesi ei ole missään velvollisuudessa ylläpitää "kivaa suhdetta" tai olla pahoittamatta oman isänsä mieltä.
näin. Jos mieheni edelleen on tekemisissä isänsä kanssa vapaaehtoisesti ja jos hän olisi sitä mieltä, että lapsikin voisi olla, niin sallisin sen, mutta ei sekunniksikaan niin, etten olisi itse vahtimassa vieressä. Siinähän sen sitten näkisi, onko se suhtautuminen normaalin rajoissa vai ei. Jos tuntuu, ettei hän pysty suhtautumaan oikein, niin sitten loppuu tapaamiset.
Jos mies ei halua olla tekemisissä isänsä kanssa, niin sitten ei olla kukaan.
Tiedän tunteen.
Mieheni isää epäiltiin 8v sitten pedofiliasta (hänen 4v veljentyttärensä).
Emme anna hänen olla lastemme(esikoinen tulossa,ja toinen joskus tulevaisuudessa) lähelläkään,olisi sitten joku aikuinen lähellä tai ei (vaikka olikin vain epäily).
Tekee sen kerran,tekee sen aika.
Mun miehelle käynyt samoin, ja hän on edelleen tekemisissä isänsä kanssa, koska saa tältä apua talon rakentamiseen ja myös rahaa silloin tällöin.
En tule koskaan jättämään lastamme hänelle kahdestaan, en koskaan. Inhoan sitä ihmistä muutenkin sydämeni pohjasta, jo ennen kuin edes tiesin tapahtuneesta.
Miten sinä suhtaudut ajatukseen, että miehesi olisi "perinyt" samankaltaisia mieltymyksiä lapsiin, kuin isänsä?
Itse en osaa omasta miehestäni sellaista kuvitella. Hän sanoo itsekin että haluaa olla läsnä jos isoisä on paikalla. Minä taas en halua ko. ihmistä lasteni lähelle, ja olenpahan niin itsepäinen että mielestäni minä päätän tästä asiasta... Olen kuitenkin lasteni ainoa äiti, ja vastuussa siitä mitä lapseni joutuvat kokemaan.
myös miehesi käyttäytymistä ja puuhia.Joskus saattaa käydä niin,että pedofilin uhri rupeaa itsekkin pedofiiliksi,joten ole tarkkana.
Miehesi isää en laskisi lasten lähelle
Kiitos kaikille vastanneille! Mieheni on isänsä kanssaan jonkin verran tekemisissä, mutta mielestäni jotenkin "pakosta". Hän jotenkin kai ajattelee että "isä on aina isä". Itse en voi käsittää...
Sen verran mitä olen psykologiaa amatöörimäisesti lukenut, niin olen ymmärtänyt, että lapset antavat loputtomiin vanhemmilleen anteeksi ja luovuttavat vasta äärimmäisessä hädässä. Ja pedofiilithan ovat taitavia kutomaan toisen kiinni verkkoonsa. Kävin itse joskus muista syistä äitini vuoksi psykologin juttusilla ja hän sanoi näin: "miksi äitisi saa kerta toisensa jälkeen pahoittaa sinun mielesi, mutta sinä yrität viimeiseen asti olla pahoittamatta hänen mieltään?" Niinpä... se laittoi todellakin ajattelemaan. On erittäin vaikea pistää välit omaan vanhempaansa poikki ja ehkä sitä kokee jonkinlaista pettymystä asiaan joka suhteessa. Isäsuhde on pojalle muutenkin erittäin tärkeä. Lue esim Jari Sinkkosen teoksia, jotka ovat hyvin yleistajuisesti kirjoitettuja. Hän on perehtynyt erityisesti poikien psykologiaan. Lisäksi ehdottaisin, että miehesi menisi psykologille käsittelemään lapsuudessa tapahtuneet asiat. Napanuoran voi lopulta jossain vaiheessa jopa katkaista varsinkin, jos sen toisessa päässä on mätää.
Vastailin sulle tossa aiemmin jo.
Olen sanonut mun miehelle, että ottaisi etäisyyttä isäänsä joka on ollut niin sairas hänelle aikoinaan, mutta mies puolustelee sillä, että hän "hyötyy" enemmän olemalla väleissä.
Itse en kertakaikkiaan voi sietää sitä ihmistä, todella vaikeaa katsoa sitä sikaa silmiin.
Itse en myöskään pysty katsomaan mieheni isää silmiin. Eikä hänkään katso minua - uskon että hänellä on aavistus siitä että minä tiedän. Ainoa mikä estää minua henkisesti tappamasta ko. ihmistä on mieheni! Hänen takiaan siedän sitä sikaa elävien kirjoissa, mutta en ikinä lasteni lähellä. Kerran sika, aina sika...
Monesti jopa mielessäni mietin, että kun tämä idiootti kuolee, minä nauran ja iloitsen (kuulostakoon vaan törkeältä, mutta niin oli hänen teotkin)
Onko sun mies muuten kertonut sulle ihan kunnolla mitä kaikkea on tapahtunut? Mun mies on ainoastaan kännissä avautunut, ja silloinkin sanonut, ettei koskaan kerro kenellekkään kaikkea...
Pari vuotta sitten mieheni otti asian esille, en muista mikä oli tilanne/miksi asia tuli puheeksi. Hän kertoi myös jotain yksityiskohtia, kertoi myös että olen ensimmäinen kenelle hän asiasta kertoo.
Mikä ihmeen sairaus pistää ihmisen tekemään OMALLE LAPSELLE jotain niin kauheaa! Siis korostan sanaa OMALLE...
Lisäksi tämä sika on lyönyt mun miestä, kun tämä oli pieni. Hän valmensi mun miestä urheilussa, ja ellei menestystä tullut, niin tuli ainakin nyrkistä.
Uskon kuitenkin että mun mies ei ole tippaakaan perinyt samoja piirteitä. Ollaan oltu jo yli 10 v yhdessä, eikä mitään viittaavaa ole tullut ilmi. Lisäksi hän aina painottaa, että haluaa olla meidän pojalle hyvä isä, näyttämällä että tekee juuri toisinpäin kuin mitä hänen lapsuudessa on käynyt.
Mutta jos miehesi on asian kanssa sinut eli on tekemisissä isänsä kanssa niin siihen väliin en menisi. Toimisin sitten vain niin, että suojelen omia lapsiani pieneltäkin riskiltä.
Vaikka nyt on aika pitkälle omat tunteesi niin oleellista on todella lasten ja miehen tunteet tässä tilanteessa.
Laihakin sopu on aina lihavaa riitaa parempi?