Moi.
Haluaisin tietää millainen olo masennuksesta kärsivillä on? Itselläni on nyt kahdenviikon ajan (kuulostaa ehkä lyhyeltä) ollut ihan hirveän outo olo. En muista mitään mitä olen tänä aikana tehnyt, enkä meinaa muistaa edes mitä olen tehnyt vähän aikaa sitten. En pysty juttelemaan ihmisten kanssa enkä seuraamaan heidän puheitaan. En saa mitään aikaiseksi, hyvä että pääsen ruokapöydän ääreen. Mikään ei tunnu enää miltään, enkä saa nukuttua öisin lähes ollenkaan. Telkkarin katsominen tai musiikin kuunteleminen ei myöskään onnistu. Ajantajukin on hävinnyt. En ymmärrä kellosta ja hetkestä mitään.
Onko muilla masentuneilla samoja oireita? Helpottaisi tietää että voisiko tämä olla masennusta. Olen kyllä saanut lähetteen psykiatrille mutta jokainen minuutti sitä odotellessa on yhtä tuskaa.
Haluaisin tietää millainen olo masennuksesta kärsivillä on? Itselläni on nyt kahdenviikon ajan (kuulostaa ehkä lyhyeltä) ollut ihan hirveän outo olo. En muista mitään mitä olen tänä aikana tehnyt, enkä meinaa muistaa edes mitä olen tehnyt vähän aikaa sitten. En pysty juttelemaan ihmisten kanssa enkä seuraamaan heidän puheitaan. En saa mitään aikaiseksi, hyvä että pääsen ruokapöydän ääreen. Mikään ei tunnu enää miltään, enkä saa nukuttua öisin lähes ollenkaan. Telkkarin katsominen tai musiikin kuunteleminen ei myöskään onnistu. Ajantajukin on hävinnyt. En ymmärrä kellosta ja hetkestä mitään.
Onko muilla masentuneilla samoja oireita? Helpottaisi tietää että voisiko tämä olla masennusta. Olen kyllä saanut lähetteen psykiatrille mutta jokainen minuutti sitä odotellessa on yhtä tuskaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulle diagnosoitiin vakava masennus em. oireilla.
Kannattaa hakeutua heti lääkäriin. Helpota oloasi niillä keinoin, jotka ovat käytettvissäsi.
Keskustelut ystävien kanssa, lenkkeily luonnossa, jotain mikä vie ajautukset pois omasta kurjuudesta.
Samanlaisia oireita oli minullakin masennuksen alkuaikoina ja vieläkin,vaikka olen sairastanut vakavaa masista puolitoista vuotta. Alkuun tuntui,ettei mikään enää kiinosta,ei jaksanut katsoa telkkaria,ei lukea lehtiä,odotti vaan iltaa,että pääsi pimeyden turviin peiton alle,joskus nukkuen toisinaan valvoen,edelleenkin on samalaista,vaikka lääkitys onkin päällä.Lisäksi minua alkuun itketti jokainen asia,esim.radiosta joku musiikki kappale,toisen sanoma pahasti....
Nyt on alkanut tuntua,että olen muuttumassa tunteettomaksi,jotenkin kylmäksi ihmiseksi...haluaisin vaan olla kotona,en nähdä ketään ihmisiä,joille joutuu näyttämään iloista naamaa! Mieheni kanssa kaikki asiat on menneet päin mäntyä...ei saada juteltua kumpikaan tilanteestani....kummatkin ollaan vaan omissa oloissaan kun ollaan yhtä aikaa kotona.
Tänään olen todella herkällä ja masentuneella päällä,itkettää kaikki...tekisi mieleni lähteä täältä pois kokonaan...tuntuu,ettei minulla ole enää ketään ystävää,ihmistä jollekka jutella....vaikka käynkin kerran viikossa sairaanhoitajan juttusilla....
Kyllä sinulla on aika vahvat oireet masennukseen...kun menet psykiatrille,kerro hänelle kaikki ja totuuden mukaisesti...ei siitä käynnistä ole muuten mitään apua.
Tiedän todella tunteesi,mitä koet nyt....mutta aina on mahdollisuus mennä vaikka terveyskeskukseen hakemaan apua,jos tuntuu,ettei jaksa enää....niin minä tein ja siitä se kaikki alkoi,apua sain heti :)
Toivon sinulle jaksamista tulevassa! Kyllä me pärjätään,eikös vaan?! :)
on mullekin dignosoitu. Tällä kertaa olen ollut vasta viime syyskuusta alkaen sairauslomalla. Nuo käyttäytymistapasi ovat pitkälti samanlaisa kuin mullakin paitsi, että mä en ole ainakaan vielä pystynyt itkemään.
Mulle psykiatri on jo ehdotellut, että jossain vaiheessa mun pitäisi hakea Kelalta tukea kognitiiviseen terapiaan ja niin varmaan tulen tekemäänkin sillä jotenkin tästä olotilasta olisi kiva päästä irti.
Eikö sulle ole ehdotettu mitään muuta terapiaa kuin tuo kerran viikossa s-hoitajan luona?
Kiitos vastauksesta.
Pakko kai se on yrittää jaksaa. Jokainen hetki tuntuu vaan niin tuskalliselta kun ei edes voi tehdä mitään. Miten sulla alkoi masennus. yht äkkiä vai pikkuhiljaa?
Tää nykyinen masennukseni iski melkein kerralla läpi vaikka näin jälkeenpäin sanoen, niin oli pitänyt oireet huomata jo vuosia sitten. Mikäli mun itseni tekemään arvioon on yhtään luottamista, niin tämä on pitkäaikaisen stressin seurauksia... Varma en tietenkään ole.
Jotenkin tässä vaan roikkuu mukana vaikka tuntuu, että pää räjähtää käsiin monta kertaa päivässä.
Oliko/ onko sulla ajan tajun katoamista, ettet ymmärrä kellosta mitään vaikka näet että se on esim. 3 mutta se ei sano mitään. Tai että et tunne asioita/ kiinnitä ympärillä oleviin huomiota.
Arvostan todellapaljon vastauksiasi vaikka ei ehkä ole kiva puhua vaikeista asioista.
Minulla on ollut samantyyppisiä oireita vakavasti masentuneena kuin mitä sinä ja aiemmin kirjoittaneet olette esittäneet. Minulla on myös ajoittain ollut tuollaista ajantajun katoamista, joka on toisinaan liittynyt kelloaikoihin ja toisinaan viikonpäiviin.
Minulla on myös välillä ollut sellainen ulkopuolisuuden tunne: saatan olla keskellä Helsinkiä ja kuitenkin olen siinä ikään kuin yksin. Psykiatrin mielestä tämä on yksi vakavan masennuksen oire.
Toivottavasti tästä oli apua.
Kyllä minulla oli varmaan jo masennusta ollut pitemmän aikaa,johtuen elämän olosuhteista,sitten vaan tapahtui niin järkyttävä asia,että silloin romahdin ja menin itkien iltasella TK:hn päivystykseen ja siitä se alkoi.
Koska sinulla on se aika sinne psykiatrille? Jos vasta viikkojen päästä,mene ihmeessä jo ennemmin hakemaan apua.
Ehkä miehet on sittenkin vahvempia tuon itkun suhteen,kai se on alitajunnassa jotenkin,ettei saa itkeä,en tiedä.
Minä taas itkin itseni eilen illalla uneen ja nyt on silmät kuin särellä,punaiset ja turvoksissa.
Kyllä olen hakenut Kelalta terapialomaa,sellaista jossa olisi ollut muita samanlaista sairautta olevia ihmisiä,mutta hylky tuli,vaikka psykiatri kirjoitti suosituksen. Ei minulle ole ehdotettu muuta,enkä tiedä jaksaisinko edes mitään tällä hetkellä,tuntuu vaan että painun yhä syvemmälle taas...
Onneksi huomenna on taas juttelu aika,saan edes 45min.puhua pahaa oloani pois.
Hae kuntoutuslomaa täältä >
http://www.mtkl.fi/tapahtumakalenteri/
kuntoutuskurssit/
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Jaksamista SINULLE
Kaikki vielä selviää.
oli usein kadonnut, mutta sillä ei ollut sinänsä mitään väliä kun mikään ei kiinnostanut. Huolestutti tietenkin joskus, että miksi näin...
Myös paikan tajuamisen kanssa oli ongelmia. Esim. Autolla olin liikkeellä kunnes yht'äkkiä huomasin olevani jossain ihme paikassa, jonne mulla ei ollut mitää asiaa.
En menisi vannomaan tuon miesten itkun puolesta. Viimeeksi kun olin masentunut (90-luvun lopulla) itkin välillä kuin Niagaran putous, mutta nyt ei vaan tule vaikka kurkun päässä onkin jatkuvasti.
Jos haluat kirjoittaa niin [email protected] on mun osoitteeni...
Mä toivon, että sun niinkuin muidenkin pahaa oloa saataisiin jotenkin helpotettua.
ole vielä ollenkaan. Eilen kun yritin soittaa sinne niin sanoivat että lääkäri ei ole vielä edes lukenut lähetettä. Saatika sitten päättänyt että saanko edes aikaa.
vielä toisia, vaikka itse olet vakavasti masentunut.
Tämä maailma on sellainen paikka, että uskoakseni kukaan terve ihminen, jolla on tunteet ei voi olla tässä mukana oireilematta jotenkin. - Itse pyrin olemaan ajattelematta asioita, joihin en voi vaikuttaa.
Toisaalta taas juuri vaikuttamalla elämään saa tarkoitusta, varsinkin, jos pystyy vaikuttamaan kohentavasti myös muiden kuin vain itsensä elämään.
Itselleni on antanut paljon tutustuminen logoterapiaan, jonka luoja on natsisaksan leireiltä hengissä selvinnyt psykiatrian ja neurologian professori Viktor E. Frankl. Olen saanut hänen kirjoistaan elämänvoimaa.
Mutta paras kirja masentuneelle minusta on hänen menestyneimmän oppilaansa Elisabeth Lucasin kirja: Sinunkin elämälläsi on tarkoitus.
Kyseessä ei ole uskonto, vaan filosofia, josta saa mielestäni todella hyviä elämänohjeita ja voimaa kestää tämä kaikki missä me olemme mukana. Viktor E. Frankl kylläkin itse vaikuttaa olleen uskovainen, mutta tuon logoterapian voi ottaa myös "maallisemmin".
Toisaalta kyllä olen sitä mieltä, että masennuksessa kuten esim. myös paniikkihäiriössä on mukana myös aivojen kemia. Pelkkä keskusteluterapia tai "itsensä niskasta ottaminen" ei riitä ratkaisuksi, vaan tarvitaan myös oikeanlaista lääkitystä monessa tapauksessa vuoden kuuri.