Lopetin tupakoinnin näin, päätin päivämäärän milloin se loppuu ja aloin henkisesti valmistautua noin pariviikkoa ennen, viikkoa ennen vaihdoin tupakat miedompaan, punaisesta siniseen, seuraavana päivänä taas asteen verran miedompaan ja seuraavana sama juttu, kunnes päivää ennen lopetusta poltin askin jotain ultra kevyttä, tässä vaiheessa jo nikotiinin puute tuntui vaikka polttikin, mutta päätös piti.
Koitti lopetus päivän aamu, ei siis tupakalle ensimmäisenä vaan syömään kunnolla, ja sitten nikotiini purkkaa pureskelemaan, jotka tietenkin oli hommattu etukäteen, ja aina raitista ilmaa hakemaan kun tuska iski, tätä nikotiini purkkaa sitten söin seuraavat 2 viikkoa, jonka jälkeen vaihdoin tavalliseen purkkaan ettei jää koukkuun siihen nikotiini purkkaan.
Vuosi meni että oli tupakka mielessä, mutta sitten se unohtui kun en tosiaankaan kertaakaan ratkennut polttamaan. Tämä toimi minun kohdallani vaikka kuvittelin etten koskaan pääse irti tupakasta, ja nyt ei mikään saisi minua enää polttamaan.
Kokeilkaan tätä muutkin, mutta hyvä valmistautuminen on tärkeää ja päättäväisyydellä loppuu itsensä myrkytys.
Koitti lopetus päivän aamu, ei siis tupakalle ensimmäisenä vaan syömään kunnolla, ja sitten nikotiini purkkaa pureskelemaan, jotka tietenkin oli hommattu etukäteen, ja aina raitista ilmaa hakemaan kun tuska iski, tätä nikotiini purkkaa sitten söin seuraavat 2 viikkoa, jonka jälkeen vaihdoin tavalliseen purkkaan ettei jää koukkuun siihen nikotiini purkkaan.
Vuosi meni että oli tupakka mielessä, mutta sitten se unohtui kun en tosiaankaan kertaakaan ratkennut polttamaan. Tämä toimi minun kohdallani vaikka kuvittelin etten koskaan pääse irti tupakasta, ja nyt ei mikään saisi minua enää polttamaan.
Kokeilkaan tätä muutkin, mutta hyvä valmistautuminen on tärkeää ja päättäväisyydellä loppuu itsensä myrkytys.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minun keinoni on vähentää tupakointia viikko viikolta. Heti aamusta otan niksupillerin kielen alle ennen aamukahvin juomista. Sitten yritän puoleen päivään olla polttamatta (helposti meinaa parin tunnin välein mennä tupakalle). Usein ratkean alkuiltapäivästä. Ei ole helppoa.
Sitten iltapäivällä otan taas nikotiinipurkkaa tai imeskelytabletin vähän vaihtelevasti ja joskus huomaan, etten ole polttanut kuin yhden tupakan päivän aikana. Illalla yleensä kontrolli pettää. Perusongelma on se, ettei halua ottaa sitä nikotiinilääkettä vaan HALUAA tupakkaa.
Nyt kun olen jo yli viikon elänyt tällä tavoin nikotiinivuoristoradassa, alkaa tupakan savu ällöttää. En pysty usein polttamaan tupakkaa loppuun saakka, vaan tekee mieli tumpata se.
Minulla on nikotiiniriippuvuus, eikä sen voittaminen tule olemaan helppoa. Olen yli 40-vuotias ja polttanut 17-vuotiaasta saakka. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun yleensäkään yritän vähentää/lopettaa. En ole varma onnistumisestani.
mutta onnistuminen on mahdollista vain täydellä polttamattomuudella, yksikin tupakka mitätöi kaiken aiemman ja homma alkaa alusta. Pysy päätöksessä ja kun onnistut, huomaat että olet saanut aikaan jotain niin hyvää että tulet suorastaan ylpeäksi ja saat uutta uskoa kaikkeen mitä teet. Tupakoinnin lopetus tuntuu näin 8 vuotta myöhemminkin parhaalta teoltani mitä koskaan, lapsien jälkeen tietenkin.
minulle on voitto se, että pystyn vähentämään tupakointia, sillä en kykene lopettamaan kokonaan. Tupakanhimo on jotakin aivan muuta kuin esimerkiksi alkoholin käyttö minun tapauksessani. Alkoholista pääsin eroon ilman mitään apuja kertalaakista joitakin vuosia sitten, vaikka olin yhtä pitkään ollut kaverina alkoholin kanssa kuin tupakankin. Mutta tupakasta en pääse, ainakaan vielä. Siihen liittyy jotakin syvempää. En uskalla lopettaa. En uskalla hylätä tupakkaa. Eikö olekin älytöntä!! Tunnustan olevani tupakka-addikti ja heikko.
No käyhän se noinkin, mutta eikö olisi parempi vaan kitua kuin polttaa ja kitua. Minäkin luulin etten voi lopettaa ikinä, mutta tässä vaan ollaan ilman. No kyl se oikee hetki vielä tulee ja sen jälkeen naurat ex-riippuvuudellesi.
kiitos kannustuksesta! Kyllä tässä varmaan jonain päivänä saa tarpeeksi sisua, että pääsee eroon tuosta inhottavasta riesasta. Kun on 40 v. täyttänyt, huomaa jo niitä tupakasta johtuvia vaivoja, kuten hengenahdistusta, väsymystä tupakanpolton jälkeen, yms.
Jus noin,, pelostahan se juuri johtuu, ettei uskalla kokeilla olla polttamatta. LUE Allen Carr:in kirja "vihdoinkin vapaa tupakasta"..ei poppakonsteja, Se käsittelee juuri tuota lopettamisen pelkoa..
kolkyt vuotta. Loppuaikoina 30 savuketta päivässä. Nyt olen ollut reilun kuukauden polttamatta yhtään. Kaikille olen kertonut ainoastaan vähentäneeni. Jos huvittaa poltan tupakan, mutta eipä ole tarvinnut, kun en ole itselleni mitään tupakoimattomuuden pakkoa asettanut. Eli minun kohdallani vapaaehtoisuus toimii paremmin kuin itsensä rääkkääminen. Ei tarvitse kärvistellä psyykkisessä paineessa.
yli 10 v sitten , A-virus ( ei pystynyt polttelemaan ) ja psyykkaus ( tämä on niin saatanan TYHMÄÄ ) auttoi . Ei ole sen jälkeen tehnyt mieli savutella .